Will robots take over the world?

 

So this last week - I went to Sofia, invited by the Bulgarian Ministry of Education to talk about Artificial Intelligence and Innovation in Europe on this area. This week - off to Ukraine, but that is a different story.

This conference in Sofia, Bulgaria, Educate to Create, has relevance: the estimation is that 40% of the future Jobs will be taken over by AI. This is distruptive to our society where we have been accustomed to go to school, get a job and stay in that job for the next 40 years until retirement. This will not be the future. Does this mean that the job security will be a thing of the past? Not necessarily.

This conference talked a lot about educating the students in schools and also higher education towards transversal skills. These skills are the ones needed to do the Jobs that machines simply cannot do. Major other concerns in the conference raised were: so-called life drop-out students, how could AI help them? (My suggestion was to let AI identify them by their smartphones and push education at the personalized manner to their favorite screens... we need to go where the people are - listen to what they have got to say for developing these emerging technologies)

Indeed the higher education faces the point in reality where it is in danger of falling behind. - We have hired teachers and lecturers at tenure track positions. For those of the readers that do not know, that means - for life. And we are facing the fact that the Jobs of tomorrow require skillsets that were not around when they got their training... No longer can we repeat our everyday life as it is, but the future requires initiation, active participation and adoption to the changing technologies and reqirements of the labour Market. This is the applies directly to teachers.

Even university lecturers are required to keep up with the advancements of the technologies around. This is a necessity. This is the future. Siri will soon be able to scout through the Learning resources of the internet - present us with the most suitable courses. Tell us which modules we already know and indeed how long does it take for us to study the ones we can learn from. Our students will be able to do this as well. This means - if you are uninspiring lecturer repeating things they already know - they will get super snappy lecturer from ted talks to explain it faster and better for them.

Today, I was inspired by so many things. Did you know that Malta has the only Ministry that has combined both Education and Employment? I Think Finns - we could learn from this. Did you know that western Civilization in the world might only have to work 4h per day when the Robots take over..? Did you know that Bulgaria is the country who puts education first - to the front lines... and why wouldnt they..?

Over the two days in Bulgaria, I was very impressed by many things - but not the least by the debuty minister of education, Ms Karina Angilieva. Her drive, her insights, her vision, her humble nature of inviting experts and learn from them. This is a product of Bulgarian Education system and for a small system, they should be proud.

In Finland, we have 6M people. In Bulgaria we have 7M. We have the same size identity - innovate or be left behind... luckily, both countries are excelling on the things we do. I have a suggestion: Let’s do it together! No just Finland - Bulgaria. But the rest of the Europe. Our artificial intelligence is in the cutting edge - drive on this momentum. Not let our fears to stop us from adopting to the world where not only our cars drive themselves but our students use the best quality Learning resources around the world to excell. This is our times as Europeans to talk about what we want our artificial-intelligence driven world to look like. Let’s do this!

Of cours to follow the discussion, become a Learntech Accelerator followers here and listen to our future webinars on these exact topics here.

/ Lyhyesti suomeksi viime viikolla Bulgariassa paikallisen opetus- ja tiedeministeriön kutsumana, puhumassa tekoälystä. Koko päivä ja eilinenkin oli innostavaa - Eurooppalaisina meillä on mahdollisuus olla vahvempia yhdessä. Tämän tulevaisuuden teknologian hyppysissä, olemme kaikki nöyriä. Toiset pelkäävät tulevaisuutta, jossa terminaattorit tulevat ja ottavat vallan maailmalla. Olemme kuitenkin todella kaukana siitä maailmasta, jossa koneilla on tietoisuus. Tällä hetkellä tekoäly on ns. Heikkoa tekoälyä ja itseasiassa tätä on ollut olemassa jo vuosikymmeniä. Kehitys näyttää näennäisesti nopealta mutta on itseasiassa hidasta - todellisiin tekoälyn eettisiin vaaroihin on siis matkaa. Ne ovat edelleen Science Fictionia, tapahtuen ehkä tulevaisuudessa...

