Kesälomalla Kainuussa 2022

Niinpä meille koitti vielä ainaskin yksi kesälomaviikko Kajaanissa vaikka viime vuonna jo kuviteltiin sen olleen viimeinen! 

Viimeksihän olimme täällä L:n kanssa kahdestaan maaliskuussa etätöissä. A:n kans ollaan oltu monena vuonna tällä kesäloman vietossa, mm. 2020. 

Ajatella, että vuosi sitten tämä pieni tyyppi oli vasta masussa ja nyt hän jo konttaa pitkin Kesäniemen laitureita...

Kesä on taittumassa kylmään vaikka vasta heinäkuuta mennään. 

Kyllä on viime kesään verrattuna ollut kylmää ja sateista.

Meillä oli kuitenkin pari päivää tuuria ja kävimme toteuttamassa ison pojan haaveet hyppytornissa keikkumisesta.

Tämä on niinsanottu 'jokaiselle jotakin' -loma, eli mummin haaveista on toteutettu mm. pensasaitojen ja ruohon leikkuu ja kattolistojen uudelleenasennus. 

Pensasaitojen leikkuu ei ole oikein mun suosikkilajeja, mutta kiinteistöjä täytyy hoitaa, näinhän se on.

Ihan kiva siitä tuli.

Ja ilo on myös seurata, miten veljeksistä on toisilleen jo kovasti seuraa.

Tosin toinen on aika paljon hurjempi uimari ja menee kylmiinkin vesiin.

Paltaniemellä käytiin myös leikkimässä.

Mummin pikkuapurit ovat myös mm. siivonneet terassia..

L otti myös ekat askeleensa ilman tukea juuri ennen kuin läksimme tänne reissuun... 

Nyt on sit kävelyä harjoiteltu non-stop. Mitä nyt välillä laitetaan kiinni vehkeisiin kuten vauvakiikkuun, josta osataan jo itse nousta pois.

Myös isoveli on imuroinut ja leikannut nurmea mummin apuna. Nurmen lisäksi meni yksi kukkapenkkikin ruohonleikkuriin kun silmä vältti... Hupsista!

Pienelle maistuu edelleen äiskän maito - ajattelinpa laittaa tähän myös tällaista muistoa imetyksestä kun se varmaan piakkoin loppuu.

Muru-kirjaa on luettu innokkaasti.

Kaiken kaikkiaan mukava loma taas täällä Pohjoisessa. Näin nämä vuodet menee ja lapset kasvaa. 

Paltaniemen uintireissulla meille kävi myös äärimmäinen tuuri kun paikallinen seilori tuli Kuha-saaliin kanssa juuri veneellään maihin ja kysyi, että haluttaisko ostaa 3kg valmiiksi fileroitua Kuhaa 20eur/kilo. Siis miten järkyttävän isokokoisia kuhia Oulujärvessä uiskentelee!?! Varmaan kaupassa nää olis ollu 3-40eur kilo...  

Oli muuten ihan superhyvää voi-kerma-aurajuustokastikkeessa! Oi naminamsk!

/Once again we have spent a summer holiday swimming in Kajaani! Tops and I have enjoyed this now at least three years in a row. Can't believe last year L was still in my stomach and now he has just learned to walk without support! Time flies! We also got amazing fresh white fish from a local fisherman who just happened to come to shore... So cheap, so yummy and fresh!

Uimassa Kainuussa

Tänä kesänä suomalaiset matkustavat Suomessa. Niin mekin. Matkasin jo toistamiseen lapsuuden seuduilleni Kajaaniin poikani ja äitini kanssa.

 A:n mielestä paras loma on sellainen, jossa voi maksimoida uinnin määrän ja se on todellakin tehty täällä.

 Kesäniemen uimaranta hyppytorneineen on palvellut päivästä toiseen meitä.

 A jaksaisi olla rannalla koko päivän.

 Hän on kuitenkin vanhemmiten tullut pelokkaammaksi. Siinä missä kolme vuotiaana hän hyppäsi suvereenisti kolmesta metristä veteen - nyt kolmosessa käydään kyllä keikkumassa, mutta hypyt toteutetaan yhdestä metristä tai alle. Itsesuojeluvaisto on herännyt - jes!

 Pikkuautisti pääsi myös nauttimaan ravintola-annoksesta matkalla Kajaaniin. Hänen pitsaan ei tule muuta kuin pohja ja juustoa, jos hän saa valita.

