Mitä syö valikoiva melkein 3-vuotias?

Kuva: (c) Tiina Lämsä

Päiväkodin mukava muonittaja kysyi ystävällisesti minulta vinkkejä siihen, miten kohta kaksi kuukautta pk-arjessa hienosti pärjäillyt poikasemme saataisiin päivänkin aikana syömään kunnolla. Siis eikö ole uskomaton palvelu, että lapselle tarjotaan yksilöllistä ruokahuoltoa päiväkodissa? En usko, että kovin monessa paikkaa otettaisiin näin kivasti lapsen tarvetta huomioon. A on siis iltapainotteinen syöjä muutenkin, eli harvoin aamiainen maistuu kotonakaan, vaikka sitä kyllä tarjoillaan. Niinpä tässä nyt lista siitä, mitkä ruoka-aineet menevät tällä hetkellä kaupaksi ja missä muodossa: (Siis yhtään mikään ei tietysti ole pommin varma, aina voi olla, että nyt ei vaan oo nälkä)

A syö mieluiten selkeitä paloja, ei sekavia sörsseleitä. Kastikkeet ovat aivan nou-nou, samoin lihat ja kalat. Kiisselit ja hedelmäsalaatit eivät mene kaupaksi myöskään.
Sen sijaan näitä hän syö:
Maito (juodaan nokkamukista tai tavallisesta mukista - lasi tippuu vielä lattialle)
Vesi (samat ehdot)
Mehu - lähinnä marjamehut, appelsiini ei mene yleensä, omenamehu saattaa mennä (pillimehu rules!)

Lämpimänä:
Nuudelit - sellaisenaan tai voilla/öljyllä/levitteellä
Makaroonit - esim. kierremakaroonit, joita voi syödä käsin. Hän ei osaa syödä haarukalla, tai malta. Samat ehdot kuin yllä. Makaroonilaatikko ei kelpaa, eikä makaroonit kastiikeen kanssa.
Peruna/Bataatti - keitetty tai paistettu pelkkä peruna lohkoina voilla tai levitteellä. Perunamuusi ei kelpaa.
Keitetyt porkkanan palat (samat ehdot kuin perunalle, selkeitä paloja) - porkkana raakana ei mene, eikä raasteena.
Höyrytetty parsakaali - voilla/levitteellä, lämpimänä menee esim. Kruununsekoitus pakastepussista hän syö hyvällä halulla sekä parsakaalit että porkkanat, mutta ei kukkakaaleja
Paistetut vihreät pavut - samat ehdot kuin yllä, voilla tms menee yleensä hyvin
Maissi - menee lämpimänä, mutta useimmiten ainoastaan maissintähkästä haukattuna, ei niinkään irtonaisena
Herneet - lämpimänä voi mennä, mutta ei hirveitä määriä
Puuro - varsinkin iltaisin kelpaa todella hyvin. Aamulla heikommin.
Riisi - menee keitettynä sellaisenaan tai paistettuna niin, että siinä on munaa ja esim. herneitä ja pieniä nakin paloja tms.

Maitotuotteet:
Raejuusto - tätä menisi pohjattomasti sellaisenaan
Miedot perusjuustot - kuten vaikka edam tai oltermanni voi mennä siivuna
Jogurtti - marjajugurttia syö päivittäin, mutta tarvitsee apua sen lappamiseen suuhun

Leipä:
Pehmeähköä leipää levitteellä menee, reunat tosin useimmiten ei
Kova ruisleipä/näkkäri eivät mene

Vihannekset:
Kurkku - paloina, jos on liian pieniä niin ei mene. Siivut ei myöskään. Parhaiten menee paloiteltuna pitkittäissuunnassa niin, että on ikäänkuin tikkuna.
Tomaatti - menee joskus, mutta isi on sille niin allerginen, ettei meillä juurikaan syödä kotona, myös A:lle on aiheutunut joskus mahavaivoja siitä, mutta kyllä sitä voi antaa

Hedelmät:
Mandariinit
Banaani (kokonaisena, ei esim survoksena)
Kuivatut hedelmät kuten papaya, mango tms paloina
Vaikka A rakastakin omenoita, hän ei niitä yleensä syö. Joskus harvoin kyllä haukkaa yhden haukun.