Silti - tämä kaksi päivää Bulgariassa inspiroi minua. Miksi? No koska tekoäly on upea leikkikenttä - paljon tilaa innovaatioille. Toisekseen siksi että tämä pieni maa, (7M ihmistä) on monella tapaa samankaltainen kuin omamme. Meidän täytyy pinnistellä menestykseen ja Bulgarialaisilla on huikea varaopetusministeri, täynnä tarmoa, energiaa ja ennen kaikkea nöyryyttä oppia muilta. Viisas ei ole se joka tietää eniten, vaan se, joka seuraa eniten tietävää ja innovoi sen pohjalta.

Kaikenkaikkiaan kokemuksena tämä päivä oli rockstar-tykitystä. Paljon ideoita. Paljon uusia kontakteja. Toisinaan työllä jota teen on merkitystä. Se oli tänään. Huomenna takaisin täyttämään lomakkeita... nämä tietysti töitä jotka onneksi tulevaisuudessa robotit hoitavat puolestamme... Uskonpa niin - että tämä yhteistyö tulee poikimaan yhteistä myös tulevaisuudessa. Kaksi päivää well spent.

 

Tällä viikolla Kiovaan.

Lupauksia vuodelle 2017

Vuoden alussa minulla on tapana tehdä suunnitelmia tulevalle vuodelle. Niin tänäkin vuonna. Ensin katsotaan, miten viime vuosi meni...

All photos from my defence day by Sara Holtkamp

Vuoden 2016 suunnitelmat/lupaukset näyttivät tältä: Lue koko postaus täältä.
1. Poika päiväkuivaksi. (SUCCESS)
2. Talo toimivammaksi. (SOMEWHAT)
3. Terveyden ylläpitäminen. (FAIL or somewhat) -Tästä täytyy tehdä uusi postaus, mutta varsinkin syksyllä stressi lamaannutti ja laiskotti terveellisten elintapojen ylläpitoa. Tämä ei ole ookoo.
4. Basket of 8 julkaisun submittaaminen. (FAIL) En submitannut, mutta en myöskään loppujen lopuksi halunnut tehdä sitä. Suunnitelmani työrintamalla ovat muuttuneet, katsotaan nyt sitten millaisiin tuuliin vie tuleva vuosi.
5. Boonusunelmat - haluaisin toteuttaa pitkäaikaisia unelmia, jotka on jostain syystä vaan jääneet ja jääneet:
- Tankotanssin ja larppauksen kokeileminen (SUCCESS)
- Studion vuokraaminen päiväksi niin, että voisi harjoitella studiokuvausta mukavassa seurassa, saman voisi tehdä myös miljöössä (SOMEWHAT)
- Viikonloppu niin, että sais ihan vaan olla ilman agendaa (SUCCESS)

Olen viimeisten kuukausien aikana pohtinut kovasti, että mitä elämältä oikeastaan haluan. Tai mitä onnellisuus minulle oikeastaan on. Tulin siihen tulokseen, että eniten onnea minulle tuottavat kiireettömät hetket, joissa on hyvää seuraa, hyvää keskustelua ja muutenkin se tilanne tuntuu kauniilta. Tällä hetkellä myös taide (lähinnä kirjoittaminen ja kuvaaminen) ja sen jakaminen tuntuu minusta hyvältä. Näitä asioita haluan ehdottomasti jatkaa ja niille löytää aikaa.

When PhD is done, what to do now...?

Mut pikemmittä puheitta lista asioita, joita haluaisin tehdä 2017:


Autismin kanssa - Jatkuva päivittäinen kuntouttaminen arjessa
- A istumaan pöydässä
- Sanavaraston suurentaminen ja puheen käytön aktivoiminen
- Kakat pönttöön
(kirjoitan tästä pidemmälti toiseen postaukseen, mutta pikkuinen A on kehittynyt huimasti viimeisen kuukauden aikana)

Työt - Uran uudelleen mietintä
- Etsi töitä oman laitoksen hiekkalaatikon ulkopuolelta
- Kirjoita uusi(a) hankehakemu(s)ksia