 Kesäniemessä oli välillä niin paljon lapsia, että sai pitää silmällä etteivät hypi toistensa päälle.

 On ollut ihanan lämmintä. Minä en varsinaisesti ole lomalla, mutta olen ollut 'loman kaltaisella', jossa vastataan vaan pakollisiin sähköposteihin. Viikon päästä minulla on vielä edessä projektini review meeting, jonka jälkeen toivon mukaan pääsen ansaitulle reilun viikon lomalle. Valitettavasti tämänhetkisessä hommassani sellainen pitkä 5 viikon yhtenäinen loma, jossa ei tarvitsisi yhtään työasiaa hoitaa, ei onnistu. Sen sijaan lomailen pätkissä. Ehkäpä syksymmällä otetaan vielä joku lomapätkä jos korona sallii matkustamisen. Sen näkee sitten.

 Kainuussakin on kyllä huikeita paikkoja ja maisemia.

 Kävimme eilen hiisijärven hiekoilla. Hiisijärven harju, on muinaisen jäätikkövirran synnyttämä. Hiisijärven hietikoiden hiekka on siis 9000 vuoden takaista jääjärvisedimenttiä, jääjärvihietaa, joka paljastui näkyviin veden alta vuoden 1761 vedenlaskussa. Sotkamon jääjärven purkauduttua tuuli muokkasi maisemaa harjuvyöhykkeillä. Lentohiekkavallit kasaantuivat dyyneiksi, ja niin saivat alkunsa Hiisijärven alueen kasvuolosuhteiltaan kuivat jäkäläkankaat. Hiisijärvi oli vielä 1700-luvulla 10km pitkä kristallinkirkasvetinen järvi, jonka pinnan lasku kuitenkin ryöstäytyi talonpojilla käsistä 1761 ja sen pinta laski 14metriä. Tämän seurauksena paikalle jäi hienoa hiekkaa sisältävät harjut, jotka ovat itsessään ristijärven nähtävyyksiä.

 

Hiisijärvi on edelleen äkkisyvä ja jopa paikoitellen 160m syvä... 

Sukellusolosuhteet olisivat olleet hyvät:)

Hiisijärveltä ajelimme takaisin Kajaaniin Sotkamon kautta. Siellä kesäinen rantakohde on tietystikin Hiukan hiekat, jonne pysähdyimme seuraavalle tunnin mittaiselle uinnille. Iisalmelaispoika jaksoi jonkun aikaa leikkiä vedessä A:n kanssa vaikka yhteistä kieltä ei löytynytkään:)

 Säät ovat suosineet ja on siis nautiskeltu kesästä <3. Itseasiassa sateet alkavat vasta tänään kun ollaan jo kotimatkalla junassa.

 Toki Kainuun uintikohteiden klassikko, 'Paltaniemen uimaranta' on myös kuulunut viikon repertuaariin.

 

 Kävimme myös todistamassa Paltaniemelle kesäkuun lopussa iskeneen myrskyn tuhoja. Kyllä oli yli sata vuotiaitakin mäntyjä kaatunut kokonaisen pellon verran. Ajatella, että ehdimme juuri edellisellä Kajaanin retkellämme alta pois edellispäivänä... Mikä tuuri!

Loma oman äidin kanssa on aina sellainen 'uhka vai mahdollisuus' kysymys. Käytiin viimeisenä iltana lenkillä ja äiti kysyi, että oliko minua ahdistanut viikon aikana. Vastasin, että ei joka päivä. Sitten kysyin, oliko häntä. Vastaus oli sama:) Äidin ja tyttären suhde on sellainen, että tytär taantuu äidin kanssa kiukuttelemaan niinkuin pieni lapsi ja toisaalta äiti hyysäämään ja opettamaan niinkuin äiti. Haasteellista on päästä sellaiseen tilaan, jossa kumpikin tulisi kohdelluksi vastuullisena aikuisena. Silti ollaan äidin kanssa jopa välillä samaakin mieltä. Parasta äidissä on se, että hänelle voi suuttua tietäen, ettei hän hylkää. Sellaista ihmistä elämässä todellakin tarvitsee.

Missä päin Suomea sinä olet lomaillut? ja kenen kanssa?

