Kesävieraita

Kesässä mukavaa on se, että matkailijoita tulee Jyväskyläänkin päin. Kesävieraiden myötä tulee tunne, ettei elä arkea vaan lomaa, vaikka olisikin töissä.

 Viikonloppuna vieraanamme oli tyylikkäitä tyttöjä.

 Ruusut olivat tuliaisia minulle. Perheen miehille oli omat tuliaiset (Star Wars legoja ja olutta)

Terassin kahvipöytä oli koreana. Onnea on heinäkuu, jolloin voi syödä ulkona lasten kirmatessa ruohikolla.

Jos muuten haluatte gourmet-ruokaa niin ylläolevaa helpommaksi ei pääse: Lidlistä King Prawns in Garlic ja sitten yksi puska korianteria sekaisin - olipa hyvää ja miehenikin kysyi, että oliko Nigellan resepti... 

  Kesävieraat on myös hyvä syy leipoa pikapannukakkua.

Luontohetken terassillamme tarjosi tämä hieman pienempi vieras.

Raukka oli sen verran paniikissa (tämän kevään pentuja?), ettei aluksi ymmärtänyt lähteä ollenkaan livohkaan, vaan antoi kuvata ihan vierestä.

Polyrottinkia pitkin pakoon!

Kiitoksia vierailusta, perhe A-L, seuranne on aina yhtä viihdyttävää koko porukalle.

Täystuholainen

 

Nyt kun on pakko myöntää, että lapseni ei ole enää mikään vauva on vastassa uudenlaisia haasteita. Tällä hetkellä sanoisin, että yhden ja kahden ikävuoden välillä on todellakin rankkaa - osa ongelmista on kadonnut: Poika nukkuu useimmiten yön läpi (tosin meillä klo 22/23-08/09, ei olla mitään aamuvirkkuja), noin kerran tai kaksi viikossa hän herää kertaalleen keskellä yötä, yleensä n. neljän maissa ja silloin on joko vaippa pissitty täyteen ja ylikin tai sitten jano. Nämä tarpeet kun huomioi niin uni jatkuu kohtuullisen helposti - joskus hän kiertelee makuuhuoneessa itsekseen leikkimässä kun me aikuiset torkumme ja sitten ilmoittaa, kun haluaa takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan.

Väsymys on siis yön osalta hävinnyt. Tällä hetkellä kaikista vaativinta on varmaan se, että motorisia taitoja on jo kovasti (juoksee ja kiipeilee), mutta järkeä ei sitten yhtään. Vaikka olisi aivan vieressäkin niin silti kolhuja tulee. Hän saattaa esimerkiksi hypätä pää edellä alas sohvalta ilman mitään itsesuojeluvaistoa. Lisäksi hän on niin nopea, että jos avaan etuoven, hän on parissa sekunnissa jo kadonnut näkyvistä jonkun puskan taakse.

Äitini kaivoi jostain kaapista vanhat valjaani. Niitä ei juurikaan Suomen katukuvassa nää ja saankin usein varsin oudoksuvia katseita kaupoissa yms, missä sitten liikunkin poika hihnassa. Tämä on kuitenkin mitä mainioin apuväline, varsinkin epätasaisessa maastossa tai kaupassa, jossa on särkyviä tuotteita.

Olen huomannut, että lapseni hoitajat ovat olleet väsyneempiä kuin aiemmin. Itse hoidan tällä hetkellä häntä 2 päivää ja 5 iltaa viikossa, noina iltoina toki osan aikaa myös isänsä on hänen kanssaan. Minulle tilanne on siis tällä hetkellä helppo ja hyvä, mutta jos päivisin viikolla hoitavat alkavat väsyä niin sitten täytyy muuttaa päivähoitojärjestelyjä siten, että tilanne toimii kaikkien osalta.

Samalla on ihana nähdä, miten hän koko ajan kehittyy taidoissaan ja kommunikaatiossaan. Nyt vuosi + 2kk-iässä hänen sanavarastoonsa kuuluu seuraavat sanat: Äiti, Ei, Day, Kakka, Kukka, Yes, Täti (Daddy) ja Tea. Kommunikaatio ei siis vielä ole kovin ihmeellisellä tasolla, mutta hän yrittää välillä kyllä selittää jopa puolen tunnin kestävin monologein, mitä on tapahtunut. Englannin ukin vierailu ja hänen esittämät taikatemput olivat niin iso juttu, että niistä hän on kertonut omalla kielellään monena iltana.

