Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mattilanniemi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mattilanniemi. Näytä kaikki tekstit

torstai 22. helmikuuta 2018

Elämän laatu ja miten haluan asua

Minä olen ollut kohta 12 vuotta töissä tässä ylläolevassa rakennuksessa. Rakennuksen nimi on Agora ja se sijaitsee Jyväsjärven rannalla, Jyväskylän keskustan tuntumassa. Sitä ennen opiskelin samaisessa rakennuksessa 6 vuotta. Olen siis ollut talossa 18 vuotta eli koko tämän rakennuksen eliniän. Se on pitkä aika se. Muistan vielä kuinka vaikuttunut olin uudesta IT-tiedekunnan talosta. Olen edelleen sitä mieltä, että se on yliopistomme sydän ja aikakautensa symboli. 2000-luvun alussa seurustelin teekkarin kanssa ja muistan ne Hervannan yliopiston rakennukset, jotka avasivat minulle erilaisen maailman, suurella kontrastilla Agoraan. Muistan ajatelleeni, että haluan pitää opiskelupaikastani kiinni, koska mieleni lepää olla näissä maisemissa ja Agorassa on kaunis ja puhdas opiskeluilmapiiri. Ajattelen, että se vaikutti myös siihen, etten pyrkinyt vaihtamaan alaa, vaikka opintojen alussa olinkin aika hukassa sen suhteen, että onko tämä nyt varmasti se tie, jolla haluan olla...

Ja kyllä se on ollut ja kannattanut!
 Tänä aamuna oli -23C pakkasta, mutta niin vain työpaikalle tullessani päätin ensitöikseni käydä hiihtämässä tunnin verran upeissa maisemissa järvellä. Pakkanen oli karkottanut kaikki muut hiihtäjät, joten me J:n (miten kaikkien elämäni ihmisten nimet alkaa J:llä..?) kanssa saatiin koko järvi ihan vaan meidän käyttöön... Vähän kirpakkaa oli, mutta hyvillä varusteilla meille tuli lopulta hiki.

Sanoinkin, että minua ei koko 18vuoden aikana ole koskaan kyllästyttänyt Jyväsjärvi tai Agora tai nämä maisemat täällä minun arjessa. Joka ikinen päivä näyttää huikealta... Tavallaan voisi siis sanoa, että olen jämähtänyt, mutta tämän blogin lukijat tietävät hyvin, että vietän paljon aikaa muualla maailmassa kuin täällä. Silti se on minulle tärkeää, että sekä työpaikkani että asuinpaikkani on sellaisella alueella, jossa mieli voi rauhoittua ja on kaunista. Olen kovin visuaalinen ja saan näkymistä paljon energiaa. Samalla tapaa jos on huono sää, voin olla kiukkuisella tuulella...

Minulle elämän laatua on se, ettei tarvitse käyttää aikaa arjessa siirtymiin. Illalla on sillä tavoin mahdollista tehdä montakin juttua, kun oikein aikatauluttaa. Olen asunut viimeiset seitsemän vuotta 12minuutin kävelymatkan päässä työpaikaltani... Tämä on mahdollistanut mm. sen, ettei meillä ole tarvinnut olla kahta autoa vaan tarpeen vaatiessa voin kävellä helposti töihin tai keskustaan.
 Minulle elämän laatua on myös se, että näin talvella voin helposti piipahtaa järvelle hiihtämään tai luistelemaan, niinkuin ilokseni olemme poikaliinin kanssa tehneet monena iltana nyt kun töitteni jälkeen on ollut vielä valoisaa tai kauniit auringonlaskut ja siniset hämärät. Elämän laatua on ehdottomasti äidin ja lapsen yhteinen liikuntaharrastus kauniissa maisemassa <3

Ollaan viimeisen viiden kuukauden ajan etsitty uutta kotia. Jyväskylässä melkein kaikki alueet ovat lähellä jotakin järveä, koska kaupunki on rakennettu kolmen järven risteykseen. Vaikka olen koko 18 vuoden ajan asunut juuri Jyväsjärveä lähellä, on silti minulle kaksi muutakin Jyväskylän järveä kovin rakkaat ja voisin hyvinkin kuvitella muuttavani esimerkiksi Taulumäelle, Mannilaan tai Lohikoskelle, jotka ovat olleet muunmuassa alueita, joilta kotia on katseltu. Nämä asuntokuviot ovat ratkeamaisillaan, mutta en uskalla vielä kertoa niistä sen enempää, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Mutta jos hyvin käy niin tulevan kotini maisemat tulevat olemaan aivan yhtä kauniit kuin edellisenkin. Ainakin tässä kodin etsiskelyprosessissa on minulle käynyt selväksi, etten halua muuttaa kauaksi keskustasta tai työpaikastani. Katselimme pitkään erästä taloa Myllyjärvellä ja täytyy sanoa, että vaikka sieltä ei ollut oleellisesti pidempi matka keskustaan niin silti arvelutti, että onkohan se vähän liian kaukana. Tavallaan minua kiehtoisi asua jopa keskustassakin, kaupunkilaiskodissa, mutta toisaalta pidän pikkupihasta kovasti ja siitä, että voin järjestää puutarhajuhlia.

