maanantai 22. heinäkuuta 2013

Joten anna mennä

 Sä alat vihdoin viimein käsittää
 Ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
 Oot liian kaunis häpeemään
Etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä


Kaija Koo on soinut koko viikonlopun.

Elämä ei ehkä ikinä ole ollut näin täydellistä kuin juuri nyt. On vaikea edes keksiä, miten voisin olla yhtään onnellisempi kuin olen juuri nyt. Mulla on maaiman paras perhe. Mä oon naimisissa miehen kanssa, joka on kaikkea mitä mä ikinä unelmoin ja paljon enemmän siihen päälle. Mulla on aivan huikeita ystäviä. Ja tärkeimpänä mä tiedän, että kuka mä olen ja miksi elän. Mä tiedän, mitä haluan ja mä elän just nyt enkä joskus tulevaisuudessa. Juuri nyt, elämästä ei puutu mitään.

 Kaunis rietas onnellinen



Life right now is perfect. I have never been as happy as I am today. I have the greatest family. I married the man of my dreams who is so much more than my wildest dreams. I have so so many awesome friends. But most importantly, I know who I am and why I am living. I know what I want and I live for now, not in the future. Right now, life is everything.

Picture (c) Johanna Ahonen Photography


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Sienet, sähkö ja terassi

 Nyt kun Suomen Kesä on vihdoin saapunut Jyväskylään, on hyvä muistella hieman aurinkoisia aikoja.
 Kyllähän niitä kelejä tässä riittikin alkukesästä. Anopin vierailun aikanakin aurinko porotti siniseltä taivaalta.
 Harvemmin tällaisia hellekuvia näkee Jyväskylästä - olipa tänä vuonna ihan nappisuoritus olla kesä Suomessa, sanoisin.
 Kokkailin englannin sukulaisille Jamie Oliverin sienirisottoa.
 Se on 30 Minute Meals kirjasta. Olen tehnyt sen nyt muutaman kerran ja täytyy sanoa, että se on aivan huippu. Tuoreet yrtit on tietysti hyvä ottaa omasta yrttimaasta... Tinjami, rosmariini ja persilja.
 Mitä pidempään risottoa keittelee ja lisää vettä, sitä parempaa siitä tulee.
 Söimme terassilla, koska oli niin kuuma.
 Ikean katos on minusta palvellut jo nyt hyvin, vaikka se onkin saanut useamman epäilyn tyylillä: Onks toi riippumatto...
 Kasvissyöjälle tämä on erinomainen ruoka tosiaan.
 Ikean katoksessa on vain yksi pieni ongelma...
 Pikkuinen pääsi ottamaan kesän ekat ulkokylvytkin.
 Ja anopilla oli sähköinen tyyli.
 Puoli- ja kokoalastomia miehiä juoksenteli nurmella <3.
 Jälkkäriksi melonia ja wasabigoudaa. Jos ette oo vielä kokeilleet jälkimmäistä niin suosittelen sitä lämpimästi.
 Aurinko ja syöpöttely otti veronsa ja sakki sammui aika nopeasti puutarhatuoleihin. Nää päivät on kyllä kesän parhautta minusta.
Some pictures from my mother-in-law's visit still. We enjoyed a great heatwave weather in Jyväskylä and I cooked Jamie Oliver's mushroom risotto for dinner. Our guests are vegetarian, so this is an excellent choise. Our terrace is getting a lot of use. Now if we could only shake the rain and get back to days like these - the best part of summer!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Tennistä

 Viimeviikkoisella Kaijjaanin reissullani ehdin vanhan rakkaan harrastuksen pariin, eli pelaamaan pari tuntia tennistä.
 Kylläpä se maistui mukavalta. Meillä oli ystäväni kanssa varsinaiset nostalgiapelailut, koska 13-vuotiaasta n. 19-vuotiaaksi asti pelailimme näissä maisemissa 1-7kertaa viikossa.
 Minähän siis pelaan sillä asenteella, että jos yhden pelin voittaa niin muu on plussaa. Ja voitinkin - JEE;)
 Saattoipa johtua siitä, että Tero ei ollut pelannut 1,5vuoteen (ja minä sentään pelailen silloin tällöin serkkujeni ja veljeni kanssa). Tennis on kyllä edelleen lähellä sydäntäni ja haluaisin pelata sitä säännöllisesti. Harmi, että siihen tarvitsee suunnilleen saman tasoisen parin - ja sopivan löytäminen Jyväskylästä on minulla ollut toistaiseksi hakusessa. Välillä on ollut toki muutamia, mutta kukaan ei ole jäänyt pidemmäksi aikaa. Ja tietysti viehän se toki aikaa myös viikkoaikataulusta.
Sanoimme Teron kanssa nyt siis hyvästit tälle rakkaista rakkaimmalle tennishallille, jossa olen viettänyt useita satoja tunteja aikaani, varmasti. Saa nähdä, palaammeko sinne pelaamaan enää ikinä:(