Omaa tahtoa on kovasti, jos ei saa tehdä jotain tai jos pitää läheteä johonkin, iskee kiukutus ja makarooni vetkuutus, mutta vielä ei ole tullut mitään hirveitä itkupotkuraivareita. Uhmaikä ei ole vielä ihan päällä, täytyy olla siitä tyytyväinen.

Nyt alkaakin olla vaihe, jolloin täytyy todella keksiä hänelle fyysistä ohjelmaa, sillä kaikki se energia on jotenkin kulutettava. Ihmettelen usein miten hänessä riittää virtaa - hirveästi on touhutettavaa eikä aikuinen millään pysy perässä. Pelastus on kesä ja aidattu takapiha. Rakastan terassiamme todenteolla, suurimmat vaarat siellä liittyvät nokkosiin ja ehkä hieman kukkapenkin mullan maisteluun. Nytkin istun kirjoittamassa tätä terassilla ja lapsi pyörii jaloissa leikkimässä. Välillä hän vaivihkaa ujuttautuu lähemmäs kukkiani ja silloin joudun nostamaan sormea (johon hän nyökyttelee ja nostaa oman sormensa - ja tekee sitten kumminkin).

Pukea ei tällä hetkellä saisi eikä riisua eikä nyt varsinkaan vaihtaa vaippaa - nämä kaikkihan ovat ihan tyhmiä aktiviteetteja, jotka vievät aikaa paremmilta asioilta elämässä kuten leikkimiseltä ja siivoamiselta. Autossa hän jaksaa istua kohtuullisesti, jos vain on iskelmämusiikkia tai muuta tekemistä. Tietystikään tämä ei ole läheskään vaikein vaihe lapsen kasvatuksessa, ainoastaan erilainen kuin viime vuoden 'syötä ja nukuta' -vaihe. Ihaninta on se, että pieni tulee ja haluaa syliin tai pusuttelee. Ihaninta on myös hänen 'kikatus päällä'-naurunsa.

Haastavaa ja ihanaa, juuri niin kuin muukin ihmiselämä.

Kesä on mökillä

Sain hieman kritiikkiä siitä, että aina haukun Suomea, joten tässäpä hieman Suomen kehumista: Suomen kesässä parasta on mökkeily. Kaikilla suomalaisilla on mökki tai ainakin kaverin/sukulaisen mökki, jonne vetäydytään viettämään kesälomia.

Lapsena ajattelin, että olisi mukava viettää muutama kuukausi luonnon helmassa ja lähestyä omavaraistaloutta - kasvimaa pystyyn ja vuohi laiduntamaan pellonpientareelle. Lihaa ja maitoa voisi hakea läheisiltä maatiloilta ja sitten verkot vaan järveen ja kalastamaan iltapalaa. Valitettavasti menin naimisiin viimeisen päälle kaupunkilaisen kanssa, joten en nää tätä skenaariota tapahtumaan ainakaan samassa mittakaavassa.

Kuitenkin minua kiehtooomavaraisuus ja lähiruoka - en ole mikään 'viherpipertäjä', niin kuin tämän blogin lukijat varmaan havaitsevat, hiilijalanjälkeni on suuri ja syön mm. tonnikalaa, mikä nyt on jo yleisestikin paheksuttavaa... Silti minua kiinnostaa, tulisinko toimeen, jos kaupasta ei saisi ruokaa yllin kyllin ja entä jos 95-vuotiaan isotätini suurin huolenaihe toteutuisikin ja venäjä hyökkää tänne ja jäämme ilman apua Eurooppalaisilta ystäviltämme...

Haluan ajatella, että pärjäisin. Mökkeilyssä minusta on osittain kyse tästä: Paluusta siihen aikaan, jolloin vanhempani olivat lapsia. Haluan, että oma lapsenikin saa kirmata metsässä mielin määrin, uida järvessä ja kerätä mustikoita. Haluan, että hän saa kokea puhtaan luonnon ja maailman ihmeellisyyden juuri niin aitona kuin sitä voi Suomessa tavata. On ylellisyyttä asua täällä ja vielä ylellisempää se, että kesän tullen voi pakata kimpsunsa ja pyrähtää järven rannalle paistamaan makkaraa ja saunomaan. Tämä on ehdottomasti sellainen osa suomalaisuutta, jota en vaihtaisi mihinkään.