Voisi kai sitä kysyä, että jos on matkoilla niin paljon kuin minä niin eikö riittäisi yksinkertainen helppohoitoinen koti..? Mutta koska koti tarkoittaa minulle ensisijaisesti paikkaa, jossa voin viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa niin tulee sen minun mielestäni mahdollistaa muutakin kuin nukkuminen ja pyykinpesu... Mutta näistä ajatuksista voitaisiin mennä toiseen postaukseen, tämä lähti nyt vähän asian vierestä...
 Kaukomailla asuminen ja työskenteleminen on saanut minut kovin kiitolliseksi siitä, että saan asua Suomessa ja Jyväskylässä ja työskennellä niin mahtavassa paikassa kuin Agora. On huikeaa, että kesällä voi käydä melkein työpaikan ovelta uimassa, kun taas talvella voi hiihtää tai luistella töihin, kun asuu sopivasti järven poukamassa. Tiedostan, että suurin osa ihmisistä ei koe sitä ihmeellisyyttä, jota minun arkeni on, ehkä koskaan. Tänään lounasaikaan tarkistutin lottokuponkini kaupan kassalla. "Ei voittoa", sanoi minulle myyjä. Kävelin kaupasta ulos hymyissä suin. Suurin lotto on jo voitettu, reilut 37 vuotta sitten, kun synnyin tähän kaupunkiin, tähän maahan.
/ To me, Quality of Life is that there are four seasons in my home country. Quality of life is that I can start my working day by skiing on the lake next to my office in -23C like I did this morning. Quality of life is that I don't have to spend time to transfer from office to sports to home... Quality of life is that extra time that I then have to take my baby boy for some night time skating in the most beautiful February sunsets... I realize that many people in the world do not ever experience the beauty and feelings that are a part of my everyday routines. This makes me feel very blessed. It makes me think that I have won one of the biggest lotteries, which was to be born here in Finland.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Global Information Systems

