Neurologille

 Saimme eilen kirjeen sairaalasta. Lapsi pääsee päiväsairaalan analyysiin helmikuun alkupuolella.

 Olen tyytyväinen. Analyysi kestää yhden päivän ja tarhasta annetaan heille myös lausunto. Analysoijina on 8 erilaista terapeuttia/lääkäriä. Toivon, että ainakin joitakin diagnooseja tällä kerralla voitaisiin arvioida ulos. En ole niin optimistinen, että kerralla kaikki ongelmat selviäisivät.

 Päivähoitoarki on kuitenkin alkanut loksahdella uomiinsa. Nykyisin jopa yleensä päivän aikana syödään jotain, nukutaan vaunuissa päiväunet ja istutaan tuettuna ruoka-ajalla pöydässä. Poika höpöttää meille kovasti asiaa koko ajan. Kuitenkaan siinä ei vielä ole tolkkua. Tällä viikolla hän on ottanut kovasti katsekontaktia ja jutellut. Uusi leikki on laittaa äidin 2euron feikkiraybanit aikuisille päähän ja sitten kertoa, mitä ajattelee meistä. Myös työkavereilleni jotka olivat eilen kylässä hän teki näin. Eli sosiaalisuutta on. Myös minua ja isiä pussaillaan kovin ja kun tullaan kotiin, isiä kutsutaan nimellä jos häntä ei näy. Edistystä on siis ehkä ihan pikkuaskelin. Ainakaan minusta ei olla menty takapakkia, mikä on erinomaisen hyvä. Tarhassa tykkää olla ja useimmiten ei halua lähteä sieltä pois, kun menen hakemaan neljän maissa. Ollaan tehty juttuja perheen kesken ja siitä hän selvästi nauttii, että kaikki kolme tekevät jotain hänen hommiaan niin kuin vaikka käydään uimassa niin kuin tänään illalla. Tosin väsyessä hänessä on alkanut huomaamaan agressiivisuutta, jota ei ole ollut aiemmin. Äitiä saatetaan läppäistä kovastikin ja sekä minua että tarhan yhtä hoitajaa hän oli myös puraissut. Heti on toki tehty todella selväksi, että niin ei missään tapauksessa saa tehdä. Pureminen ei ole ollut vauvaiän jälkeen kuvioissa, mutta nyt taitaa olla niin, että hänestä välillä tuntuu, ettei hänen mielenilmauksensa mene perille. Kyllähänhän heittäytyy, jos tulee paha mieli tai ilmoittaa äänellään, että näin ei sopisi, mutta joskus aikuiset eivät siltikään usko, että hänen tapa olisi paras tapa. Tyhmiä!

We have gotten a letter from the hospital and Tops will get a check up with the neurologist. This is a one day observing event at the beginning of February, where there will be various doctors and therapists looking into him, evaluating his case. At the moment he is quite a happy boy - he likes going to the daycare and usually would not like to leave when I go and pick him up about four a clock. He has however become quite agrressive towards his care takers in the last two weeks - he can hit me if he is tired and won't get his way and he has bitten both me and one of the teachers of his daycare. Only once though, as we've of course said very stricktly that this won't do. I think he just is often faced with a situation where he cannot communicate and gets very frustrated, he won't understand why his way is not the best way. I am optimistic however on his future. He seems to be willing to talk - he just doesn't make any sense right now.

Kaukaisia vieraita

Tänään on ollut kiinalaisten vieraittemme ensimmäinen kokonainen päivä Suomessa. Siihen mahtui kävelyä järven poikki, lounasta viikinkiravintolassa, paaaljon esittäytymisiä, isoja kulttuurishokkeja ja tietysti hieman salmiakkia ja tervaa illan päätteeksi. Hostaaja on nyt vähän väsynyt ja kuukahtaa uneen poikasen viereen. Tänään saatiin muuten myös kirje kutsu neurologille koko päivän arviointiin helmikuun ekalla viikolla. Ihanaa, kun pääsemme näinkin nopeasti eteenpäin A:n diagnoosissa.

Today has been about hosting my Chinese colleagues from Xi'an Jiaotong University. They have finally followed me to Jyväskylä and their culture shock day included walking over the lake to the office and then having lunch at Viking restaurant.. Not to mention tar and liquorice of course... I am so beat right now that I must get some sleep. Good night! 

Jing'an Temppeli

 Palaillaanpas taas Shanghaihin.

 Vierailimme reissullamme Jing'an temppelissä, joka sijaitsee West Nanjing Roadilla.

