Aisha

 Poikani kutsuu itseään nimellä Aisha.  Hän on nyt 20kk vanha ja asunut yli 10% elämästään Kiinassa. Aisha on kaksikielinen lapsi, joka osaa myös hieman Kiinaa. Hän puhuu sanoja, ei vielä lauseita. Suurimmaksiosaksi hänen sanavarastonsa on suomenkielistä, uusia sanoja ovat esimerkiksi kirja ja panda. Yhtenä päivänä hän sanoi: anna harja  kun halusi pestä hampaansa. Eläinten nimiä hän osaa hyvin, koska hänellä on paljon eläinkirjoja, joita luetaan aktiivisesti. Englanniksi hän sanoo esim. Tiger (taiga) ja dinosaur (dainosoo).

Hän on mielestäni aika ketterä ja menevä lapsi. Päivät kiinalaisissa sisäleikkipuistoissa ovat opettaneet hänet kiipeilemään ja tasapainottelemaan. Hän osaa hyppiä kovaa trampoliinilla ja pysyy pystyssä isompien hyppiessä vieressä. Hän tykkää kiikkumisesta. Ja tietysti iPhonen kanssa pelailusta. Hän on jo taitava kosketusnäytön käyttäjä ja kuvittelee, että kaikki näytöt ovat kosketusnäyttöjä.

Aishalla on huono rytmi - hän menee usein nukkumaan meidän kanssa yhtä aikaa klo 00:00, koska nukuttaminen yksiössä ei ole kovin helppoa kun valot pitäisi laittaa pois. Hän herää yleensä kympiltä ja nukkuu iltapäivisin 1,5-2h Päikkärit. Unen tarve on kuitenkin selkeästi vähentymässä:( sen sijaan lapsenhoitopöivänä olis kyllä äidinkin mukava nukkua se 10h...!

 Aisha tykkää pussailla. Siitä kun saa vanhemmilta niin positiivista palautetta. Aisha pussaa aamulla äitiä ja isiä ja sitten karvaleluja, joita täällä on mukana kolme: svear -hylje, namnam-panda ja yosetsune-white company pupu. Sitten pussaillaan Long-lohikäärmettä ja kaikkia autoja ja junia. Myös kirjoja voi pussata, varsinkin jos niissä näkyy eläimiä. Viimeksi näin hänen pussaavan pesukoneemme tarra-ankkaa ja wet wipes kotelon kalakuvaa. Myös lelut apussaavat toisiaan. Leluja ruokitaan tuttipullolla myös.

 Aisha on alkanut kiinnostua vaatteista, hänen makunsa on kiinalainen eli hän käyttäisi silkkipyjamaa ja nallehousuja, jos saisi valita aina. Nallehousuille annetaan myös pusut.

  Aisha tykkää lauluista ja tanssimisesta. Hän osaa laulaa ihhahhaa, ihhahhaa ja pää pää (olkapääpeppupolvetvarpaat) mut ei vielä oikein pitemmälle. Hän osaa näyttää suurimman osan vartalon jutuista, mm. Silmät, nenät, napan, varpaat, suun jne. Tänään hän myös havaitsi, että äidillä on luomia jaloissa, mutta hänellä ei.

 Kiinalaisiin ikätovereihinsa verrattuna hän on pitkä ja rohkea. Jostain syystä kiinalaiset taaperot on aika vauvoja, eivätkä pahemmin uskalla leikkiä ilman että äiti pitää kädestä suunnilleen koko ajan. Aisha ei pelkää juuri mitään ja on usein uhkarohkea, niin kuin äitinsä.

 Hän on tottunut siihen, että kiinalaiset ihastelevat ja palvovat häntä. Aina on joku virnuilemassa hississä tai kadulla. Voi olla että Suomessa koittaa kovat oltavat kun ihmiset eivät olekaan näin paljon hänen peräänsä. Toisaalta aina hän ei jaksa vilkuttaa faneille tai poseerata kuvissa - fiiliksen mukaan.