Last weekend my friend and I played some very nostalgic games in the Tennis hall in Kajaani, where we used to play several times per week. It's possible that we'll never play again - we shall see. Anyways it was fun and I won! Maybe I'll have to try and find a tennis partner in Jyväskylä - neverending project...

torstai 18. heinäkuuta 2013

Leikkipuistoarvostelut: Lounaispuisto

 Leikkipuistoarvostelusarja jatkuu.Tällä kertaa vuorossa on lounaispuisto, elikkäs Jyväskylän keskustassa, Minna Canthin kadun kupeessa sijaitseva puisto.
Jostain syystä me ei olla aiemmin käyty tässä puistossa leikkimässä pojan kanssa, mutta nyt se sattui sopivasti kohdalle, joten kävimme tsekkaamassa.
Puistossa on isohko liukumäki-kiipeilykompleksi ja muutamia muita laitteita, kuten tämä ylläolevan kuvan karuselli, josta minun muistoni ovat kylläkin omista fuksiaisista. Puistoa käyttävät siis myös ainejärjestöt, hieman isompien lapsien leikkeihin.
Poikani oli tietenkin innoissaan. Paljon tilaa juosta.
Karusellissakin pyörittiin kiitettävästi.
2-vuotiaan meno on niin intensiivistä ja kovaa ainakin meidän jätkällä, että siinä saa aikuisetkin liikuttua jos perässä meinaa pysyä.
On siellä lounaispuistossa muutama kiikkukin, joita ei kylläkään tullut kokeiltua. Vauvakiikku ei ollut standardimallia vaan vähän normaalista poikkeavampi. Mut varmaan olis siinä saatu kivat vauhdit kanssa. Yksi vauvakiikku ja kaksi normaalia jos muistan oikein.
Sen lisäksi oli muutama kivipaasi, johon 2vee halusi kiivetä, mut ei onneks onnistunut ilman apua.
Itse puisto on aidattu, mutta aidoissa on SUURET aukot. Siispä kyllä siinä mummi pinkaisi flipflopseissaan, kun poika alkoi juosta kohti autotietä.
Jonkin aikaa sai istua varjossa sitten nauttien elämästä.
Annan tälle puistolle ***+ tähteä. Ihan kiva peruspuisto - suojainen ja pitää lapsen kiinnostuksen sen verran aikaa kuin nyt puistot vaan voi. Kuitenkin isot reiät aidassa tarkoittavat sitä, että 2-vuotiaan äidin on koko ajan oltava valppaana, joten ihan täysiä pisteitä tälle ei anneta. Lisäksi laitteet ovat hieman vanhoja ja jonkin verran ajattelen, että vaaratilanteitakin niissä saisi aikaiseksi, jos vaikka putoaisi sieltä kiipeilytelineestä. Eli lounaispuistossa kävisin, jos se olisi matkan varrella, mut jos ei niin en sinne kyllä ehdoin tahdoin lähtisi ramppaamaan.

We visited the 'South-West Park (Lounaispuisto)' of Jyväskylä, where children can play around freely. My son was very excited about the park (as he is with any park, really), but I was not convinced on the safety, as there are huge holes in the fencing and that means that a very fast 2-year-old like mine can slip away to the driveways in seconds. Perhaps in a year from now, this would get a better grade, but right now, I appreciate those parks where the parents can breathe in a little.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Ethan Hawke - Tukka hyvin?