Onni on tutkimusryhmä <3Ainakin tämä mun oma. En tiedä, miten muut tekevät tutkimusta, mutta omasta puolestani voin sanoa, että olisi se varsinaisessa umpimetsässä rämpimistä ilman tukiverkostoa ja siinä asiassa eniten minua ovat auttaneet nämä ihmiset, eli GLIS - Global Information Systems -tutkimusryhmä.
Tällä viikolla on tullut pyöriteltyä rahoitushakemuksia Tekesiin, soiteltua kymmeniä puheluita, läheteltyä kymmeniä meilejä ja roikuttua skypessä. Sitä on mun työ näin ruuhka-aikoina. Sitä on tänä syksynä tehnyt koko ryhmä, sillä professorimme muutti Saksaan kesällä ja nyt on aika GLISin lentää omilla siivillä.
Tuntuu, että olemme valmiita siihen. Minusta, Henkasta ja Philippistä on viimeisen 5-10 vuoden aikana kasvanut ammattitutkijoita. Se tarkoittaa sitä, että kirjoittelemme akateemisia papereita, pidämme luentoja, hallinnoimme projekteja ja tietysti haemme rahoitusta. Tiia on liittynyt seuraamme vasta viime vuonna ja siispä hänen tutkimusuransa on vielä aika alkuvaiheessa, kun taas kaikkien meidän kolmen väitökset ovat lähempänä viimeistelyvaihetta. Henrin väitös onkin jo ensi viikolla, apua! Tulkaahan kuuntelemaan, jos olette Jyväskylässä! Lauantaina klo 12 Agoran Lea Pulkkisen salissa.
Pidimme viime viikolla suunnittelupalaverin ensi vuoden rahoituskuvioista: Mitä projektirahoja haetaan, millä porukoilla, millä aikataululla tänä syksynä. Hankehakemuksia meiltä lähtee mm. Suomen akatemiaan, Tekesille ja EU:n Horizon2020-ohjelmaan. Yritämme valmistella näitä hankkeita yhdessä, jotta saamme panostettua enemmän kuin yhden ihmisen näkökulmasta ja hyödynnettyä viiden ihmisen kontakteja yhden sijaan. Minun kannaltani se on viimeisen pari viikkoa tarkoittanut sitä yrityksiin soittelua ja heille hankkeiden myyntiä. Konseptina minulla on koulutusviennin kaupallistaminen Kiinaan. Kolleegani valmistelevat hankkeita mm. mobiilipalveluiden ja innovaatiokompetenssien ympärille, eli GLIS tutkii tietojärjestelmiä globaaleissa konteksteissa, mutta toki sen sateenvarjon alle mahtuu monta monta kapeampaa teemaa, joissa olemme hyviä. Lisää siitä, mitä me teemme, voit lukea täältä.
Toki GLIS ryhmässä on vuosien varrella ollut paljon muitakin tutkijoita. Projektisalkku on ollut isompi ja olemme saaneet tehdä töitä huipputyyppien kanssa. Monelta osaajalta olemme saaneet oppia ja usean ihmisen kohdalla heidän lähtönsä on harmittanut, mutta sen yliopistomaailmassa oppii, että rahoituspohja on aina epävakaa ja suon kyllä uusia haasteita myös läheisillekin kolleegoille. Me jäljelläolevat päätimme, ettemme lennä kaikki eri suuntiin, vaikka professorimme onkin nykyisin Saksassa ja vain pienellä panoksella proffana JYU:ssä. Hän on kuitenkin kasvattanut meitä tähän tilanteeseen vuosien varrella antaen paljon itsenäisyyttä oman työn suunnitteluun ja toteutukseen. Uskon, että meillä kaikilla on projektiosaaminen hallussa ja olemme hyvin itseohjautuvia ja aloitekykyisiä tutkijoita.
Koen, että olen itse saanut tältä tutkimusryhmältä lähes kaiken sen ammattitaidon, joka minulla on. Hyvästä jutusta kannattaa pitää kiinni. Lisäksi tämän porukan jutut eivät vielä ole lakanneet naurattamasta. Kävimme tällä viikolla (ilman Jania) koko porukalla lounaalla täysin spontaanisti. Keskustelut olivat kiivaita ja erimielisyyksiä nousi esiin. Erityyppiset persoonallisuudet ovat kuitenkin minulle rikkautta. Olemme tehneet töitä yhdessä nyt sen verran pitkään, että jokainen tietää jo, missä asioissa toiset ovat hyviä ja miten toimivat. 
Ensi vuoden lopussa nähdään, onko tässä työryhmässä menestyjiä. Tavoitteet seuraavan vuoden ajalle ovat selvät: 3 väitöstä ulos ja projektien tuominen laitokselle ainakin omien palkkojemme katteeksi, jos ei sitten pidempäänkin. Tämän lisäksi olen päättänyt ottaa itse muutaman tutkimushaasteen korkeatasoisten julkaisujen muodossa - mutta niistä myöhemmin.
Uskon, että nämä tavoitteet tulevat toteutumaan. Parin viikon soittokierroksen jälkeen olen nyt siinä tilanteessa, että jos kaikki pitävät sanansa, olen hankkinut projektirahaa tarpeeksi maksaakseni oman palkkani loppuvuodeksi 2015.
9 vuotta sitten, kun tulin kesätyöntekijäksi tähän taloon, en edes silloin tiennyt, että projektien tekemisestä voi tulla jollekin ura. Ajattelin, että teen näitä juttuja nyt vähän aikaa. Ja menen sitten opettajaksi tai yrityselämään. Nyt täällä on vierähtänyt tovi. Hups. Tällä hetkellä fiilis on se, että teen työtä, jota rakastan kovasti. Joka päivä, kun menen töihin, se on minulle mieluisaa ja inspiroivaa. Joka päivä HALUAN mennä töihin. En laske päiviä perjantaihin. Maanantai on minusta mukava päivä. Tiedän, että kaikkien ihmisten elämässä näin ei ole ja siitä olen kiitollinen, että minun elämässäni on. Tiedän, että haluan tehdä tätä ja olen tässä hyvä. Tiedän, että minun tarvitsee vielä kehittyä ja tiedän, että tässä työssä pystyn jokapäivä oppimaan uutta. Se fiilis, joka tulee muuten siitä, että on todennäköisesti puhumalla vakuuttanut yritykselle, että heidän kannattaa lähteä meidän kanssa tekemään projektia - saati se fiilis, että puhumalla voi vaikuttaa siihen, että joku antaa meille rahaa meidän ideoita vastaan - no, sanonpa vaan, että se tuntuu niin hyvältä ja koukuttavalta, että joskus minusta tuntuu siltä, että ehkä minun pitäisi olla myynti-alalla. Mutta toisaalta tykkään siitä, että työni on erittäin monipuolista. Se on opetusta, se on raporttien kirjoittelua. Se on välillä sitä myymistä. Se on usein sitä sosialisointia. Se on projektien hallintaa ja ihmisten perään katsomista. Se on ajankäytön organisointia. Usein se on matkustamista. Parhaimmillaan se on oman luovuuden käyttöä ongelmien ratkaisuun. Työni siis vaihtelee todella paljon päivästä toiseen. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että tutkimusryhmässä on tilaa hyvin erityyppisille tekijöille. Pidän myös siitä, että pystyn työssäni hyödyntämään omia kompetenssejani laajalti - ja että sitä työtä, mitä teen, voi tehdä eritavoilla ja erilaisten persoonallisuuksien näkökulmista. Se tuo rikkautta arkipäivän kanssakäymisiin. GLIS-ryhmässä tiedän, että vaikka kaikki olemme hyvin erityyppisiä persoonia, voin luottaa siihen, että nämä kolleegat tukevat minua työssäni. Tutkijan työ voi jollekin olla yksinäistä puurtamista. Olen siinä mielessä onnekas, että minulle se ei sitä ole. Kiitos siitä teille rakkaat kolleegat.
I am privilaged to work in a Research Group. This is called 'Global Information Systems' or more friendly way: "GLIS". This group was founded back in 2007 by prof. Jan Pawlowski, who at that point entered University of Jyväskylä with various EU funded projects. The history of GLIS is already quite long and we've completed many projects, often around Open educational resources, but also around commercialization of Finnish educational companies to the Chinese market, Innovation competencies, Nordic - Baltic collaborations etc. You can read about our research topics here. Some of our key topics include:
  • Internationalization of Learning and Knowledge Management
  • Quality Management and Quality Development in E-Learning
  • Conception, Realization and Evaluation in E-Learning
  • Intercultural and Innovation Competences in Software Development
Working with a group is like working with a safety net. There's always someone to ask things, there is always someone caring for your progress, there is always someone to share responsibility with. This type of working style is very suitable for me and it's a big reason, why I can honestly say that I love my job and I want to keep on working in the University for a long while yet (even though industry people often sit down with me and ask: what the hell are you still doing in Academia...). We are currently planning another set of projects, which are prepared by all of us putting our heads together. As our professor has a smaller part in our University since this summer, it's now time for us to fly with our own little wings. Today specifically, I believe that we will make it. The goals for next one year are grand: To get three PhDs out, and to ensure funding for the next couple of years.  And of course publish in higher, more appreciated outlets. Actually I know we will make it. Because we support each other and work hard and we are also good at what we do. I am proud to be a member of this group. Thank you guys for making every day to be positive and interesting:)