 Arvelen, että Aisha on aika onnellinen lapsi, eikä tiedä missaavansa Suomen luonnossa leikkimistä. Hän ei ole erityisen tuhma, oikeastaan hän tekee tuhmuuksia ollessaan kyllästynyt esim. Istumaan rattaissa tai sit siihen että ei saa vanhempia mukaan leikkeihinsä. Tässä välillä oli menossa kirkumisvaihe, mikä ei ollut hauska, mutta se on vähentynyt. Samoin pureminen ei tule esille enää usein. Sen sijaan hän osoittaa mieltään heittelemällä tavaroita, esim lelujaan tai iphonea, jonka tietää olevan kiellettyä. Kuitenkin jos on tehty päivässä jotain hänenkin pillinsä mukaan esim tunnin verran niin hän kyllä on usein hyvin kiltti sekä päivällisravintolassa että vielä illalla kotonakin. Kaikista vastenmielisiltä taitaa olla pukeminen - varsinkin kun näin talvella tarvitaan niin monta kerrosta vaatteita.

Rutiinit auttavat, että hän tietää mitä tapahtuu. Hän leikkii itsekseenkin jonkun verran, esim lukee kirjojaan (kiitos mummille joululahjoista, olivat loistavia!) tai eläimillä pusuttelua tai autolla ajelua.

 Sellaista on kohta kaksivuotiaan Aishan elämä Xi'anissa.

My son is soon 21 months old and has lived more than 10% of his life in China. He is a lovely little chap, very brave and courageous. He is keen on animals, books and kissing. He'll kiss all his toys and of course his parents. He'll kiss his grandparents in Skype too. He has become agile and very climbing. He has new words like tiger and dinosaur. He is also worshipped by the Chinese, so he will have hard time back home, I think... No one asking to take his picture. Despite of living in smoky air of China, we think he's a pretty normal boy. Excited about playgrounds and people around him. We shall see what effect moving back to Finland will have on him.

2012 jälkipuolikas muistoissamme

'

Heinäkuussa oin lomalla kaksikin viikkoa sen jälkeen kun olin ollut ensin Kreetalla kesäkoulua vetämässä viikon. Mukavia päiviä siis. Käytiin Mäki-Matin perhepuistossa taaperokavereiden kanssa, käytiin tätini kanssa viettämässä lomapäivää laajavuoren kylpylässä sekä naissaaren kanavalla lounastelemassa. Terassi oli ahkerassa käytössä ja kesävieraita riitti moneen grillailuiltaan. Mökilläkin oltiin uimassa, saunomassa ja makkaranpaistossa. Heinäkuun lopussa koitti viides hääpäivämmekin. Saran kanssa käytiin kuvaamassa parit häät muutamana viikonloppuna - huomaako kuvista eroa tämän jälkeen käsittelyn puolesta???

 

Elokuussa pääsimme juhlistamaan hääpäiväämme Figaron Wine Bistron terassille ja elokuviin, kiitos mummivahdin. Lomaviikollani kävin kuvailemassa amatöörielokuvaa mm. kalastajatorpan koloniaalisalissa. Helsingissä tuli suorastaan rampattua, kävin siellä myös kahdella kiinakuvioihin liittyvällä työreissulla, eBerea-projektin kesäkoulun aikaan. Ehdinpä tehdä vähän valokuvauskeikkaakin 80-lukusynttäreillä. Opiskelijani ja ystäväni Panamasta lähti kotiin kahden vuoden Suomessa oleilun jälkeen ja vietettiin läksiäisiä - Lori we miss you!

Syyskuussa reenailin kovasti Kempoa tulevaan tenttiini ja suoritinkin 3.danin kuun lopussa. Saimme kuitenkin viettää vielä viikon kesäpäiviä lomalla englannissa - Walberswickin ranta jäi mieleen! Oli ihana nähdä englannin sukulaisia vielä SUomessakin ja kävimme heidän kanssaan poimimassa suppiksia. Kempoleiri oli Hämeenlinnassa ja sinnekin pääsin piipahtamaan. Mieleen jäi erilainen iltaohjelma:)

