Isot hetket

Viimeisen parin päivän ajan on ollut todella raskasta lukea blogeja ja sosiaalista mediaa. Tuntuu, että alkaa itkettää ihan pienestä. Kaikki ovat niin iloisia, onnellisia ja pirteitä. Minäkin olen, mutta ystäväni ei. Pari päivää sitten hän koki ehkäpä pahimman asian, mitä ihmiselämässä voi vastaan tulla. En selitä sitä tässä enempää, sillä haluan kunnioittaa hänen suruaan.

 On vaikea yrittää käsitellä asiaa. Tuntuu, että itsellä ei ole oikeutta surra, koska toisen suru on niin iso. Toisaalta tuntuu, ettei itsellä ole oikeutta iloita, kun toiseen sattuu niin kovin. Pelkään, että loukkaan millä tahansa kommentillani tai jopa ajatuksellani. Haluaisin pystyä auttamaan enemmän, olemaan edes läsnä, mutta tiedän, että tällä hetkellä ja vielä pitkään, paras lääke on hiljaisuus ja aika.

 Ihmisten elämä on haurasta ja oikukasta. Moni ajattelee niin, että on itsestään selvää, että on terveys, työpaikka, puoliso, perhe ja ystävät. Kuitenkin yleensä jossakin elämänvaiheessa jokainen kokee ns. 'isoja hetkiä', jolloin joku elämän peruspilareista kaatuu tai vapisee.

 Minun elämässäni tapahtui tällainen hetki 12.7.2007, kun isäni menehtyi munuaissairauteen. Tuntui kohtuuttomalta, että miksi hänen piti kuolla kaksi viikkoa ennen häitämme, viikkoa ennen veljeni rippijuhlia. Seuraavat pari vuotta menivätkin sitten kuin sumussa. En muista niistä vuosista juuri mitään. 

 "Big moments are going to come, you can't change that. It's what you do afterwards that counts. That's when you find out who you are."

Se suru kulkee aina mukanani. Nykyisin sitä ei tarvitse itkeä kovin usein, mutta se ikävä ei koskaan lakkaa. Pitkän aikaa suru oli osa identiteettiäni - se asia, joka minulla oli päälimmäisenä mielessä. Olin nuorena kuolleen tytär. Nykyisin saan olla jo paljon muuta ja ajattelen niin, että minun aikani tämän ihmisen kanssa oli rajoitettu, niin kuin se on kaikkien muidenkin ihmisten kanssa. Me emme vaan tiedä, mitkä ne rajat ovat ennen kuin isot hetket piirtävät meille ne. Mikään ei ole kalliimpaa kuin se aika, jonka rakkaittensa kanssa viettää. Parhaiten menneitä rakkaitani ajattelen kunnioittavani siten, että vietän mahdollisimman onnellista elämää elävien rakkaiden kanssa.

 Niinpä en kiirehtinyt tänä aamuna töihin, kun pieni poikani oli kuumeessa ja allapäin. Ajattelin, että on minulla aikaa halitella nyt pientä rassukkaa. Tällaisilla viikoilla 'suorittajan' prioriteetit muuttuvat. On kuitenkin myös hyvä muistaa rutiinit, sillä ihminen saa niistä turvaa.

"I have to do these things. Because when I stop, she's really gone."

Olen havainnut, että minulle sopii käsitellä asioita tekstin ja kuvan keinoin. Isäni kuolinviikolla kävin tätini kanssa läpi koko hänen elämänsä kuvavarannot ja skannasin yli 200 kuvaa hänestä. Tämä oli minun terapiaani, joka auttoi muistamaan kauniita hetkiä yhdessä ja sitä ihmistä, joka hän oli ollut ennen sairauttaan. Samana vuonna kirjoitin hänen viimeisistä viikoistaan sairaalassa runokokoelmaani. En koskaan käynyt terapiassa tapahtuneen jälkeen, vaikka ymmärrän nyt, että se olisi ollut hyvä ajatus.

Jokaisella on omat tapansa surra, tämä teksti on minun tapani. Ystävälleni haluaisin sanoa, että jokaisen elämän isot hetket ovat ainutlaatuisia, eikä kukaan tiedä, miltä sinusta tuntuu. Olen niin pahoillani.


The biggest moment in my life so far was 12.7.2007 when my father died. That moment changed me. This writing is about how I have been dealing with the sorrow and grief. Our time with our loved ones is always limited, we just don't know how many hours are left before they are already gone. The only way I know how to respect my dearrest passed ones, is to live full with those that are still living.