Arki - Irti mielen vankiloista
- Opettele keittämään uppomunia
- Opettele tekemään Hollandaise-kastiketta
- Opettele fileroimaan kalaa (paremmin)
- Karsi sellaisia rutiineita, joita teet vain rutiinien vuoksi
- Jatka koti-irtaimiston läpikäyntiä, jotta meillä olisi vähemmän tavaraa (esimerkiksi yksi ilta per kuukausi)

Terveys - Panosta päivittäiseen hyvinvointiin
- Treenaa ja valmistele embu San Fransiscon kisoihin Kirsin kanssa
- Treenaa PT:n kanssa kerran viikossa
- Juo alkoholia selkeästi vähemmän. Max 2krt viikossa oli hyvä sääntö, palataan siihen
- Terveellistytä ruokarutiineita, turhat juustot, viinit ja hiilarit pois
(teen tästä viime vuoden tapaan oman postauksensa)

Taide - Maailman kauneuden fiilistely
- Lyhytelokuvan suunnitteleminen - Olen päättänyt vihdoin ryhtyä uuteen projektiin
- Opettele videokuvaamaan 6D:llä (päivitä tietotekninen kalusto sellaiseksi, että editoiminen on mahdollista)
- Ihmisketjujen valokuvaus (näyttelyn verran)
- Tekstien tuottaminen (olen taas kerran aloittanut uuden kirjan kirjoittamisen, yritän jatkaa sitä. Teksti per kuukausi voisi olla hyvä tavoite esimerkiksi)
- Printtaa tuoreempia matkakuvia työpaikan ja kodin seinälle

 Että sellaisia. Mitäs sinä aiot tehdä vuonna 2017?

New year's goal: Perform embu in San Fransico in July 2017

/In the beginning of each year, I usually look at how last year went past. Last year (Find resolutions post here) last year I wanted to get Tops out of nappies during the day and that was almost a success. I did get a lot of stuff out of the house too, but there's still crap around that we could clear. My healthy lifestyle took a turn for the worse in Nov-Dec with stress, travelling and being ill. Back to normality will commence now in January. I did not submit a Basket of 8 publication which was on my list of things to do, but my thoughts on my career direction have changed, so it also was not really on my target. I also completed all of my bonus dreams, so that was good. Tried pole dancing, did some photography and spend some days without stress. So overall, it was a quite successful year, I would say. I have also been thinking, what do I want from life, what do I actually enjoy and I've come to the conclusion that I want to enable stressless moments with loved ones, where there's good conversation and sharing experiences life feels good. It's that simple. That's what that makes me happy really. So working towards having those moments is the key. That means also keeping myself physically and mentally in a state that I can be a pleasant person to be around.

Is this dress actually made for kicking...?

New year's goals 2017

Living with Autism 
- Teaching Tops to eat at table
- Expanding his vocabulary and memory of how to use them
-Pooing into the toilet
(I'm writing a new post about this in more detail this week)

Career
- Look for new opportuntites outside the box
- Write new project proposals

Every day life
- Learn how to cook poached eggs and make hollandaise sauce
- Learn how to filee a fish
- Stop doing things that you do just because you've always done it, but doesn't really serve a purpose
- Go through junk in the house, throw things out (one night per month?)

Health
- Well pretty same as usual: Excersise 5 times per week
- Train with a PT
- Train embu with Kirsi to San Francisco
- Drink less alcohol
- Eat healthier (less cheece, wine and carbs)
(Also writing a bigger post about this)

Art
- Learn how to video with Canon 6D (update computers so that one can edit the film)
- Write more
- Print updated travel pictures to home and office walls
- Keep on taking beautiful pictures
- Plan the next film project

That's about it. What do you plan on doing in 2017?


Kuvat edelleen (c) Sara Holtkamp

Tohtori tuli kaupunkiin

(c) Sara Holtkamp

 Miten menee?

Miltä nyt tuntuu, miten se meni...? Ovat olleet tän viikon FAQissa. Minulla on PhD krapula. Se tunne, kun jotain todella pitkään odotettu hetki on ohi ja nyt pitäis niinkuin taas miettiä uudestaan, että mitä tällä elämällä oikeastaan tekisi nyt. Toisaalta on sellainen "Maailma on mulle auki"-fiilis. Haluaisin ajatella, että nyt vois lähteä ja tulla niin kuin huvittaa, katsoa elämän kenttää uudestaan, kohti uusia haasteita. Toisaalta on sellainen olo, että mikään ei huvita, ei jaksa, ei haluta. Jänniä nää elämän taitoskohdat ja se, miten mielialat vaihtelee niissä tosi radikaalisti innostuneen ja masentuneen ääripäissä.

