lauantai 21. syyskuuta 2013

My so called Xi'an Life

 Tiedän, että osa lukijoista odottelee kovasti tuoreempia matkajuttuja, joten annan tänään Shorinji Kempo/Japaniaiheille paussin ja kirjoittelen vähän Kiinaelämästä. Ollaan nyt pari viikkoa Xi'anissa takaisin puolen vuoden breikin jälkeen. Toisaalta tuntuu siltä, kun ei oltais ikinä ees lähdetty. Mutta olen silti tyytyväinen, että vietimme kesän Suomessa. Se oli niin ihanan lämmin ja nyt Japanin ja Kiinan myötä mun kesä jatkuu pitkälle lokakuuhun. (Ylläolevassa kuvassa taustalla näkyy meidän kotitalo, asutaan 15.kerroksessa, alla kuva työpaikkani pihasta)
 Suomalaiselle puolen vuoden kesä on jotain ihan ihmeellistä. Suomen kesähän kestää korkeintaan kaksi viikkoa, eikö niin? Mä oon käyttänyt mun kesävaatteet aivan puhki - normaalisti ne saa ehkä sellasen yhden, kaks käyttökertaa kesässä, nyt on oikeesti joutunut hankkimaan uusia, kun vanhat kuluu! Mitä parhautta!
Olen aina ollut talven lapsi ja pienenä vihasin kesää, koska oli liian kuuma ja ötököitä ja kaikkea. Olen nykyään muuttanut mieleni tässäkin asiassa. Kyllä on ihanaa, kun ei tarvitse pukea lapselle hirveätä määrää vaatetta päälle. Kun voi itsekin kävellä ulos ovesta pelkässä mekossa. Kun voi jumpata ulkona xi'anin asuntomme takapihan 'ulkokuntosalilla' ilman että jäätyy... Itseasiassa tarvii lämmitellä huomattavasti vähemmän, hiki valuu jo sekunneissa ja kunnolla.

 Miten se onkin, että kun saa päivittäisen aurinkoannoksen, elämä tuntuu jotenkin paljon valoisammalta... Olen onnistunut kohta kaksi vuotta putkeen skippaamaan marraskuun Suomessa. Se on ihan hyvä tavoite elämässä... Suomi on ihana, mutta parempiakin kuukausia siellä voi viettää. Aamuisin kävelen töihin läpi viheriöivän puukatoksen - tää on niin paras hetki mun aamussa.. Tykkään tosta kohdasta ihan hirveesti!

 Aika täällä kuluu nopsasti. Meidän viikon ohjelma on sellainen, että ensin minä teen töitä viikolla ja J sitten viikon lopussa. Vaihdetaan lapsenhoitovuoro päikseen siis. Yliopistolla riittää kokouksia ja suunnittelua näin lukukauden aluksi ja sitten illalla leikitään, urheillaan ja käydään syömässä, ruokaostoksilla ja tietysti jutellaan sukulaisten kanssa skypessä... Skypettelyn jälkeen kylvetään, isi pesee meillä pyykit ja sitten yleensä katsotaan hieman televisiota, esim. elokuvia/tv-sarjoja. Niistä lisää jossain toisessa postauksessa.

 Mun lapsenhoitopäivinä mä harrastan sisä- ja ulkoleikkipuistojen jälkeen shoppailua ja nähtävyyksissä kiertelyä. Sulkapalloilen tutkimusryhmän kanssa kaksi kertaa viikossa parin tunnin ajan.

 Tykkään ihan älyttömästi meidän kotikadun päässä olevasta 'Villihanhipagodasta' ja sen alueesta. Siellä myös poikanen tykkää juoksennella ja sieltä löytyy Xi'anin isoin sisähiekkalaatikkoleikkipaikka, jonka alakerrassa on Costa Coffee... Eli aika täydellinen alue - upeita historiallisia paikkoja, paljon juoksutilaa ja äidille kahvia kun lapsi nuukahtaa:)

 Tällä viikolla ollaan pojan kanssa oltu 'kotimiehinä', kun miehelleni ilmaantui työkeikka kuin tuulesta... Joku brittiläinen tv-kanava kuvaa dokumentaaria Kiinan ensimmäisestä keisarista ja koska me sattumoisin olemme täällä (he kuvaavat terrakotta-armeijalla), niin tokihan he halusivat hyödyntää historioitsijaa ja Qing -keisari kirjailijaa siihen selostamaan... Mieheni tekee tällaisia keikkoja noin kerta vuoteen, mutta harvemmin tosiaan hän voi sanoa et joo, asun tuossa tunnin päässä teidän kuvauspaikasta, milloin tulisin paikalle... Yllättävä reissuboonus meille siis.