perjantai 1. elokuuta 2014

Mattilanniemen ranta


Miten voi olla, että ollaan asuttu kolme vuotta täl puolen järvee ja vasta tänä kesänä olen kunnolla löytänyt Mattilanniemen rannan ilot?
Meiltä kävelee ehkä max 10minuuttia tähän hiekkarannalle, joka on kolmevuotiaalle niin passeli, että avot.
Kelit ovat heinäkuussa olleet niin tukalat, että lapsen uittaminen vähintään kerran päivässä on tullut pakolliseksi.
Meillä se onneksi onnistuu ihan minimieffortilla, eikä maksa mitään...
Pyyhkeet kassiin ja lapsukainen rattaisiin ja sit mentiin.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen huomannut, että olen päivettynyt. En nyt sentään ruskettunut, mutta en ole enää valkoinen laama, niin kuin normaali ihotyyppini vaatii.
Mattilanniemessä riittää tilaa uida ja lisäksi kirmata ruohikolla.
 Ja kiipeillä kivillä.
 Perheaikaa.
Pikkuiset kultakalat lammessa ui.
On kyllä niin onni syntyä Suomeen.
Ja näihin maisemiin.
Tällaisina päivinä ajattelen aina kiinalaisia ystäviäni, joista jotkut eivät ikinä näe sinistä taivasta.
Kissanpäiviä ovat Jyväskylän kesäpäivät.
So it's been quite a lovely summer in Finland for July. The weather has been so hot that cooling down a three year old fish boy takes at least one swim per night. Our beach of choice, Mattilanniemi beach is only 7 minutes walk from our house - a lakeside little sand box which makes Topfish wiggle with excitement. It's on my way to work actually, so sometimes I go for a run and then swim on top. This place is excellent fun with no costs, makes tops sleep like a baby afterwards.  He is so lucky to have been born in Jyväskylä, Finland. What a lottery win!



Kuvat, joissa minä esiinnyn (c) Virpi Flyktman

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...