Herkut: Näitä hän ei syö usein, ehkä kerran viikossa
Keksit (melkein mikä vain kelpaa)
Kakku/pulla (joskus kelpaa)
Sipsit ja naksut(kaikki kelpaa)
Jäätelö (kelpaa syötettynä)
Karkit (varmaan kelpais, mutta on maistanut noin kerran, ei osaa vaatia)

Hänen herkuttelunsa on lähinnä pillimehutasolla. Yhden pillimehun saa päivässä juoda.

Siinäpä hänen tämän hetken ruokavalionsa. Perusvinkkejä ovat juuri nämä:
- Ruoan pitäisi olla tekstuuriltaan selkeää ja sellaista, että sitä voi syödä käsin. Lusikkaruoat on vaikeampi syödä. Voisikohan vaikka keitoista ottaa ilman lientä niin että perunat saisi syötyä?
- Ruoan pitäisi olla sopivan lämpöistä - jos se ei ole lämmintä, A yleensä siitä kieltäytyy. 
- Joskus hän on niin janoinen, että kun on ensin saanut juoda vaikka vettä niin sen jälkeen maistuukin sitten ruoka. Joskus taas vaippa on niin täynnä pissaa, että ei pysty istumaan pöydässä ennen kuin se on vaihdettu... Tällaisia tilanteita sattuu, minkäs niille voi.

Toki olemme sellaisessa vaiheessa, jossa yritämme ruokavaliota monipuolistaa. Häntä pyydetään maistamaan aikuisten ruokia, jotta hän jossain vaiheessa alkaisi niitä syömään. Kuitenkin tällä hetkellä ruokavalio on aika hiilihydraattipitoinen. Proteiini tulee lähes kokonaan palkokasveista ja raejuustosta sekä tietysti maidosta ja munasta. Haluaisin että hän oppisi syömään hieman lihaa/kalaa, mutta toisaalta en aio alkaa häntä pakottamaan. Oppii kun oppii. Hän ei ole alipainoinen. Hän on 101senttiä pitkä viime mittauksessa kolme viikkoa sitten ja silloin painoi 14kg. Hänen pituutensa ja painonsa on koko elämänsä ajan seuranneet samoja käyriä - pituus on keskimääräistä +10 käyrällä ja paino -10 käyrällä. Kuitenkin molemmat ovat nousseet aivan normaaliin tahtiin, joten en ole tilanteesta kovin huolissani. Hänen tukkansa kiiltää ja massu on iltaisin pyöreänä. Kuitenkin tilanne meillä on se, että useimmiten päiväkotipäivän aikana hän juo maitoa useammalla aterialla, mutta muuten kieltäytyy syömästä mitään. Tai jos syö niin ihan muutaman suullisen. Sitten kotiin tultuaan hän aloittaa kunnon tankkauksen ja 17-19 välillä hän syö todella paljon. Esimerkiksi 7 isoa perunaa voilla ja 300-500g raejuustoa. Vaikka hän ei ole viiteen mennessä syönyt koko päivänä juuri mitään, hän kuitenkin jaksaa yllättävän hyvin. Joku toinen poika olisi varmaan ihan tööt, mutta A porskuttaa urheasti ja on yleensä aina todella hyvällä tuulella kun menen hänet hakemaan päiväkodista.

Kuitenkin loppujen lopuksi täytyy sanoa, että minusta A:n ruokailusta ei kannata kenenkään aikuisen ottaa stressiä. Hän syö, kun hänellä on nälkä. Hän ei ole aliravittu. Hän on aivan normaalivartaloinen, ehkä hieman hoikka, mutta ei edes sitä. Jos A ei syö kun hänelle jotain tarjoaa, siitä ei kannata kantaa liikaa murhetta. Kyllä hän kieltäytyy ruoasta kotonakin, ei ainoastaan päiväkodissa tai vieraissa paikoissa. Ei kannata huolehtia liikaa, siinä vaan saa itselleen pahan mielen aikaan. Hän kyllä elää ja kasvaa ihan normaalisti. Kiitokset teille, jotka olette häntä kodin ulkopuolella ruokkineet ja hänen erikoisuuksiaan palvelleet!

