Skopje

 “This is Europe's new capital of kitsch", says friend's dad, referring to the Guardian article on the topic.  It is our first day in the Balkans Roadtrip vol2 this year in August and we have landed to the beautiful capital of newly named 'North Macedonia', Skopje. 

 My friend’s mother does not want to take us to see this travesty of plastic sculptures and glue on pillars on top of buildings. ”I feel so sick and angry when I come here.” She says.

 And indeed we can see why.

 The centre is full of statues.

 Statues, white buildings, pompous surroundings.

 There is a lot of statues that no one knows what they stand for.

 There are huge ship-like buildings in the river which will never sail anywhere, meant to be hotels and restaurants.

 Some of the statues fit into the Macedonian past, some just don't.

Glitter fashion is everywhere

The whole centre of Skopje was 'renovated' with plastic back in 2014 - the previous government was apparently using this project as a shield for money laundering, which is why the locals are outraged with it and would not like to show it to the tourists.

We first walk around this area at night.

And you must agree - it is made entirely for the looks of it.

There is a statue in the middle of the centre called 'Warrior on a horse'. It is of course Alexander Great of Macedonia's statue. But for political reasons we cannot say that out loud. On the opposite side of the square you can see 'The father of warrior on a horse (below).

...And the mother of 'Warrior on a horse'.

These guys are the Cyrillic brothers who came up with the Cyrillic alphabet. Did I mention that this statue has a double because one was not enough?

The Capital of North Macedonia is regardless a place to visit.

The whole country is a 'one city' country with most people moving to Skopje. (The larger Skopje being Roughly the size of Finnish Capital area around Helsinki - 1Million people)

The picture below shows the sad nature of the 'oldest restaurant in Skopje' which has gotten a 'new white look' in the kitch process of 2014.

I find this city fascinating and of course agree with the locals: The real Skopje is somewhere other than here.

We are invited to Macedonian dinner which my friend's mother has cooked. 

Lots of food on peppers, aubergines, cheese, tomato-paprika paste etc. And Raki of course!

The food is gorgeous and sooo delicious!

Olives are the size of thumbs. Juha says he cannot eat vegetables back home in Finland after this because they are so sad for their taste and freshness back home...

There is a tropical storm from Africa on our first night in the Balkans this summer.

But after it clears, we invited to the Turkish Bazar to eat some kebabs. Our hosts let us know that this is not actually food but a tradition or "kebabchinja" as the locals say.

After the amazing night, we swear that we will not eat anything else on this trip... And the journey to Kosovo, Albania, Greece and Turkey at this point has just begun...

Spoiler: We did eat once or twice after this... Have you been wondering why I came back like the size of an elephant - this is why. But still - I didn't come back a vegan!  ;)

Thank you for hosting us M and T and D! We had such a great time!

/Kesälomareissumme Balkanilla alkoi visiitillä Skopjeen, jossa ystäväpariskuntamme näytti meille kitch-päälystettyä keskustaa, jonka Pohjois-Makedonian edellinen hallitus laitatutti rahanpesutarkoituksissa uusiksi. Ehdottomasti vierailun arvoinen kaupunki: Kiinnostavaa uutta ja vanhaa historiaa ja tietysti huikean hyvää ruokaa!

Belfast

Kävimme viikonloppureissulla Irlannissa.

 Reissun määränpää oli sunnuntai-illan Sueden konsertti Dublinissa.

 Mutta koskapa minä en ollut koskaan aiemmin käynyt Irlannissa niin totesin, että samallahan sitä ehtisi pienelle visiitille Belfastiin.

Juhan Tai Chi-harjoittelijakaveri saatiin nimittäin meille natiivioppaaksi lauantaina, joten eihän tällaista kannata jättää väliin...

 

 Kuvia lauantailta on todella vähän, sillä satoi kun Esterin p:stä ja oli muutenkin varsinaisen ankea keli.

 Sentään Euroopan pommitetuin hotell 'Europa' tuli nähtyä ja natiivioppaamme veivät meidät myös Sons of Anarchyn kolmoskauden kuvauspaikalle 'Muldoons' pubiin.

Sateen vain jatkuessa, istuskelimme R:n ja hänen tyttöystävänsä J:n kanssa mukavissa pubeissa keskustelemassa pohjois-Irlannin politiikkaa ja alueen historiaa.

 Osa pubeista oli varustautunut sesonkiin perinteisin menoin.

 Paikalliseen kulttuuriin on aina mukavampi tutustua paikallisin silmin...

Sunnuntaina meillä kävi tuuri ja päätimmekin lähteä pienelle sunnuntaikävelylle auringon paistaessa...

 Kävely Belfastissa on mieltä avartavaa.

 J oli edellispäivänä kertonut meille, millaista oli ns. 'Troubles' aikana eli noin 60-luvulta 1998-vuoteen, jolloin Troublesin katsotaan loppuneen.

 Eli nämä ajat pohjois-irlannissa käytiin eräänlaista passiivista sisällissotaa, jossa pommitettiin ja rynnäköitiin pubeihin sisälle ammuskelemaan.

