Laukun hautajaiset ja muita Kiinatarinoita

 Kakkospäivänä Kiinassa tuntuu taas siltä kuin olisin ihminen. Nukuin 9h putkeen (kiitos poikani kun sinä nukuit sen 5+10h...) Kävin suihkssa, pesin ja kuivasin hiukset. Oho että on eri olo kuin eilen.
Nää jätkät paineli klo 9 laamatemppeliin. Mä olin silleen että kiitos käänän kylkeä siinä vaiheessa. Mieheni sinnikkyys palkittiin, sillä me vihdoin saimme käsiimme kaksi ihka-aitoa Pekingin metrokorttia, joilla huomenna on tarkoitus hurauttaa Badalingiin. Matka Kiinan muurillehan maksaa siis hirvittävän kamalat 60senttiä tuolla kortilla.

Poikani intoutui syömään hyvin tänään, eli riisiä kasviksilla ja munalla meni taas alas. Eiköhän tällä pöperöllä elä kuukauden. Hänen kunniakseen sanottakoon että maistoi tänään myös herneenpalkoa mutta tuli siihen tulokseen ettei ollut hänen juttunsa.

 Parsakaali sen sijaan ei maistunut hänelle tänään.

Minun ohjelmassani oli visiitti Dazhalan Jielle eli silkkikadulle.

 Jossa Century Silkissä kävin tinkaamassa itselleni hameen ja mekon. Saas nähdä mitä niistä tulee.

Pekingissä oli ihan perussää, hieman savusumuinen mut ei pahasti.

 Poikanen oli mukana Tienanmenille yrittäneessä joukossa, joka sitten tajusi viimein ettei sinne tänään ollut asiaa. Sellaista Kiinassa joskus on, että ihmisten aukiolle ei voi päästää ihmisiä.

 Paikallista muotia.

 Silmäpussit eivät ole kadonneet, mutta tänään sentään kärsi poseerata. Eilen tuntui et näyttäisin kameralle vaan pelkkää keskaria.

 Tyydyimme siis vaan vähän shoppailemaan.

Ostin A:lle uuden kassin vaippakassiksi. Vanha kunnon libero sai mennä roskiin Pekingissä.

Tämä hyvin palvellut laukku on seurannut A:ta sitten synnäriltä asti, joten olipa herkkä hetki jättää se. Mut joo arvostan sitä, että laukussa vetskari toimii...

 Dazhalanille oli pamahtanut Madame Tussauds... Toistaiseksi jonot eivät huimanneet päätä, mietin että olisinko edes tuntenut vahanukkeja, jotka siellä vastaan olisivat tulleet...

 En tiedä voikohan kukaan varsinaisesti käsittää sitä, miten hyvältä Starbucksin Caramel Latte maistuu Kiinassa? Siihen päivään kun useimmiten mahtuu aika paljon stressiä ja paikasta toiseen juoksentelua ja unettomuutta ja pinnan kiristelyä. Comfort drink!

 Tino setä pääsi vähän kokeilemaan pinnaansa pienen juoksentelijan kanssa. Tämä järjestely toimi hyvin. Minä menin edeltä ja olin ns. porkkana, hän tuli jäljessä ja oli se keppi. Niinpä poika pysyi kurssissa.

 Joo oothan sää nyt ihan kamalan söpö.

 Toinen päivä oli ekaa inhimillisempi. Vähemmän suorittamista, enemmän perustarpeista vastaamista. Huomenna sit muurille.

Day2 in Beijing has been mainly about shopping. And a little about eating. I went and ordered two taylor made clothing items from a woman that rips me off every time. Let's see how they turn up. Tienananmen square was blocked from toursists, which meant that my male colleagues mainly saw the Lama temple today and that was it. Overall, we did manage to eat well and gossip on top, so surely not a bad day in the world. Need to go to bed now, we are taking an early train to Badaling, the Great Wall that is.

Jetlagissa

Varoitus: Tämä postaus sisältää ruokapornoa.

