Semit ohi, saako hengittää?

Semit on nähty ja täytyy sanoa, että kyllä euroviisuviikko on yksi vuoden kohokohdista, ainakin meidän taloudessa. Ja meillä minä en todellakaan ole ESC:n suurin fani. Tavattuani tulevan aviomieheni ensimmäisen kerran, aloin pohtia hänen seksuaalista suuntautumistaan - enkä syyttä, sillä hän on viisujen ylin ystävä. Lisäksi poikani näin jopa kahden vuoden kokemuksella on varsinainen viisufani - tänä vuonna hän fanitti Maltaa ja Ukrainaa sekä tanssi Bulgarian tahtiin, mutta nukahti Viroon - ehkä tämä oli kannanotto.

Semit nyt nähneenä seuraavanlaisia ajatuksia:
- Ei ole vielä hajuakaan, ketä veikkaan voittajaksi. Kandidaatteja on kolme, mutta myös esiintymispaikat ratkaisevat
- Azereiden juontajat ovat aivan sukkia

- Olin pettynyt Slovenian, mutta en Georgian puolesta. Jälkimmäisellä oli vaan oikeasti huono biisi, joten hienoa on, että puhelinluettelon latelu ei tuonut jatkopaikkaa.
- Olin tyytyväinen Maltan ja Viron puolesta, molemmat kelpovetoja
- Suomi todellakaan ei ansainnut jatkopaikkaa, joten good riddens. Jos ei tuon paremmin sitä voinut tuottaa, niin ansaitsi jäädä kalliolle. Ei minusta ollut Pernillan vika, hän veti hyvin ja laulu oli myös hyvä.

- Tämä on ollut hyvä vuosi, varsinkin kakkossemissä oli paljon kappaleita, joita voin kuvitella kuuntelevani vielä vuosia. Suosikkejani ovat esim. Saksa, Serbia, Suomi, Ruotsi ja Norja, mut paljon muitakin hyviä on.
- Vähän elättelen toiveita venäjän voitosta. Mutta tuskin veikkaan sitä ykköseksi.

- Azerbajzan näyttää ihan tosi huikealta postikorteissa: Pitää päästä joskus vierailemaan!
- Montako vuotta peräkkäin Alankomaat on luottanut kantriin ja päässyt Äänekoskelle sillä?

    

- Kaikenkaikkiaan mukava seurata taas kerran. Minä olen täysin epämusikaalinen ja musiikkimakuni perustuu suurin piirtein vanhojen klassikoiden kierrätykseen... Sen lisäksi otan kuunneltavien kappaleiden listalle joka vuosi Euroviisuista 1-5kappaletta, joten tänäkin vuonna sinne varmasti eksyy hittejä. Viime vuosien voittajista koottua väliaikanumeroa kuunnellessani totesin, että kylläpäs meillä on ollut hyviä voittajia - kaikista olen tykännyt paljon. Uskon siihen, että tämän vuoden voittaja tulee myös olemaan suosikkejani, kuka se sitten onkin.

Lauantaina luvassa vielä Euroviisujen vakavaan katseluun sopivan bongaus/juomapelin ohjeet, jotka aviomieheni tuottaa vuosittain. Käännän ne siis suomeksi.

Hyvää yötä, Eurooppa!


Kuvat: internet

Euroviisuviikko puolessa välissä

No niin, nyt on paineita, kun ekan semin on selvittänyt 9/10 lukemin. Yleensä ekan semin mä osaan paremmin hahmottaa ja toisessa sitten tökkii. Katsotaanpa, mitä tänään on luvassa...

1. Serbia - Željko Joksimović: Nije ljubav stvar

Tämä biisi vie sinut alussa Hobittilaan ja sieltä sitten Avaloniin. Viuluja ja tamburiineja kierrätetyn biisin somisteena. Kakkossemissä balladeja on liikaa, mutta Serbian menestys on taattu kavereiden äänillä. Eikä tää tosiaankaan mikään heikoin balladi tälle illalle ole.

2. Makedonia - Kaliopi: Crno i belo

Alkaa ballaadina, mutta rankoittuu mielenkiintoiseksi pian. Makedonialla on kans kavereita tässä semissä ihan tarpeeksi, niin paljon, että jatkossa ollaan.