Kohta kaks

 Niinpä se vain on, että meidän pikkuinen ei ole tosiaankaan enää mikään vauva vaan ihan leikki-ikäinen. Parin viikon päästä koittaa kaks vee synttärit ja kova on jo meno. Ajattelin kirjoitella vaihteeksi pojan kuulumisia, että muistais millaista oli tänä keväänä meininki.

 Tällä hetkellä häntä hoitaa siis viikolla isi Ma-To ja perjantaisin isotätinsä. La-Su hoitaa äiti, eli kotihoidolla mennään. Oltiin ajateltu, että laitettais Aisha kerhoon tai jopa perhepäivähoitoonkin syksyllä, mutta nyt näyttää siltä, että ollaan taas reissussa, joten hoitoon meno on edessä vasta sitten ensi vuoden alusta.

 

 Mikäs kiire hänellä olisi? Noh, kyllä se kaksivuotias alkaa olla jo siinä iässä, että leikkiseuraa olisi hyvä olla ja huomaan, että sellaisina päivinä, jolloin ei pääse ulos (vaikka hieman flunssaisena) ovat aika tappoja - illalla kitistään sitä, kun ei olla päästy kunnolla liikkumaan ja riehumaan.

 Toisaalta tämä vaihe on äidille ja isille aika mukava: Lapsi osaa jo (useimmiten) olla tippumatta sohvalta ja portaatkin mennään alas ilman, että pää halkeaa. Lapsi on alkanut keskittyä leikkimiseen ja jaksaa katsoa Kungfu Pandaa sen verran, että jotain töitäkin saa tehtyä vaikka olisi lapsen kanssa kaksin kotona. Sanoisin, että minulle äitinä ehkä pahin vaihe oli 1v->1v8kk, jolloin lapsi osaa kävellä ja juosta, mutta ei vielä kuuntele sitten yhtään mitään ohjeistusta - ei siis joko ymmärrä tai tajua, eikä keskittyminen riitä mihinkään.

 Fisher Pricen pikkuväli on meillä kova sana ja niillä leikitään jokapäivä ja pitkästi.

 Poika osoittaa myös todella paljon huomiota rakkaitaan kohtaan: pusuja ja haleja annetaan kaikille ja niissä ei säästellä. Mummit ja tutut sukulaiset ovat tärkeitä ja heidän kanssaan voi jo höpistä puhelimeenkin omalla kielellään.

 Kielen kehitys Aishalla on tyttöikätovereitaan selkeästi jäljessä. Nyt ollaan oltu about 9kk siinä tilanteessa, että sanoja on paljon, mutta lauseita ei. Uusimpia ovat: "tänne", "tämä", "ei sinne", "tätä" jne. Kielistä vahvin on edelleen Suomi, mutta neljä päivää viikossa englannilla menijän kielenkehitystä on selkeästi haitannut monikielisyys. Noh, emme aio hötkyillä asiassa. Sitten jos ei puhu vielä kolmevuotiaana niin sitten voi olla eri juttu.

 Lentokoneet on IN. Niillä leikitään, niitä ihmetellään ja sanotaan "KONE". Pandat on kans in. Niillä leikitään ja niitä katsotaan DVD:ltä: "PAMMA". Hän osaa käydä omat DVD elokuvansa läpi ja kertoa, minkä haluaa katsoa. Hän selailee vihkoa ja sanoo:

"PAMMA" - Kungfu Panda

"NANGOO" - Rango

tai 

"AUTO" - Cars

 Uutuutena meillä on jaksettu katsoa välillä Toy Storeja, mikä ilahdtuttaa vanhempia, jotka osaa jo edellä mainitut kolme leffaa ulkoa.

 Aisha tykkää hampaiden pesusta. Hän menee monta kertaa päivässä vessaan ja sanoo "Haija" tai joskus "Anna Haija", jolla sitten pesisi hampaitaan vaikka maailman tappiin. Myös vesihanalla lotraus kuuluu suosikkijuttuihin ja meillä kylvetään edelleen joka ilta. Tosin kylvystä tullaan ulos ja mennään takaisin about 20 kertaa ennen kuin äiti ehtii kaapata pyyhkeeseen.