 Lokakuu menikin jo sitten lähtöfiiliksissä. Yritin nähdä mahdollisimman paljon tuttuja ja kavereita ja kävin perinteisellä pohjoisen kiertueella, taas suuntana Kajaani ja Ii. Toiseksi viimeisellä eurooppaviikolla käväisin työmatkalla Pollenzo, Brassa, mikä sinänsä oli yksi mieleenpainuvimpia erään tietyn illanvieton jäljiltä: Kuinka monta projektipalaveria päätyy sekä sitcomin että tunnaribiisin tuotantoon pikkutunneilla... Noh se olikin Creativity fest. Olen näköjään myös ehtinyt käydä tukanleikkuussa ja saada todistuksen tentistäni. Veljeni täytti 20! ja juhlistimme sitä meillä. Lokakuusta muistan, että oli niin stressi ja kiire, että meinasi ihan oikeasti tulla itku monta kertaa. Pisarana iin päällä oli se, kun unohdin passini Pollenzon hotelliin (no oikeasti ne ei antaneet sitä mulle takaisin, joten se ei ollut pelkästään mun vika) ja jännitimme, tuoko kuriiri sen ajoissa vai pitääkö mieheni lentää Pekingiin ilman meitä. Onneksi se tuli kuitenkin, vaikka soitin sinne palveluun varmaan 50 kertaa päivässä ja viikkohan siinä meni!

Marraskuun ekapäivänä lähdettiin sit tänne Kiinaan. Ensin Pekingiin kahdeksi viikoksi, sitten Chengduhun. Kelit Pekigissä olivat vielä aika syksyiset vaikka yhtenä yönä olikin tullut reippaasti lunta. Kävin Renminin kampuksella monena monena päivänä, vierailtiin yrityksessä, käytiin Tienanmenillä ja shoppailemassa Dahjalanilla ja Wangfujingilla. Käytiin pojan kanssa kahdesti eläintarhassa ja toisella kertaa akvaariossa, jossa nähtiin maitovalaskin. Chengdussa taas nähtiin Pandoja kerrakseen ja ihastuin muinaisen Shu-kulttuurin tateeseen. Pekigissä ehkä suosikkipaikkani oli vähemmistöpuisto. Chengdussa tapasin tosi kivoja tyyppejä, kuten uuden ystäväni Lingin.

Joulukuussa muutettiin sitten vihdoin tänne Xi'aniin ja nautittiin aurinkoisista päivistä. Joulukuussa myös ilmat kylmeni ja lehdet putosivat puista. Aurinkohan täällä paistaa, mutta välillä on tosi kylmä. Tutustuin paikalliseen tutkimusryhmään, jossa oli paljon mukavia opiskelijoita, osan kanssa teenkin nyt yhteistä tutkimusta. Tein kovasti töitä myös Suomeen päin yhden raportin kanssa ja vähän ennen joulua tulivat sukulaiseni ihanaan joulun ja uuden vuoden viettoon. Käytiin terrakotta-armeijaa moikkaamassa, pyörittiin villihanhipagodalla, leikittiin urakalla Kaiyanin sisäleikkipuistossa ja tietysti shoppailtiin muslimikorttelissa sydänten kyllyydestä. Ehdittiinpä käydä myös villieläinpuistossa ja Tang-paratiisissakin ja he kävivät Shaanxin alueen historiallisessa museossa. Kiinan vierailumme kaksi nopeimmin kulunutta viikkoa! Uuden vuoden aattona menimme veljeni kanssa katsomaan ilotulituksia Pagodalle ja muuten ottamaan hulluja kuvia.

Kyllä on ollut todella tapahtumarikas vuosi 2012. Nyt kun katsoo vuotta taaksepäin niin täytyy sanoa, että kyllä sitä on ehtinyt tehdä ja nähdä. Ei ainakaan ole pelkoa siitä, että olisi jäänyt laakereilleen tai etteikö olisi kaikenlaista kokenut. Onnen tunteita ja välillä myös epätoivoa, sanoisin. Mutta elämän kuuluukin olla haasteellista, muutenhan se olisi vaan köllimistä television edessä. Ja sitäkin on tullut harrastettua... Voipa olla, että alkaneena vuonna olisi mukava 1) olla välillä kotona ja 2) rauhoittua ja 3) ottaa aikaa ihan tavalliseen chillailuun (mitä se on??)

2012 was very active year for me, lots of travels, lots of BBQs, lots of time with friends and family. Actually I'm very satisfied with my year, I hope next year will be as good and also I wish to perhaps spend more time at home;) Maybe.

Badaling

Pekingissä nähtävyyksiin kuuluu tietenkin trippi Kiinan muurille. Olen itse käynyt Simatailla vuonna 2006, mutta nyt päätettiin monestakin syystä mennä lähimpään mahdolliseen paikkaan, joka on siis nimeltään Badaling.