3. Alankomaat - Joan Franka: You and me

Voi kun haluaisin mieluusti päästää inkkaripäähineen finaaliin, mutta kun siinä mukana tulisi tämä jollotus, joka ei edes minulle kantrin sydänystävälle edes pure... Harmonikka ja tamburiini jee, mutta liian paljon symppisyritystä.

4. Malta - Kurt Calleja: This is the night

Malta ei ole vaivautunut käyttämään yhtään omaperäisyyttä sanoituksessaan. Ihan jokainen lause on esiintynyt useammassakin viisussa aiemmin. Toisaalta, miksipä sitä lähteä säätämään, jos kerran resepti menestykseen löytyy tällakin?

5. Valko-Venäjä - Litesound: We are the heroes

Haarniskaesiliinat ei pelasta tätä jollotusta.

6. Portugali - Filipa Sousa: Vida minha

Tässä vaiheessa kisaa ballaadit ovat jo ylittäneet katselija kynnyksen välittämisestä. Siispä Portugali putoaa jälleen.

7. Ukraina - Gaitana: Be my guest

Ukraina on valinnut lähimpänä Withney Houstonia löytyneen naikkosen, joka sinänsä laulelee ihan kivasti - harmi vaan, että biisi on huono. Toki tää on jatkossa, koska Ukraina on puhelinluetteloakin laulaessaan jatkossa. Trumpetit ja omat ylimääräiset screenit ukrainalaiseen tapaan mukana, ettei olis liian halpaa menoa.

8. Bulgaria – Sofi Marinova: Love unlimited

Öh, mitä tästä nyt sit sanoisi... Mielikuvitustakin saa käyttää? Mutta tässä siis ei ole käytetty edes vessaharjaa. Onks tätä tarkoitus tanssia?

9. Slovenia - Eva Boto: Verjamem

Katoliset keikiskelijät kukkamekoissaan kopioivat Molitvaa. Yhdellä on 'mullet dress' elikkäs mekko, joka on eestä lyhyt ja takaa pitkä. Eiköhän tämä jatkoon mene, sen verran vahvasti vetää. Toivon ainakin näin, vaikka balladeilla onkin ylitunkua nyt.

10. Kroatia - Nina Badrić: Nebo

Tämä mustamulettimekkoinen Niina ei kyllä jatkossa oo - biisi pian unohtuu. Vaikka tanssijoilla onkin muodinmukaiset pussimekot.

11. Ruotsi - Loreen: Euphoria

Mikähän siinä on, että voittajakandidaattien pitää aina rypeä lattialla? Noh, Loreen lienee top vitosessa ja kovasti yrittää voittaakin, mutta en ihan suoraan ole sitä mieltä, että tässä on tämän vuoden paras biisi. Hyvä se on, mutta epäilen, että Italia jaVenäjä antavat Ruotsin juosta rahansa edestä. Sininen tausta on vaan paras, joten siitä ei kyllä kannata luopua - ota mallia, Suomi!

12. Georgia - Anri Jokhadze: I'm a joker

Georgialla on kaikista viisumaista tasaisin menestyshistoria, minkä voi tulkita haluamallaan tavalla. Pelkäänpä, että tämäkin sekasotku nähdään finaalissa.

13. Turkki - Can Bonomo: Love me back

Periaatteesta olen sitä mieltä, että viitat on in, mutta saa sitä olla hyvä biisikin. Toisaalta ei tarvii, jos on Turkki. Turkin taso on kyllä parina viime vuonna ollut heikko.

14. Viro - Ott Lepland: Kuula

Lisää ballaadia kehiin. Toisaalta nyt tää ei oo enää sumassa muiden kanssa. Mut Viro ei sinänsä oo mikään menestyjämaa, joten vaisuhkolla balladilla tuskin jatkoon mennään, vaikka se oliskin parempi kuin monet muut genressään.

15. Slovakia - Max Jason Mai: Don't close your eyes

Menee huutamiseksi ja on muutenkin huono. Slovakia ei vaan osaa. No, eipä tarvii arvella, onko tää finaalissa. Ei ees auta, että näyttää paljasta pintaa.

16. Norja - Tooji: Stay

Hyvä Norja, voisit opettaa jotain Kreikalle tänä vuonna. Noh mutta ei silti mitään uutta tässäkään. Ihan kiva oli katella, joten eiköhän tää oo finaalissa. Kopioi viime vuoden Ruotsia, mut valitettavasti sanoitus ei ole yhtä hyvä. Ja lasikaappikin on jäänyt kotiin. 


