Illallisella Nambassa

 

Kuinka monta juttua ihminen voi Osakasta kirjoittaa... No näköjään aika monta. Ei uskos että oltiin siellä kokonaiset neljä yötä vaan...

No yhtenä iltana illallispaikaksi valikoitui okonomiyaki/tacoyaki-paikka... Kokkina hääri mies, joka näytti siltä, ettei pahemmin nauttinut työstään. Japanilaiseksi hän oli kuitenkin 'easy-on-the-eye', joten myrtsiys ei haitannut...

Istuttiin ihan paistopisteen eteen 'tiskille' riviin, niin kuin japanilaisissa ravintoloissa on usein tapana...

Siitä näkee hyvin tarkasti että miten oma annos valmistuu nenän edessä.

Ei tarvii miettiä et mitäköhän tässä on sisällä...

Toisaalta seurustelu oman seurueen kesken on hieman hankalaa kun voi jutella ainoastaan vierustoverin kanssa.

Toisin kuin kaunis kokki, tarjoilija oli kovasti mukana mun kuvaussessiossa.

Tilaukset oli kirjoitettu ylös ja sit niitä tehtiin siitä listasta.

Kun annos oli valmis, kipataan se kyytiin ja pöytään.

Mereneläviä ja paistettua nuudelia...

Minusta baaritiskillä on ihan mukava syödä. Ainakaan ruokaa odotellessa ei ole tylsää.

Okonomiyakit eli japanilaiset kaalipannukakut paistuvat ja päälle laitettiin pekonisuikaleet...

Sitten vielä BBQ soosia, majoneesia ja kalan kuivatettua ihoa koristeeksi. Tämän okonomiyakin sisällä oli juustoa <3. Lukijat ehkä tietävätkin, että juusto on mun heikkous. Aviomieheni kysyy minulta säännöllisesti, että rakastanko juustoa enemmän kuin häntä... Vastaus on, että jos näin olisi niin miksi ihmeessä asuisin etelä-Xi'anissa, jossa juustoa ei mistään lähisupermarketeista saa...

Poikani on ihastunut lootus-juuriin, jotka on uppopaistettu. Niitä uppoaa.

Lopuksi käveltiin vielä takaisin hotellille Namban katujen läpi. Tässä teille pari otosta Japanilaisesta katumuodista... Kukkahametta!

 

Ja polvisukkia... Vyön voi myös laittaa kaulaan. Sanottakoon, että Kyoton naiset olivat huomattavasti paremmin pukeutuneita kuin nämä Osakalaiset...

You wouldn't think we only were in Osaka for four nights with all the posts that I can come up with, right? One night in Namba, we ate some Okonomiyaki and Tacoyaki, sitting on the counter in a row. It's nice to see exactly what goes into my food... (Unlike in China - ever!) Our cook was a very determined worker who was clearly living in his own little world, caring very little about the bunch of foreigners photographing his work. I had a cheese filled okonomiyaki and Tops had some lootus root (what a weird baby he is). On our walk back I took some shots of the Osaka fashion: How would you feel about floral skirts or belt as a necklace? Somehow the girls of Kyoto know how to dress so much better than those in Osaka.

Kissabusseista sateenvarjorattaisiin

 Kakkospäivänä Osakassa tapasimme aamusta mieheni veljen, joka lensi Singaporesta katsomaan meitä.

 Hotellin aamiainen oli erinomainen japanilainen - riisiä, munia, pikkelasejä, lihapullia ja ties mitä. Nam nam. Tässä vaiheessa täytyy sanoa että onhan tää maa ihan älytön ruokataivas...

 Suuntasimme Namban ostosarkadeja kohti uudella tarmolla. Poika nukkui 4+2h yöllä ja kukkui kolme siinä välissä, mutta suoraan sanottuna yhden nukkumattoman yön jälkeen - ei tuntunut missään!

 Matkalla vastaan tuli 'totorokauppa', eli Miyazakin elokuviin liittyvä krääsäpuoti. Kokemuksesta tiedän, että jos vastaan tulee mitään sellaista, jota mietit, että 'ostaiskohan ton' niin kannattaa heti ostaa, koska todennäköisesti et tule enää samaan paikkaan takaisin.

 Niinpä tein tarpeellisen määrän totoro-ostoksia. Niitä olikin minulta tilattu Suomeen... Ja postissa matkalla kotiin toki ovat jo.

 Siellä oli jotain totoroa pyörimässäkin, kiinnosti meidän pikkumiestä kovasti. Hän ei ole vielä toistaiseksi saanut katsella Miyazakin elokuvia - lähinnä varmaan, koska meillä Anime on isin työtä, eikä hän erityisesti halua työnsä pyörivän telkassa kaiken päivää... Mut katsotaan.

 Ostoksista sai söpön viuhkan kaupan päälle ja tässä vaiheessa se oli edelleen äärimmäisen tarpeen. Ei sillä että Xi'anissa olisi kylmä tällä hetkellä kun tätä kirjoitan, mutta täällä ei sentään ole ahdistava, hiostava Osakan helle...

 

Sen jälkeen annettiin periksi metrolle ja ostettiin sateenvarjorattaat poitsulle. Niillä pääsee siis metrosakin kätevästi liikkumaan, ihan ehdottomat siis. Nehän löytyivät "pikkukamera"-kaupasta.