Ei varmaan tule lukijoille yllätyksenä, että Kiinan muuri on vuorilla:) Badalingiin on Pekingin keskustasta n. 45minuutin taksimatka.

Sinne pääsisi myös junalla (ja toki myös bussilla), mutta meidän viiden hengen seurueelle taksi oli kyllä paras ja kätevin vaihtoehto. Mieheni varasi taksin netistä jossain foorumilla englanniksi huudelleelta mieheltä sähköpostilla, mutta englantia puhuvan taksin saa esim. niin, että käyskentelee edellispäivänä kielletyn kaupungin ulkopuolella: Siellä on paljon erilaisia reissua tarjoavia kuskeja tarjolla. Käypä hinta kokopäivän reissusta on 500RMB. Hotellistamme hinta olisi ollut 1000RMB.

Me tosin maksoimme 100RMB ekstraa siitä ilosta, että tsekkasimme myös Ming hautalaakson paluumatkalla - se kun on matkan varrella.

Minulla oli ennakkoluuloja Badalingia kohtaan - sekun on niin turistirysä kuin turistirysät Kiinassa vaan voivat olla. Ja joo, heti taksin ympärillä pyöri turkismummoja ja vaareja kuin ampiaisia jo ennen kuin astuimme ulos autostamme.

Mutta tämä ei ole minulle uutta. Myyjät Kiinan muurikohteissa ovat takiaisempia ja röyhkeämpiä kuin missään muualla oikeasti. Bu Yao eli yleensä auta, joillekin täytyy oikein huutaa vihaisesti.

Mutta väittänen, että pääsimme helpolla, koska kyseessä oli kumminkin tammikuun ekat päivät, eli todellinen Off season. Niinpä Badalingikin oli ihan miellyttävä kokemus. Porukkaa ei ollut jonoiksi ja sai kuvia, jossa näyttää siltä, että olimme siellä keskenämme. Mutta sanonpa että vaikka kuukauden päästä varmaan meiniki on toista. Simatailla olimme huhtikuussa yksi kolmesta muusta vierailijasta, että kannattaa miettiä, josko haluaa oikeasti rauhoittua kokemukseensa... Toisaalta sielläkin on niitä takiaismummoja, jotka roikkuvat hihassa ja haluavat rahaa siitä, että pitävät sinua kädestä kipuamisen ajan...

Suosittelen Badalingia lapsiperheille ja muuten hieman heikkokuntoisille, koska se on kunnostettu ja käytännössä hiihtohissillä pääsi ylös eikä sen jälkeen tarvinnut paljoa kiipeillä että oli muurilla. Simatailla homma on toinen ja tarvittiin muistaakseni parikin eri hissiä plus kävelykiipeilyä hieman lopussa. Toisaalta Badaling on niin uusittu, että noh, se nyt näyttää siltä kun muuri olisi näyttänyt, ellei tuhat vuotta olisi sitä tuhonnut. Suurimmaksi osaksi Kiinan muuri ei näytä siltä, miltä Badaling näyttää.

Mutta oikeasti - näyttäähän se pirun coolilta!

Olen itse niin vuoristojen fani, että olisin tuollaisessa paikassa mielelläni vaikka kuinka pitkään.

Tästä ylläolevasta kuvasta näkee, ettei oltu siellä yksin.

Talvisaikaan varusteet on tärkeät - pukeudu siis niin kuin lähtisit laskettelemaan Alpeille tms.

Me oltiin tässä vaiheessa koko porukka flunssassa, mikä ei auttanut asiaa, mut oli pakko mennä tuona päivänä tai ei lainkaan. Oltiin siis ylhäällä vaan ehkä tunti, mut paremmalla säällä siellä sais menemään koko päivän. Ja tietysti auttais jos ei olis 1,5-vuotiasta mukana...

Veljeni kanssa oltais varmasti kivuttu muuria ylös alas ja ehkä jopa tultu alas sellaisella kelkalla... Mut talvi ei oo paras ratkaisu, jos haluaa liikunnallisempaa muurin kiertelyä. Siellä kyllä päivän energiat sais aika hyvin kulutettua.