17. Bosnia ja Hertsegovina - Maya Sar: Korake ti znam

Laulu on yhtä lällyä, mutta esiintymisnumero ja maan sijainti varmistavat sen, että jatkossa on. Visuaalisesti tässä mukavaa on scifistiset olkatoppaukset, mutta niillä ei kyllä finaalissa lennetä pitkälle. Toivottavasti vielä vetää arvassa alkupään numeron, niin ettei tarvitse katsella tätä ääntenlaskennassa.

18. Liettua - Donny Montell: Love is blind

Liettua laulaa silmät sidottuina kunnes alkaa liikkumaan veljeni tapaan ja ei siinä vielä kaikki - backdropissa tanssitaan tän hetken kuuminta eli tankotanssia ja joo... Aika mielenkiintoinen soppa. Oiskohan tää kuiteskin se läpimenevä viimeinen, kiitos esiintymisnumeron.

Rivi kuuluu näin:
Ruotsi, Serbia, Turkki, Ukraina, Norja, Slovenia, Makedonia, Georgia, Bosnia & Hersegovina... Mitä vieläkö yhden pitäis mennä läpi...no se Liettua.

Morsiusmekkoja, juhla-asusteita ja loistavaa palvelua Jyväskylän Juhla-asusta

http://www.jyvaskylanjuhla-asu.com/

Vuonna 2007, kun suunnittelin omia häitäni, vierailin Jyväskylän juhla-asussa ensimmäisen kerran. Muistan, että olin yllättynyt, miten suuri valikoima heillä oli ei pelkästään morsiusmekkoja vaan myös muita juhla-asuja. Pidin myös siitä, että sovitustilat ovat rakennuksen kellarikerroksessa – morsiusmekkojen sovittaminen on intiimiä hommaa, eikä siinä kaivata ylimääräistä yleisöä. Ihanaa oli myös se, että kaasoja varten oli istuimia, joten makutuomari mahtui mukaan hyvin.  Sovitin muistaakseni kolmea eri mekkoa ja olin äimistynyt siitä, että minunkin kokoiselleni  (ehkä 44 silloin) löytyi hyvin istuvia vaihtoehtoja useampia – siis morsiusmekkokaupasta, joka sijaitsi kotikaupungissani! Olin ollut varautunut lähtemään vähintään Tampereelle tai Helsinkiin, mutta huomasin, että laatua saa myös läheltä. Vaikka päädyin lopulta teettämään oman morsiusmekkoni ompelijalla, minulle jäi positiivinen muisto tästä liikkeestä.

Jyväskylän juhla-asun henkilökunta on auttavaista ja ystävällistä. He kuuntelevat asiakkaan neuvoja tarkasti ja osaavat ehdottaa, jos asiakas ei ole varma, mitä haluaa. Liikkeen mekkovalikoima seuraa häämuotia ja heillä on valikoimissaan esimerkiksi St. Patrickia, Sinceritya sekä Romanticaa. Hää- ja juhla-asujen lisäksi heillä on myytävänä ja vuokrattavana erilaista juhlarekvisiittaa, esimerkiksi huntuja, tiaroja, kenkiä ja silkkikukkia. Lisäksi heillä on ompelupalvelua, eli mekon saa esimerkiksi pienennyttää tarvittavista kohdista.  Juhla-asussa asioidessa tuli tunne, että myyjä oli aidosti kiinnostunut henkilökohtaisesta tilanteestani  - mielestäni on tärkeää, että myyjän ja asiakkaan välille muodostuu yhteys ja luottamus, kun on kyseessä näinkin tärkeän päivän valmistelut.

Jyväskylän juhla-asu on 24 vuotta vanha perheyritys, joten se on nähnyt jo monet hääkesät. Liikkeen toinen omistaja Tarja kertoo, että tällä hetkellä eletään aikaa, jolloin juhla-asut ostetaan omiksi mielummin kuin vuokrataan. Lamavuosina ihmiset vuokrasivat enemmän halutessaan säästää kustannuksissa.  Kesäjuhlat ovat Juhla-asun tärkein sesonkiaika, mutta kaikista vuoden päivistä ehdottomasti kiireisin on Wanhojentanssipäivä.

