Olen päättänyt aloittaa uuden blogin, tällä kertaa suomeksi. Tämä ajatus on muhinut jo pidemmän aikaa, mutta en ole ollut varma, voinko sitoutua päivittämään sitä tarpeeksi aktiivisesti. Kuitenkin muiden blogien lukeminen on ollut jo pitkän aikaa niin kiinnostavaa, että haluaisin ottaa syvemmin osaa tähän harrastukseen. Tähän päätökseen on monia, pitkäkantoisia syitä. Yksi niistä on, että haluaisin harjoituttaa suomenkielistä ilmaisua, koska se on viime vuosina jäänyt vähäikseksi. Puhun sekä kotona että töissä lähes pelkästään englantia ja tällöin äidinkieleni tuppaa jäämään syrjään. Haluaisin kuitenkin pitää sen vahvana ja rikkaana, missäpäin sitten liikunkin. Toinen syvällisempi syy on se, että minulla on kohta yksivuotias maailman ihanin poika, jonka kanssa aika menee niin nopeasti eteenpäin, että haluaisin hänen lapsuusajoistaan olevan myös äidin kirjoittamia päiväkirjamerkintöjä. Oma äitini on pitänyt päiväkirjaa läpi elämänsä ja varsinkin raskausaikoina omasta lapsuudesta lukeminen tuntui hyvin mieluisalta. Haluaisin, että lapseni ja mikseivät lapsenlapsenikin muistaisi ajatuksiani vuosien päästä. En pelkää yksityisyyden menetystä, joten haluan mielummin päiväkirjani olevan avoin - tervetuloa lukijaksi! Kolmas iso syy aloittaa uusi blogi on se, että otan paljon valokuvia, joita kukaan ei koskaan näe - haluaisin tarjota kauniiden kuvien kautta vähän luksusta muidenkin elämään.
Aion kirjoittaa asioista, jotka minua koskettavat: Äitiyden ja uran yhteensovittamisesta, monikulttuurisista perheistä, matkailusta, valokuvaamisesta, terveellisestä elämästä ja ehkäpä myös materiaalisen maailman pinnallisista koukeroista - sisustuksesta ostoksiin. Kuluttaminen itsessään ei tee minua onnelliseksi, mutta olen viime aikoina miettinyt yhä enemmän tyyliä ja sitä, miten haluaisin pukeutua. Mikään muotiblogi tämä ei siis tule olemaan, vaan enemmänkin kohti kategoriaa lifestyle. Olen usein kateellinen kaksikymppisille tyttösille, jotka voivat vaivatta varata blogilleen aikaa, kun ei ole pieniä tihutyöntekijöitä pyörimässä jaloissa - mutta sitten tarvitsee vain katsoa poikani syviin sinisiin silmiin ja todeta, että tätä hetkeä, tätä vuotta, tätä tuntia en vaihtaisi yhtään mihinkään toisen elämään, sillä minun elämäni on täydellistä juuri nyt. Ja onneksi on sellaisia äitiblogaajia kuin Suvi, Marja, Coco ja Kaitaliina, joista saa inspiraation siihen, että kyllä minäkin jaksan ja ehdin. Yritän oppia kirjoittamaan lyhyemmin - minulla on nimittäin syndrooma aloittaa jokainen juttu ihan siitä, kun synnyin.
Arjessa:
-Kiirettä on usein liikaa, unta liian vähän
-Pitäisi tehdä enemmän terveyttä edistäviä valintoja
-Pahinta on, kun ei muista nauttia kaikesta ihanasta ympärillä
Haaveilen:
-Parista vuodesta kaukomailla
-Siitä, että lapsi on tarpeeksi iso viihdyttämään itseään lukemalla
-Omakotitalosta Jyväskylän keskustassa
-Siitä, että päivittäisin suomenkielistä blogia säännöllisesti
Tämä postaus on kirjoitettu Agean airlinesin lennolla Lontoo-Ateena, jolloin olen ensimmäistä kertaa lapsestani erossa monta päivää. Ikävä on jo kova, mutta ihanaa on se, että saan omaa aikaa tässä johonkin sellaiseen, jota olen halunnut jo pitkään. Toivon, että tästä alkaa kaunis päiväkirja. Aurinko on laskenyt alppien yli ja kreikkalaiset teinitytöt vieressäni nuokkuvat - Hyvää yötä, Eurooppa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti