Tadotsu

Tänää siirrymme Osakasta Etelään, Shikokun saarelle, joss sijaitsee tämä pienenpieni temppeli.

Kyseessä on tietysti Shorinji Kempon päämaja, eli Honbu.

Olen viimeksi vieraillut siellä 2009, eli neljä vuotta takaperin.

Honbussa on hyvä käydä ainakin kerran elämässä. Siellä tietää sen todellisen shorinji kempon sisimmän olemuksen.

TAdotsu itsessään on todella pieni kalastajakylä.

Siellä on muutama hassu ravintola, mutta ei juuri mitään auki myöhempään illalla.

Satamakaupungin tunnelmaa.

Hombussa reenaminen tulee olemaan kuumaa ja tuskallista. Se on selvää. Siellä ei ole ilmastoitia ja ilmasto on vaihdellut +26-40 välillä täällä... Kakskyt kahdeksan tuntuu esim. viileältä.

Odotan Tadotsuun pääsyä innolla. Aika kohdata vanhat kulmat ja muistot. Toivottavasti tämänkin jälkeen teen vielä monta reissua tänne elämäni aikana.

Today we are off to Tadotsu. The land of Shorinji Kempo headquarters and temple. I visited four years ago last and it makes me happy to be returning with this many friends. This is truly a remarkable time, when all the wsko keshs train together. How we can fit 300 people into Yokota's, I have no clue, but in any case - I'm sure it'll be a week to remember once again in Shikoku.

Okonomiyakia ja piiloviestintää

 

 Saavuttuamme Osakaan, ekana iltana piti lähteä etsimään jotakin ruokaa. Kaivonkannessa oli piiloviestintää liittyen Shorinji Kempoon. Keksittekö mitä?

 Meidän hotelli sijaitsee aika geneerisellä Awazan asemalla, kolme metropysäkkiä Osaka Muncipal Stadiumista, jossa siis itse eventti sijaitsee. Mut joo, meidän kulmilla on lähinnä näitä ilmassa leijuvia motareita. Ei siis mitään nähtävää täällä.

 Löysimme piakkoin Okonomiyakipaikan. Okonomiyaki on eräänlainen kaalipannukakku, jonka sisään voi laittaa mitä tahansa haluamiaan täytteitä.

 Ja ai että kun pitkästä aikaa pääsi maistelemaan edamame -papuja. Ah! I love Japanese food.

 Kurkut maistuivat perheen pikkuiselle.

 Yaki tarkoittaa paistettua, eli lätyt paistetaan ulkoilmakeittiön hellalla menemään ja siinäpä se.

 Tilailtiin myös vähän paistettuja nuudeleita.

 Okonomiyakit valmistuu kupujen alla.

 Oli ilahduttavaa seurata kokin työskentelyä.

 

 Ruoka maistui porukalle. Viiden hengen annokset, joista syötiin niin paljon, että maha varmasti venyi maksoi 12eur henki, sisältäen vielä ainakin oluen tai pari...

 Valmis okonomiyaki:

  Puikkoreeneissä Kari-setä.

 On our first night in Osaka, we had Okonomiyaki for dinner. Gosh it tasted good after 6 months of Finnish food. Yes, there's so much good opportunities here that we are spoilt for choice!

Nihonbare!

Tänään oli toistaiseksi unohtumattomin päivä world taikailla ikinä. Postin otsikko tarkoittaa japanin säätä. Eräs sensei sanoi kerran leirillä Suomessa, että jokaisen tulisi sisällään tuntea Japanin sää, eli ilmeisesti kaunis ilma...

No, tietänette, että Japanissa on ollut pahimmat helteet ikinä. Ulkona on +40 ja todella kosteaa.

Tämän päivän aktiviteetteihin kuului rekisteröitymisen lisäksi Bon-Odori katujuhla, jota varten meidät puettiin yukatoihin ja päälle vedettävään Happi -takkiin, jotta maksimaalinen paistoaste saatiin ihmisiin aikaiseksi. Bon-Odorista voisin kirjoittaa ihan oman postauksen, mutta sanotaan nyt että siinä on kyse isosta määrästä ihmisiä, jotka kokoontuvat tanssimaan isolle alueelle, ulkoilmaan.

