Life, Universe & Everything Party

 

"En ajattele kuolemaa. Se ei astu minun
elämääni, se jää ulos. Elämäni päättyy
jonain päivänä, mutta en missään
tapauksessa halua, että se kantaisi
etukäteen velkaa kuolemalle. Kuolema
ei saa puuttua elämääni eikä päästä
määrittämään sitä, sillä minä haluan
säilyä kutsuna elämään." -Jean-Paul Sartre

 

Kuten jo aiemmin mainitsin, tänä vuonna juhlin 42-vuotissyntymäpäiviäni perinteisin menoin: Parhausviikonloppu - talo täyteen rakkaita ystäviä, ruokaa, juomaa, tanssahtelua, saunaa & paljua. Mitä muuta sitä elämässä voikaan toivoa?

Nämä juhlat toimivat jo 2-kymppisenä nyyttikestiperiaatteella, toki nykyään panostan juhlien järjestämiseen melkoisen paljon enemmän kuin way back when. Ystäväni oli tehnyt jälkiruoan, joka näkyy kuvissa. Sen nimi oli 'Tårta på tårta" - Kerros banaania, sitruunakakkua, mutakakkua, mustikoita, kermavaahtoa, kinuskikastiketta, marenkeja ja vadelmia... Kiitos tästä! Perheeni söi tänään (maanantaina) loput.

 

 

Muitakin huipputuomisia löytyi kuten matemaattinen kakku, jonka jokaisen palan ratkaisu oli 42.

Tarjoomuksia tärkeämpää on kuitenkin juhlia näiden rakkaiden ystävien seurassa <3.

 

Edelliset varsinaiset juhlat juhlimme 3v sitten noin viikkoa ennen koronan iskemistä. Nämä olivat kirjaimellisesti viimeiset juhlat ennen koronaa. Viikonlopun aikana vaihdoimme kokemuksiamme karanteenista ja sen vaikutuksista. Korona kuitenkin osoitti minulle, että elämä on tässä ja nyt. Ei ole ollenkaan varmaa, että saan viettää aikaa rakkaimpieni kanssa. En tule jättämään väliin hetkiä, jolloin voin näin tehdä. 

 

Nämä juhlat olivat myös ensimmäiset sitten kuopuksen syntymän, että hän oli yökylässä ilman vanhempia kodin ulkopuolella. Toki siellä oli ollut nukahtamisvaiheen itkuja äitin ja iskän perään, mutta koen, että tärkeää on myös, että vanhemmat eivät vanhemmuusaikana menetä itseään vaan välillä saa elää itselle. Olen kuitenkin 24-7 ollut hänen kanssaan 1v ja 8kk nyt aikalailla. Poissa olen ollut 3 yötä. Huomaan, että nyt on jo tarvetta myös omalle elämälle vauvan ja taaperon ulkopuolella. Hän selviää kyllä vaikka onkin supertehokkaasti oppinut, miten äidin tunteisiin vedotaan huudellen 'Äitiii - Missä on? ' jne.

 

Ruoka teki kauppansa ja tanssilattia kutsui.

Vessaselfiet ovat bileiden MUST.

We look Good.

Claes Ohlsonin kympin diskopallo rokkaa edelleen.

Koska olen järjestänyt näitä juhlia sen verran monta kertaa - tiedän miten loihditaan 7. ruokalajin kattaus ilman isompaa efforttia. Juhlien järjestäminen on rentoa, jos a) juhlakalu ehtii kunnolla suihkuun iltapäivän aikana ja b) ehtii myös kihartamaan tukkansa...

 

Suurkiitos jälleen 'vakiohenkilökunnalle', jotka auttoivat printtamaan ja kiinnittämään seinät täyteen filosofiaa vuosien varrelta... Jotka pilkkoivat suuria määriä vihanneksia, nakkeja ja boolihedelmiä. Kiitos perheelleni, jotka suostuivat lähtemään pois 'jaloista', kiitos mummille ja S:lle L:n yökyläilyttämisestä. Kiitos kaikille vieraille, että tulitte. Toivotaan, että saadaan ensi vuosi ja uudet bileet.