Somessa mua seurailevat varmaan ovat havainneetkin, että hyvinhän se väitöspäivä loppujen lopuksi meni, ihan mun näköisesti ja nappiin siltä osin. Mää oon jättänyt sen perfektionistin siis jo pari kymmentä vuotta sitten taakse ja nyt teen asioita niin kuin minusta tuntuu hyvältä. Tällä kertaa se tarkoitti väitös-show'ta, jossa yleisö pysyi mukana ja ainakin palautteiden mukaan oli kiinnostava ja kansantajuinen. Kyllähän päivä siihen mennessä oli ehtinyt olla jo elämäni huonoin kun autistipoika heräsi klo 05 (siinä vaiheessa minä olin siis saanut ruhtinaaliset 4h unta) ja sitten riideltiin miehen kanssa meille tyypilliseen tapaan siitä, kumpi hoitaisi lasta seuraavien tuntien ajan, että toinen saisi nukkua. Molempien mielestä siis toisen pitäisi saada nukkua...

(c) Timo Mäki-Kuutti

Mut se hetki, kun kävelin auditorion ovista ulos, päivä muuttui radikaalisti elämäni huonoimmasta päivästä parhaaksi. Kaikki rakkaat ympärillä onnittelemassa ja puimassa mun työtä... Kuohuvaa, keskusteluja ja illalla vielä juhlat, jotka olen ihan itse saanut suunnitella ja järjestää kaikille niille ihmisille, jotka mulle tärkeitä on. Kyllä tätä päivää kelpaa muistella kiikkustuolissa sitten.

(c) Timo Mäki-Kuutti

Väitöspäivänä oli puolen tunnin hetki, jolloin jäin ihan yksin. Menin työhuoneelleni, avasin you tuben ja laitoin kajarit täysille ja jorasin toimiston käytävällä yksin:

Why
Why can't this moment last forevermore
Tonight
Tonight eternity's an open door
No
Don't ever stop doing the things you do
Don't go
In every breath I take I'm breathing you

Euphoria
Forever, 'til the end of time
From now on, only you and I
We're going u-u-u-u-u-u-up
Euphoria
An everlasting piece of art
A beating love within my heart
We're going u-u-u-u-u-u-up

We are here
We're all alone in our universe
We are free
Where everything's allowed and love comes first
Forever and ever together
We sail into infinity
We're higher and higher and higher
We're reaching for divinity

Read more: LOREEN - Euphoria Lyrics | MetroLyrics

Sekä väitöksestä että karonkasta on tulossa oma reportaasi jahka saan viralliset valokuvat Saralta, joka toimi kuvaajana. Tämä postaus on nyt siis vaan sellainen reflektio siihen mitä just tapahtui, mitä ajattelen tulevaisuudesta.

(c) Sara Holtkamp

 Tällä viikolla olen yrittänyt toipua ja maistella maailmaa. Mitä oikeastaan haluaisin tehdä tulevaisuudessa... Nyt on aika kääntää kaikki kivet ympäri. Minulla on siis noin vuoden mittainen sopimus yliopistolla projektihommissa, mut sen jälkeen pitäisi sitten miettiä, että mitä sitä tekisi "isona". Reflektoin sitä, mikä on mun työidentiteetti. Olenko tutkija, projektipäällikkö, opettaja, ohjaaja, somettaja, valokuvaaja, kirjoittaja - vai mitä? Selvää on, että vahvuuksiani on se, että olen luonnollinen verkostautuja. Nautin sitä, että saan tavata ihmisiä, analysoida heidän käyttäytymistään ja tuoda ihmisiä yhteen.