Oma häämekkoni kerää pölyä kaapin perukoilla ja en voi olla miettimättä, että tuskin koskaan laitan sitä enää päälleni – vuokraus olisi niin paljon kätevämpää!  Juhla-asun häämekkojen vuorahinnat vaihtelevat 350-500euroon, mikä saattaa olla esimerkiksi 40-50% mekkojen myyntihinnoista. Tarja kuitenkin kertoo, ettei vuokraushintaa voida laskea prosentteina myyntihinnasta, koska vuokraushintaan vaikuttaa etenkin vaatteen materiaali ja sen mahdolliset  uudelleen vuokrauskerrat. Joitakin mekkoja on esimerkiksi vaikea silittää pesun jälkeen, jolloin silitystyöhön menee enemmän aikaa ja tämä nostaa vuokrahintaa.

Suosittelen siis menemään rohkeasti selaamaan juhla-asun rekkejä Kauppakatu 14:sta, jos tiedossa on kesäjuhlia Jyväskylässä – olin ainakin itse yllättynyt siitä, miten kivoja mekkoja sieltä olisi löytynyt esimerkiksi ylioppilasjuhliin sekä vieraille että juhlakaluille. Ja miten ihanaa on se, että jos vuokraa asun niin ei tarvitse miettiä, miten pestään kakkutahrat ja vielä parempi: miettiä, missä jo entisestään täysissä kaapeissa se säilytetään.

Juhla-asu lainasi meille tätä ihanaa häämekkoa valikoimasraan yhdeksi sunnuntaiksi: (Mekon hinta on 580eur)

Euroviisut tulee, oletko valmis?

Tänäkin vuonna Euroviisut pääsivät yllättämään ja taas kerran olen pihalla kuin lumiukko. Eli joka vuosi aloitan liian myöhään valmistautumisen ja taas on liian monta biisiä vielä kuuntelematta. Suomen edustajan olen sentään kuullut ja muutaman voittajaehdokkaan, mutta siinä se. Viime vuonnahan lapseni päätti syntyä viikkoa ennen viisuja ja sekoitti pasmani täysin. Meillä oli silloin muuttorumbakin kesken, joten en päässyt veikkauksissani lähellekkään parhaiden vuosien tasoa. Mutta: C'est la vie - voi sitä Euroviisuja seurata vähemmälläkin intensiteetillä, annan itselleni anteeksi siis. Onko tässä voittaja:

Tänä iltana on siis luvassa viisuviikon ensimmäinen helmi, eli semifinaali ykkönen, jossa perinteisesti on mukana jälleen Suomi. Tänä vuonna Suomea edustaa ruotsinkielinen kappale, mikä minusta on vaan ihan mukavaa ekstraa... Valitettavasti tämä sinänsä hyvä biisi on upotettu mitä kamalimpaan punaiseen ja keltaiseen valoon ja Pernillan puku on hirvittävä vihreä luomus. Tällaisia basic-ongelmia en kyllä ymmärrä: Mitä vaikeaa siinä on, että mitkä värit näyttää hyvältä ja mitkä ei...? Tietysti joku on katsonut viime vuoden viisut ja tullut siihen tulokseen, että kaikilla on sininen backdroppi ja ei erotuta joukosta.

Tässäpä siis veikkausta ekasta semistä jatkoon:

1. Montenegro - Rambo Amadeus: Euro Neuro

Ulvova Rambo ei liikaa selittele menoaan, tosi sekava ja outo, ei tsäänssejä.

2. Islanti - Greta Salóme & Jónsi: Never Forget

Ihan jees, varmaankin finaalissa. Esitys hyvin beisikkiä, mut pitää intensiteetin hyvin. Mut on keskinkertainen, ei mikään jee-jee.

3. Kreikka - Eleftheria Eleftheriou: Aphrodisiac

Tykkään Elefteriasta jo siitäkin syystä, että minulla on hyviä kokemuksia hänen kaimastaan. Mutta oikeesti, Kreikka sä pystyt parempaankin: oikeestaan eniten tässä mua ärsyttää koreografia, joka on jotenkin vaan niin lame.

4. Latvia - Anmary: Beautiful song

Valitettavasti ei pure. Jos olisi Kreikka, niin olis finaalissa, mutku on Latvia niin ei oo.

5. Albania - Rona Nishliu: Suus

Tämä täti jää mieleen, vaikken pahemmin välitäkään hänen biisistään. Varmaan pitäis kuunnella useamman kerran, jotta alkaisin siitä tykätä.

