Väitös: Oppimateriaalien laadunvarmistus tarvitsee monipuolisia työkaluja

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, 16.4.2016, kun puolustin väitöskirjaani ”Why Open Educational Resources Repositories Fail – the Contribution of Quality Approaches to the Success of Repositories” Jyväskylän Yliopistolla. 

  Minulla on siis mennyt vuosi siihen, että en ole saanut blogattua aiheesta. Ohhoh, onpas ollut rankka toipuminen...

 Havaitsin lisäksi, että olen deletoinut Saran minulle antamista kuvista suurimman osan...:( Olen siis jo yhden kerran pyytänyt niitä uudestaan... Sara parka!

Mutta palataanpa vuoden takaisiin tapahtumiin. 

 Itse väitösaamun tapahtumat sain blogattua ennen Kiinaan lähtöäni. Aion visusti nyt blogata ainakin niistä kuvista, joita minulla on...

 Kustoksenani toimi professorini ja ykkösohjaajani Jan Pawlowski ja hän avasi väitöksen.

 Jonka jälkeen olikin sitten lektion vuoro.

 Lektion kirjoitin toki edellisenä yönä ja harjoittelin rakkaiden ystävien hotellihuoneessa aamulla... (Thanks Tero & Tino!)

 Ehkäpä siksi, että se ei ollut maailmankaikkeuden huolitelluin puhe, se menikin sitten täysin nappiin.

 Vastaväittelijäni Dr. Javiera Atenas kuunteli kiinnostuneena ja odotti vuoroaan kysellä kipakoita kysymyksiä...

Kustoksen osa on olla hiljaa ja hymyillä:)

 Toki väitös on kova paikka. Hikoiluttaa, vaikka siinä kuitenkin vaan keskustellaan kirjoitelmista, joita itse on kirjoitellut, tutkimuksista, jotka itse on toteuttanut. Kun hommat on tehty hyvin, ei ole syytä paniikkiin. Toki minä olin aika paniikissa ja aamulla tuntui siltä, että miksi ihmeessä minun on täytynyt laittaa itseni tällaiseen tilanteeseen.

 Mutta lopulta kyse on vaan keskustelusta.

 Kaikkien rakkaiden ihmisten edessä. Toivon, että saan teille vielä vähän lisää kuvia, laitan niitä tähän samaan postaukseen sitten myöhemmin. Kaikenkaikkiaan tilaisuus meni hyvin. Minulla on siitä hieman hämäriä muistikuvia. Ainakin minun taktiikkani oli nauraa vastaväittelijän kysymykselle ensiksi, jotta saisin vähän aikaa miettiä vastausta. Vastaväittelijäni oli sen verran mukava, että hän myös kantoi minua kysymyksissä, joihin hän etsi tiettyä vastausta, jota en välttämättä tajunnut heti antaa... Oppimateriaalipankkien laadunhallinta tuli koluttua pitkittäin ja poikittain. Kahden tunnin grillauksen jälkeen, kun astelin ovesta ulos - se hetken euforia. Se ei tule unohtumaan koskaan. 

Ja jos kiinnostaa, mitä uralleni kuuluu niin olen edelleen Jyväskylän Yliopistossa, nykyisin tutkijatohtorin pestissä. Teen edelleen kansainvälisiä projekteja lähinnä koulutusteknologioiden alalla, Euroopan ja Kiinan kanssa. Vuosi väitöksen jälkeen on tuonut lisää vapautta hakea uusia rahoja, palkata omia alaisia ja suunnitella omaa työtä. Varsinaisesti vähemmän kiire ei ole ollut väitöksen valmistuttua, mutta ehkä se toi sellaisen filosofisen kiireenhallintamallin aivojen perukoille, joka kertoo minulle aina kiireen ja stressin iskiessä, että: Hengittele ja ota aikaa. Selviät kyllä ihan mistä vaan. 

 /Today it has been one year exactly since I defended my PhD thesis: ”Why Open Educational Resources Repositories Fail – the Contribution of Quality Approaches to the Success of Repositories”. It has taken me a year to post some of these beautiful photos by Sara Holtkamp. The show itself went pretty much like my personality... bubbly and explosive... All I can remember that the lecture part went alright I guess... Then Dr. Javiera Athenas talked to me with some really interesting and tough questions on repositories and helped me through my endevours when I needed support. Thank you again for being such a graceful opponent! Feeling of walking out of the room is one that I will cherish for the rest of my life: What an euphoric relief... More photos will follow...

If someone is interested in how my career is doing one year after? Well, I am still doing international project management in the University of Jyväskylä, now in the role of post-doc researcher. Mainly on the field of Learning technologies as before. Life hasn't been particularly less busy since finnishing my PhD, but it has opened doors to apply for my own funding, hire my own research fellows, focus onto topics that I am interested in. Well, something did change. After finishing a PhD, whenever I feel stress levels rising, I can just take a step back and tell myself: You survived the dissertation. There is nothing you won't succeed in.