Back at EU project world: Learning from the Extemes

Today I am so glad to be back in Athens after 7 years! Last time I was also here for EU project meeting - for back then Open Discovery Space. I have also been here in Athens exactly 9 years ago.. Even though I was privileged to meet some of the old crew this time - We are still missing some of the Greats... Henri, Tore, Thomas, Kerstin, Nikolas, Peter... I miss you guys so much! ./ Tänään olen takas Ateenassa 7 vuoden jälkeen! Mikä fiilis! 2015 edellisellä reissulla oli kyseessä myös EU projektin työmatka eli ODS-projektin arviointikokous. Samoihin aikoihin vuodesta eli kesäkuussa olen ollut Ateenassa myös vuonna 2013 eli 9v sitten! Vaikka olinkin onnekas sen suhteen, että monet 7-15vuoden takaiset kollegat ovat edelleen samoja - osa heistä on lähtenyt muihin hommiin tai toisiin projekteihin: Henri, Tore, Thomas, Kerstin, Nikolas, Peter... I miss you guys so much.

Words cannot describe how I feel about doing MY JOB again. For the last two years, all meetings have been online. I admit that having a baby on that period was useful, but still... So happy we are back at f2f meetings./ En voi enempää korostaa sitä miltä tuntuu tehdä *mun työtä*. Viimeisen 2,5 vuoden ajan kaikki kokoukset ovat olleet Zoom-välitteisiä ja vaikka toki meillä perheenlisäyksen kanssa tämä oli harvinaisen kätevää...

I can admit that for a while I was thinking that my job was not mine. This is the job that I am most good at. Where I am valued. /Niin täytyyhän se myöntää, että oma työ ei pitkään aikaan ole tuntunut omalta. Tämä on sitä MINUN työtä. Missä olen hyvä ja arvostettu.

It is so enjoyable to sit in a meeting after 15 years of collaboration with these Greek and other international partner and know exactly what they mean when they say something./On todella nautinnollista istua kokouksessa jo yli 15 yhteisen työvuoden jälkeen kreikkalaisten ja muiden kv-partnerien kanssa ja tietää täsmälleen, mitä he ajavat takaa jollakin asialla.

And that feeling when two Greek partners don't understand each other but you do. And better yet you can summarise it in 2 sentences. Aaaaah. /Se tunne, kun kaksi kreikkalaista ei ymmärrä toisiaan ja sitten itse kiteytät sen kahteen lauseeseen. Ah. .

I love my job and it is my hope that COVID will not kill it. People need to meet. Even by flying. /Rakastan työtäni ja toivon ettei Covid-19 voi sitä tappaa. Ihmisten täytyy tavata toisiaan, myös lentojen päähän

I am aware that this is an unpopular view of the world./Tiedän et tänä päivänä tällainen kirjoittelu voi johtaa julkiseen tuomitsemiseen.

On the other hand I refuse to change because the world has. I still like travelling: Adventures, cultures, people. /Toisaalta kieltäydyn muuttumasta, koska maailma on muuttunut. Pidän edelleen matkustamisesta: Seikkailusta, kulttuureista, ihmisistä.

This time I also had the pleasure to bring along a part of my family. My spouse celebrating his 50th birthday.../ Tällä kertaa minulla oli myös ilo tuoda osa perhettäni mukana tälle työmatkalle. 50-vuotissynttäriään juhliva puolisko...

And the young adventurer whose name is sooo Greek that people think that I am married to a Greek.../Ja nuori matkailija, jonka nimi on niin kreikkalainen, että kreikkalaiset epäilevät minun olevan naimisissa kreikkalaisen kanssa.

Kesäkissoja ja ruukunpalasia

En malta olla palaamatta Ateenan auringon alle, koska kuvat sieltä tällä kertaa olivat niin kovin kauniita.

Jutut on valitettavasti tänään niin vähissä, että saatte lähinnä kuunnella löpinää.

Viikko Kreikassa on mennyt todella nopeasti ja hitaasti.

Tuntuu, että oon kyllä ihan kotikypsä. Plus että sain kesäflunssan:(

Tänään on olo ollut siis heikko ja olenkin käyttänyt aikaa lähinnä itseni paranteluun, kun kerrankin oli mahdollisuus.

Eilen workshopissa pohdimme, miten Kreikan tilaa voitaisiin parantaa.

Meidän ryhmätyön vastauksena oli Toivo.

Ja läheiset ihmiset.

Läheisten avulla selviää kriisistä kuin kriisistä.

Olen itsekin joutunut pohtimaan elämääni uudelleen viimeisen viikon aikana.

Joskus täytyy matkustaa kauas, jotta ymmärtää, kuka on ja mitkä ovat vaihtoehdot.

Vaikka ihminen tekeekin loppupeleissä omat päätöksensä, ei niillä ole oikeastaan mitään merkitystä, ellei ole ketään, kenen kanssa ne jakaa.