Mut kaiken kaikkiaan mä tykkäsin Badalingista noin kovasti. Menisin uudestaan ehdottomasti ja varmaan jonakin päivänä menenkin. Tietysti seuraavalla kerralla voi miettiä, josko menee johonkin uuteen vielä minulle tuntemattomaan kohtaan muuria...

Sillä huikeat on maisemat ja ihmeellistä, että joku (tai ihan muutama tyyppi) on tuon tuonne kyhännyt. Muuri on mulle yks Kiinan ihmeitä ehdottomasti - hieno paikka;)

We visted Badaling with my family. I've been to Simatai before, so I was sceptical about how touristic Badaling would be. Yes, there's post card grannies like flies on you the moment you step out of the car. However, on off peak season, there's not *that many* other travellers, so you can still have quite a nice experience and take pictures of just *you* on the wall. Badaling is the closest to Beijing and you can get a taxi for the day for 500RMB, for example from infront of the Forbidden City is a good spot to pick up English speaking drivers. Hotels will make you pay 1000RMB. You can also check out the Ming thombs on the way back home if you are interested in the history. Badaling has also convenient ski lift access, so it's quite ok for chilren for example. However, remember that it's a mountain when you are dressing up.

Uusi, leveämpi malli.

Syystä tai toisesta sunnuntain postaus oli jäänyt luonnoksiin, joten maanantaille tulee nyt kaksi. Fiksasin myös blogin ulkoasua isommaksi, jotta landscape-malliset kuvat mahtuisivat paremmin näkymään, eivätkä menisi sivupalkin alle. Minun on pitänyt tehdä nämä muutokset jo iät ja ajat, mut aina on jotain muuta ollut. Samalla lisäsin banneriin uudempia Kiina-kuvia.

Bannerissa on nyt kuvia kuudesta maasta - osaatko arvata mistä kaikkialta? Mitä tykkäät uudesta bannerista?

Tammikuun elokuvaohjelmistoa

 Viime aikoina olemme katsoneet Kiina-visiosta eli paikallisilta markkinoilta hankittuja elokuvia. Täällähän ei teatteriin päästä, koska lasta ei uskalla jättää hoitoon ja vaikka päästäiskin niin ei niitä ulkomaalaisia leffoja mene kuin pari kerrallaan. Niinpä elokuvien katselu tapahtuu 13-tuumaiselta kannettavalta koneelta, varsinaista hifistelyä. Kirjoitan kuitenkin muutaman arvion, että muistan, mitä olen katsellut.

 Argo ****

Ben Affleckin tositapahtumiin perustuva jännäri, jossa kuutta amerikkalaista pelastetaan Iranista scifielokuvan tuotannolla. Siis kuka tällaista keksii? CIA 70-luvulla... Annoin neljä tähteä kertomukselle ja sille, että minulle tuli mieleen Wag the Dog -häntä heiluttaa koiraa -elokuva, joka on kaikkien aikojen suosikkejani. Tämä jäi kuitenkin hyvin tv-leffatyyliseksi ja kuivahkoksi kaiken kaikkiaan. Olen tyytyväinen, mikäli ei pahemmin oscareita haali.

The Hobbit ***1/2

En ollut erityisemmin ihastunut hobittiin. Se on NIIIIN pitkä ja etenee todella hitaasti varsinkin alussa. Tietenkään asiaa ei auta, että eka leffa on todella samankaltainen kuin Fellowship, paitsi että siinä on enemmän kääpiöitä ja vähemmän hobitteja. Muutenhan tarina on abouttiarallaa sama. Gandalf hakee hobitin johonkin seikkailuun ja mukana on noin kymmenen eri henkeä. Paitsi että nämä tyypit ovat jotenkin vähemmän kiinnostavia, ehkä siksi että ovat kaikki kääpiöitä. Haltiat ovat ihan jees ja tietenkin velhot... Necromancer jää jotenkin kaukaiseksi ja ei ole yhtä pelottava kuin Ring Wraightit missään tapauksessa. Radagastin pupureki on ihan jees... Mutta muuten juoksentelua kaivoksissa ja vuorten seinämillä on kyllä jo nähty LotRissa ihan kunnolla. Ehkäpä kakkososa sitten kunnostautuu lohharitaistelullaan. Täytyy sanoa, että oli kuitenkin mukava palata 'keskimaahan'. Se oli kuin tuulahdus kymmenen vuoden takaa, kun istuin jonottamassa lippuja läpi yön kuninkaan paluuseen tai kun pukeuduttiin viittoihin ja mentiin ensi-iltaan taianomasessa porukassa. Olen kyllä Keskimaan fani, ei siinä mitään, mutta Tolkien olisi voinut oikeasti kirjoittaa sinne hieman enemmän naishahmoja ja vähemmän hobitteja/kääpiöitä. Kääpiöissä tietysti parasta on niiden huumori, mut oikeesti se ei pelkästään kanna juonta. Lisäksi Thor oli epäuskottava kääpiö - ei kääpiöt voi olla komeita! No joo, marimari, en siis ollut kauhean ihastunut, mutta odotan seuraavia osia kuitenkin. On sitä paljon kamalampiakin elokuvia teattereissa tietysti. 