 Millaista työtä minä haluan tehdä? Selvää on, että sen täytyy olla sellaista, jota voin tehdä ihmisten kanssa. Sen täytyy olla sellaista, jossa voin ympäröidä itseni hyvillä tyypeillä. Joka päivä täytyy olla mukava mennä töihin. Viimeisten vuosien ajan olen saanut tehdä unelmahommaa, jossa minulla on ollut vapaus toteuttaa itseäni, haastaa itseäni, kehittyä ja saavuttaa asioita. Tällainen on tärkeää. Yliopistohommissa tykkään siitä, että päiviin mahtuu niin paljon erilaisia asioita - ei ehdi pitkästymään. Mutta ehkä minä olen kuitenkin parhaimmillani EU projektien kokouksissa, pimenivissä mukulakivikatujen illoissa. Ehkä nämä ajat vielä palaavat minun arkeeni. Ideaalisesti haluaisin asua Jyväskylässä, mutta viettää pari kuukautta vuodesta muissa yliopistoissa ympäri maailmaa tutkijavaihdoissa. Ja sen päälle matkustaa joitakin lyhyempiä jaksoja esimekiksi kuukauden tai kahden välein.

Minun haasteeni on lapseni autsimi. Jos hänellä ei olisi erityistä tarvetta tukeen koulutiellään, me olisimme ehkä jo muuttaneet Kiinaan tai vaikkapa Australiaan tai Kanadaan... Joksikin aikaa. Ja mielelläni minä lähtisin, en lopun elämäkseni, mutta joksikin aikaa, katsomaan, millaista elämä siellä toisella puolen palloa olisi. Suomen sisällä KELA tukee, joten mikäli Jyväskylästä ei töitä löytyisi, tietysti voisi suunnata Etelä-Suomeen, esimerkiksi Lahteen tai Turkuun. Vaihtoehtojahan löytyy.

Opetus

Toisaalta seuraavaksi olisi myös kiinnostava opettaa täällä kotipuolessa. Olen viime vuosina vetänyt joitakin opintojaksoja laitoksella, ollut avustavana opettajana muutamalla ja niin edelleen. Voisi olla antoisaa käyttää joitakin vuosia opetuspainotteisesti. Opiskelijoiden kanssa toimiminen on innostavaa ja tykkään olla mukana tässä rajapinnassa. Minulla on tänä vuonna rapiat 15 opinnäytetyötä ohjattavana, joten siinäkin on tietysti oma hommansa.

Tutkimus

Olen väikkärissäni julkaissut Jufo1-2tasoilla, lähinnä TVT-välitteisen tietämyksen hallinnan (opetus-alue) lehdissä. Seuraavaksi on aika suunnata tutkimusta haastavammille foorumeille. Tavoitteeksi voisi ottaa seuraavan vuoden aikana ainakin tavoitella Basket of 8 -julkaisua, eli julkaista mainstream Tietojärjestelmätieteen top-lehdissä tai ainakin lähettää varteenottava käsikirjoitus sellaiseen. Tätä varten pitäisi päättää, mikä olisi minulle sopiva aihe. Selvää on, että oppimateriaalipankit ovat sellainen aihe, jonka parissa en tule jatkamaan ainakaan nyt äkkiseltään. Haluaisin aiheen, joka a) kiinnostaa minua henkilökohtaisesti ja b) kiinnostaa Basket of 8 -lehtiä. Olen aika varma siitä, että näkökulma tulee olemaan ihmisen käyttäytyminen, käyttäjä-näkökulma. Mutta koska maailmassa kiinnostavia tutkimuskysymyksiä on paljon, täytyy valita, mihin projektiin pistää paukkunsa.
  
Näiden ajatusten lisäksi olen päättänyt aloittaa kirjoittamaan kirjaa. Kaikkea sitä ihmisellä teettää... Kaiken kaikkiaan ei ole tarvetta paniikkiin juuri nyt. Voin mietiskellä vähän lisää - mitä haluaisin tehdä... Tilanne vuodesta 2006, kun sain maisterin tutkintoni valmiiksi, on muuttunut oleellisesti. Nykyisin uskon, että minulle löytyy töitä. Tässä maailmassa on joku, joka haluaa minut palkata. Jos ei yliopistolta niin sitten yritysmaailmasta. Jos ei yritysmaailmasta niin sitten kuntasektorilta. Jos ei Jyväskylästä niin sitten muualta Suomesta. Jos ei Suomesta niin sitten ulkomailta... Kyse on itsetunnon kehittymisestä, ei enää työttömyyden pelosta. Kyllä, minä olen varmaan ylikoulutettu moneen hommaan. So what... Maailma on suuri paikka, kyllä joku mut haluu. Näin ajattelen nykyisin. Turha stressata, asiat järjestyvät. 

