37 vee

Tammikuun typsykkä tänään 37... 0_o! Eli ihan nuori vielä. "Hyvää syntymäpäivää 23 vuotiaalle!", sain kuulla heti aamusta - mut täytyy sanoa, että tuntuu hyvältä olla just tässä iässä just nyt. Ei vielä liian vakava tai vanha, ei kuitenkaan ihan elämästä tietämätön ja kyvytön käänteisiinsä vaikuttamaan. Tässä iässä elämä maistuu aivan todella hyvältä ihan joka päivä <3.

Kuten aikaisempinakin vuosina, juhlin merkkipäivääni vasta, kun rakkaille ystäville sopii. Tammikuun seiska tulee vastaan niin nopeasti uuden vuoden jälkeen ja ihmisillä on juhlaähky... Olen siis katsonut parhaaksi järjestää kemut myöhemmin. Aikaisempina vuosina juhlat ovat livahtaneet jopa kesäkuulle - tänä vuonna todennäköisin päivämäärä on 10.3., mutta odottelen edelleen muutamaa varmennusta aiheesta. Tätä on moni kysellyt - eventti tulee faceen, kunhan varmentuu.

Koska en vuoden 2017 kertauskyselyssäni muistanut, mitä oikein synttäripäivänäni viime vuonna tein, tänä vuonna siihen tulee tulevia vuosia helpottava snap shots osuus tänne blogiin:)
 
 Tänään Jyväskylässä nähtiin AURINKO! Ei ole muuten nähty sitten lokakuun! Aika hurjaa... Mut kiitos aurinko sinulle, että tulit merkkipäivääni muistamaan:) Tämä talvi on ollut niin auringoton, että jopa YLE on sitä uutisoinut.

 Tänä aamuna sain ehkä taiteellisimman synttärikortin toistaiseksi... <3 Toisessa kortissa oli varsin pelottava lahjus, sellainen että menee reippaasti mun epämukavuusalueelle. Mut tää on ihan hyvä ikä haastaa itseään kohtaamaan pelkojaan, näin mää mietin. Niinpä tänään olen miettinyt jännittäviä kysymyksiä lahjukseen liittyen. Arvaatteko mikä se on, jos sitä varten pitää vastata mm. seuraavanlaisiin kysymyksiin:

- Yritätkö tulla raskaaksi?
- Pystytkö kävelemään/juoksemaan 1600m 12minuutissa?
- Pystytkö pidättämään hengitystäsi 40sekuntia vaivatta?

Hämmentäviä juttuja... Revolutionin tarjoilijoilla oli varmasti tänään hauskaa katsoa kun mittasin hengityksen pidättämiskykyäni lounaan lomassa...

Muuten tätä synttäriä on vietelty rakkaan kainalossa.

Ehdin käydä pikaisesti asuntonäytössäkin, mikä on ollut aika perusaktiviteettia minulle nyt useamman kuukauden ajan... Tosin tällä kertaa tämä koti ei ollut mulle... Ja sit iltapäivä jatkui just mulle sopivalla lounaalla, johon kuului salaattia, rapuja, etanoita ja juustoo... Jännä miten tän jo 7.päivää kestäneen alkoholittoman paussin aikana on todella lakannut huvittamasta tää ryyppääminen. Tunnustelin mielitekojani tänään ja mietin, et kyllä nyt synttärin kunniaksi vois juoda lasin viiniä, mut ei vaan niinku huvittanut... Ei pakolla!
Ja synttärit huipentuu vielä sit sellaiseen jutskaan kuin Kagami Biraki. Eli Mochit jakoon - Shorinji Kempo -reenit alkavat jälleen. Reenien loppupuolella on luvassa vähän kisailua ja tarjoiluakin, minun tipaton kyllä pitää... Toivottavasti teillä on ollut mukava eka tammikuun sunnuntai 2018!

/ 37 years young. This seems like the right age for now: Not too old to be silly, not too young to already know some *little* lessons of life. Since I had trouble remembering last year's birthday, this year I've used some birthday snaps to illustrate the day. It's a pretty normal Sunday: Wake up late - get some awesome birthday cards... one with a rather challenging birthday present that will take me out of my comfort zone in February... Then more lingering in bed while kids want me to a) play 'dog' related games on smart phones or b) go outside to the SUNSHINE! It hasn't shined for months in Jyväskylä... But of course it does, it is my birthday afterall. Apparently according to Keskisuomalainen the sun has not shined in Jyväskylä for one hour even in December 2017... I continued my BD for some home watch - this time not for me though... And a lunch in town containing salad, king prawns, blue cheese & snails - just perfect! Tonight it's Kagami Biraki of our Shorinji Kempo club, which in short means to break mochi for the start of the new season of SK. So definitely I'm in! Let's do this. Good day:)

Sushi w Westlands

 Mistä tietää, että on ollut jossain maassa pitkän aikaa..?