 Mieheni oli kävellyt eräänä päivänä keskustaan Nanjing Roadia pitkin poikani kanssa ja sanoi, että tämä kohde on vierailun arvoinen.

 Niinpä suuntasimme sinne poikani ja Wenjunin kanssa, varsinkin kun se on niin kätevästi metrolinjalla, matkalla Shanghai West asemalta keskustaan...

 Temppelissä oli meneillään sairaiden ja kuolevien puolesta chanttailua (mikä tää on suomeksi?)ja isoja määriä feikkirahaa (yllä) polteltiin, koska joku oli juuri kuollut.

 Minä olin iloinen, koska tämä tarkoitti, että kauniisiin keltaisiin kaapuhinsa sonnustautuneet munkit tulivat ulos pihalle laulamaan vainajille ja sairaille ainakin muutamaksi minuutiksi ja sain näin heistä pari kuvaa.

 Normaalistihan munkit eivät oikein tykkää siitä, että heistä otetaan kuvia. Mutta nyt olin sopivasti kiertämässä tämän hyvin erikoisesti rakennetun temppelin korkeampia parveke-kerroksia, joten kuvaus onnistui heidän riittejään sen kummemmin häiritsemättä.

 Keskellä sisäpihaa on iso pagodamallinen pata, johon turistit yrittävät heittää kolikoita. Siitä saa sitten toivoa, jos osuu sisään. Tämä pata oli varmaan ainakin 5-7m korkuinen.

 Toki buddhalaisen uskonnon harjoittajia löytyi myös paikalta.

 Tämä temppeli on vierailun arvoinen vaikka tuntuisi, että olenhan nähnyt NIIN monta temppeliä... Yksi syy on se, että sieltä saa huippuja kuvia, jossa modernit rakennukset taustalla saa yhdistymään vanhanaikaisiin temppelirakennuksiin.

 Itsehän toki tykkään käydä temppeleissä muutenkin.

Ne ovat niitä juttuja, joita täällä Suomessa kaipaa. Kun meillä on vaan kirkkoja. Pitäisi varmaan useammin käydä kirkoissa.

 

When in Shanghai, we visited the Jing'an temple. This was found by my husband when walking to the centre from Shanghai West, along Nanjing Road west. It's a great and unique temple right in the middle of SHanghai and provides excellent photographic opportunities. What was even more interesting, while we were there, a lot of monks were chanting for the sick and dieing and I think someone had also just died. There was huge amouts of fake money burned for the dead in the temple and also I managed to get pictures of monks which I ordinarily would not get. I was on a balcony, so I didn't disturb their rites... Overall worth a visit if you are in Shanghai, even if you think like "I have seen so many temples". This one is very differently built from many others. It's beautiful and easy to reach. A great way to spend a couple of ours on your way to the Bund.

Laatuaikaa

 Siinä, missä useimmilla perheillä on käsite 'viikonloppu', meille se on aina ollut joku, mitä muilla on, meillä ei. Jo ennen A:n syntymää, mieheni teki töitä  viikon jokaisena päivänä, mitään erikoista viikonloppua ei silloinkaan ollut. Lomia pidettiin silloin kun niille oli jokin tarve - oli se sitten viikon lopussa tai keskellä.

 No nyt olemme uudessa tilanteessa: Lapsi on pantu hoitoon, jossa hän pidemmän päälle yrittää olla sen viisi päivää viikossa, noin kahdeksasta neljään. Niinpä meille aikuisille pitäisi silloin olla mahdollisuus tehdä omia töitä tarpeeksi työviikon aikana ja viikonloppuisin voitaisiin sitten tehdä jotain yhdessä.

 Näin ensimmäisen viikonlopun jälkeen täytyy sanoa, että kylläpä tuntuu omituiselta. Suoraan sanottuna on todella vaikea keksiä aktiviteetteja, jotka sopisivat tähän slottiin... Mieheni ei ole liiemmälti kiinnostunut talviurheilusta. Myöskään poikani ei osaa vielä hiihtää tai luistella... Niinpä käytimme vanhaa kunnon taktiikkaa, joka meille oli tuttu ja turvallinen: Menimme pariksi tunniksi Peukkulaan yhdessä.