Yhteisöjen avulla uskon, että Kreikkakin nousee vielä pystyyn. Ja tämä ei varmasti ole viimeinen viikkoni tämän auringon alla.

More pictures from Athens. In the workshop, we were brainstorming on how to improve the state of Greece. The solution was communities and families. Those will support you through any crisis:)

Kreikassa ilta pimenee

 Vasta viikko on siitä, kun matkustin läpi yön takaisin kotiin Ateenasta. No, tänä yönä nukuttuja tunteja tulee samainen 3 ja olen kääntänyt nokkani takaisin Etelä-Eurooppaa.

 Välimeri kutsuu ja palaan Kreetalle, Panormon kylään, kesäkouluilemaan.

 Tänä vuonna vastuita minulla on viime vuotta vähemmän (ei kylläkään johdu yrityksen puutteesta...)

Mutta joo, vois sanoo jotain näistäkin kuvista. Kävin mun lempparisaksalaistytsyjen kanssa syömässä yhtenä iltana Ateenassa.

Tilattiin Kreikkalaista salaattia, munakoisoa ja mustekalaa. Namsk.

Pimenevässä illassa sain muutaman klassisen sinitaivasotoksen.

Kuuma Kreikan ilta vaihtui illallisen jälkeen shoppailuun.

Ateenan katumuodissa näkyy muuten feikkilaukkuja ihan yhtä lailla kuin Kiinassakin, mutta niistä pyydetään aiva älyttömiä summia rahaa.

Viimeisen parin vuoden sisään kaduilta on alkanu saada tällaisia vermeitä... Hinta vaan on pyörinyt useammissa sadoissa.. Onkohan Spartacuksen menestyksellä ollut osaa asiaan...

Elokuvateatterin sivukauppa möi vanhoja leffajulisteitaan...

Ateenan yössä on houkuttelevannäköisiä pubeja...

Kadulta voi ostaa myös metallisia Troijan hevosia... Kreikan mytologiassa on se hyvä puoli, että tunnistettavia ikoneja löytyy sen verran paljon, ettei tarvii miettiä, mitä turisteille kauppaisi.

Meidän ilta päättyi kuitenkin tuttuun kuppilaan Plakassa. Kolme tyttöä, pullo Ouzoa ja pullo vettä. Ja jäitä. Ljamas!

I'm off back to Greece today - This time to Crete. However, there's still plenty of moments unposted from a week ago: Dinners of Greek Salads, squid and aubergines; shopping Troyan horsies as well as weapons and armor, not to mention the Ouzos. Athens in my heart.

Oliivilehtojen katveessa

 Voitteko kuvitella - sain postauksen tehtyä klo 06 aamuun! Blogi on ollut lievästi heitteillä tällä viikolla, niin kuin varmaan olette huomanneetkin, päivän postaus on tehty samana päivänä, joskus myöhään yöllä vasta...

 Yritän petrata. Ateenan matkalta on vielä kovasti upeita maisemia julkaisematta, joten tässpä teille vähän tunnelmaa akropoliksen varjosta.

 Ihan ekailtana törmäsin ystävääni K:hon ja käppäilimme ylämäkeen akropoliksen viereiselle näköalatasanteelle... Oli sillä joku hieno nimikin, mutta hienommat oli maisemat.

 Aurinko porotti kokonaan siniseltä taivaalta.

 Ja porukkaa kiveltä löytyi hyviä määriä.

 Mun uudet korot ei ollut oikein kivikiipeilyyn soveltuvia.

 Ateenan huikeimpia juttuja on mun mielestä tää landscape. Pistäkää paremmaksi!

 Vuoria ja ihania pikkutaloja pinjojen välissä... Ateena = sydän.

 Ostin Jyväskylästä nää korkkarisandaalit ennen lähtöä, koska jouduin heittämään edelliset mäkeen. Tällainen malli sopii mulle hyvin ja hienosti jaksan kävellä näissä koko päivän. Tämä uusi generaatio on myös osoittautunut varsin hyväksi ostokseksi - taisi olla jalassa ihan joka päivä reissussa, eikä tullut rakkoja kun uskollisesti rasvasin jalat joka aamu.

 Ateenassa tykkään myös näistä pienistä kujista - kauniisti rapistuvista taloista, auringonlaskun porteista, oliivilehdoista.

 Nää pytingit joutuu katsastaan joka vierailulla:)

 Graffitteja ja punaisia seiniä.

 Asustaisitko tässä lukaalissa?

 Vaikka purnaankin siitä, että aina pitää matkustaa just Kreikkaan... niin sitten kun siellä on perillä, unohdan nämä hömpötykset kyllä. Onhan se kaunis maa.

 

 Last week I was on a work trip to Athens. I have lost my heart to this city: Beautiful landscape, amazing vistas, lovely walks... I love the colors of Blue and White - I wonder if this is why Finns and Greeks get along? In Greece the sky is also blue, but the white in the south are buildings rather than snow... You will have to endure at least a couple more sets of these...