No siitä, että illallis- ja lounaskutsuja riittää melkein jokapäivälle vaikkei olisi ollut vuoteen maassa...

...tai ehkäpä juuri siksi!

Me onnistuimme maanantaina tapaamaan ystävämme Westlandit, kun he sattuivat olemaan Xi'anissa vielä muutaman päivän ennen kuin matkaavat kuukaudeksi Eurooppaan.

Renda ehdotti, että menisimme sushi-ravintolaan Xiao Zhaissa.

Ja todentotta: meidän lähikulmilta löytyi mitä viihtyisin ja siisti japanilainen, joka tarjosi tuoretta sashimia, sushia ja pikkumurulle misonuudeleita, jotka hän tyytyväisenä söi loppuun asti.

Olipas pitkästä aikaa mukava tavata heitä. Tapasimme viimeksi 2 vuotta sitten Changchunissa, dongbeissa.

Oli myös mukava nähdä, miten pieni autisti istuu helposti 2,5h illallisella kunhan on saanut aiemmin päivällä leikkiä olan takaa ja mukana on autoja, jotka voi laittaa riviin.


Topsu on niin hyvä matkustaja, en voi häntä enempää kehua.

Toki niinkuin kaikki lapset (ja aikuiset), hän tarvitsee ruokaa, juomaa, unta ja liikuntaa; mut jos näistä on huolehdittu niin hän on mitä parasta seuraa ja esittelee taitojaan toistella Suomen ja englanninkielisiä sanoja.

Tähän ravintolaan palaamme varmasti uudestaankin... sashimiannokseni maksoi ehkä 6euroa... laatuunsa nähden todella halpaa.
Kiitoksia mukavasta illasta Westlandeille!

/How do you know you have Been in A foreign country For A Long time? Well, when there starts to be friends For most days to lunch and dine with..? It so happened that we caught our friends the Westlands, on their quick stop from wuhan to Europe. It eas lovely to see them! The last time was two years ago in Changchun! Time flies, huh?
Renda proposed we have sushi in A restaurant in Xiao Zhai, our neighboring metro station. That was such A good idea! Even Tops loved his miso noodles and all was amazingly cheap in comparison to the fresh fish quality. Definitely going back For A second time. It eas also luxurious to spend time with friends in A restaurant with such A well behaving Little autistic Finn. Probably helped that i Took him For 4h in A playground before...;)
Overall A great night! Talked about research in China and overseas, Chris Westland's Chinese has come along so well! Thank you For taking the time to meet us! See you again soon somewhere in the planet!

Dumplings and Ming Walls

Ihan vikoja päiviä Kiinassa viedään. Tämä syksy Kiinassa on ollut onnellinen ja täynnä mukavia hetkiä, tuntuu, etten haluaisi lähteä kotiin ihan vielä, mutta toisaalta uskon, että palaamme ennenpitkää tänne takaisin

 Olemme tällä hetkellä Pekingissä, mutta saimme nautiskella yhdestä aurinkoisesta päivästä Xi'anissa ennen lähtöämme.

 Niinpä se olikin sen verran rankka päivä, että 800 kuvaa ei mahdu yhteen postaukseen...

 Vieraamme olivat kovasti toivoneet visiittiä kaupungin muurille ja sinne toki minä palaan aina mielelläni. Aikaisemmin olen kirjoitellut tästä aiheesta:

Pyöräilyä kapungin muurilla -postauksessa
Pitkän päivän ilta-postauksessa.
ja Off the Wall-postauksessa

 Nämä Ming dynastian aikaan rakennetut kaupungin muurit ovat erikoisuus, koska useimmista kaupungeista muurit on tuhottu teiden tieltä.

 Ystäväni ovat olleet kovin kiinnostuneita eri dynastioista, mikä seuraa mitäkin. Koko historia aikajanoineen löytyy täältä.