Ajattelin tänään kirjoitella taas vähän näistä elämän syvällisistä asioista. Nimittäin mun suhteesta Ethan Hawken hiuksiin. Kuka tää tyyppi oikein ees on, saatat kysyä? Noh, Ethan Hawke on ollut aina mun listalla, niin kauan kuin mä muistan. Mä muistan vielä sen päivän, kun ostin "Rakkautta ennen aamua" VHS-kasetin Kajaanin Prismasta. Se oli just ennen mun rippileiriä, enkä mä ehtinyt katsoa sitä ennen kuin sitten vasta riparin jälkeen. Mut sepä sitten iskikin, niin kuin ei monet muut elokuvat ole. Before Sunrise oli 15-kesäiselle kuin huume, jota joskus katsottiin useampaan kertaan päivässä läpi. Tämä elokuvahan jakaa ihmisten mielipiteitä kovasti. Joko tykkäät hirveesti tai sitten se on sun mielestä todella tylsä. Mulle tää elokuva määritteli kokonaan sen, mitä nykyisin ajattelen rakkaudesta tai siitä, millaiset hetket elämässä merkkaa. 
Yhdeksän vuotta myöhemmin tuli jatko-osa: Ennen auringonlaskua (Before Sunset), jonka kovasti pelkäsin tuhoavan ykkösosan, mutta mitä yllättävimmin, tämä kakkososa oli ehkä jopa alkuperäistä parempi. Se on lyhyehkö, mutta täydellinen, koukuttava ja ihana. Mutta suhteeni Ethan Hawken hiuksiin oli muuttunut: Mitäh! Sä leikkasit ne (ks. yllä)!  
Toissapäivänä ystäväni kertoi minulle ilouutisen, joka oli mennyt aivan ohi: Hawke/Delpy/Linklater ovat tehneet kolmannen elokuvan samaa sarjaa, Ennen keskiyötä (Before Midnight). Minulle tuli kiire googlettamaan Ethan Hawken tukkaa (ks. yllä). Ja noh, olihan se hieman kasvanut, hieman hapsuteltu ja edelleen päässä.
Googlettamalla Ethan Hawkelta löytyy jos jonkinmoista tukkaa niin kuin nyt elokuvastaroilta tuleekin löytyä. Kuitenkaan hänen tukkansa ei ole ikinä ollut niin täydellinen kuin se oli Before Sunrisessa (ks. sivun ensimmäinen kuva): tumma, pitkähkö, pörröinen ja vähän rasvainen. Siitähän on elokuvassa jopa vuorosanatkin. Nykyisin tykkään Ethan Hawkesta, koska hän on erinomainen näyttelijä ja kirjailija. Hiukset ovat siirtyneet fanituksessani taka-alalle. Silti on syytä uhrata joitakin ajatuksia 18 vuoden takaiselle tukalle - siinä oli sitä jotain. Odotan siis innolla, pääsenkö elokuviin asti katsomaan trilogian kolmosta vai täytyykö minun kohdata Hawken hiukset Kiina-DVD:ltä syksymmällä... Yritystä kehiin!  
 
 
This blog post is about my relationship towards the hair or Ethan Hawke. This is topic is particularly interesting now as Before Midnight, the second sequel to Before Sunrise is coming to the cinemas in August. I love these films so much. They totally defined my attitude towards love and relationships. Certainly a big thanks to this belongs to the hair that mr. Hawke had 18 years ago. Still miss it - it's never been the same!

~~~
 
Daydream delusion, limousine eyelash / Oh baby with your pretty face / Drop a tear in my wineglass / Look at those big eyes / See what you mean to me / Sweet-cakes and milkshakes / I'm a delusion angel / I'm a fantasy parade / I want you to know what I think / Don't want you to guess anymore / You have no idea where I came from / We have no idea where we're going / Lodged in life / Like branches in a river/ Flowing downstream / Caught in the current / I carry you / You'll carry me / That's how it could be / Don't you know me? / Don't you know me by now?  

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Toivolan vanha piha

 Pääsinpä vihdoin vierailemaan tässä Jyväskylän 'uusimmassa' nähtävyydessä, eli Toivolan Vanhassa Pihassa.
 Johan se on ollut auki ehkä vuoden päivät, joten aikakin oli.
 Toivolan vanha piha on kokoelma vanhoja käsityöläisrakennuksia, jotka on tuotu kaikki yhteen kohtaan Jyväskylän keskustaa ikäänkuin turistinähtävyydeksi.
 Kesällä rakennuksissa sijaitsee erilaisia pikkubutiikkeja ja yksi isompi lounaskahvila.
 Itse rakennukset näyttävät hurmaavilta.
 Olinkin aika varma siitä, että antiiki- ja historiaharrastaja-anoppini nauttisi tästä paikasta paljon.
 Toivolan vanhassa pihapiirissä kuvattavaa riittää...
 Satuimme olemaan vielä liikkeellä hyvin aurinkoisena päivänä.
 Vanhat rakennukset ovat minustakin kyllä hirvittävän kauniita.
 Jos satun joskus kuvaamaan häitä Jyväskylässä niin nämä kävisivät hienosti taustaksi.
 Muhun pureenää kauniit värit ja ruosteiset kukkapurkit.
 Entäs tää ruosteinen pyörä sitten - eikö söpö?
 Istuuduttiin kahvilan terassille nauttimaan kesäpäivästä.
 Kahvilassa sai sunnuntaisin lähinnä piirakkaa tai voileipäkakkua, mut arjessa saa keitto- ja salaattilounaitakin.
 Täytyypä alkaa kääntää lounasseurueeni päätä, että mentäis joskus uudestaan...
HAve you already visited the old Yard of Toivola, in the centre of Jyväskylä? This charming collection of old buildings have been put together as a tourist attraction, but also to keep some of the historial feelings in Jyväskylä. I love old buildings - they are so beautiful. Also the cafe served very nice pies for lunch on Sundays and also salad and soup during the week. I suggest you go and try it if you haven't yet. It's great to see some new places to take international guests in Jyväskylä - very welcome addition.

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...