(c) Timo Mäki-Kuutti

--

How are you? How did it go? 

These have been the frequently asked questions from me this week. Or a classic - how does it feel to be a doctor? I guess the feelings are mixed: On the other hand, one road has come to an end. On the one hand, the world is now open for whatever I would like to do in the future. Overall, the dissertation day one week ago was the worst and the best day of my life. The morning was horrible. I wondered why on earth I have decided to put myself through that. But then after it was over, all of my friends and family around congratulating - yes it turned into Euphoria and a great party of course. 

What to do with my life now then? I have about one year contract in University of Jyväskylä left, but then it's a question of what would I like to do... On one hand I would really like to teach. On one hand I would really still like to do project management. On one hand I'd like to up my publishing game to a Top scholar level. There's many options in and out of Academia. I have decided to turn all rocks now, explore the paths unseen. 

The limits of my life of course include my son's autism. This is the reason why we live in Finland right now. If we were to move abroad for a longer period of time, he would have to get similar therapy there in order to keep making the great progress that he's been doing this spring. So we prefer the situation to be as it is: Living mainly in Finland, spending 2-3 months per year abroad. That's a pretty good system. Streets of Jyväskylä look a lot more exotic with some time away. We are going to China again this summer, for the bulk of it. 

Whatever the future has stored for me, I know I am excited to find out. I've broken out of one box - it is time to find new ones and break through those as well. 



 

Tulevaisuuden ja menneisyyden Chongqing

Ollaan oltu Kiinassa kohtapuoliin vuosi kaiken kaikkiaan. Luulisi, että sitä kaikenlaista pn tullut jo nähtyä, mutta Chongqing on todella jotain muuta kuin keskimääräinen kiinalainen kaupunki.

 Chongqing on siis kaupunki rakennettuna vuorien rinteille ja jokien väliin.

 Voitte kuvitella, miten haastavat  maastot yhdessä 33miljoonan asukkaan kanssa tuottavat pieniä liikenneongelmia.

 Aamusta lähdimme ekaan nähtävyyteen, joka oli kenraali Stilwellin talo.

 Hän oli kauko-Itä spesialisti, joka tuli Kiinaan ekaa kertaa Shanghaihin 1911, mutta palasi sen jälkeen pariinkin otteeseen auttamaan Kiinan modernisoinnissa.

 Sota-aikaan, kun Chongqing oli väliaikaisesti Kiinan pääkaupunki (muiden kaupunkien ollessa Japanilaisten vallan alla) Stilwellillä oli keskeinen osa lännen ja idän välisissä suhteissa.

 Hänen talonsa on varsin hulppeasti vuorenrinteelle rakennettu.

 Niin jyrkät pudotukset oli reunoilla, että poikaselle laitettiin pitkästä aikaa valjaat ettei tipahda rotkoon.

Stilwellin menopelit

 Maisemat olivat tosiaan kivasti joen yli.

 Itse talossa ei ole mitään erityistä, mutta toki se on paikallisten elintasoon nähden kovin ylellinen.

 "With the guns silent and smoke faded it is the historical friendship and our memory that will last forever."

Paikka on kautaaltaan paksun kasvillisuuden peitossa.

 Saastunutta tai ei, kasvit elävät edelleen.

alla oleva kuva (c) Jonathan Clements

Paikalla oli myös kissanpentuja, jotka olisivat olleet hyviä  kuvauskohteita, mutta liian peloissaan minusta.

 Oli mukava olla pitkästä aikaa nähtävyyksissä, joissa kukaan muu kuin me ei käy. Kadun toiselta puolen löytyy virallinen kohde, se syy, miksi tulimme tänne.

Eli Flying Tigers museo.