No, takana oli hieman rankka päivä ja eilinen jetlag ei auttanut asiaa. Kun viimein, n. Kilometrin tehdasaluekävelyn jälkeen saavuimme Bon-odoripaikalle.

Paikalla oli helposti tuhat henkeä, tanssimassa ja tekemässä ostoksia kojuista. Kun vihdoin saimme oluet käteen, totesi serkkuni yhden siemauksen jälkeen (hän ei ikinä juo olutta), että tämä on hänen elämänsä paras olut.

Sillä hetkellä tapahtui jotain, mitä kukaan ei ollut ottanut huomioon: aivan järkyttävä rankka sadekuuro.

 Voitte kuvitella, mitä tapahtuu kun 1000 henkeä on taivasalla, matkaa katoksiin on 1km. Tanssit muuttuivat siis sekunneissa märkä yukata kilpailuksi, jossa joko oltiin tai ei oltu tyytyväisiä siitä, oliko puseroa alla vai ei. Jos puseron oli ottanut pois ja jättänyt bussiin, se ei kastunut; mutta toisaalta jos oli edes teepaita alla niin märästä yukatasta päästiin eroon aika nopsaan.

Tälle katastrofille ei voinut kuin nauraa... Japanilaisia tapahtuman järjestelijöitä sen sijaan kävi sääliksi, koska he olivat nähneet paljon vaivaa ja tanssit olivat vasta alkamassa. Voi sitä kasvojen menetystä!

Henkilökohtaisesti täytyy sanoa, että en varmasti ikinä unohda eilistä.

Eikä sitten lainkaan haitannut, että bussi kotimatkalla oli luonnollisesti täynnä puolialastomia aussi ja ranskalaismiehiä:) ilta olisi voinut päättyä niiiin paljon huonomminkin.

Tosin kun pääsin hotellille ja eroon täysin läpimäristä alusvaatteistani, ymmärsin vihdoin miksi lämmitetty vessanpönttö on ihana asia. Tähän asti olen pitänyt sitä hieman humpuukina...
So last night at Bon-Odori dance, We got a total piss-down rained in a place where 1000 people were looking for desperate cover. What an experience! The Nihonbare changed in seconds and left the kenshis into competing for the wet t-shirt competition.  At the end of the day, you can only laugh at these events. What ever the weather, it's Nihonbare inside!

Miltä Jetlag tuntuu?

 Saavuttiin aamulla Osakaan. Ja aamusta tarkoitan että siinä kolmen aikaa yöllä Suomen aikaa, ysiltä paikallista. Aika ero on siis kuusi tuntia kätevästi.

 Olin kyllä varautunut siihen, että matka on rankka ja että jetlag päivä on ihan p*stä niin kuin se aina on... No, matka meni huomattavasti oletettua paremmin, kiitos ruotsalaisen matkaseuran, joka viihdytti aviomiehen ja Toystory 1-3, joka viihdytti pikkumiehen. Mä sain jopa luettua 40 sivua kirjaa! Kyllä on maailmassa jotain sekaisin. 10h, ei lainkaan kitinää tai itkua. Voi että mä oon niin ylpeä mun pikkuisesta matkalaisesta.

 No mut sit saavuttiin perille ilman yöunia. Ja koko päivä pitäis jaksaa putkeen. Hotelliin pääsi tsekkaamaan sisään klo 15 ja mun kännyköistä (0/3 toimi), että voisin soittaa aiemmin saapuneille sukulaisille, jotka oli 10minuutin päässä... Mentiin sit ristiin. Ei kun sit 40+C helteeseen etsimään leikkipuistoa, tankkaamaan vettä/suolaa + suojautumaan auringolta. Siinä vaiheessa oli sellanen fiilis, että joo, oliko nyt aivan pakko tulla. Mut kummasti 2h päikkäreiden jälkeen elämä näytti paljon valoisammalta ja aurinkokin laski Osakassa niin, että oli inhimillistä käydä illallisella.