Kreikkalaista grilliruokaa

Kerroinkin, että matkat jäävät yleensä elämään ruokapöytääni - eli kesävieraat ovat saaneet nautiskella kreikkalaisesta salaatista. Kurkkua, tomaattia, oliiveja, fetaa ja sitten oliiviöljyä, mustapippuria ja yrttimaustetta päälle. Salaattia ei varsinaisesti tarvita, mutta laitoin hieman basilikaa lisäksi.

Poikani on todella perso meloonille tällä hetkellä, veti varmaan kolme isoa lohkoa naamariinsa.

Nautinnollista oli. Hanian lentokentältä tuomani viininlehtikääryleet maistuivat myös porukalle.

 Vähän makkaraa ja grillattua halloumijuustoa siihen sivuun niin ei tarvita kesäillalliseen muuta.

Jälkkäriksi Manchego-juustoa. Ei tästä kesäpidot parane.

Kaula-aukko ja kauniit silmät

Menneen viikon 'seksiaiheinen' blogipostini poiki hyvää keskustelua liittyen naiseuden rajoittamiseen esimerkiksi pukeutumisessa miesvaltaisilla aloilla. Hieman lisäajatuksia siis heräsi.

Minä olen välimuoto/balanssipukeutuja. Yritän näyttää asialliselta, mutta tiedostan myös sen, että joskus 'tehosteilla' voi saada aikaan tarpeellista huomiota asialleen. Tässä asiassa olen hieman kaksinaismoraalinen ja myönnän, että kritisoin naiseuden vetämistä äärimmilleen, sillä mielestäni silloin ei yleensä saavuta haluttua lopputulosta. Asia on muutenkin hieman kyseenalainen, sillä yleisön reaktiota ei voi aina ennalta arvata, joten tehostaminen on tietoinen riski, jolla voi joko tulla ignoroiduksi tai auttaa asiaansa.

Jotta tämä keskustelu ei olisi pelkästään teoreettisella tasolla, esitän tuoreen esimerkin Kreetan matkaltani. Pakkasin matkalaukkuuni erityyppisiä mekkoja, sillä työskentelyolosuhteet olivat varsin kuumat. Mielestäni naiselle kokouksessa sopii aivan hyvin mekko jakkupuvun sijaan ja kaikki 7kpl mekkojani pääsivätkin ulkoilemaan. Minulla oli kaksi esitystä, joissa molemmissa käytin samaa mekkoa - tämä oli kohtalaisen siisti ja peittävä, erittäin asiallinen, tai ainakin näin ajattelin.

Kreikassa kun ollaan, sain palautetta aiheesta. Juuri ennen ensimmäistä esitystäni tajusin, että tarvitsen kuulakärkikyniä ja pyysin niitä Internet-vastaavalta,  n. kolmekymppiseltä Nikokselta, jonka kanssa olin käynyt jo muutaman aiemman keskustelun. Hän sanoi minulle, että toki hakee minulle kyniä, koska minulla on niin 'kauniit silmät'. Siinä vaiheessa tulin siihen tulokseen, että ehkäpä mekkoni kaula-aukko oli kuitenkin hieman paljastava. Tämän tilanteen olisi ehkä voinut ottaa ahdisteluna, mutta tilanteen henki oli erittäin positiivinen ja koin sen täysin kohteliaisuutena.

Kuitenkin päätin seuraavaan palaveriin iskeä kaulaani huivin, jolla tarvittavilla hetkillä voidaan peittää näkyvyys siten, että palaverin mieshenkilötkin voivat keskittyä aiheeseen. Toisaalta on hyvä olla joitakin ässiä hihassa, jos miehet (varsinkin nuoret) alkavat ryppyillä, mutta tehokeinoja olivatpa ne sitten korkokenkiä tai kaula-aukkoja, täytyy osata käyttää asiallisesti, tietoisesti ja oikealla hetkellä. Täytyy myös ymmärtää, että naisellisuudella on kohderyhmänsä ja vastakohderyhmänsä ja aina löytyy joku moralisoitsija (joskus jopa minä itse) valittamaan, että taas se on puolialastomana palaverissa...