 

 

Aikaisempia synttärikemuja:

2021 - COVID party (for 5 persons)

2020 - Disney Theme Party

2019 - Vikings/Ragnarok party

2018 - Star Wars party

2017 - Dark Side Party

2016 - Middle Age Party (I was 35)

Pictures from earlier parties at this post...

/and so on. I've held the same style party now since I was about 15 years old. Yes, before I moved to Jyväskylä even to study. I remember the party themes were often about some TV series that I obsessed on one year.  

This year the theme was 'Meaning of Life' and anything philosophical. What a great party once again. I am so lucky to have all of you in my life <3. Thanks guys!

Photocredits also to (c) Naomi Woods, Tero Aalto and who else?

 

Birthday snapshots 41

 

 Hyvää synttäripäivää minulle! Näin nopeasti menee nelikymppisyys: 10% jo takana...

Olen tammikuun tyttö ja vietän synttäripäivää hyisessä kotikaupungissani Jyväskylässä, jossa armon vuonna 2022 tarvitaan koronapassi ravintoloihin lounasaikaan. Se tarkoittaa siis kännykästä tai paperista luettavaa QR-koodia joka kertoo, että olet saanut ainakin kaksi koronarokotetta... Valitettavasti tällä kertaa tämä tarkoitti sitä, että tätini ei päässyt mukaan synttärilounaalleni...:( Hänellä on kyllä kolmekin rokotetta mutta ei pankkitunnuksia eikä mobiilivarmenteelle varautuvaa puhelinta... Joten se siitä. Kirjaan tämän tähän siksi, että vuosien päästä tämän blogin lukeminen voi olla mielenkiintoista tästä yhteiskunnallisesta perspektiivistä.

Synttäripäivän viettoon kuului nukkua kymppiin parhaiden miesten välissä. 

 Sen päälle pääsin lounaalle äitini, veljeni ja pikkuisimman mieheni kanssa. Lounaalla oli vuohenjuustoa...

Kohteeksi valikoitui uusi, viimeisen vuoden sisään avattu, kirkkopuiston bistro.

Pidän erityisesti tämän paikan tunnelmasta.

 

Johan oli vuosi! Vietin 40v ekan puolikkaan raskaana ja toisen puolikkaan äitiyslomaillen tämän mainion pikkutyypin kanssa.

 

Seuraavaksi edessä on töihin paluu ja toivottavasti koronan helpottaessa vähän matkailuakin... 

Tämä syntymäpäivä on talvinen tarina kuten muutkin syntymäpäiväni.

Parasta oli saada hengailla itselle tärkeiden tyyppien kaa...

Kotona odotti myös mieluinen paketti... Tykkään siitä, että seurustelen äärimmäisen flirtin miehen kans... Joka jaksaa ravata antikvariaatteja läpi etsien mulle 2nd hand bukowskia... Nyt se tuossa vielä siivoaa keittiötä ilman paitaa ja kokkaa mulle intialaista... <3

Syntymäpäivän vietto jatkuu siis blogin parissa istuskellen. 41-vuotiaana olen myös jonkin asteen isänmaallinen mitä tulee juomiini. Ei kerrota kenellekään! Ja siinäpä päivän snap shotit! Aikalailla parasta elämää. Tänä vuonna järjestän kyllä myös partyt, mutta vasta kuin tää maailma hieman rauhoittuu koronan kans. Ehkä kesällä sitten?

 /Today I am 41. I spent the day in freezing Jyväskylä - lunching with my mother, brother and son - and later on spent some time with my blog, Napue GT and 2nd hand Bukowski as a present from my beloved. Life is perfect as is. I will throw a party this year once the COVID situation gets less crazy, I promise. 

 

Osa kuvista (c) Matias Mäki-Kuutti / some of the pics (c) Matias Mäki-Kuutti

Hyvää Joulua 2021!

 

Hyvää Joulua 2021! Tuntuu, että vaikka olen ollut äitiyslomalla niin joulu saa aikaan jonkun asteen stressin.

Heti kun tajusin sen, päätin laskea rimaa ja priorisoida: Mikä tässä elämässä onkaan tärkeää...?

Tällä hetkellä tärkeää on vain ja ainoastaan viettää näiden tyyppien kans aikaa. Ja ton isoimman murun tietty.