 Kiistojen aiheena oli Pohjois-Irlannin perustuslaillinen asema: Protestanttien mukaan Pohjois-Irlannin tulee kuulua Iso-Britanniaan, kun taas katolliset republikaanit ajoivat Pohjois-Irlannin liittämistä Irlannin tasavaltaan, joka kuuluu siis EU:hun.

 Nyt tänä vuonna Pohjois-Irlannin poliittinen tilanne on sinänsä mielenkiintoinen, että kukaan ei oikein tunnu tietävän, miten Brexitin tulisi vaikuttaa siihen.

 Brexithän toisi rajat Iso-Britannian rajoille, jolloin tämä sopimus loukkaisi Irlantilaisten ns. 'Good Friday' eli pitkän perjantain sopimusta vuodelta 1998, jolloin päätettiin, ettei Irlantien välillä tarvitse tarkastella passeja tms.

 Mielenkiintoista on siis nähdä, että tuleeko Belfast-Dublin -tyyppisen yhdistelmäreissun tekeminen hankaloitumaan ensi vuonna - senkin takia oli jo kiinnostavaa käydä siellä nyt, kun kerran mahdollisuus osoitti itsensä.

 Sunnuntaikävelymme kulki sekä todella vanhojen 'näyttää jääneen 1800-luvulle' alueiden läpi aivan moderneihin Belfastin kaupunginosiin.

 Kontrasti oli käsin kosketeltava.

 Myös politiikka näkyi katukuvassa.

 Brexitin vastustusta oli pitkät pätkät joka kadun kulmalla tabloittina.

 Muitakin ongelmia toki löytyy...

 Tavallaan, vaikka saimmekin nähdä Belfastin ns. "hyvänä päivänä", on silti selvää, että onhan se aika ankea paikka...

 Tai selkeästi eri maata kuin Dublin. Belfast on myös tunnettu ns. seinämaalauksistaan, joista suurin osa on tehty juuri 'Troubles'ien aikaan.

 Alla on ns. "Peace wall", joka rakennettiin katolisten ja protestanttien asuinalueiden väliin, jotta väkivalta näiden ryhmien välillä olisi minimaalista.

Edelleen, alueen koulut ovat vahvasti vartioituja, eli rautaverkot ikkunoissa ja yli kiipeämättömyysaitoja jne.

 Peace wallin taidetta...

 Me olimme matkalla Shankill Roadille, jossa viimeisin pommitus tapahtui 90-luvulla.

 Toisella puolen Peace wallia katolisten alueella seisoo Belfastin pyhän pietarin katedraali.

Sunnuntaikävely loppui 1865 perustettuun publiin Shankill Roadilla... Siinä oli edelleen historialliseen tapaan ns. eteishäkki, johon mahtui ainoastaan muutama ihminen kerralllaan. Pubien ympärillä näkyi näitä häkkejä edelleen. Niiden tarkoituksena oli siis estää väkijoukkoja rynnimästä sisään pubiin ammuskelemaan ihmisiä, mikä oli pommitusten ohella passiivisen sodankäynnin tyypillisiä tapoja Pohjois-Irlannissa 'Troubles'ien aikana.

Olen tyytyväinen, että vierailin Belfastissa. Alueen rankka historia paistaa läpi edelleen kaikessa tuolla. Jotain kertoo se, että ensimmäisenä aamuna Juhalle sanottiin, ettei hän voi mennä yhteen tiettyyn pubiin: "He can't go there. He is a Southener." Tämä sanottuna Suomalaiselle tietysti kuulosti hieman hullulta, mutta kiteyttää hyvin alueen poliittisen historian ja kahtiajakoisuuden.

Belfast ei ole ehkä ensimmäinen paikka, mikä tulisi mieleen, kun miettii 'romanttista viikonlopun getaway' -kohdetta... Miksiköhän se kuitenkin juuri meille vaikutti olevan täysin sopiva...?
 
/This weekend, I finally went to Ireland. We had tickets to see 'Suede' on Sunday night in Dublin, so while in the island, we thought that it would be interesting to also see Belfast. This sure is not your 'romantic getaway' location and indeed the political history of the area peeks out at every corner. Starting from the first morning when Juha was told he could not enter this particular pub: "He can't go there - He is a Southener." was a bit of a funny comment to a Finn and indeed the response "I am from Finland, I can go anywhere." was spot on. The history of Belfast seems to split the native Irish - the protestants who want the Northern Ireland to stay in the UK and the Catholics who want Northern Ireland to be together with the republic of Ireland. This is indeed an interesting question today - what will happen at Brexit? Will there be a wall between the two Irelands? This would be against the Good Friday agreement of 1998, when the era called 'Troubles' finally ended and there is no border control between the South and the North. We visited some of the bomb sites as well as saw the 'most bombed hotel' the hotel "Europa" which frankly in the rain looked like Soviet Union... It was rather interesting to visit Belfast and I'm glad we did it: The comparison of Belfast and Dublin are like East and West Germany somehow... Still, a beautiful city for a Sunday Stroll contemplating the politics of the World. Looking for something like that...? I would recommend you check the weather forecast first... And if it rains - there is always pubs.