Ensiksi lapsen kuntotiedote: Poika on täysin normaali, ei mitään merkkejä eilisestä draamasta. Nukkui hyvin koko yön. Arpi päässä on umpeutunut hyvin ja tikit pitävät. Ei siis htää. Selässä on mustelma, mutta muuten näyttää todella selvinneen hyvin. Äiti on edelleen järkytyksen jälkitilassa ja nyt en tiedä, mihin uskalletaan tänään ees lähteä. Valjaat päälle!
Sitten palataan vielä Sanyan aurinkoon.
Meillä oli Haikoun kokouksen aikaan aika heikot säät - pilvistä ja Haikoussa jopa kylmää ajoittain (20C), hyvä että tarkeni shortseissa ja jakku oli kokouksessa tarpeen.
Kuitenkin heti taifuunin mentyä ohi, Sanyassa lämpeni ja oli jo tuskaisenkin kuuma.
Ilmasto oli selkeästi Kreikan ilmaa kosteampi - monet varoittelevat, että kameran linssien sisään menee vesihöyryä ja kannattaa pakata kasseihin riisiä tms, joka imee vettä sisäänsä, niin että kameroilla saa kuvia...
Meillä oli ihan läheinen ranta poukama, mutta aallot olivat niin kovat, etten kaksivuotiaan kanssa punaisen lipun aikaan uskaltautunut aaltoihin uimaan.
Kahlattiin toki. Poika oli aivan täpinöissään merestä - siis jotain NIIN ihmeellistä ja ihanaa. Vettä joka liikkuu.
Poikani on ollut vesipeto aivan pienestä asti ja olen tyytyväinen, että vein häntä vauvauintiin alun perin, sillä hän nauttii uimisesta hirveästi. Nytkin yrittää laittaa uima-asuaan päälle ja joudun sanomaan, että voi kulta kun ollaan nyt Xi'anissa, enkä tiedä, mistä täällä löytyisi uintipaikkaa... No, jospa loppukuussa olisi vaikka jossain hotellissa vielä allas, en ole valmis vielä lähettämään uikkareita kotiin postipaketissa.
Sen sijaan muuta kamaa kyllä lähtee päivittäin paketillinen Suomeen. Meillä on alta kaksi viikkoa aikaa enää Xi'anissa, joten pakko pistää jalkaa toisen eteen näiden juoksevien asioiden kanssa.
Ei olla varsinaisesti mieheni kanssa mitään rantalomailijoita, niin kuin varmaan on tullut selväksi jo moneen otteeseen, mutta lapsen kanssa rantalomassa on kyllä puolensa: Lapsi riehuu poolilla niin kovasti että sitten on erittäin kiltisti aikuisten ravintolaillallisen jälkeen ja simahtaa alta aika yksikön pitkille päikkäreille/yöunille. Sinänsä siis konferenssit + uima-altaat sopivat lasten kanssa työmatkailijoille.
Me uitiin pojan kanssa kahdesti päivässä. Hän tykkää 'itse' uida ponttoonipuvussaan (tuo kirppishankinta on kyllä tullut NIIN tarpeeseen), eikä äiti saa pitää kiinni. Myös veteen pitää saada hyppiä ja ei haittaa vaikka välillä sukeltaa pinnan alle, koska hänellä edelleen se refleksi on, ettei vedä vettä keuhkoihin. Kätevää kuin mikä.
Sanyan kukkulat ja poukamaranta toivat etäisesti mieleeni Waikikin ja Diamond's headin. Tulivuorisaariahan nämä ovat, samantyyppistä maastoa: Paljon palmuja ja lämpöä. Jos asuisin Kiinassa niin ihan mielelläni lomailisin Sanyassa - siellä ruoka oli huippuhyvää. Ah tuoreet mustekalat ja teppanyakit. Mutta toki pidemmän päälle olisi mukava olla jotain kulttuurikohteitakin. Ne jäivät meiltä nyt kokematta, kun oli se myrsky. Toinen kerta sitten.
We stayed in Sanya, the southern most city of China in Hainan island, for a couple of days longer, thanks to the taifoon. The weather after the storm got hot quite fast and we had some time to check out the beach. Small Finn was quite excited: Water that moves! He has been quite a water beast throughout his life - ever since he went to baby swimming from the age of three months old. He likes to 'swim' on his own, I am not allowed to hold on... His floating suit comes in very handy as you see... Not that we went to the ocean, as it was way too dangerous after the storm. Sanya beach reminded me of Waikiki, with the volcanoes lurking in the horizon, creating awesome sunsets. Not a bad place to be stuck in.