Tärkeää ei ole: Miten siistiä on kotona - onko kaikki joululahjat välttämättä perillä aattona - Onko tukka kiharrettu tai että onko meillä just kaikkia niitä ruokia joita joka vuosi syödään...

Tällä viikolla tulin ajatelleeksi miten jokainen luo oman stressinsä ja kiireensä. Ja että miten siihen lääkkeenä voi vaan lakata stressaamasta ihan vaan päättämällä, että minulla ei ole nyt kiire. Olen nyt tässä. Istun lapsen kans lattialla - pärryytän hänen vatsaa ja katson kun hän kikattaa naurusta.

Tänä syksynä olen stressannut vähemmän kuin pitkään aikaan, mikä sai minut myös ajattelemaan: Työni aiheuttaa minulle painetta. Pidän työstäni kovasti ja ajattelen välillä, ettei se ole kovin vaativaa tai raskasta. Se on kuitenkin illuusio: Kaikki deadlinet, kaikki aikataulut, joita työ elämääni luo - aiheuttavat painetta.

En aio lopettaa työtäni, mutta tiedostan nyt, että voisi olla ihan ookoo jossain elämänvaiheessa tehdä vähemmän töitä. Minun ei tarvitse ottaa lisää vastuuta. En nauti siitä. Sen sijaan nautin siitä, että voin katsella lasteni kasvavan.

Ihan yksinkertaisia ajatuksia, joita on hyvä pitää mielessä kun ensi vuosi kolkuttelee ovelle.

Minun äitiyslomani on mennyt kovin varkain. Joko se on lähes ohi???

Ajatukseni on palata työhön pehmennetysti helmikuussa.

Mutta nyt on aika nauttia joulusta.

Vietämme joulua Jyväskylässä. Tänä vuonna ei ole meidän vuoro järjestää joulua joten otamme L:n ja Juhan kanssa iisisti... Aattona vieraillaan haudoilla ja syödään puuroa Timon ja Seijan luona. Illalla menemme jouluruokailemaan ja availemaan lahjoja anoppilaan. Toivotan kaikille rauhallista ja valkoista joulua sinne missä oletkin!

/Happy Christmas! I hope also you guys have finally left all the stress aside and focus on what is most important. I know I will!

Nimiäiset

 

Hän on täällä! Tai siis on ollut jo kohta viisi kuukautta.

 

Syyskuun lopussa pidimme hänen nimiäiset kotona. Ihanaa kun korona hieman hellittää ja voi taas kutsua ystäviä ja sukulaisia juhliin! 

Ei uskallettu varata mitään juhlapaikkaa ettei jouduta koronan vuoksi perumaan, mutta itseasiassa nimiäiset sopivat kotijuhlaksi vallan mainiosti. 

 

 Porukkaa oli paikalla kolmisen kymmentä ja muutamia Zoomin päässä mm. pari kummia Englannista ja Ruotsista. Aloittelimme seremonioita pienellä puheella ja esittelemällä muksun kummit.

Haluisimme lapsellemme hyvät eväät tulevaisuuteen, joten hänelle tuli kummeja kokonaista kahdeksan kappaletta! Lapsen kasvatukseen tarvitaan kokonainen kylä, eikös? 

Uskon, että hän hyötyy diversiteetistä elämässään ja myös vanhempiensa taustoissa:)

Esittelyn aikana vauva siirtyi sylistä toiseen.

Kummitodistukset tein yksinkertaisesti printtaamalla ja langalla...

 

Kummien esittelyn jälkeen Isosisko ja -veljet saivat lukea hänen nimensä, jotka oli kirjoitettu kirjekuoriin. 

 

Hänen nimensä oli yhdessä jo vuosi sitten mietitty valmiiksi. 

Kaikissa kolmessa nimessä toistuu Balkanin alueen teema - halusimme etunimeksi nimen, joka on helppo lausua suomeksi ja englanniksi… Ja onhan hän pieni valon tuoja.. <3

Hänen toinen nimensä, Spartan kuningas oli nimi, jota mietimme jo A:n nimeämisen yhteydessä ja kolmantena nimenä annoimme hänelle nimen, jonka me molemmat olimme esikoispojillemme toisistamme tietämättä jo antaneet.
Näin kolmella veljeksellä on sama nimi ja se kivasti yhdistää heidät toisiinsa:) Onhan tämä nimi myös historiallisesti mahtipontinen, joten sopii myös kuopuksellemme.