6. Romania - Mandinga: Zaleilah

Romania on vakuuttava, vaikka siitä tuleekin mieleen Ranska. Sen lisäksi se on Romania, joten eiköhän tää oo lauantainakin kärjessä.

7. Sveitsi - Sinplus: Unbreakable

Onnistuu jälleen epäonnistumaan. Mikä siinä on niin vaikeaa, Sveitsi? Liian itseään toisteleva jollotusko? Periaatteessa mä tykkään tällasesta, mutta en tästä.

8. Belgia - Iris: Would You?

Saippuakuplametsä voidaan hyvinkin nähdä finaalissa, mut taidan kuitenkin veikata tätä ulos.

9. Suomi - Pernilla: När jag blundar

Suomea tulikin jo kommentoitua. Kuten tänäkin vuonna, itse kyllä pidän biisistä, suomalainen kuin olen, mutta se on niin visuaalisesti raiskattu, että ei paremmasta väliä. Vaikka häntämekko Pernillalla onkin (häntämekot ovat viime vuoden aikana olleet kovasti tulossa viisumuotiin, viime vuonna nähtiin jo merkkejä tästä). Tää on kyllä parempi kuin moni muu biisi, jotka menee finaaliin... Touché.

10. Israel - Izabo: Time

Letkeä ja oman tiensä kulkija. En tiedä, pitäiskö kuitenkin pistää tää sisään.

11. San Marino - Valentina Monetta: The Social Network Song

Tuskinpa nähdään tää finaalissa. Ovat ilmeisesti ajatelleet, että tää on kuuma ja ajankohtainen asia, mutta epäilen hieman, että olisivat menestyneet paremmin oman alani IT-konferenssijulkaisuna kuin euroviisuna. Toki aiheesta voi tehdä myös menestyselokuvan, mut se vaatii sitten Aaron Sorkinia kehiin. Toisin sanoen: Ensi vuoden resepti menestykseen: Sorkin sanoittamaan? Olen jo monta vuotta ollut sitä mieltä, että hyvällä sanoituksella viisut viedään;)

12. Kypros - Ivi Adamou: La La Love

Kas kun Kreikka ja Kypros ovat lähettäneet identtiset esitykset tänä vuonna... No joo, onhan tämä parempi kuin Kreikka, jos totta puhutaan... Tänä vuonna uskon Kyproksen tsäänsseihin, kattoo nyt onko se sitten vikatikki. Mut ketkuttelijatytöt tuskin kuitenkaan voittaa, eiköhän siihen tarvita vähän enemmän jotain jännää.

13. Tanska - Soluna Samay: Should've Known Better

Helou Seilor! Biisi on astetta keskinkertaista parempi ja asustukset kans: Hyvä Tanska, olette finaalissa.

14. Venäjä - Buranovskiye Babushki: Party for everybody

Voi kun tämä voittaisi niin päästäisiin ensi vuonna taas nauttimaan mielenkiintoisista esityksistä... Joka vuosi kun kopioidaan jonkin verran aina edellisvuotta. Sanoisin, et top kolmosessa on, mutta ei voita. Venäläisten voitto on vielä tuoreena muistissa, ja silloin se oli täydellinen voittaja. Mut mahtavaa, et tää on mukana ja että on finaalissa. Tulee hieman mieleen Eläkeläiset viime vuoden Suomen karsinnasta, mut se ei tietystikään olis pärjännyt läheskään yhtä mahtipontisesti.

15. Unkari - Compact Disco: Sound of our hearts

Öh, no sillä perusteella, et tää on mun suosikkeja ekasta semistä niin tää menee jatkoon. Yleensä näin on käynyt ja koska vaikuttaa hieman pop/rock isommilta nimiltä kuten Oasis niin arvelisin, että fanikuntaa riittänee.

16. Itävalta - Trackshittaz: Woki mit deim Popo

Tää on sen verran symppis, toivoisin sen olevan finaalissa, mutta pelkään, ettei oo. Pyllyä peliin!

17. Moldova - Pasha Parfeny: Lăutar

Joo finaalissa on.