/This summer, Finns travel in Finland. And so have I. I have actually gone to Kainuu twice in the last three weeks, which is probably more than in ten years now... In any case, Kainuu has been a really sunny and warm summer holiday location for my son, my mother and me. My son is basically happy if he can swim all day. He has been so upset to know that we are going home today, even though he gets to go on a train which is the next best thing if you can't go with a plane. Thank you Kajaani, we had a great time!

Kosovo

Driving around Balkans, part II for me and Juha. Last year our ”adult trip” took us driving around the Balkans: Croatia, Montenegro and Bosnia & Herzegovina. We enjoyed this trip so much that this year we decided to go back. This time to North Macedonia where my dear friend Manja comes from.

While visiting Macedonia, Juha and I looked at each other and said - well - why not drive around a bit. See other places while we are at it. Indeed I have only visited Serbia and Greece of the neighboring countries...

”Pizzerias and Gas stations”, said Manja’s dad when he heard that we planned to drive to Kosovo first: ”That’s what they started to build when the was was over.” And he was not wrong.

Entering Kosovo from Skopje with a rental car is easy. The border is like 15minute drive away from the city centre. The border controllers are not too bothered of us and we fail to get our passports stamped even though both Kosovo and North Macedonia are not European Union countries.

Last night we have had a fabulous Macedonian family dinner where we learned that even though most Macedonians would have liked to have become an EU country - the biggest problem was the regulation not to make your own Rakija at home. No more home made Booze..? Well, obviously we cant have that.

We drive around the mountains on Kosovo’s countryside to visit a small memorial of 45 civilians that were massacred for the sake that they were Albanian.

This started the war here in Shtime 20 years ago. The dead include children and elderly. They all have their faces carved in stone by the memorial side where we are probably the only visitors today. Maybe even this week or month.

The troubles in this area - like in many cases in the world - revolve around religion. In this case, Muslim and Orthodox. You can see Mosques everywhere. Super Markets in the countryside dont sell beer.

We stop at a restaurant and try to communicate with a confused Kosovian waiter.
”Which money do you use..?”
”...?!?”
”dinar..? Credit card..? Euro..?”
”Oooh! EURO!”

Luckily we have some cash. Our Macedonian prepaid internet cards have stopped working in Kosovo, even though we ”activated” the Balkan package and they should have worked... oh well.

It is our plan just to see Kosovo driving on one day and therefore we do not plan to spend the night here. Sometimes it is rather blissful to drive around without social media bothering.

Kosovo seems similar to Bosnia, or indeed Romania or another country at this part of The World. Lunch is two ham omelettes and a chicken salad. 5€ total... Juha is thinking of  moving here for the food-price ratio.

Green corn fields, Blue mountains, red rooftop villages. Beautiful country. There are storks on the field when we drive out of the country. A sign perhaps?


/ Eilen vierailimme Kosovossa. Viime vuoden Balkanin roadtrip-matkan jälkeen emme malttaneet olla tekemättä toista. Lisäksi ystävättäreni on Macedonialainen ja olen jo pitkän aikaa halunnut käydä täällä hänen kotimaassaan, joten päätimme suunnata tämänkin vuoden kesälomareissun Balkanille. Macedoniasta on lyhyen ajomatkan päässä montakin maata, jossa en ole vielä vieraillut: Kosovo ja Albania. Kreikassa ja Serbiassa olen viettänyt aikaa aiemminkin. Niinpä ensimmäisen päivän visiitti suuntautui Kosovoon. Ajoimme Shtimen kylään, jossa 1999-vuoden sota alkoi. Yli neljäkymmentä siviiliä murhattiin - mukaanlukien vanhuksia ja lapsia. Paikka vetää hiljaiseksi. Laakso on täynnä uudelleen rakennettavia punakattoisia omakotitaloja. Jokaisessa kylässä, jonka ohitamme, on myös moskeija. Paikalliset eivät juurikaan puhu englantia, mutta myyvät pitsaa ja bensaa. Makedonialaiset ystävämme olivatkin kertoneet meille eilen, että sodan jälkeen, alkoi Kosovon puolelle syntyä juurikin näitä: Huoltoasemia ja pitserioita. Mitä ihminen muuta tarvitsee paitsi ruokaa ja päästä liikkumaan...? Kosovosta matkamme jatkui Mavrovon kansallispuistoon takaisin Macedonian puolelle.