Kolmen A:n veljekset

Nimiäiset pidettiin kotonamme ja vaikka mummit, isosedän vaimo ja kummitäti leipoivat lähes kaikki tarjoamiset, oli järjestäminen silti meille varsinainen ponnistus.

Niinkuin se nyt vauvaperheessä usein on. Leivoimme isosisko S:n kanssa 'pääkakun' yhdessä ja lahjakas ystäväni Naomi koristeli sen! Tuli mielestäni hienompi kuin jos olisin tilannut - ja mieluisampi sisältä. Jostain syystä Jyväskylän kakkujen tilaus skene vaikutti sekä joustamattomalta että kalliilta. Vähän 'sinnepäin' mitä olisin halunnut olisi saanut 150euron hintaan... Joten ei kun itse tekemään siis... Sisällä oli valkosuklaa- ja puolukkahyydykerroksia...

Onneksi meillä on superit apuverkostot...

Joku mainitsikin, että toki juhlissa oli ainekset kaikenlaisiin katastrofeihin... Kun 'kaksi maailmaa kohtaa' eli paikalla oli mummoja, lapsia, vauva, erityislapsi, nuori labradorin noutaja, moottoripyöräkerho ja verirituaali... Ehkä olen jotenkin keskimääräistä optimistisempi henkilö sillä suhtaudun tällaisiin tilanteisiin asenteella 'kaikki järjestyy' ja haluan aina uskoa, että kaikki kyllä tulevat toimeen.

Kummien labbis 'Humppa' saapui Helsingistä tuntia aikaisemmin hepuloimaan uusia ihmisiä ja tässä on jo 'pahimmat zoomiet' selätetty...

Halusimme näihin pakanallisiin nimiäisjuliin mukaan myös jonkinlaista seremoniaa. Mahtipontisen pienen miehen elämä alkoi siis viikinkien verirituaalilla, jossa kaikki halukkaat saivat maalata hänen kasvoihinsa merkin lehmän verellä, osoittaakseen haluavansa olla hänen elämässään läsnä.

Hän osallistui iskän sylistä. Minivideo rituaalista löytyy täältä.

Kyllä oli jännät paikat...

Pieni oli hereillä koko seremonian läpi, mutta simahti sitten sen päätteeksi.

Kemujen päätteeksi otettiin vielä kuvia ulkona <3.

Tässä olis kolme polvea...

Tässä taas yksi:

Isoveli A suhtautuu L:ään aika väliinpitämättömästi - ei ole yrittänyt muuta kuin varastaa tutin pari kertaa ja toki kiivetä L:n rattaisiin/lelukaaren alle. Toisinaan hänkin siis haluaisi olla 'Yauva' niinkuin hän osaa sanoa. Etukäteen pohdimme olisiko hän väkivaltainen pientä veljeään kohtaan, mutta ainakaan toistaiseksi mitään tämän suuntaista ei ole ilmennyt. A lähinnä käy hakemassa kuulosuojaimet jos näkee vauvan missään sillä sen itku ja kitinä sattuvat hänen korviinsa...

Monenlaisia perhekokoonpanoja on mukava myöhemmin muistella...

Juhlat olivat lopulta tosi onnistuneet ja varmasti myös mieleenpainuvat. Kiitos kaikille vieraille ja järjestelyissä avustaneille!

 

/Our youngest was born almost five months ago and in September we gave him his name 'L L A M':) The naming ceremony was at our home where family and friends gathered for a small viking blood ritual as well as coffee and cake. He got eight amazing god parents, lucky boy! This event might have shaken the grannies minds, but surely once again a party to remember by all who attended. This was the first real occasion where the 'two worlds' collided with extra spices... All things considering - organising these festivities was stressful as hell but at the end very rewarding to see everyone together and enjoying themselves. What a wonderful thing that we can see people again after two years of COVID-19 shut downs behind us. Live long and prosper our fifth and last child, the bringer of light. You are loved by so many <3. May your life be as full of joy as the one you brought to us!