17 Tunnin unet

Terveiset Xi’anista, ollaan kotiuduttu takaisin Kiinankotiin. Kaikki, jotka ovat lentäneet yön läpi itään, tietävät, että jetlag tähän suuntaan on aina rankempi kuin takaisin kotiin. Miksi? Ensinnäkin vuorokaudestasi napataan 5h pois.

 

 Ne ovat juuri ne 5h, joiden aikana sinä nukut yösi. Eli kun lento lähtee Helsinki-Vantaalta klo 18 tai silleen, ensin tarjoillaan illallinen ja sitten yrität siinä 20:30 maissa mennä nukkumaan ja kun tulee aamiaisen aika, sitten kello on puolen yön ja oot hyvällä tuurilla nukkunut 0-1h yöunet. Sit sun pitäis jaksaa se päivä siihen putkeen päälle. 

Kiinan kotitalon edessä

Mietittiin, et miks tällä kertaa jetlag tuntui kamalammalta kuin koskaan… Ehkä siksi, että ollaan totuttu lentämään Pekingiin, johon on tunti enemmän aikaa nukkua koneessa. Tai koska mentiin junalla Helsinkiin, joten matka oli vieläkin pidempi kuin normaalisti. Who knows. Et ekana päivänä meillä oli kolme täysin Walking Deadiä täällä.

Poliisilaitoksella käytetään kyynärpäätekniikkaa / How to behave in a police office - push yourself to the counter

 No onneksi ollaan kokeneita kiinanmatkaajia, joten yritetään tehdä mahdollisimman vähän ensimmäisinä päivinä. Ekoissa päivissä on kyse ihmisen perustarpeiden tyydyttämisestä: Uni. Ruoka. Vesi. Kommunikointi. Asuminen. Liikkuminen. Eli saavuttaessa lähdetään siitä, että saadaan tavarat turvaan meidän kämppään. Sitten lähetetään toinen vanhemmista ostamaan ruokaa, pyyhkeitä jne. Työkaverini toivat matkalaukullisen tavaraa, jonka olemme jättäneet tänne: Astioita, hengareita, shamppoota, joogamattoa jne. Laskeskelimme, että tämä tavaroiden jättäminen säästää meiltä n. 100euroa kustannuksissa.

I missed these sunsets

Kun Xi'anissa sataa...

Xi’anissa satoi, kun tultiin tänne. Kesäkuussa sataa noin kerran viikossa ja sade kestää max 3 päivää. Kävimme tarkastamassa, ovatko läheiset sisäleikkipuistot ja ravintolat yhä pystyssä - tietystikin yksi suosikkiravintoloistamme oli sulkenut ovensa. Tämä on Kiina. Ekan kerran, kun palasimme XI’aniin, jouduimme toteamaan, että monet paikoista, joita päivittäin olimme käyttäneet - olikin suljettu. Mikä pettymys lapselle, jos leikkipaikkaa ei löydykään:( Tällä kertaa suurin osa kantapaikoistamme on edelleen olemassa. Mikä helpotus kun tietää, mistä löytyy lähin ravintola, kauppa, leikkipuisto, posti tai pankkiautomaatti…

Eilen alkoi tuntua jo ihan ihmiseltä. Jalat eivät ole enää turvonneet kaksinkertaisiksi ja jaksettiin niin kuin vähän shoppailla ja silleen. Yin Meng vei meidät poliisilaitokselle rekisteröitymään, tämä on pakollinen rituaali, kun asumme asunnossa emmekä hotellissa. Sen jälkeen syötiin syntisesti KFC:tä lounaaksi, koska pojalle piti löytää jotain, mitä hän varmasti söisi ja nopeasti. Nirson lapsen kanssa, joka edelleenkin syö hyvin valikoivasti, vaikka onkin petrannut tänä keväänä paljon repertuaariaan, tulee välillä luovuttua periaatteista… Siis mehän olemme aika pikaruokavastaisia normaalisti. Niissä kuitenkin hyvää on se, että lapselle löytyy leikkipaikka ja ei tarvii miettiä, onko kaikille jotain, mikä kelpaa.

 

Netti on edelleen yhtä paska kuin aina ennenkin. VPN:n yli kuvien heittäminen on aika sattuma-ammuntaa. Joku hetki saattaa mennä hyvinkin, useimmiten on istuttava kiltisti odottelemassa tuntikausia, että saa 2minuuttia toiminta-aikaa. Mää oon päättänyt, etten ota mitään paineita tästä kesästä. Katsotaan, mitä saadaan aikaan.

We forced Yin Meng to take a tuktuk. He was like "But it is not safe!"

Toistaiseksi parasta Kiinassa on se, että ollaan täällä yhdessä koko perheen kanssa. Poikanen hihkui ja kiehnäsi vieressä aamulla, kun heräsi. Kiina on meidän perheen juttu <3.