18. Irlanti - Jedward: Waterline

Öh, Lena-ilmiö iskee, eli miksei kierrätetä kohtuullisesti menestyvä duo uudestaan seuraavana vuonna ehdokkaaksi... En ole itse vakuuttunut, mutta lämpenin Jedwardille viime vuonna jossain vaiheessa... Tästä mulle tulee mieleen sunnuntaiaamujen piirrossarjojen lopputunnarit - tarttuva purkka.

Eli veikkausrivi on: Islanti, Kreikka, Romania, Kypros, Tanska, Venäjä, Moldova, Irlanti, Itävalta, Unkari - Epäilen, että tällä pitäis saada 7/10 oikein, mut valitettavasti ei yllä mun 9/10:een eli normaalitasolle. Sitä varten ois pitänyt seurata hieman intensiivisemmin...




Kuvat: internet

Rauhoittumisen paikka

No nyt saa hengittää!

Viime viikko ja viimeinen kuukausikin ovat olleet varsin rankkaa menoa. Mukaan on mahtunut pari kolmekin työmatkaa ja lapsenhoidon venkslausta, parit synttärijuhlien järjestelyt, yksi iso valokuvaussessio, yksi iso kempoleiri ja yksi isovanhemman vierailu. Toukokuu ei ole rauhoittumisen aikaa ollut ja sen tuomat verot on nyt maksettava korkoineen. Olen ollut jo kolmatta viikkoa kipeänä ja kävin tänään työterveydessä hakemassa antibioottikuurin poskiontelon tulehdukseen, joka tosiaan olisi pitänyt hakea jo viikko sitten, mutta kun ahneuksissani en halunnut jättää Milanon reissua väliin...

Toivon, että elämä alkaa tästä pikkuhiljaa voittaa ja kempoleiri krapula hälvenee. Leirien jälkeenhän olisi paras pitää 1-2vrk lepoa jo fyysisistä syistä - saati sitten, että saisi henkisesti taas kelattua itsensä arkeen takaisin. Mutta oikeasti vaikka on fyysisesti kuinka kurja olo, niin en kyllä voi viime viikosta valittaa: Oli niin huippua tavata ihmisiä sekä työkavereiden että Shorinji Kempon merkeissä. Tuli käytyä montakin pintaa syvempää keskustelua ja kerättyä paljon sellaista fiilistä, jota muistellessa vaippa- ja siivousarjen pyörittäminen maistuu sata kertaa paremmalta kuin ilman.

Kyllä se kesäkin sieltä tulee ja tämä allergia loppuu joskus. Ja toistaiseksi kesäkuu näyttää 'kevyemmältä'. Tietystikin houkutuksia kotimaan matkailuun on jo mielessä, ehkäpä kohteena pohjoinen, ehkäpä Kainuu ja jos oikein ahne on niin Ii, jonne on ilmaantunut ihan uusi, ihan pikkuinen mies, jota mielelläni kävisin kurkkaamassa. Kun sinne vain ei olisi niin pirun pitkä ajomatka:( 

 

Tänä kesänä haluaisin ainakin:
- Viettää enemmän aikaa mökillä kuin viime vuonna. Viimeksi sitä rajoitti aika kovasti vauvan ikä (1,5kk), joten juhannusreissukin jäi pariin tuntiin. Tänä vuonna uskoisin, että tulee paljon enemmän hengailtua.
- Olla mukana kuvaamassa elokuvaa ystävieni kanssa
- Matkustaa Suomessa ja ulkomailla
- Pitää lomaa, jolloin vain ollaan
- Käydä piknikillä äitikavereiden kanssa
- Harrastaa lenkkeilyä ja Kempoa
- Uida järvessä

Tänään lienee kahden postauksen päivä, koska Euroviisujen semifinaali on illalla: iik!

Ciao Bella!

Milanoa on sanottu Euroopan vähiten kauniiksi kaupungiksi. En ole välttämättä samaa mieltä. Vierailin siis täällä shoppailijan paratiisissa alkuviikosta ensimmäistä kertaa. On totta, että Milanossa, ei ole erityisen siistiä, mutta arkkitehtuuri ja vanhat rakennukset ovat silti minusta kauniita. Ja kukapa voisi vastustaa herätystä keväiseen auringon paisteeseen pariisilaisella parvekkeella varusteltuna?