 Django Unchained ***

Olen jossain määrin Tarantinon fani, mutta tämä ei ole hänen parhaimmistoaan. Tai ehkä en välitä villistä lännestä tarpeeksi, se saattaa olla myös syynä kuivaan asenteeseeni tätä kuvaa kohtaan. Lisäksi tämäkin on ohjaajan suuruuden hulluudessa aivan liian pitkä: kaksi tuntia olisi riittänyt. Olihan siinä toki paljon hupaisia kohtia ja jopa Leonardoa jaksaa katsella jokseensakin. Kuitenkin rotuviha ei ehkä ole nykyaikana niin koskettava aihe, että antaisin tälle hirveätä määrää pointseja. Lisäksi minua häiritsi nyrkkitappelut, jotka ehkä eivät olleet pakollista kauraa tähän.

 

 Lincoln****

Tony Kushnerin kaunis tarina tuo oscarit kotiin tänä vuonna, näin arvelen. Ainakin herra Day-Lewisin kolmannen pystin, koska noh, hän on todella hyvä ja historiallisista rooleista nää voitetaan. Just tällaisille pätkille menee myös parhaiden elokuvien oscarit - ihan kiva historiallinen draama, kuin West Wingiä sisällissodan aikaan... Täytyy sanoa, että minun makuuni oli liian tavallinen, liian hidas. Tässä ei ollut edes sen vertaa särmää kuin vaikkapa King's Speechissä. Miksiköhän tuntuu, että joka vuosi nää voittajat on aina edellistä vuotta heikompia? Sally Field oli roolissaan myöskin erinomainen, mutta tässä oli minusta vaan aika paljon sellaista varmistelun makua - juuri sellaista, jota Steven Spielberg saa aikaan yhdessä John Williamsin musiikin kanssa. Tuli muuten keskimaafiilikset! Mut onhan näitä jo nähty. Toivoisin jotain yllättävämpää, jotain koskettavampaa. Tälle ei tarvinnut edes lirauttaa kyyneliä, vaikka minulta se yleensä hoituu helposti. Vähän silmä kostui kun 13. amendmentti meni läpi joo. Mut murhalle ei. 

 Contraband 1/2

Now this was a totally Shiiiiit film. It was in fact so bad that when the Chinese dvd once again let us down before the end, we didn't bother to put it back on. It's about smuggling some sort of illegal stuff from south america to america - really quite badly told story with poor characters that you don't care about. Half a star from me. Wastes anyone's time. En tiedä onko hyvä vai huono juttu, että saatan kokonaisen kappaleen päätteeksi vasta huomata, että oonkin kirjoittanut sen englanniksi enkä suomeksi... Ei pitäis ilmeisesti keskustella miehen kanssa samaan aikaan kun kirjoittaa blogia...

 Bourne Legacy **

En ole Bourne fani, mutta kyllähän näitä Action-pätkiä katsoo. Itseasiassa tykkäsin tästä jopa enemmän kuin viimeisimmästä bondista, joka oikeasti oli vaan huono. Mut oli tääkin tosi heikko esitys: Tehdään vielä yks Bourne leffa, kun sen franciset myy niin pirun hyvin - ei haittaa vaikka Matt Damon ja Julia Stiles ei ois messissä... Vai mietitäänpäs tätä uudelleen... Saattaa se hieman haitata. No tykkäsin Rachel Weissista, mikä tarkoittanee sitä, että koko kuva oli aika heikko, mut hän oli sen pelastava lenkki ilmeisesti. Lumikohtaukset oli kans kivoja. Siinäpä se. Ei myöskään tarvii katsoa tätä.