 Sukulaisetkin löytyivät.

 Käytiin syömässä Okonomiyakipaikassa... Mitä mä nyt tähän voin sanoo... Ymmärsin ainakin, et mitä hienoa on olla täällä.

 Tiedän, että Jetlag ei oo mulle vaikein juttu maailmassa, mut on se kumma miten jos ihmiseltä otetaan uni pois ja sit sitä höyrystetään hengiltä kuumassa ilmassa - kyllähän se aina verottaa vaikka kuinka asennoituisi positiivisesti. Annan itselleni kuitenkin hyvät pisteet: Muistin positiivisen asenteen ja sain tsempattua itseni kokoon. Meni siis huomattavasti paremmin kuin keskiviikkoaamu, jolloin ennen kymmentä olin jo huutanut miehelle kolme kertaa ja lapselle kaksi. Niin, kyllähän tää tosiasia on, että vaikka kaukoidässä onkin ihanaa niin on se myös ihan mielettömän rankkaa. Ja me hullut maksetaan tästä omalla rahalla ja ajalla.

 

 Kuitenkin jo nyt voin sanoa, että ei kaduta yhtään - fiilis on hieno. Huomenna on uusi päivä!

 Ja sitä odotellessa voi täyttää massunsa edamame pavuilla!

We have landed to Osaka. The non-sleep 10h flight resolving into a 5h wait for a hotel room in boiling hot Japan really took its toll today. I confess that it was not the easiest of days. Loosing sleep is clearly one of the only things that make person feel desperation very quickly. But by night fall, after a two-hour-nap, it started to all seem worth it. Taikai starting tomorrow! To relatives, I'd like to say that little tops completely surprised me with his incredibly good behavior in the plane. No whining, no crying for ten hours, out of which he slept 2!

Ohayo Gozaimasu!

 Finnworld lähtee tänään Aasiaan seuraavaksi 3,5 kuukaudeksi. Edessä ensin kaksi viikkoa Japanissa ja sitten loput kolme kuukautta Kiinassa. Japanin reissu on loma, Kiinan työ.

 Matkareittimme keskiviikkona menee Tikkakoski - Helsinki - Kansai (Osaka). Perillä ollaan toivottavasti torstaiaamuna ja sitten podetaan taas yhden nukkumattoman yön jetlagia helteisessä Japanissa. Joka kerta yhtä rankkaa:)

 Mutta tällä kertaa vaikeusastetta on korotettu yhdellä death wish -kaksivuotiaalla, joten helppo kaksiviikkoinen ei takulla ole edessä. Mutta mitäpä ihminen ei Shorinji Kempon edestä tekisi, right?

 Osakassa on näet neljän vuoden välein järjestettävä World Taikai, eli vähän niin kuin tän lajin pääatapahtuma ja olympialaiset:)

 Nämä kuvat ovat Kiotosta -09. Ollaan kyllä oltu Osakassa -07, mutta valitettavasti ne kuvat ovat backup hard drivella, jota mulla ei oo nyt tässä käsillä... Tämä on meidän perheen kolmas reissu Japaniin.

 Kaikki neljä isoa saarta on nähty, mutta tokihan Japanissa aina riittää katsottavaa. Tämänkertainen matkareittimme kulkee Osakasta Marugameen ja Tadotsuun (Shikokulla) ja sitten takaisin Kiotoon. Eli ei mikään liian eksoottinen, kaikissa paikoissa on jo aiemmin vierailtu. Mut jos on löytänyt kolkkia maanpäältä joista tykkää niin miks ei menis uusiksi, right?

Today we leave Finland and Europe for the next 3,5 months to travel in Japan and work in China. I will participate into Shorinji Kempo world taikai in Osaka at the end of this week. Excited!