 In this post I talk about my son's diet. The daycare asked me how could they help him eat more during the day and I promised to make a list. Basically he eats very clear textured things - which he can eat with his hands and he eats them when they are warm usually. Rice, noodles, pasta, potatoes - those are the favourites. Of course cottage cheese as well, it always goes through. But also he eats carrots (boiled), broccoli (steamed) and green beans (fried) - if they are made to his liking. Berry yogurt usually goes well as well. There are some others. Basically i think the main point is this: If you are the one trying to get him to eat: RElax! He will eat when he is hungry. At the moment there are days when he's only had milk during the daycare and then between five and seven at night he will eat 7 big potatoes and 300-500g of cottage cheese. He seems to like a routine of just one big meal per day. This does not make him too cranky during the day, which is odd as personally I'd be climbing walls if that happened to me. He has grown perfectly normal - he is 10% taller than most and 10% lighter on his weight than the average. But this is how he has been throughout his whole life. So overall, I think this is not something we should be that worried about.

PhD Students Night

Viime viikolla kissanristiäisiä riitti. Väikkäriopiskelijoillekin oli taas tarjolla seminaaria ja illan viettoa.

 Viittä vaille valmiit tiedekunnan tutkijat esittelivät tutkimuksiaan.

Illemmalla sitten syötiin ja sosialisoitiin Opinkiven saunalla sitten.

Kiinalaisvahvistuksetkin olivat mukana menossa.

Meidän tutkimusryhmä oli hyvin edustettuna, eli kaikki neljä PhD studenttia olivat paikalla.

Sami oli tehnyt meille herkullisia fileitä uunissa.

Sapuskat

Loppujen lopuksi havaitsimme, että suomalaisia oli paikalla vähemmistö. Mikseivät suomalaiset näe näiden sosiaalisten tilanteiden mahdollisuuksia?

Minulle ainakin on väitöskirjatyössäni ollut nimenomaan ryhmästä apua ja tukea - sellaisia vinkkejä, joita ohjaajilta ei saa.

Last week we had a nice PhD students' seminar plus evening event. First we heard four interesting presentations from almost ready PhD students and then enjoyed the nice food. My own research group, Global Information Systems had 100% participation, which I thought was pretty impressive. Finns overall were the minority in this event though - makes you wonder why Finnish PhD students don't see the benefit of social events like these - personally I have gotten a lot of support from my peers - this can really make you learn things which supervisors don't always remember to mention... And it's a much lower threshold to ask for help even for the smallest question...

Koulutusviennin kaupallistaminen ja tulevaisuuden luokkahuone?

Olin viime viikolla Tekesin järjestämässä Koulutusviennin kaupallistaminen -Workshopissa Finlandia-talolla.

Meillähän on tarkoitus pyöräyttää suomalaista koulutusta Kiinan markkinoille tänä vuonna - siispä tämä oli oiva tilaisuus tavata suomalaisia koulutusalan yrityksiä.

Paikalla oli tosi mukavasti edustusta sekä yritys- että yliopistosektoreilta.

Jokaisella ryhmällä oli reilun tunnin verran aikaa kehitellä omaa konseptiaan, jolla suomalaista koulutusta voitaisiin myydä ulkomaille.

Minä olin ryhmässä, jossa mietittiin tulevaisuuden luokkahuonetta. Tällä hetkellä eletään vielä aikaa, jossa 'uutta' teknologiaa on mobiililaite per oppija. Kuitenkaan en voinut auttaa sitä, että aivoni katsovat pidemmälle tulevaisuuteen: Mitä on tulevaisuuden oppiminen? Se on juuri sitä Kaikkiallistamista - että opitaan siinä kaiken muun ohella. Lopulta laitteet ovat vain laitteita - varmasti oppiminen tulee ensiksi irtoamaan luokkahuone-konseptista - ehkä tulevaisuuden luokkahuoneet ovat virtuaalisia Adobe-connect tiloja, joihin opiskelijat voivat tulla mukaan mistäpäin tahansa. Sitten seuraava askel on se, etä luokkahuone katoaa ja se on siellä, missä oppijakin - kahviloissa, julkisissa tiloissa - jopa vessassa... Tässä vaiheessa pitää varmaan tunnustaa, että itsehän olen ollut jo menneisyydessä sitä mieltä, että etenkin ulkoa opiskeluun WC:n seinä on mitä parhain liitutaulu. Sen kautta minä olen oppinut Amerikan osavaltioiden nimet, Aasian joet ja Suomen kalalajit... Tällä hetkellä meidän vessan seinällä on muuten Kiinan provinssit-kartta, koska minua hävettää, etten tiedä, mistä päin Kiinaa joku itsensä esitellyt uusi ihminen on kotoisin... Toki isoimmat ja tunnetuimmat provinssit tiedän hyvin, mutta pienempien sijainteja en sitten lainkaan. Mutta eipäs eksytä asiasta.