 Keitä olivat lentävät tiikerit? No Kiinan ilmavoimien tilannehan oli aika heikko toisen maailman sodan syttyessä. Heillä oli vajaat 100 konetta. Kun taas japanilaisilla oli yli 800...

 Amerikkalaiset liittoutuneiden kanssa tarjosivat 30 ekstrakonetta kenraali Claire Lee Chennaultin johdolla apuun. Flying Tigers oli siis näiden amerikkalaisten muodostaman laivaston nimi.

Kaikki osallistuneet olivat vapaaehtoisia

 Näyttely itsessään oli pieni, mutta vakuuttava.

 Lentävät tiikerit olivat maalailleet koneensa 'tiikereiden naamat'... Tosin minusta lentävät hait olisi ehkä ollut osuvampi nimitys.

 Voitte kuvitella, miten haastavat  maastot yhdessä 33miljoonan asukkaan kanssa tuottavat pieniä liikenneongelmia. Julkiset kulkuvälineet ovat kevyt rautatie, joka on useassa paikkaa nostettu ilmaan, kun metroja ei ole pystytty kaivamaan.


Välihuomautus: Kiinalaisilla on mitä mielenkiintoisempia kenkiä. Mm. tämän mummelin todella kaunis pyjama oli kruunattu purppurasamettisilla tossuilla, joissa oli kultahippuja... Awwww:) Söpö ja muotitietoinen mummu! En ole niin varma tyttärensä jalokivisansandaaleista. Mut ainakaan jalkineet ei oo täällä tylsiä!

 Serpentiinitiet mutkittelevat vuorten läpi tunnelein välillä sukeltaen bambumetsien alle.

 Tänään vastaan tuli kaikenlaista mielenkiintoista kuten tämä bambu-manducca!

 Kaupunki on myös todella saastunut, ilma sakeaa kuin Luoyangissa, mutta silti kaikkialla kasvaa rehevää kasvillisuutta. Kasvit tarttuvat sinne, mihin voivat juurillaan. Chongqingissa mielenkiintoista on juuri tuo elintilan taistelu - ihmiset, luonto ja koneet..

 Monellakin tapaa täällä näyttää just sellaiselta kun kaikissa scifielokuvissa... Tulevaisuus on jo täällä ja nyt. Näiden ihmisten maailma  on jo ylikansoitettu ja saastunut. Puhtaus ja hygienia ovat ylellisyyttä, johon vain rikkailla on varaa.

 Mut silti päivästä jäi tosi kivat fiilikset. Kaikki sai jotain, mitä halusi: Isi pääsi Flying Tigers museoon. Poikanen pääsi 2,5h leikkipaikkaan, jossa oli kalakiikku. Voi sitä onnea! Ja äiti pääsi shoppailemaan 20minuutiksi Forever 21:niin!

 Chinese most helpful advise of the day:

 Tämä mies (nainen?) antaa uuden merkityksen duck-facelle...

Monellakin tapaa täällä näyttää just sellaiselta kun kaikissa scifielokuvissa... Tulevaisuus on jo täällä ja nyt. Näiden ihmisten maailma  on jo ylikansoitettu ja saastunut.

 Puhtaus ja hygienia ovat ylellisyyttä, johon vain rikkailla on varaa.

Chongqing is a city that has managed to make me breathless. I am truly at awe. Its built on mountains and rivers with no flat ground. If you thought that a normal Chinese city had traffic problems, put on top of that the bridges over rivers and tunnels through the mountains transporting 33million people around. I have never seen anything quite like it. I feel that 'struggle for living space' is a good theme for this city: space for people, nature and machines. Fresh air and cleanness are something that only the rich can afford. Still, there's something very charming and special about Chongqing. I like the city's character. I like how it's saying: Fuck you, we will build the roads on any uneven ground, we will fly our light railway around. We will make the scycrapers to be more impressive than Manhattan or Shanghai - and if we feel like it, we make golden Empire State Buildings. Or in fact, why don't we just make two of them as if one was not enough. We had a really good day. Despite  of the rain. Something for everyone: Flying Tigers museum and Joseph Stilwell's house for J. Flying fish swing for Topfish and Forever 21 shopping for yours truly. Life could be worse.