Niin kuin jo kirjoittelinkin, ehdin kuin ehdinkin käväistä tänä vuonna asuntomessuilla. Tähän asiaan auttoi kovasti se, että asuntomessut ovat tänäkesänä kotikaupungissani Jyväskylässä - jee:)
Ja vielä toisella asteella asiaa auttoi se, että messualueiden taloista kaksi on työkavereitteni rakennuttamia. Niinpä nämä kaksi taloa olivat toki ensimmäiset stopit kierroksella minulle.
Ajattelin vähän avata ajatuksiani tämän hetken asuntotrendeistä ja messuista useammassa postauksessa - joten niitä tulee nyt sitten näissä.
Ensimmäisenä syyniin pääsee laitosjohtajamme uljas Lammi-kivitalo.
Tätä kohdetta on meillä puitu kahvihuoneessa niin, että tuntui todella oudolta käydä tsekkaamassa se livenä. Ehkä useimmin olen kuullut tästä sanottavan, että onhan se varsin hieno talo, mutta kuitenkin se on tavallaan suomalaisen vaatimaton kaikessa eksotiikassaan niin, ettei kenellekään jäänyt sellaista överikateutta, että jospa mullakin olis tollainen. Vaikka ei sillä, kyllähän tässä mielellään asustelisi, jos olisi varaa:)
Kahvihuone ei tykännyt laattavalinnasta vessoissa, mutta minä henkilökohtaisesti pidin siitä. Myös valaistus oli huoneistossa kauttaaltaan onnistunut, etenkin näissä kylppäreissä.
Messusisustus tulee tietysti muuttumaan asukkaan omaksi sisustukseksi jossain vaiheessa - tämä sisustus oli aika paljon kyllä sellaista mielikuvaa luova, kun minulla asukkaastakin on.
Suuressa avonaisessa olohuone/ruokatilassa oli tämän huoneiston puhuttavin juttu, eli kaksi ranskalaista sisälasiparveketta... Kahvihuone tänään analysoi, että mihin näitä voisi käyttää. Seuraavia ehdotuksia ilmeni:
- Isäntä pitää juhlapuheen
- Perheen seuraaminen ja coachaus makuuhuoneesta käsin
- Serenaadin laulaminen
- Oksentaminen, ettei kokolattiamatto tärvelly bileissä
- Ruokatilassa olevien henkilöiden massamurhaaminen 20-luvun konekiväärillä Shindlerin lista-tyyliin
Tämän ison tilan ehdotomasti paras juttu mulle olivat nuo isot roikkuvat valaisimet, joille tässä tilassa oli tarpeeksi ilmaa ympärillään. Upeat!
Äänieristystaidetta.
Keittiöoli mun makuun liian pimeä, olisin kuitenkin laittanut valkoisen.
Kaikista messutaloista (joissa kävin) paras kuntosali löytyi kyllä täältä, mikä ei minua sinänsä yllättänyt, tuntien asukkaan harrastuksen. Oma Sali laitteista löytyi penkkiä, jalkaprässiä, käsipainoja ja kyykkyjä varten oma tanko ja painot. Haukkareitakin saa hienosti tehtyä. Nämä välineet ovat todellisen kuntosaliharjoittelijan/voimannostajan vehkeitä, ei mitään monitoimilaitteita, joissa naisihmiset käyvät vähän näyttämässä siltä kun urheilisivat. Kyllä Siposen salilla kelpais reenailla. Ideaalimaailmassa hommaisin itsellenikin vastaavan.
Yläkerran makkareissa oli mielenkiintoista maalia seinässä. Siihen pystyi piirtämään kuin valkotauluille. Sisäinen Einsteinini iloitsi, voisin meillekin ottaa vastaavaa...
Muutenkin turkoosin sininen seinä oli kiva minusta.
Toisen tyttären makkari oli hempeämpi.
Ja näkymät tyttärien yhteiseltä partsilta olivat messualueen yli.
Kunhan teltat häviävät niin kyllä tätä katselee.
Kolmen naisen huushollissa on syytä olla allastilaa kylppärissä, muuten tulee aamuisin jono.
Olen kyllä vakuuttunut, että tämän talon kiinnostavin anti olivat sen valaisimet, jotka olivat sekä modernin hienoja että tavallaan klassisia.
Näkymä yläkerrasta oleskelutilaan.
Vanhempien makkari oli tumma, valkoisella sängynpäädyllä.
Ja Master bedroomista avautui nykyajan talon must eli Walk-in-closet, joka sai kolleegoiltani myös aika murskakritiikkiä, sillä siellä ei oikein ollut luonnonvaloa, joten pukeutuminen on suoritettava jossain muualla jos haluaa itseään peilailla. Minäkin olisin kieltämättä laittanut isommat ikkunat, mutta toki tähän vaikuttaa ihmisen exhibitionismi - jos ei halua näyttäytyä naapureille niin toimiihan tää.
Itseasiassa mitä enemmän noita ranskalaisia parvekkeita katson, lämpenin niille. Ja talo oli livenä muutenkin kivempi kuin miltä se kuvissa oli vaikuttanut.
Takapihalle oli mahdutettu myös iso terassi ja uima-allas, jonka reunalla on pool partyja mukava järjestää... Kyllähän tää on överikoti kenelle vain ja varsinkin ihmisille, jotka järjestävät juhlia ja urheilevat. Sählypelinkin saa pienessä määrin järjestettyä pihassa. Talo oli hyvin paljon rakennuttajansa persoonallisuutta mukaileva ja varmasti hänelle unelmien asunto. Mielenkiintoinen kohde.
Few weeks ago I visited the housing fair, which is in my home town this year, more specifically in Äijälänranta. Another level of interest for me made the fact that not one but two of my colleagues were building the houses of their dreams there. I will post my walking tours around both of these houses - the first one here is our Head of Department's dream mansion, in a stone made 'Lammi-Kivitalo'. This house goes towards luxuries of having a pool, a jacuzzi and its own gym... And it's got room enough to play floor hockey on the terrace, all of which are hobbies of my boss. The interior is a lot of grey and a lot of glass. My colleagues were talking of this house a lot of course in our coffee room - the choice of putting two indoor parisian balconies overlooking the living area was probably the biggest discussion. People were wondering why. Another hot topic of Casa Siponen was the walk-in-closet's small windows, as usually picking your clothes and dressing up is best done in natural light. But this is a matter of taste and personality - how much do you fancy exhibiting yourself to your neighbors... Overall, I do think that we are all just a little jealous - yes it's a crazy beautiful mansion, which definitely fits its residents taste and activities well.