 Uimahallissa ollaan käyty, mutta ei enää säännöllisesti. Tällä hetkellä iskän kanssa he käyvät tiistai-aamuisin GAGGATYGGIT -Jyväskylän Naisvoimistelijoiden järjestämässä peuhuryhmässä (1h) ja keskiviikkosin Peukkulassa. Talvisin Peukkula on alle 2vuotiaille ja aikuisille ilmainen, joten ollaan käyty urakalla siellä viime aikoina, kun vielä on alta kaks. Kesäksi tuli hankittua kausikortti, koska jos käy yli 2 kertaa niin se kannattaa! Siihen on olemassa tarjous huhtikuun ajan - käykääpä taaperokaverit ostamassa, 20eur on ihan hyvä alennus minusta!

 Keväisiin sateisiin ja loskiin sisäleikkipuistot on hienoja asioita. Ihanaa on se, että lapsi pääsee riehumaan energiansa loppuun ja äidin ei tarvii koko ajan ravata vierellä (enää). 

Meillä ei edelleenkään tehdä potalle mitään vaikka olenkin yrittänyt parhaani sen suhteen ja poika jopa kertoo, kun jotain on tulossa, mutta ei sitten kuitenkaan osaa istualtaan pissata tai kakata. Olen aivan äimänkäkenä, että miten tää muka voi onnistua... Mutta enpä oo jaksanut stressata aiheesta. Toinen 'karsittavien listalla' oleva tapa on maidon juominen tuttipullosta. Hän osaa kyllä juoda lasista ja nokkamukistakin ja vaikka mistä, mutta tuttipullo on äidille se helpoin, koska ei tarvii siivota maitoa sohvalta tai sängystä tms. Mutta jospa me tässä pikkuhiljaa niistä tuttipulloistakin luovuttais, kunhan menee tää tän hetkinen flunssa ohi eikä tarvii juoda yöllä mitään. Tutistakin olisi tietysti hyvä luopua, mutta en ole varma, raskinko ihan vielä. On se vaan niin kätevä kun väsyttää niin saa keskityttyä siihen olennaiseen eli nukahtamiseen.

Yleisesti ajattelen, että Aisha on aika iloinen ja onnellinen lapsi. Uhmaikä on ehdottomasti seuraavaksi edessä ja siihen on viittauksia huomattavissa selkeästi. Ihan hirveitä raivareita meillä ei vielä vedetä, mutta varsinkin sellaiset tilanteet, joissa on kiire tai pitää lopettaa jonkun asian tekeminen, ovat hankalia ja vähän kitinää aiheuttavia. Vähän aikaa sitten oli sellaista, että pukea ei saanut sitten käytännössä ikinä. Nykyisin hän jopa itse hakee kengät (ja sanoo "Kenggä") että lähdetään ulos kiikkumaan. Sitten jos mennäänkin autolle niin sehän harmittaa. Mutta toisaalta myös autoon kiipeäminen on ihan hurjan ihanaa. Ja jos äiti antaa hänen ajaa autoa niin sepä vasta onkin hauskaa.

Parin viikon päästä on kaks vee neuvola. Sittenpähän nähdään, onko hän miten kehittynyt. Joskus musta tuntuu siltä, että syököhän tuo tarpeeksi proteiinia, kun lihatuotteita on tosi vaikea saada menemään...Ja se maito vaan aina maistuis. Kaikilla äideillä on omat ongelmansa.

--
Aisha is soon 2. He likes to run around, play with Fisher Price Little people and watch Kungfu Panda. His favourite things are aeroplanes and Pandas. He likes to hug and kiss, but he has his own will also rising: At the moment everything is great, just waiting for the terrible twos now...

Maailman lopun jälkeisillä sitseillä

 Kuten teille varmaan kävikin selväksi, olin tuossa pari viikonloppua sitten sitseillä Helsingissä.

 Teemana oli siis maailmanlopun jälkeinen elämä ja pukeutuminen tietystikin oli sen mukaista.

 Millaista sitten sitseillä on? No niitä on varmaan moneen laatuun. Itse olen ollut lähinnä opiskeluaikoina ainejärjestöjen järjestämillä sitseillä, Turun scifi-seuran järjestämillä sitseillä ja sitten tietysti Tinon Sitseillä. Nämä olivat jälkimmäiset.

 Ystäväni on järjestänyt näitä sitsejä jo kohta 10 vuotta. Sitsithän sinänsä saattavat olla vaikka vaan formaali päivällinen ja that's it, mutta nämä Tinon Sitsit ovat oma käsite sinänsä. Periaatteessahan konsepti on siis tarjoiltu illallinen plus jatkot, mutta tämä on tietysti todella karu yleistys. Tinon sitseillä lauletaan (vuosien varrella kertyneestä laulumonisteesta), rankaistaan (niitä, jotka eivät jostain syystä ole 'osanneet' käyttäytyä) ja tietysti seurustellaan.