Ryhmämme kanssa me siis pohdimme, millaisia palveluita tulevaisuuden luokkahuonetta varten olisi hyvä niputtaa.

Totesimme, että tulevaisuuden luokkahuoneen muutos pitäisi ehkä aloittaa nimenomaan opettajien asenteita muuttamalla. Suomessa ollaan kuitenkin niin kovasti jo edellä nimenomaan sekä pedagogiikassa että tutkivassa- ja yhteisöllisessä oppimisessa, joten ehkä ensiksi pitäisi muuttaa tulevaisuuden opettajien asenteita viennin kohdemaassa. 

Meidän ratkaisumme nimi oli 'Avoin koulu', jossa opetus on joustavaa ja teknologian avulla tuettua. Toki yhdessä aamussa ei päästä konseptia pidemmälle.

Koulutusviennin suurimpia haasteita meidän mielestämme olivat mm. 'miten päästä kilpailijoista kumppaneiksi' ja toinen on tietysti luotettavien partnereiden löytäminen kohdemaasta.

Kaiken kaikkiiaan aamu oli oikein hyödyllinen minun työlleni.

Löysin uusia potentiaalisia yhteistyökumppaneita ja sen lisäksi sain paljon ideoita Next Generation of eTextbooks projektia varten. Tällaisissa projekteissa ehkä parasta on juuri se, millaisia ideoita itse saa toisten ajatusten kautta.

Pääsin myös ensimmäistä kertaa hypistelemään Leia Median ePaperi-lukijaa, joka toimii aurinkoenergialla. (Olen suvereenisti markkinoinut tätä tuotetta Kiinassa jo monta kuukautta vaikka en ole aiemmin edes nähnyt sitä...)

Kiitos Tekesille hyvistä järjestelyistä ja kiitos kanssa osallistujille kiinnostavista keskusteluista!

Last week on Friday I was in Finlandia hall, in a workshop for Commercialization of Finnish Education export. The idea was to put Finnish companies together in a full-service solution, which might give us competitive advantage when selling Educational technologies and services abroad. This morning was excellent for locating who is who in Finnish educational companies. On top of that we heard some impressive examples from Finnish Education Group and SkillPixels on their solutions for exporting their activities to various countries around the world. I was obviously listening in for our 'Next Generation of e-Textbooks' project, which is trying to do just this: A full value-chain business model for the educational Chinese market. I participated into a workshop whose assignment was to find a solution around 'Future Classroom'. Of course we are still living in a world where 'tablet per student' is a future not current for most schools, but in our workshop we also tried to imagine further - to the learning of future, happening perhaps outside the walls of classrooms. Is the future of classrooms in coffee shops, at workplace or where ever the learner is - or even happening without devices? What will we sell then?

Hyvin suunniteltu viikko

 Ai että taas olis vaikka mitä asiaa, mutta ei aikaa kirjoitella ylös. Ärsyttävää. Ei vaikka kuinka puristelisi niitä minuutteja viikosta ulos. Kalastajan vaimo jutteli hyviä ajatuksia menneellä viikolla ajankäytön hallinnasta täällä.

Minä noudatankin aika paljon elämän hallinnan ohjeita: käytän Google-kalenteria, johon merkkaan kaikki menot. Su/Ma käymme mieheni kanssa läpi, että mitä tulevalla viikolla tulee tapahtumaan. Esim tää viikko on ihan niin perus kun olla ja voi.