 BIC CAMERA on mun suosikkikauppa Japanissa. Mitä ei pikkukamerasta saa, sitä ei tarvitse? Ainakin sieltä saa vaippoja ja valkoviiniä ja vaatteita... Siis elektroniikkakauppa, joka on laajentunut vähän kaikkiin osa-alueisiin.

 Saanko kysyä, että kuka ottaisi kännykkäkorukseen tekohampaat? Ja ne ovat vielä sitä mieltä, että suomalaiset on outoja...

 Namban shoppailukujilla pyörittiin vielä jokunen hetki, kunnes alkoi olla lounasaika ja päätettiin etsiä jotain syötävää.

 Sukulaiseni ja aviomieheni olivat löytäneet edellispäivänä mainion Kaiten-sushi-paikan, mutta valitettavasti kukaan ei oikein muistanut, missä se sijaitsee.

 Niinpä päädyimme Ramen-ravintolaan, joka oli tullessamme ihan tyhjä ja mitä tärkeämmin - sinne mahtui rattaat.

 Tämä oli japanin ihastuttavia konerahastaja-ravintoloita, joissa annokset tilataan ja maksetaan automaatista, joka antaa lipukkeen, joka annetaan sitten kokille, joka tekee ruoat.

 No ei voi muuta sanoa, kuin että onneksi oli oma tulkki mukana, joten ei tarvittu arpoa, että mikähän on Gyoza tai mikä on Curry ramen setti.

Minä söin Kimchiä (ai että oli muuten parempaa kuin Jyväskylän säilykekimchi, jota normaalisti syön kotona... Tää ei tainnut tulla kenellekään yllätyksenä) ja niitä gyozoja. Gyoza on muuten kiinassa Tsaoza (tai äännetään sinnepäin), mikä minulle aiheuttaa kohtuullisesti ongelmia tilatessa.

 No massut tuli täyteen ja oli tosi hyvää. Täytyy sanoa, että sitten Suomesta lähtemisen jälkeen en ole syönyt pahaa ruokaa lainkaan, paitsi lentokoneessa. China Eastern Airlinen muona ei ole mikään winneri tosiaankaan, niin kuin Kippis Iso Kiina-blogissakin todettiin.

  Kaukoidässä tosiaankin riittää kuvattavaa. Ihan jokapäivä jotakin uutta ja ihmeellistä. Sen takia tykkään olla täällä maailmalla. Ikinä ei ole tylsää.

One day in Osaka, we went shopping in the Namba area arcades. Our mission was to buy a fold-up pram for mr.C junior, as our normal pram is not really metro-compatible. It's way too heavy to keep on lifting on the stairs and also does not fit through the gates. So we headed to BIC CAMERA, my favourite Japanese shop, which in addition to Cameras, sells also nappies and wine. Perfect shop for us that is... On our way there we run into a Totoroshop and shopped cat busses until dropping. I have to say that in Japan, there is some weird s**t on sale... Who thinks that they need a pair of plastic teeth as their cell phone jewelry, I mean, honestly! After shopping was lunch at a Ramen restaurant - wonderful Kimchi and some Gyoza. This is the reason to be in the far east - great food every day. Also there's always something to take a picture of. Something bloody weird.  

Namba at Night

Käytiin yhtenä iltana Osakassa Nambassa ravintolareissulla. Asuttiin siis lähellä Awazan asemaa, joten siitä oli vaan pari pysäkkiä Nambaan, jossa no, elämä oli ehkä vähän eksoottisempaa kuin Awazassa, jossa ei puistoa lukuunottamatta ollut kovin jännittävää.

Namban metroaseman alla on iso kasa erilaisia tunneleita, niin kuin nyt missä tahansa muuallakin Osakan keskustassa.

Maan päällä taas on ostosarkadeja ja ravintolakujia. Tätä voisi löyhästi verrata Teramatchiin Kiotossa, paitsi että Teramatchi on ehkä noin 100 kertaa kivempi paikka... Mun mielestä.

Mut mä tykkäänkin vanhanajan pääkaupungeista, niin kuin Kiotosta, Xi'anista ja Turusta - kaikki on joskus olleet pääkaupunkeja ja niissä on vanhanajan tunnelma ja fiilis, mut ei nykyisen pääkaupungin ongelmia ja tungosta.

Namban valoissa oli mukava etsiskellä ruokapaikkaa... Mut koska Kiinan internetjumala on sen verran armoton, joudutte oottamaan ruokakuvia toiseen päivään. Pakko postata ees tää juttu, kun VPN toimii ekaa kertaa kahteen päivään minuutin verran...

One night in Osaka we went for a dinner in Namba, a shopping arcade area, about three stops on the tube from Awaza, where our hotel was located. This place reminds me of Teramatchi in Kioto a little bit, but to be fair, Teramatchi is so much more athmospheric and cosy. I love old capitals like Kioto, Xi'an and Turku. They don't have the big city feeling of Tokyo, Beijing and Helsinki - which makes them so charming... We ended up having Okonomiyaki for dinner, but I will need to put that to another post, because Chinese internet god is being a complete bit*h to me at the moment and I want at least something to come out tonight... If I for some reason don't post one day, it's not me - it's Big Brother!