Tällä kertaa menu näytti tältä:


Alkumalja
Freixenet Cordon Negro Brut, Espanja
* * *
Lomilohta
Il Sole Garganella, Italia
* * *
Kālua-possua* poita ja suolaa Kaua'ilta (lihaversio) (tämä oli aivan huikean hyvää)
Kālua-seitania*, poita ja suolaa Kaua'ilta (kasvisversio)
Vina Albali Reserva, Espanja
* * *
Haupiaa, vaniljaa Tahitilta ja hedelmiä
Wood Ridge Fruity White, Australia
* * *
Kahvia Hualālain länsirinteiltä / luomu-oolongia Mauna Kean pohjoisrinteiltä
Punschen kommer från Sverige

 

Sitsi-illallisen jälkeen alkavat about normaalit bileet, joissa seurustellaan, saunotaan, tanssitaan ja lauletaan sing staria tai mitä nyt sitten haluaakin touhuta.

Tässä muutama ystäväni asustus. Sisareni kysyi, että näkevätkö kaikki yhtä paljon vaivaa sitsiasun eteen kuin minä? Noh, vastaus varmaan että kyllä useimmiten vaivaa nähdään enemmän tai vähemmän. Tänä vuonna suosikki oli toki Arthur Dent, joita käveli sisään kaksin kappalein.

Vaadin toki ylläoleville herroille rangaistuksen aiheesta, koska he olivat siis koko Xenapukeutumiseni takana, eikä kumpikaan suvainnut tulla paikalle Gabriellenä kuten olivat suunnitelleet! Noh, eipä haitannut minua, sillä minun futuristiselle Xenalleni irtosi pukupalkinto - iik, en oo ikinä voittanut tätä aiemmin, joten hyvältä tuntui. Olin itsekin tyytyväinen asuuni, ei sillä.

Post-apokalyptisiä asuja pystyi siis joko kehittelemään omasta kaapista (huomaa ylläoleva todella kaunis tölkkikierrätyskoru) tai sitten tietysti netistä tilaamalla saa mitä vain (alla oleva 'zanan asu)

Sitseillä tunnetusti voi tapahtua mitä vain ja erittäin yleisesti ainakin jonkun asteen pariutumista tai sen kaltaista toimintaa.

Olipas hurjan hauskaa! Ensi vuonna uusiksi. Parasta oli nähdä pitkästä aikaa näitä kamuja ja tavata toisaalta uusiakin tuttavuuksia. Tanssilattialla en ehtinyt kuin pari kolme kertaa käydä pyörähtään, mikä oli hieman pettymys, mut joo, sitseillä aika kuluu yleensä niin nopeasti, että kaikkea ei vaan ehdi tekemään. Kellon lyötyä jotain kolme, kävelin ystäväni kanssa Helsingin läpi heidän kotiinsa Ruoholahteen. Siinä ehti mukavasti vaihtaa kuulumisia ja vähän tuulettua bileiden jäljiltä. Osa porukasta yöpyi paikalla ja osallistui sillikselle klo 10. Sillis on ilmainen niille, jotka osallistuvat siivoustalkoisiin - kerrassaan toimiva konsepti. Kiitokset henkilökunnalle, Tinolle, uusille ja vanhoille kavereille jne. Kyllä kerran vuodessa on mukava bilettää näin pohjanmaan kautta.

I went to a special party in Helsinki. This one is organized once per year by my good friend. 'Sitsit' party concept includes eating, drinking, dancing, singing and of course mingling. It's basically a sit down dinner, followed by a regular party with a dance floor and some sing star or whatever people have brought along. Oh and don't forget Sauna - this is Finland for god'sake. This time the theme was post apocalypse. There was many different apocalypses that had happened, clearly. My dress was Xena, but my Gabrielle came dressed as Arthur Dent, which of course was an act punishable by a drink. I had a great time, see you again next year!

Leigh Merellä

 Yksi kolmesta lapseni isovanhemmasta asuu Leigh-on-Sea nimisessä kaupungissa.

 Leigh-on-Sea on n. tunnin junamatkan päässä Lontoosta, Thamesin rannalla. Juuri siinä kohtaa, missä joki muuttuu englannin kanaaliksi.