 Me topsisen kanssa ollaan nähty terrakotta-armeija jo tarpeeks monta kertaa, joten ei viitsitä ajella Lintoniin katsomaan, kun isiä kuvataan vaan sen sijaan leikitään (yritetään tehdä töitä) täällä kotimaisemissa. Tämä on ihan hyvä harjoitus, koska isi lähtee parin viikon päästä kahden viikon työkeikalle Edinbourgiin, jolloin meidän tarttee oikeesti selvitä Xi'anissa ilman tulkkia... No, olen virkistänyt kiinankielen opintojani jonkin verran - tutkimusryhmässä on muutamia opiskelijoita, jotka opettavat minulle kiinaa kerran viikossa... Ainakin nykyisin osaan lukusanat, kiitos sulkapallon pelaamisen... Helpottaa tinkimistä kadulla.

 Mitäs muuta kuuluu? No mun kameran suljin on rikki - oletan, että siinä on kyse vaan yksinkertaisesti sen vanhentumisesta, onhan luotettava Canon 40Deeni palvellut jo neljä vuotta... Mun käytöllä mä en ees halua tietää montako ruutua olen kuvannut, mut jos se on alle 100 000 niin olen yllättynyt. Todennäköisesti lähempänä neljännesmiljoonaa. Täytyis varmaan hommata joku tapa tarkistaa asia. Eli vanhahan se on. Kuitenkaan mulla ei just nyt oo laittaa ylimääräistä tonnia kameraan, ellei ole aivan pakko, joten löysimme kameranhuoltopaikan täältä kaupungista ja toivon, että josko se tulisi kuntoon 60eurolla, niin kuin lupailivat. Kiitos Kiina, jos onnistuu - kyllä olis halpaa... Mä jo ehdin pari yötä miettiä, et mistä ne rahat siihen kameraan repisin.

 Koska joo, vaikka tietysti iPhone vitosen kamera ei ole aivan paska (nämä on siis kaikki sillä kuvattu), niin no onhan se ankea. Ilman kameraa tuntuu mun elämä siltä kuin olisi ilman käsiä. Ja tuntuu, että reissua menee hukkaan, jos ei oo sitä... Et jospa tää tästä.
 Sellaista on arki Kiinassa. Ihanaa, välillä raivostuttavaa ja useimmiten yllättävää. Tykkään aivan älyttömästi olla täällä. Vaikka tiedänkin, että jos täällä pitäisi olla loppuelämän ajan niin aivan varmasti alkaisi ahdistaa ihan just nyt. Mutta koska tiedän, että meidän aika täällä on kovin rajallinen, niin lyhyt... Otan kaiken irti niistä pienistä elämän hienoista hetkistä. Kaikista ihaninta on kävellä kaduilla, joiden kuopat ja epäkohdat tuntee kuin omat taskunsa, kävellä ja näyttää siltä, että asuu täällä, tietää mitä tekee ja minne on menossa. Parhautta on se, ettei ole turisti, ettei tarvitse kantaa karttaa mukana, ei juurikaan tarvitse edes sanakirjaohjelmaa, vaan arjen perustarpeet hoituvat Kiinaksi... Silloin tulee miettineeksi, että on tultu jo pitkälle viime joulukuusta, siitä päivästä kun muutimme Xi'anin kotiimme.

 En varsinaisesti tiedä, miksi tämä kaupunki kaikista Kiinan kaupungeista on vienyt minun sydämeni. Ehkä se on se kulttuuri, se historia, nämä ihmiset, nämä muurit. Joistakin paikoista maailmassa vaan tykkää ihan hirveästi. Kyllä, minä olen taas siinä expattien kuherruskuukausivaiheessa...



I am going to dump Japan stories for one day and talk about my so called life in Xi'an. 

So we've been here for a few weeks now. For more recent readers, we were in Xi'an for three months last year from December to the end of February and have spent six months in Finland in the meanwhile. However, we love Xi'an and therefore are back for this Autumn. I have really missed it. What's so great about this city? I guess my heart belongs to the old buildings, the history and of course to the sun in the sky. It's sunny for more than 300 days per year here. We are just underneath the Gobi desert, if someone hasn't looked at the map lately. 

It's certainly been the longest summer of my life, and I'm in no way sorry about that. I have no longing to put on heavy winter clothes or wonder if my child should be wearing gloves. 

The days here go pretty much like this: I work from nine to five-six, after which we play/excersise, go to dinner and watch some films/tv. Pretty basic, really. At the end of the week, I am in charge of childcare and on those times Tops and I will see some sights, maybe shop and definitely visit lots and lots of playgrounds outdoors and indoors. I love the area of the Wild Big Goose Pagoda - what a great adventure for a small half-finn to play around, what a nice area to admire the old and new China coming together. 

Even though my camera's given Error 99 and I'm currently resorting to iPhone pictures while it hopefully gets its shutter repaired... I am very much in the expat honeymoon phase again... Yes, even the internet has been less of an arse lately... If I would have to spend the rest of my life here, I would probably feel a lot different. But because I know our time here is limited and short, I plan to make the best of it. Because well... Life is short! There's no time to be misrable. Why not be happy today, happy about what we have here, right now? And that is really something.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...