Mun fiilikset Aasian lennon jälkeisenä päivänä ovat joka kerta samat: Ei tunnu siltä, että olisin ihminen sitten lainkaan. Jetlag nimittäin on jotain ihan hirveetä kestää. Viime vuoden nurinaa samasta aiheesta. Tänäkin vuonna pitkä lento tuntui lyhyeltä, lapsukainen ei ollut vaivaksi. Hän nukahti ennen kuin kone nousi jo ja asettelin hänet nukkumaan jalkoihini. Purseri ystävälliesti antoi minun pitää hänet siellä vaikkei se varsinaisesti ollutkaan regulaatioiden mukaista, vain alle kaksi vuotiaat saisivat finnairin koneessa nukkua jaloissa. Hän on kyllä nukkunut ainakin viidellä lennolla sitten kolme täytettyään ja näin lennot ovat kuluneet vaivatta.

Olin muutenkin itse hilpeällä tuulella, koska päätin lääkitä itseäni loman kunniaksi ylimääräisellä  viinilasillisella tai parilla Kungfu girliä. Minäkö alkoholisti? Haluan ajatella mielummin niin, että jos olen hyvällä tuulella koneessa, se on myös kanssamatkustajieni etu. Lapsonen nukkui ehkä 2-3h ja oli sit lopun aikaa pystyssä. Katseli videoita ja leikki omenalla ja autolla. Siinäpä se. Minä katselin elokuvan syöpäsairaista teineistä, mikä oli just tarpeeks aivoton siihen hetkeen ja päälle kirjoittelin tän vuoden runokokoelmaan, joka tuli nyt sekin aloitettua. Olihan se jo aikakin, onhan nyt jo lokakuukin.

Hieman väsynyttä porukkaa...

 Pekingissä maailma näytti NIIN tutulta. Kuin olisi kotiinsa tullut. Kaikki terminaalin lähikaupat, tuijottavat "Walking Dead" mummot, jotka huutelevat, että 'hänellä on kylmä!' Se savusumu. Pölyn ja hiekan määrä. Aamuruuhka taksissa. Meille 'tervetuloa takaisin' toivotteleva hotellin henkilökunta. Ränsistyneet pilvenpiirtäjät, ylihintaisia hedelmiä kauppaavat katuäijät. Kyllä Kiina on juuri sellainen niin kuin sen hyvin muistan. Tämä on minun Kiinani, kyllä.
Sain ruokaorgasmin toisensa perään Schezhuan ravintolassa lounasaikaan. Jo etukäteen sanoin, että tänään syödään vihreitä papuja, eikä siitä keskustella. Sen lisäksi menussa oli kuminalammasta, teatree-sieniä ja vähän muitakin juttuja. Ruoka Euroopassa ei vaan maistu näin hyvältä. Sori. Ja aivan överi määrä kolmelle plus puolikkaalle hengelle maksoi sen 10euroa. Onpa Pekingissä kallista verrattuna Xi'aniin, sen unohdan usein.


Mut muuten sitten eka päivä onkin ollut lähinnä selviytymistaistelua. Että pääsisi nukkumaan. Ei tunnu siltä, että olisi ihminen lainkaan, on tavallaan elossa mutta mistään asiasta nauttiminen on kyllä vaikeaa... Päätettiin tehdä jotain rentoa, eli se oli visiitti eläintarhaan, joka on tästä Haidian teknologia-alueelta pienen matkan päässä.

Siellä on iso leikkipuisto, jossa A juoksenteli riemuissaan ja olisi ollut vaikka kuinka pitkään. Oltiin kaks vuotta sitten siellä varmaan kolmesti, mutta silti olin unohtanut miten iiiso alue se oli, ainakin käveltyä tuli kovin.

Illalla oltiin niin kuitteja että skipattiin dinner ja minä vaihdoin sen pariin Tsing Taohon Tinon kanssa aulabaarissa rupatellen. Nyt oon ihan lopussa, mut lapsi valvoo joten testailen VPN:ää.. Terkut Suomeen varsinkin enolle, jolla oli eilen synttärit! *toimituksen huomio: Nukahdin sit kesken tän blogin lähetyksen. Nyt kakkospäivänä 9-10tunnin yöunien jälkeen alkaa tuntua taas ihmiseltä. Tänään Tienanmenille ja vähän shoppaamaan.