Suunnitellut liikunnat:
2x sali
2-3x Kempo
1x vauvauinti

Näiden lisäksi maanantaisin käydään kaupassa ostamassa viikon ruoat. Tän viikon päivällislista:
Ma: mushrooms&egg
Ti: mapotofu
Ke: pasta with mince
To: thai (tilataan)
Pe: piti olla tonnikalaa, mutta citymarkettin kalatiski oli rempassa, joten joutuu ostamaan sen sit myöhemmin
La: Dahl & egg fried rice
Su: Mushroom jelousie

 Lounaaksi syön yleensä jotain ulkona/edellispäivän tähteet, lisäksi iltapäivisin rahkaa ja hedelmiä. Aamulla syön vaihtelevasti joko voileipää/puuroa&kananmunan valkuaisia tms. Illalla rusinoita ja tietysti joskus jotain herkkuja (minulle ne on vaikka venäläinen yogutti tai joku juustopala).

Lisäksi suunnittelen yleensä viikon verran asuja valmiiksi samalla kun käyn läpi puhtaat pyykit. Minulla on tapana tehdä kokonaisen asukokonaisuuden pinoja, joissa on siis alusvaatteista sukkiksiin ja päälysvaatteisiin odottamassa niin että aamulla ei tarvitse miettiä, mitähän tänään päälle pantaisiin. Kuitenkaan tämä ei joka aamu toimi - toisinaan fiiliksen mukaan on tehtävä nopea muutos asuun, vaikkapa business meetingin takia karvaliivi vaihtuu jakkutakiksi tms. Olen liukkailla keleillä (joita tänä talvena on ollut ihan tarpeeksi) todella huono vaihtelemaan kenkiä. Haluan sellaiset kengät, jotka varmana pitää, eikä tarvitse kaatuilla, joten olen taas käyttänyt melkein koko talven samoja saapikkaita. Elän toivossa, että keväämmällä voin ottaa käyttöön pari muutakin joulun aikaan ostamaani paria.

Muita pikkuasioita, jotka helpottavat arkea on liikuntakassien pakkaaminen valmiiksi. Sali/Kempo/Uinti/tms kasseja minulla on aina odottamassa iskussa, koska ei aamuisin niidenkään pakkaamiselle ole aikaa, joten siinä säästyy monelta hampaankiristykseltä, kun vaan voi poimia rivistä mukaan.  Niissä on hyvä olla pyyhettä ja deodoranttia yms perushygieniaa myös mukana.

Töissä minulla on 'Things to do' lista, eli A4, jolle työkaverini silloin tällöin nauravat. Siinä on jokaiselle projektille oma kategoria ja lisäksi 'Muut' ja 'Väikkäri' kategoriat. Muissa lukee usein, että 'Maksa laskut'. Olen tosi huono muistamaan käydä verkkopankissa. Miksi se onkin niin vastenmielistä?

Ihmiselle, joka on niin epäjärjestelmällinen kuin minä, minulla on paljon ns. viikon tukirakenteita. Niiden avulla arki pyörii. Toki on hyvä olla varautunut siihen, että muutoksia tulee. Tällä viikolla esimerkiksi serkkuni tuli kaupunkiin ja pyysi nähdä meitä. Niinpä se aiheutti seuraavat muutokset: Keskiviikon kempo jäi väliin ja päätin mennä sulkapalloon sen sijaan, koska se tapahtuu aiemmin illalla. Tänään siis illalla vieraillaan setäni luona ja siis pasta siirtyy perjantain ateriaksi. Monilla asioilla on vaikutusta toisiinsa. Kuitenkin ajattelen niin, että epävarmuuden sietokyky on yksi 2010-luvun peruskompetensseista, joita olisi hyvä osata.

Millaisia tapoja teillä on arkipäivän hallintaan?