Kaula-aukosta vielä sen verran, että minun pelastukseni on pitkä tukka. Sillä voi liian paljastavan asun muuttaa katselukelpoiseksi helposti kampaamalla latvat etupuolelle. Naisellisuuden ylläpitäminen miesvaltaisten alojen palavereissa ei ole yksinkertainen tai helppo kysymys. Olen kuitenkin sitä mieltä, että koska olen nainen, saan myös pukeutua kuin nainen. Tietysti joskus pukeutuminen on mielenosoitus - kuten esimerkiksi lauantai-iltana, jolloin koin, että miespuolinen kolleegani kritisoi työtäni aivan turhaan 'shoot the messenger' -ajatuksella, koska nyt hänen vain täytyi saada kiukutella jollekin. Sen jälkeen oli sellainen fiilis, että saankin pukeutua juuri niin paljastavaan mekkoon illallisella kuin haluan ja miettikööt itse sitten minne suuntaavat katseensa. Konkretian tasolla alla sama mekko kahdessa eri kontekstissa.

Lyhtyjä terassille

Olette aivan varmasti saaneet jo tarpeeksenne Kreikasta, eikö niin? Noh, vaihteeksi jotain muuta. Meillä on mukava terassi, jonne haluaisin hirveästi ostaa miljoona lyhtyä. Olen lyhtyfriikki! Yksi parhaista sisustusostoksistani on ollut kodin ykkösestä hankkimani hieman intialaistyyppiset lyhdyt, jotka serkuttareni bongasi sieltä. Sen jälkeen muiden pitäisikin sopia niihin. 

 

 Terassin teema on siis Indian-Far East. Ostin tässä kesällä sinne myös tämän ihanan lyhdyn viherlandiasta.

Lyhtyjen ongelma on se, että ne on kiinnitettävä johonkin kattoon tai ainakin korkealle, jos talossa on pieni tuholainen, joka tykkää sisustaa omalla tyylillään. 

Siispä jokaisen lyhdyn hankinta tarkoittaa myös koukkujen hankintaa ja kiinnittämistä...

 Tämäkin lyhty löytyi viherlandiasta. Terassiprojekti on pitkällinen hanke, eikä tule valmistumaan tänä kesänä. Hankintalistalla on itämainen aurinkovarjo/peitto, pöytä ja tuolit (joista en ole vieläkään päättänyt, millaiset haluaisin - toisaalta olisi mukava olla pinottavat, toisaalta puiset valkoiset merelliset, toisaalta metalliset, toisaalta mukavat rottinkiset... Vaikeita valintoja) - tällä hetkellä käytössä on setäni muovituolit, jotka kyllä ajavat asiansa siihen asti, kun teen päätöksen. Lisäksi olisi hyvä olla säilytystilaa/sivupöytää... Ja tietysti se terrakottasotilas life-size;)

Adrenaliinia

Olin pitkästä aikaa Hyvissä reeneissä. Siis sellaisissa, joissa tuntuu, että nyt jaksat ja pystyt ja ylität itsesi. Viime viikon työrupeama oli sen verran raskas, että kyllä maistui reenailla kerrankin pää aivan tyhjänä ja niin kovaa kuin kunto antoi myöten.

Heti lämmittelyrandorin aikana tuli erityyppinen olo ja tuntui, että tätä olen todellakin odottanut kaksi viikkoa. Sellaista tunnetta ei todellakaan voi saavuttaa kuntosalilla, lenkillä tai uimassa. Tosin olin hieman liian innostunut ja löin hieman liian kovaa - sitähän nyt sattuu mustien vöiden kesken silloin tällöin. Oli aivan huippua myös pitää adrenaliini tarvittavalla tasolla läpi harjoituksen - yhtään ei ollut väsynyt olo missään vaiheessa.

Minun harrastukseni on vaan yksinkertaisesti paras. On mahtavaa, että kun tylsät ja tyhmät ihmiset työrintamalla ärsyttävät, voin jättää heidät tatamin laidalle ja potkia/hyppiä/heittää/lyödä jne sydämeni kyllyydestä ympäristössä, jossa tämä väkivaltainen energia ei satuta ketään, ainakaan liikaa.

Tiistain harjoituksen aikana en tuntenut minkäänlaista kipua. Kotona käsivarresta löytyi mojova purppurainen mustelma. Matkamuisto paikasta, johon suurin osa ihmisistä ei koskaan tule vierailemaan.

Kuvitus Kyotosta 2009.