Toki parvekkeeltani näkyi myös paikallinen vankila(!), mutta myös paljon kaunista katua - erittäin italialaista, hyvin samantyylistä peruskaupunkilaisasutusta kuin Roomassakin. Asuin Saint'Amboeus -hotellissa hieman keskustan ulkopuolella, lähellä luonnontieteellistä Leonardo Da Vinci-museota, jossa kokouksemme pidettiin. Tällä alueella oli jonkin verran kauppoja ja pitserioita, olipa siellä yksi intialainen ja yksi venäläinenkin ravintola.

Minä ja kolleegani päätimme syödä italialaista, kun kerran italiassa olimme. Ainoa ongelma italialaisessa ruoassa on se, että se on liian hyvää. Sanoisin, että italialainen ruoka on Euroopan parasta. Suomalainen sen sijaan ei maistu miltään enää sen jälkeen, kun on maistellut eri kulttuurien kulinaristia viettelyksiä:) Tiedän, ettei tällaisia antinationalistia ajatuksia saisi sanoa ääneen, mutta ihan oikeasti sen ei pitäisi olla mikään salaisuus, että suurimmaksi osaksi suomalainen ruoka on tylsää ja mautonta. Jätetään tästä ulos esim. poronlihajutut ja sellaiset, puhun nyt ihan perusruoasta. Toki Suomessakin on hyviä ravintoloita, mutta ne ovat usein kohtuuttoman kalliita. Esimerkiksi 'Juuri' Helsingin keskustassa tarjoaa erinomaista suomalaista ruokaa, mutta täytyy olla valmis maksamaan kolmenumeroisia lukuja.

 

 

Suomalaiset, ottakaa oppia, näin järjestetään huippulounas. Paria eri salaattia. Couscous...

 Parmesania, hunajaa ja pähkinöitä, Nams!

Marjoja ja hedelmiä jälkkäriksi YAMS!

 On totta, että Milanossa useita seiniä, junia jne koristavat graffitit. Metrotunneleissa näyttää yhtä ankealta kuin New Yorkin metrossa, tosin pääväri on myrkyn vihreä. Mutta koen, että Milanon maine likaisena kaupunkina perustunee sen kilpailijoiden maineeseen: Etelä-Eurooppa on täynnä huikeita, kauniita kaupunkeja, joten 'ihan perus' ei ole mikään kilpailuvaltti. Niinpä Milanon maine perustuukin nimenomaan 'tule tänne ostoksille'-mantraan, mikä sinänsä on ihan viisas valinta. Jos olet huikeiden nähtävyyksien perässä, Venetsia ja Rooma vievät Italian pisteet kotiin.

Buon Giorno!

Sitkeitä tyttöjä

Kuva: Kimmo Koivukangas

Ajattelin jatkaa tähän sarjaan Shorinji Kempo-aiheisia juttuja kokemuksistani siitä, millaista on harrastaa naisena. 

 

Minun harrastukseni ovat läpi elämän olleet ‘pojille’ suunnattuja. 13-vuotiaana siirryin poikien ryhmään tenniksessä, sillä kotikaupungissani jatkavien tyttöjen ryhmää ei koskaan muodostunut vaan joka vuosi oli aloitettava alkeista. Olin pari vuotta aloittanut aina alusta ja se tuntui typerältä, joten siirryin ryhmään, jossa oli minä ja viisi poikaa. 

 

Suomessa Shorinji Kempoa treenaa aktiivisesti n. 130 henkeä. Näistä ehkä kymmenen prosenttia on tyttöjä tai naisia. Mustia vöitä aktiivisesti reenaavilla naisilla Suomessa on viisi. Minua korkeammalla tasolla yksi. Maailman laajuisesti naisbranch mastereita ei juurikaan ole. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että Shorinji Kempo soveltuu tytöille erinomaisesti - ei ole tärkeää olla voimakas, nuori, notkea tai mies – Jokainen reenaa omista lähtökohdistaan pyrkien haastamaan itseään, kehittymään. Bonuksena on, että jos joutuu tilanteeseen, jossa itseään täytyy puolustaa, niin ei ainakaan mene panikkiin vaan osaa heti tehdä jotain. Vaikkakin arvelen, että Shorinji Kempo –harjoittelijat joutuvat näihin tilanteisiin harvoin, koska osana opetusta on lukea ja tarkkailla tilannetta kokoajan missä liikkuukin ja osata kävellä pois, jos vaan pystyy. 