 Sitä ennen oltiin kotona ja korjailtiin hieman rikkoutuneita juttuja ja laiteltiin huushollia kuntoon. Periaatteessa aktiviteettejahan voi jaotella näin:
(1) Kodin kunnossapito (sis. siivouksen, roskien viennin, koristelun, korjaustyöt, raivaustyöt, lumityöt, ruoanlaitto yms.)
(2) Urheilutyyppiset harrastukset (Uinti,luistelu, laskettelu, mäenlasku, kävely...)
(3) Lapsen jutut (Peukkula, Hoploppi)
(4) Shoppailu (ruoka, muut)
(5) Juttelu
(6) TV/Elokuvien katselu
(7) Kyläily

 Lapsi on vielä niin pieni, ettei hänen kanssaan voi oikein mennä elokuviin tai teatteriin.

 Viikonlopun aikana on monta kertaa käynyt mielessä, että mitä ihmettä se 'Laatuaika' oikein on? Mitä ihmiset tekevät perheen kesken laatuajallaan? Ongelmahan on siinä, että laatu-aika on aina kompromissi. Meidän perheessä on kolme ihmistä. Periaatteessa silloin yksi päättää, mitä haluaa tehdä ja kaksi muuta sitten mukautuu siihen. Ideaalista olisi tietenkin se, että olisi jotain sellaista, mitä kaikki kolme haluaisivat kovasti tehdä yhdessä. Iltaisin se meillä on aina tuo numero 6 - joskin sitä on ehkä tunti per ilta nykyisellään. Joskus harvemmin kaksi tuntia.

 Tämänkin takia olisi niin mahtavaa, kun lapsi oppisi puhumaan - mitä kaikkia aktiviteetteja se hänen kanssaan avaisikaan! Voitaisiin lukea pidempiä kirjoja yhdessä perheen kanssa. Voitaisiin ihan eri tavalla keskustella ja jakaa asioita. Pieninen, kyllä meillä on sinusta kova huoli <3

 We are facing a real new situation in our lives. We have never had weekends. Someone has always been working. Even before Tops was born. So now as he's staying at the daycare full days, technically we should be able to have the weekends to ourselves, family time. Over this weekend, we have been puzzled: What is this quality time that people spend with their families? How to think of activities which would not be dead boring to 1-2/3 people? I mean let's face it: Whatever the activity is, someone is making a compromise. Unless you all three REALLy enjoy something together. For all three of us, I think it's only TV... I really tried very hard to think of things to do with my family this weekend and we came to the old reliable option of going to Peukkula. It was a compromise to the adoults, but of course Tops was over the moon, as he really loves it there. I am often wondering how other families get their lives organized so that they like to do all the same things... I hope that when my son learns to speak, this brings up a whole lot more options to the range of things to do.

Bund

 Kävimme eilen läpi Kiinan kuvia ja havaitsin, että on paljonkin reikiä kansioissa eli en ole ehtinyt aikanaan käydä läheskään kaikkia kuvia läpi.

 Niinpä te pääsette nyt marraskuisiin tunnelmiin Shanghaista.

 Olimme turistiretkellä ystäväni Wenjunin kanssa. Kohteena juuri auringon laskun aikaan oli varmaan Shanghain kuvista tunnetuin nähtävyys eli Bund.

 Tosin kuvista toki tunnetumpi on Pudongin puolen maisema, eli kuvat, jotka on otettu Bundilta.

 Tämä alue on varsin nerokkaasti tehty: Iso promenaadi suoraan joen varressa, joka tietystikin kerää populaa ihan hirvittäviä massoja, Kiinassa kun ollaan.

 Tänään minulla oli taas sellainen olo, että ikävä Kiinaan. Vaikka Jyväskylässä onkin ollut todella kaunista viime päivinä. Ehkä se on ikävä ihmisiä... Pahimpaan ikävään WeChattailin ensi viikolla Jyväskylään tulevien kiinalaisten ystävieni kanssa... Heille koittaa kyllä aika arktiset olosuhteet. Annoinkin pakkausvinkiksi, että vaatteita pitäisi olla niin kuin kiipeisivät Huashanille joka päivä täällä. Eli todellakin - viikkojen viisumin odotus palkittiin, kaksi vaihtariopiskelijaa Xi'anin tutkimusryhmästäni saapuu tänne jo neljän päivän päästä!

I found some pictures that I had forgotten to photoshop... So you can now enjoy some end of November pictures from Shanghai. I visited the Bund at sunset with my friend Wenjun. The amount of population was a little bit different from the Jyväskylä one... Even though the weather here has been extremely cold and beautiful lately - I must admit that I do miss China very much. We even got three packages this week that we had sent for ourselves... That didn't really help the longing. Next week however we are getting much awaited visitors from Xi'an when my two researcher colleagues arrive for about one month in Finland finally. I heard the visa result just yesterday and already in four days time they are here... I am assuming the temperature drop will be quite a shock though - as it is like climbing Huashan everyday here.