 Leigh Broadway on heidän 'ostarikatunsa'. Se kooltaan on about kahden Kajaanin keskustan kokoinen. Mutta siis Englannin mittakaavassa minimalistinen, pieni ja söpö.

 Leigh-on-Sea kuuluu Essexiin, joka sinänsä ei ole Englannin parempimaineisia alueita. Sillä on vähän sellainen juntahtava imago.

 Minua Essexin imago ei haittaa. Vaikka tietysti onhan se ilmeisesti niin, että tytöt näiltä alueilta useimmiten pamahtelevat paksuksi jo 15 kesäisinä ja pukeutuminen on sellaista ihanaa keskiluokkaista glitteriä.

 Mut jos tulee mun taustalla, näkee kaiken hyvin eri tavalla. Nämä maisemat näyttävät piktureskilta ja kotoisalta.

 Punaristiliput liehuvat kirkkojen torneissa.

 Ja pienet suklaapuodit rokkaa.

 Broadwaylta pääsee hyvin englantilaisiin puistoihin.

 Joissa voi jahdata puluja ilokseen äidin istuskellessa hyvin englantilaisella puupenkillä.

My father-in-law lives in Leigh-on-sea, the area on Thames's shore where the river becomes a sea. In the middle of Leigh, there's the broadway that sells frills and past that road, behind the church, there is a lovely park, where you can chaise pigeons for fun.

Pöhinää Syvissä Metsissä

 Olimme kolleegani kanssa pari viikkoa sitten vetämässä pientä koulutusträkkiä syvissä metsissä, Konneveden kunnantalolla Löytöretki-seminaarissa.

 Kynät, karkit ja pinssit mukana. Kättä pidempänä oli toki avoimet oppimateriaalit ja niiden ympärille kerätyt portaalit ja koulutukset, joita esittelimme. Työskentelen siis Open Discovery Space-projektissa, joka kokoaa yhteen sekä 1% eurooppalaisia opettajia että lähemmäs 1 000 000 oppimateriaalia yhden portaalin alle.

 

 Paikalla oli mukava määrä opettajia ympäri Suomea.

 Konneveden lukion koordinoimassa opetushallituksen rahoittamassa OVI-hankkeessa järjestetään näitä avointen materiaalien Löytöretki-seminaareja opettajille kahdesti vuodessa. Seuraavan kerran 1.10.

 Teemat olivat sinänsä ajankohtaiset, että paikalla oli YTL:n puhujia, jotka kertoivat tulevista sähköisistä ylioppilaskirjoituksista, joka aiheena näyttää kiinnostavan sekä opettajia että laitteiden valmistajia.

 Kunnanjohtaja piti alkuun tervetulopuheen. OVI-hankkeen koordinaattori Lauri Pirkkalainen oli toki myös paikalla ohjaamassa tapahtuman kulkua.

 Tuntuu, että opettajilla oli huoli ainakin siitä, onko jokaisella oppilaalla varmasti samat lähtökohdat tuleviin sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin osallistumiseen, jos vaaditaan, että jokaisella on oma kone.

 Kuten etäopetukseen kuuluu, osa puhujista oli toki videoneuvottelun yli paikalla.

 Konnevedellä oli annettu oppilaille etätehtäviä, jotta opettajat saivat osallistua seminaariin.

 Tämä oli minusta erinomainen vinkki, koska mitäs järkeä näitä on järjestää, jos opettajille ei anneta mahdollisuutta päästä paikan päälle.

 OVI-hankkeessa on kerätty pedanettiin linkkitietopankki opetuspeleihin. Jos pelit kiinnostavat siis opetustasi, käyhän katsomassa, mitä sieltä löytyisi sinun tunneillesi. Jos itsellä olisi tämän tyyppistä opetusta niin ehdottomasti käyttäisin. Joku muu on katsonut jo hyvät ratkaisut valmiiksi - opejen aika säästyy!

 Meidän esityksissä keskityttiin kertomaan hyvistä esimerkeistä Suomesta ja maailmalta.

 In the end of March, me and my colleague held a small training in the deep forest of Konnevesi on open educational resources and particularly on Open Discovery Space. This event was co-located with 'Löytöretkiä toiseen maailmaan' -seminar. Over a 100 teachers from all over Finland participated. Keynotes in this event were on the matriculation examinations in Finland being transformed into electronic format entirely. This will happen in the next 4 years. This event was organized by OVI project, which has also brought together hundreds of teaching games that are openly available for use in the internet. Go and check out their nice collection!