 Meidän alkuperäissuunnitelmaamme kuului pyöräily muurin ympäri, mutta valitettavasti aurinkoisten päivien ollessa kortilla jouduimme luopumaan ajatuksesta.

Ja vaihdoimme sen vaan pieneen kävelyyn ja kuvaussessioon.

 Zhilin lähti meidän oppaaksemme, mikä oli mukava juttu.

 Hänestä ja muusta matkaseurueesta oli paljon apua lapsen hoidossa niin kuin nyt olettaa saattaa.

 Henkka-setää viedään.

 Aamupäivän ulkoilun päätteeksi menimme Xi'anin kuuluisinpaan dumpling-ravintolaan "De Fa Chang"iin kellotornin takana.

 Zhilin tilasi kiinalaiseen ylitsevuotavaan tyyliin ainakin 9sää erilaista dumplingia...

Ja mm. kokonaisen kanan. Kiinalaiset ovat todella vieraanvaraisia ja avokätisiä kestittämään. Kuitenkin joskus ongelmaksi saattaa muodostua se, että jos porukalla on kiire ja he tykkäisivät nauttia vaan jotain pientä, nopeasti lennosta, niin se ei sitten missään tapauksessa sovi. Eli käytimme sitten pari tuntia tähän lounaaseen. Voin suositella De Fa Changia, dumplingit olivat erinomaisia, etenkin lootusmalliset ja ankkamalliset. Kannattaa kuitenkin varata paljon aikaa ja rahaa tähän, jos päättää täällä vierailla

 We are now in Beijing, spending our last days in China:/ But still these posts are going back to the last day in Xi'an, when it was finally sunny and we then had to fit in all the rest of the sightseeing. Of course in Xi'an there is so many things to see - but I took them to my two favourite sights, the Ming City Walls and the Tang Paradise. We unfortunately did not have time to go cycling around as we just had one day to do all. However we did manage a two hour lunch at the famous De Fa Chang dumpling restaurant. Thank you Zhilin for entertaining us! It was fabulous as usual. Way more food than we can eat.

Curry & Balderdash

 Englannin visiitillä tuli vierailtua myös tässä ihastuttavassa Thamesinrantakaupungissa.

 Elikkäs kyseessähän on tietysti Leigh-on-Sea.

 Appiukkoni perheineen asuu siellä.

 Leigh-on-sea traditioihin kuuluu kiinteästi Curry-ilta Leigh Tandoorissa, joka on eriomainen intialainen alueella.

 Mukana oli myös sisareni uusi poikaystävä.

 Pikkuinen sosialisoija oli myös menossa mukana.

Hänen paras kamunsa on tietty Maz-setä, joka jaksaa kiinnostua kaikenmaailman hauskoista jutuista.

Kunnon intialaista on vaikea päihittää...

 Currya ehkä jopa traditionaalisempi ohjelma on Balderdash-mätsi.

 Balderdash on siis seurapeli, jossa jokainen kirjoittaa oman mitä älyttömimmän selityksensä sanalle, joka on annettu, tai mitä tapahtui jonain tiettynä päivänä, tai mitä tarkoittaa joku hauska kirjainyhdistelmä.

 Sitten pelinjohtaja lukee kaikkien vastaukset ja niiden seassa oikean vastauksen. Sitten jokainen veikkaa, mikä on oikea vastaus. Jos saa toisen veikkaamaan omaa selitystään, saa siitä yhden pisteen. Myös oikean vastauksen arvaamisesta saa pisteen.

 Selitykset ovat usein niin hauskoja, että koko sakki nauraa niin katketakseen, että vedet valuvat silmistä.

 Tässä kokemuksella on yleensä pärjätty, mutta toki nuoremmat saattavat veikata myös erikoisempiakin yritelmiä, jolloin pisteitä kertyy.

 Voittajaksi selvityi tälläkin kertaa kreikkalainen puolianoppini... Ja minä olin toinen. Huom! Kummankaan meistä äidinkieli ei ole englanti, mikä minusta on sinänsä ihan hyvä saavutus. Ihan paras ilta, kiitos murusille!

On our stop in Leigh-on-sea, one night was set on very traditional stones of Curry and Balderdash. These two go together like bread and butter. Leigh Tandoori offers by far the best curries in Leigh-on-Sea and well, on top of all that over eating, no one can make you laugh quite as much as this family over Balderdash. Great times once again, guys! It was also nice to meet M, the newest member of the family... It's beginning to be quite actor centric all of a sudden...