Arjen luksusta

Tänään vietetään koti-iltaa hyvien ystävien seurassa. Kävin yksin citymarketissa ostoksilla - mitä luksusta. Ostin kynttilöitä ja tulppaaneja ja rose-viiniä ja juustoja... Voi mitä ihanuutta rankan viikon jälkeen.

Kutsuttiin pari hyvää ystävää kylään ja poikanen pyörii mukana. 

A ihastui E:hen ja kovasti flirttaili hänen kanssaan. Muutenkin päiväkotipäivä oli mennyt kivasti: syöty oli ja nukuttu. Kun menin hakemaan, poika ei olisi millään lähtenyt pois... Päiväkodin alakerrassa oli menossa perjantaidisko - hevisaurusta ja oikea DJ, joka kertoi mikä kappale tulee seuraavaksi. Mitä luksusta kokopäivän palavereissa istumisen päätteeksi. Hyvä perjantai! 

Today its the every day luxury day: I got to go to the supermarket by myself. I bought candles and flowers - something I normally wouldn't have the time for... What a luxury! Even daycare had gone so well - my son did not want to leave when I went to get him... And he had eaten and slept well. In the daycare they were having 'Friday disco' with dimmed lights and hevisaurus music when I arrived - what a difference to my meeting heavy day... 

Elokuvakevät 2014

Jonkinasteisena elokuvafanina tykkään todella tästä vaiheesta vuotta: Palkintojen jakokausi on kuumimmillaan ja sen myötä myös suomalaiseen elokuvateatteriin tulee paljon hyviä pätkiä. Meillä oli kovasti mieheni kanssa ajatuksena alkaa käydä enemmän kahdestaan elokuvissa, kun lapsi menisi päivähoitoon ja siten voisimme ehkä saada vaikka kerran kahteen viikkon mahdollisuuden omaan iltaan niin, että lapsi olisi tätini kanssa meillä hoidossa... No, tiettävästi asiat eivät sujuneet aluksi niin kuin strömsössä, joten tällä hetkellä tämä plääni on jollakin asteella jäissä. Mutta sen verran livahdimme pikkuiselta, että kaksi tuntia olimme tällä viikolla poissa kotoa ja sinä aikana ehdimme katsomaan iltapäivänäytöksen Gravity 3D:stä.

Tämä oli ykkösvalintamme sen suhteen, että mitä elokuvaa haluaisimme katsomaan - muut Jyväskylän Finnkinossa menneet olivat aika paljon matalammalla meillä listalla. Hobitti on siinä rajoilla, että sen voisi myös käydä katsomassa.

No mutta koska olen recappaillut elokuvamietteitä tänne blogiin, tässäpä siis tän vuoden juttua:

Gravity *****

Viiden tähden pätkä. Ehdottomasti meneillään olevan seasonin ykköshitti minulle - todella kompakti, koskettava ja visuaalisesti upea elokuva. Edes se, että sitä tähdittää Sandra Bullock ei haitannut. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa elokuvateatterissa, sillä voin kuvitella että pikkuscreeniltä tämä näyttää todella huonolta. Hienointa tässä pätkässä on kuitenkin minun mielestäni kolmas hahmo, eli avaruus, joka on todella kauniisti toteutettu. Peukuttaisin tätä voittamaan parhaan elokuvan oscaria jopa, mutta kyllähän tuo Golden Globejen tulos hieman vaikuttaisi siltä, että 12 years as a Slave ja American Hustle ovat niitä frontrunnereita. Kumpaakaan en ole niistä nähnyt, että katsotaan nyt sitten myöhemmin, millaisia ovat.

Golden Globeista sen verran, että minulle mieluisia voittajia olivat Jennifer Lawrence, Elizabeth Moss ja jopa Jared Leto. Sen sijaan Cate Blanchettin Blue Valentine oli niin vaikea katsottava, että hänelle en siitä olisi pystiä suonut.

So today is the day when we get the Oscar Nominees! Golden Globes were given out last weekend, for that I've got to say that I'm happy for Jennifer Lawrence's extremely upbeat career and Elizabeth Moss earned her share of fame in Top of the Lake as well. I wouldn't have rewarded Cate Blanchett for Blue Valentine though... On other news, we went to see Gravity this week, which was excellent, really compact five star film. The third character 'the space' was done beautifully - it will certainly win for visual effects, I'm pretty sure. I also liked the story of it. Go and see it while it's still in Cinema, I think that watching it from normal screen is quite a downgrade...