6 Viikkoa Kiinassa alkais nyt sit tästä…

/We are back in XI’an, back in China. Flying East overnight is always a bad idea. Specifically because they steal those 5 hours of your life that you would use for sleeping and then you need to do two days in a row. No wonder we slept for 17hours on our first night in here. It rained in Xi’an on the first day - it rains a lot during June, but the rains last usually just for a day or two. Otherwise it’s about +30C. We’ve settled into our normal routines: Found the playgrounds and restaurants, registered with the police, set up our shitty internet connections. Mr. C has gone to work in his ‘office’ the Pasific Coffee and Tops and I will attempt to do something useful today. First days are always about basic needs: Sleep, eat, move, shower… We did manage to see the DVD man yesterday and therefore watched Gods of Egypt to our nighttime entertainment. Is movie watching beyond basic needs? I suppose so. Still, the best thing about China, is that we are here together as our family unit. Tops is clearly excited about the three of us being together and he is extremely upset if one of his parents wanders off somewhere. China is our family thing <3  

Jetlagissa

Varoitus: Tämä postaus sisältää ruokapornoa.

Mun fiilikset Aasian lennon jälkeisenä päivänä ovat joka kerta samat: Ei tunnu siltä, että olisin ihminen sitten lainkaan. Jetlag nimittäin on jotain ihan hirveetä kestää. Viime vuoden nurinaa samasta aiheesta. Tänäkin vuonna pitkä lento tuntui lyhyeltä, lapsukainen ei ollut vaivaksi. Hän nukahti ennen kuin kone nousi jo ja asettelin hänet nukkumaan jalkoihini. Purseri ystävälliesti antoi minun pitää hänet siellä vaikkei se varsinaisesti ollutkaan regulaatioiden mukaista, vain alle kaksi vuotiaat saisivat finnairin koneessa nukkua jaloissa. Hän on kyllä nukkunut ainakin viidellä lennolla sitten kolme täytettyään ja näin lennot ovat kuluneet vaivatta.

Olin muutenkin itse hilpeällä tuulella, koska päätin lääkitä itseäni loman kunniaksi ylimääräisellä  viinilasillisella tai parilla Kungfu girliä. Minäkö alkoholisti? Haluan ajatella mielummin niin, että jos olen hyvällä tuulella koneessa, se on myös kanssamatkustajieni etu. Lapsonen nukkui ehkä 2-3h ja oli sit lopun aikaa pystyssä. Katseli videoita ja leikki omenalla ja autolla. Siinäpä se. Minä katselin elokuvan syöpäsairaista teineistä, mikä oli just tarpeeks aivoton siihen hetkeen ja päälle kirjoittelin tän vuoden runokokoelmaan, joka tuli nyt sekin aloitettua. Olihan se jo aikakin, onhan nyt jo lokakuukin.

Hieman väsynyttä porukkaa...

 Pekingissä maailma näytti NIIN tutulta. Kuin olisi kotiinsa tullut. Kaikki terminaalin lähikaupat, tuijottavat "Walking Dead" mummot, jotka huutelevat, että 'hänellä on kylmä!' Se savusumu. Pölyn ja hiekan määrä. Aamuruuhka taksissa. Meille 'tervetuloa takaisin' toivotteleva hotellin henkilökunta. Ränsistyneet pilvenpiirtäjät, ylihintaisia hedelmiä kauppaavat katuäijät. Kyllä Kiina on juuri sellainen niin kuin sen hyvin muistan. Tämä on minun Kiinani, kyllä.
Sain ruokaorgasmin toisensa perään Schezhuan ravintolassa lounasaikaan. Jo etukäteen sanoin, että tänään syödään vihreitä papuja, eikä siitä keskustella. Sen lisäksi menussa oli kuminalammasta, teatree-sieniä ja vähän muitakin juttuja. Ruoka Euroopassa ei vaan maistu näin hyvältä. Sori. Ja aivan överi määrä kolmelle plus puolikkaalle hengelle maksoi sen 10euroa. Onpa Pekingissä kallista verrattuna Xi'aniin, sen unohdan usein.


Mut muuten sitten eka päivä onkin ollut lähinnä selviytymistaistelua. Että pääsisi nukkumaan. Ei tunnu siltä, että olisi ihminen lainkaan, on tavallaan elossa mutta mistään asiasta nauttiminen on kyllä vaikeaa... Päätettiin tehdä jotain rentoa, eli se oli visiitti eläintarhaan, joka on tästä Haidian teknologia-alueelta pienen matkan päässä.

Siellä on iso leikkipuisto, jossa A juoksenteli riemuissaan ja olisi ollut vaikka kuinka pitkään. Oltiin kaks vuotta sitten siellä varmaan kolmesti, mutta silti olin unohtanut miten iiiso alue se oli, ainakin käveltyä tuli kovin.

Illalla oltiin niin kuitteja että skipattiin dinner ja minä vaihdoin sen pariin Tsing Taohon Tinon kanssa aulabaarissa rupatellen. Nyt oon ihan lopussa, mut lapsi valvoo joten testailen VPN:ää.. Terkut Suomeen varsinkin enolle, jolla oli eilen synttärit! *toimituksen huomio: Nukahdin sit kesken tän blogin lähetyksen. Nyt kakkospäivänä 9-10tunnin yöunien jälkeen alkaa tuntua taas ihmiseltä. Tänään Tienanmenille ja vähän shoppaamaan.

So every year, the same complaints: Flying east is really killing me. I hate jetlags, when I haven't slept on the plain. Makes you feel so unhuman and the whole world is shaking up and down. The flight went with excellent performance from Topfish once more. Then food orgasms for lunch, to the zoo and drinks at the lobby bar. I will need to sleep now, although Tops is still up and so am I....