How is it that there is only so many hours per week? Into this post I have put together some routines which help me to get stuff done in my daily life. Well planned is halfly done, right?
1. Plan sports (2-3 Kempos, 1 Baby swimming, 2 Gyms)
2. Plan weekly dinners: 
Mo: mushrooms&egg
Tu: mapotofu
We: pasta with mince
Thu: thai (ordered in)
Fri: Should have been tuna, but citymarket fish desk was closed:(
Sat: Dahl & egg fried rice
Sun: Mushroom jelousie
3. Plan what you wear - I try to put aside 2-4 outfits so that I don't have to find my clothes each morning... 
4. Pack sports bags ready so you don't have  to use time in the morning/after work for that
Google calendar is my biggest weapon for time management. Of course plans always might change and I think that tolerance of unsecurity is quite important as well, but of course you can fit much more into your week by planning it well. What kinds of routines you have for time management?

Aalto-Alvarissa

 Oltiin perjantaina mummin, papan ja isin kanssa Aalto-alvarissa.

 Nyt kotiinpaluumme jälkeen olemme käyneet siellä 1-2 kertaa viikossa, sillä poikani rakastaa vettä.

 Hänellä on Seasquad merkkinen kellutuspuku, jonka avulla hän vetää suvereenisti kaikki altaat läpi.

 Veimme hänet vauva-uintiin 3-kuisena. Ehkä tämä harrastus tarttui silloin.

 Sen tiedän, että A:n mielestä mikään ei ole paremaa kuin kylpy tai uimahalli.

 Aalto-alvarista tykkään, koska siellä on niin monipuolisesti tekemistä.

 Yleensä olemme n. 45min-1h verran. Sitä enempää pieni ei jaksa olla.

 Hän lähtee myös pois mielellään, sillä hän tietää, että pääsee saunaan.

 Pukuhuoneessa saa myös mehua ja yleensä vielä jotain evästäkin päälle.

 Odottelen, että hänestä kasvaisi minulle sellainen uimakaveri, että voisimme alkaa uida taas matkaa.

Mutta siihen on vielä pitkä matka. Tässä vaiheessa nautitaan vaan kylpylässä lotrailusta. Olen lohduttautunut sillä, että onhan sekin aktiivisempaa kuin sohvalla istuminen, vaikkei olisikaan varsinaista 'aikuisten liikuntaa'.

Last week we visited Aalto Alvari, the Swimming hall of Jyväskylä with grandma. My son is very enthusiastic about water - he simply loves it. Actually we've started to go 1-2 times per week as a family anyways. This is a nice activity for us all. Maybe not the most excersise for the adoults but better than lying on the coach, that's for sure. The small finn in his floating suit is very very fast, so even if he cannot drown in it, there is still a lot of fast movements to do for us as the supervisors:)

Double Happiness

 Lähemmäs seitsemän vuotta sitten (mihin tää aika menee?) juhlimme häitämme. Meillä oli aika (minun mielestäni) pienehköt häät - vain 40 vierasta per nenä. Noista 80 hengestä kolme juhli eilen omia häitään (tosin siis kyseessä ei ole kolmoisliitto, kiitos ajatuksesta). Olen niin onnellinen kaikkien teidän puolesta! Sattuneesta syystä emme voi olla kaksissa juhlissa yhtäaikaa, mutta onneksi toinen pariskunta olikin hienosti ottanut tämän huomioon järjestäen juhlat myöhemmin keväällä vaikka avioituminen tapahtuukin tänään. Paljon onnea teille ystävät rakkaat! Ja kiitokset kutsuista! Tällaisen tilaisuuden takia on helppo pakata (extended)perhe autoon ja päräyttää takaisin Helsinkiin, jossa jo olinkin tällä viikolla torstaina.

Olipa pitkästä aikaa todella mukavat häät! Kiitokset A-L&T! Olimme myös kovin otettuja siitä, että meidän häiden useampaa perinnettä oli jatkettu eteenpäin. Myös ystävänne ja sukulaisenne olivat mitä mainiointa seuraa. Käyn kuvat läpi lähiaikoina ja kysyn sitten teiltä, josko niistä joitakin saisin täällä blogissakin vilauttaa. Kiitokset vielä!

Yesterday three of the 80 people from our guestlist for our own wedding 7 years ago got hitched. I am so happy for all you guys for finding your partners! I had great fun and it was nice to see some of our wedding traditions living onwards. Such an honor! Thank you for both couples for the invitations!

kuvat/pictures (c) Eero Pykäläinen

Sush-easy!