 

Ymmärrän, että tyttöjä kiinnostaa enemmän aerobikit ja zumbat – niissä voi pukeutua tiukkoihin verryttelytoppeihin ja vertailla treenikuntoa. Myönnän, että Shorinji Kempo ei ole tällainen harrastus. Ymmärrän, että joitakin naisia pelottaa kipu. Vielä pelottavampaa mahtaa olla se, että joskus aiheuttaisi kipua jollekin toiselle. Sattumisessa tai kivussa harjoituspaikalla on kuitenkin kyse luottamuksesta ja itsetuntemuksesta: Siitä, että luottaa kanssaharjoittelijoihin ja toisaalta itseensä, ettei kukaan loukkaannu vakavasti ja liian kovan kivun aiheuttaminen lopetetaan ajoissa. 

Väitän, että kivunhallinta ja itsetuntemus auttavat esimerkiksi monta nuorta naista askarruttavassa asiassa: Siinä, kuinka paljon synnyttäminen sattuu ja miten siitä henkisesti ja fyysisesti selviää. Oma synnytykseni kesti 29 tuntia, joista 22 mentiin ilman epiduraalia. Minulle tämä oli huikea ja haastava kokemus, mutta etukäteen olin jo suhtautunut asiaan positiivisesti. Siihen vaikutti paljolti se, että jokapäiväisessä harjoittelussani salilla kohtaan tilanteita, joissa sattuu. Tiedän, että kipu on vain osa elämää ja sitä voi henkisesti hallita.

Monen naisen elämä ’pysähtyy’ tai menee tauolle lasten hankinnan yhteydessä. Moni naisharjoittelija on lopettanut Shorinji Kempon raskaaksi tultuaan. Toistaiseksi olen itse ainoa, joka on palannut Kempoon vauvan äitinä. Minun lisäkseni aktiivisesti reenaavia äitejä on kaksi, mutta he ovat molemmat aloittaneet elämäntilanteessa, jossa heidän lapsensa ovat olleet jo isompia.  Tämä tuskin on epätavallista muidenkin harrastusten parissa – äitin huomio suuntautuu uusiin prioriteetteihin. Uskon kuitenkin, että vuoden 2012 isät (muutkin kuin oma mieheni) vahtisivat mieluusti lapsia, jos vaimot haluaisivat harrastaa Shorinji Kempoa. Naista kotona pitää enemmänkin naisen oma pää.

Minulle on jo vuosikausia ollut selvää, että jos joskus saan lapsia, en lopeta tätä harrastusta. Toki se oli katkolla raskausaikana, mutta reenasin niin pitkään kuin pystyin, kuudennen kuun alkuun. Näin pelkoa neuvolantätin silmissä, kun kerroin hänelle, etten aio lopettaa hyppimistä. Ukemit loppuivat kolmannen kuun jälkeen. Neuvolantätini oli kuitenkin huippuasiantuntija ja sanoi, että voin tehdä kaikkea sitä, mikä tuntuu hyvältä ja koska vartaloni on tottunut tietynlaiseen liikkeeseen, voin jatkaa sitä niin kauan, kun pystyn. Uuden lajin aloittamista hän ei suositellut raskausajalle. Tietysti minun oli alusta alkaen sanottava, että en voi ottaa vastaan yhtään potkua mahaani. Osa onnitteli ja osa mietti, että olenkohan menossa vatsaleikkaukseen. 

 Eräs miespuolinen Kempo-kolleegani myönsi minulle kerran, että harjoittelee mielummin miesten kuin naisten kanssa. Perusteluina oli jotakukin se, että pelkää tyttöjä sattuvan tai että poikia on helpompi heitellä ympäriinsä. Minullakin oli kausi reenaamisessani, jolloin harjoittelin mielummin poikien kanssa, mutta olen muuttanut mieleni. On rikkaus reenata erisukupuolten, eri kokoisten, eri motoristen ja eri ikäisten kanssa. Jokaiselta oppii jotakin ja useimmiten oppi on oppia itsestä.

Lopuksi haluaisin sanoa teille tytöille ja naisille, jotka Shorinji Kempoa harrastavat tai ovat harrastaneet – te olette kaikki mahtavia, sitkeitä sissejä! Teidän kanssanne on ollut ilo reenata vuosien varrella. Tiedän, että kaikki naiskenshit Suomessa ovat poikkeuksellisen vahvoja naisia – nimenomaan henkisesti.