 Zero Dark Thirty ****

Kathryn Bigalowin seuraava teos jälleen koskettavasta aiheesta. Tämä kuva on saanut ilmeisen ristiriitaisen vastaanoton, kiitos alun todella ikävien kidutuskohtausten. Ja herättäähän se kysymyksen, että halusiko Bigalow tällä antaa synninpäästön amerikkalaisille kiduttajille: Eikö muka Bin Ladenia olisi muuten saatu nistittyä? Pidin tästä elokuvasta kyllä kovasti, mutta minun ei tarvitse katsoa sitä uudestaan. Jessica Chastain tekee hyvän roolisuorituksen, mutta onko se yhtä hyvä kuin useat muut pääosaoscarin bonganneet: Ei minusta. Tosin tämä ei tarkoita sitä, ettenkö mahdollisesti veikkaa hänen silti bongaavan pystiä. Pidin loppujen lopuksi kuitenkin Hurt Lockerista paljon enemmän. Bigalow olisi ansainnut ohjaajanominaation kylläkin. Parasta tässä kuvassa oli kuitenkin ehkä se tunnelma siitä, että miten Bin Ladenin jahtaus oli jo unohdettu ja oikeastaan se, että joku hänet löysi ja tappoi oli loppujen lopuksi vähän silleen, että "no entä sitten". Minusta tässä oli just hienoa se, että kyseenalaistetaan amerikkalaisten kaikkivoipaa - saan tehdä mitä vaan millä hinnalla tahansa nine elevenin jälkeen. No joo, hyvä elokuva, kannataa katsoa.

 Mission Impossible IV: Ghost protocol **1/2

No en ole myöskään Tomppa-fani (sori Jussi!), tästä taitaa huomata, että meillä mies on käynyt DVD ostoksilla ja valinnut ohjelmiston. Tää oli itseasiassa ihan jees, aika peruskamaa. Ehkä hitusen enemmän tykkäsin tästä kuin Bournesta, mut vaan marginaalisesti. Kaikki action-leffat alkaa lopulta näyttämään James Bondeilta ja en tiedä onko se nyt sit hyvä vai huono juttu.

 

 Man with iron fists **

No joo jos Django oli heikohko niin tää oli sitten... no puhdasta viihdettä. Suoraan sanottuna kyllähän Russel Crow tässä menetteli, mutta sitten oli paljon sellaista ei tarpeeellista haahuilua ja silleen. Lucy Liu näytteli abouttiarallaa samaa hahmoa kuin Kill Billissä ja oli vaan jotenkin yksiulotteinen. Kyllähän taisteluja oli toki kiva katsoa, ei siinä mitään, mut kuva jäi kuitenkin oikeasti aika heikoksi mun kupissa. Ei tarvitse vaivautua katsomaan.

No siinä oli viime aikojen katselmistoa. Hyviä ja huonoja. Noista ehkä katsoisin noi neljän tähden kuvat, jos vinkkejä etsitte.

2012 alkupuolen fiiliksiä

Monessa blogissa on fiilistelty viime vuotta kuvien kanssa ja täytyy sanoa, että minä en malttanut olla tekemättä samaa. Koti-ikävän pilkistellessä ei pitäisi kaivaa näitä kuvavarastoja, mutta täytyy sanoa, että olen kuitenkin tyytyväinen, että nämä muistot ovat olemassa ja kuvissa voin palata kaikkiin onnen hetkiin monelta vuodelta, muun muassa viime vuodelta. Muistelen nyt parissa postauksessa siis että mitä viime vuonna oikein tuli tehtyä. Osaa kuvista ei ole blogissa aiemmin nähty, koska aloitin tämän 'uuden' blogini vasta maaliskuussa (vai oliko se huhtikuussa!??) viime vuonna. 

I did some collages about last year, this is the first half.

Tammikuussa juhlittiin uutta vuotta sukulaisten kanssa ja lunta oli riittämiin. Lisäksi kävin poikani ja tätini kanssa Kajaanissa katsastamassa äitiäni. Kempossa pidettiin aloitusreeneinä vähän hassutteluakin ja kivaa oli.