 Viikonloppuna on kiva juetlla perhejuttuja. Tää on kyllä ollut yks haasteellisimmista viikoista taas, mutta oli siinä omat highlighttinsakin. Välillä tuli itkettyä, välillä naurettua.

 Torstaina ajelin kotiin Helsingin reissultani ja juttelin puhelimessa yhden vanhimmista ystävistäni kanssa. Tai no sanotaan, että vanhimman!

 Hän sanoi, että jos olisi tulossa työmatkalta kotiin, ei millään voisi kutsua vieraita sinne.

 Maailmassa ihmiset ovat niin erilaisia. Haluaisin tässä huomauttaa, että aikaisempi kirjoitukseni liittyen mieheni erilaisuuteen antoi hänestä vääristyneen kuvan. Kyllä hän tykkää myös, että meillä käy silloin tällöin vieraita, vaan mielummin harvemmin ja vähemmässä määrin kuin minä. Hänen hienotunteisuutensa poissaolollaan minun bileistäni johtuu yleensä siitä, että olen menneisyydessä ollut todella itsekäs ja kutsunut liian pienen asunnon täyteen väkeä koko viikonlopuksi, mikä on ollut kohtuutonta, eikä millään tavalla ole ottanut huomioon hänen tunteitaan. Nykyisin yritän kovasti parantaa, mutta jos olisitte itse eläneet mun kanssa niin varmaan ymmärtäisitte häntä hyvin. Voin usein olla todella sietämätön aikatauluineni. Silti minulla on vilpittömästi kärsivällisin mies, jonka tiedän. Kiitos rakas kun kestät mua <3

 Saavuin Jyväskylään hyvissä ajoin, klo 17:25.

 Klo 17:40 olin käynyt mestarin herkussa ostamassa kassillisen sushia sekä pullon pepsimaxia ja alkossa ostamassa valkoviinitonkan.

 Kotona olin 17:46. Mieheni oli jo etukäteen kertonut minulle, että jos en ole kotona, kun kutsumani sukulaiset saapuvat, hän ei päästä heitä sisälle.

 No, onneksi ehdin siis nipin napin ja ensimmäiset ilmaantuivat 5minuuttia kotiinsaapumisestani.

 Minä todellakin saan ihmisistä energiaa. Ne ovat niitä minun pattereitani.

 Sanoinko, että koko viikon meillä on ollut anoppi miehineen kylässä? Tämä on myös hyvin normaalia arkea meille - ihmisiä tulee ja menee ja minusta se on vaan ihanaa.

 Toki on niin, että kaikille tällainen elämäntyyli ei sopisi, mutta minulle se sopii mainiosti ja poikani diagnoosistaan huolimatta on todella onnellinen ison määrän ihmisiä keskellä. Hän ei ikinä ole vältellyt tai pelännyt ihmisiä. Ehkä se johtuu siitä, että hänen elämässään ihmisiä tulee ja menee ja se on sitä normaalia rutiinia - ei mitään erikoista.

 Sushi-ilta oli oikein onnistunut. Kaikki rullat meni ja vielä sedän vaimon tekemä kaurapaistoskin päälle. Mun sukulaiset on siitä yksinkertaisia, että puolet voi kestitä valkoviinillä ja puolet pepsimaksilla. Aika simppeliä ja tehokasta.

 Kiitokset kaikille osallistuneille! Kiva, kun jaksoitte leikkiä pikkuisen kanssa. Kaikista pahinta hänelle oli se, kun eno kehtasi lähteä kotiin.

  Ai mikä katkera itku siitä syntyi, kun leikkikaveria ei enää ollut käärimässä peittoon ja retuuttamassa. Mokoma!

 This Friday I drove home from Helsinki and after that had a sushi&Wine/Pepsimax night to my relatives. I talked on the phone on my way home in the car with my oldest friend who said she would never take any visitors to her home just after returning from a business trip. People are so different! I was totally relaxed and sucked the energy from my dear relatives. Thank you for coming and playing with Top Fish. To him, the only part that was unpleasant was when uncle dared to leave him! The game of rolling him into the rug had been way too much fun. That's the end of that!

 Thank you all for coming!