In January we celebrated new year with friends and family.

 Helmikuussa oli vieraanamme englannin mummi ja pappa. Hepäs eivät usein pääsekään nauttimaan lumesta (viimeksi 20 vuotta sitten!), joten murtsikkahiihto jäällä oli kova juttu. Kävin myös ystäväni M:n ja poikansa kanssa ladunmajalla lumikenkäilemässä ja laskemassa pulkalla. M:n poika on tasan vuoden omaani vanhempi, joten hänen juttujensa seurailu on tosi mielenkiintoista. Helmikuussa sain kutsuttua myös sukulaiset synttärikakulle. Mökiltä piti myös käydä pudottamassa lumet katoilta. Olin vielä äitiyslomalla, joten arki oli lähinnä lapsen juttuja kuten vauvauintia ja hyppykiikuttelua.

In February was my last month on maternity leave and we got visitors from England who we skied with. I also went for a snow show walk with my friend and my aunt invited us for nice lunch:)

 Maaliskuussa meillä vieraili englannin ukki ja mummi2 ja palasin takaisin töihin vihdoin. Eka työreissu oli Case Study workshoppi Helsingissä. Kempon kanssa käytiin pulkkamäessä myös.

In March I returned to work and we got another set of grandparental visitors to check out our growing son and the fabulous snow in Finland. I also went to Helsinki for a case study workshop.

 Huhtikuussa alkoi sitten olla jo pidempiä työreissuja. Kävin Ateenassa, mutta vein lapsen sillä välin hoitoon englannin mummille (tai no isin hoitoon), Colchesterissa tuli käytyä yhden päivän verran siis. Englannin mummi oli tyytyväinen, koska sai järjestää etukäteiset yksi vee synttärit ensimmäiselle lapsenlapselleen. ITK-päivät oli myös vuosiohjelmassa huhtikuussa, niin kuin yleensäkin ja käväisinpä Kajaanissakin asti veljeni kanssa pääsiäisen vietossa. Miten ihmeessä nää kaikki mahtui yhteen kuukauteen ihmettelen nyt.

In April I briefly visited England on my way to Athens and my son stayed there with his father and grandma while I worked. I also went to ITK days and the 1-year-old celebrations started.

 Toukokuu aloiteltiin tuttuun tapaan vapun vietolla ystäväni J:n luona ja kirkkopuistossa. Poikani synttärit olivatkin sitten seuraavaksi ohjelmassa. Toukokuussa ehdin työmatkailla Milanossa ja kempoleireillä Morikawa veljesten johdolla Jyväskylässä. Kävipä ystäväni P:kin meillä ja käytiin pienellä metsälenkillä. Mukava ja lämmin toukokuu J-kylässä siis. Jaa ja ekavauvakerho tuli päätökseensä eikä taideta olla koko porukan kanssa sen koommin nähty, kun on muutettu eri paikkakunnille ja eri maihinkin! Ai joo ja Saran kanssa pidettiin iso hääkuvauspäivä:)

In May we celebrated labour day. I went to Milan and also a big 40th anniversary camp of SK in Finland brought a lot of foreigners into J-city. Sara and I took pictures of fake weddings;) And of course my son turned into 1 years old. Busy month!

Kesäkuussa vietettiin kans aikaa lapsikavereitten kanssa. Käytiin piknikilläkin ja Kajaanissa, Oulussa ja Iissä taas pitkästä aikaa. Kävin myös katsomassa entisen työkaverini 2012 vuoden Border collie-pentuja. Juhannusta vietettiin mökillä tietysti kokkoa poltellen sekä tennistä ja lautapelejä pelaillen. Kesäkuusta alkoi myös grillailukausi, jolloin takapihan terassillamme vietettiin useat kekkerit ystävien ja sukulaisten kanssa.

In June I was on holiday for one week and went to Kajaani, Oulu and Ii. We also pickniqued with children friends and celebrated mid summer with relatives at the cottage. There was tennis, board games and bon fires of course. And sausages with sauna:)

Näin meni eka puoli vuotta rattoisasti. Nyt kun katson kuvia niin on ollut mukavia, ihmisten täytteisiä päiviä.

This was my first half of 2012. Nice year with lots of time with friends and family.