So every year, the same complaints: Flying east is really killing me. I hate jetlags, when I haven't slept on the plain. Makes you feel so unhuman and the whole world is shaking up and down. The flight went with excellent performance from Topfish once more. Then food orgasms for lunch, to the zoo and drinks at the lobby bar. I will need to sleep now, although Tops is still up and so am I.... 

Harmaassa hirsitalossa

Lentopäivä, mut palailen vielä viime viikon tunnelmiin ajastetulla postauksella...

 Tuntuu, ettei meidän edellisestä Iin visiitistä voi mitenkään olla kahta vuotta, eikä olekaan, mä tarkastin että käytiin keväällä 2013, mut en ollut postannut mitään siitä visiitistä blogiin...

Nämä lapsuuden ystäväni lapsukaiset ne vaan kasvaa. Voi apua kun vanhin on kohta jo teini. Juttelin hänen kanssaan siitä, että mitä on Botox. Oli muuten avartava keskustelu ja hän piti minulle vielä kertausesitelmänkin päälle aiheesta. Ihana E!

Sisarensa on edelleen Panda-fani. Olen muutaman tuotteen tuonut hänelle vuosien varrella. Kaikki näyttää edelleen mahtuvan päälle.

Nuorin taas on varsinainen huumorimies. Aika huikeaa hänenikäiseltään...

Minun pikkuiseni sulautui joukkoon ja nautti lasten seurasta selvästi.

Täytyypä sanoa, että minä, jolla ei tunnetusti ole siis minkäänlaista vauvakuumetta, koin jonkinlaista kateutta ison lapsikatraan sisaruussuhteista.

Toki soisin veljen tai sisaren myös omalleni. Se ei vaan tällä hetkellä ole ajankohtaista.

Kun siskot ovat koulussa, veljet ovat vielä kotona.

Entisen poliisin koti on nykyisin enää sisustettu poliisein.

Muuta sisustusta on hyvällä maulla valikoitu.

Lapsikasa.

Leikkipuisto on lähellä.

Käytiin keinumassa vielä ennen kotiinlähtöä.

Voi miten mukava oli taas nähdä pitkästä aikaa. On ihana havaita, miten lapsista kasvaa omia persooniaan. Mietin, että voisikohan minusta olla joskus samanlaista aikuista seuraa E:n tyttärille kuin vaikka hänen vanhemmistaan on ollut minulle. Oli mahtavaa taas jutella myöhään yöhön. Jännä, että vaikka tapaamisesta saattaa olla vuosi tai reilukin niin ystävyydessä mikään ei muutu. Kiitos kun saatiin taas käydä ja imeä teidän lapsiperhe-energiaa vähän meillekin.

Today we are flying to China, but I am still going back to last week and my visit to Ii. There lies the grey-blue log house of my childhood friend. Her kids grow so fast - I've seen them a little over a year ago and already every year you see some changes in them. The oldest is like little E, every proper and good. The second one is her own master, she's a panda fan and poses the most amazing pictures. The third is a peaceful one, and the youngest, the fourth is quite a humour man.. Quite a set of amazing kids. First time for a while I felt sadness towards Tops not having a sibling. It's not really something we are planning in our lives right now, but of course I can see how he'd benefit from having a brother or sister. It was great to visit once more in the North. Never cease to amaze how it doesn't really matter how rarely we meet, I still feel a very deep connection to my friend and I feel like I understand her, her dreams and ambitions and even her choices even though she's decided to live a life that's very different from mine. I still feel close. Thank you for having us!

Lähtötunnelmissa

All my bags are packed and I'm ready to go...

Tässä viikon verran olen fiilistellyt lähtöämme taas. Vaikkakin tänä vuonna tuntuu, että emme ole juurikaan poissa, niin ohan se aina sellainen mietinnän paikka. Vaikka kuinka varautuisi, aika yleensä loppuu kesken ja jotain asioita jää tekemättä. Täytyy sanoa että kun on jo kahdesti muuttanut Kiinaan, niin tää kolmas kerta on jo aika paljon vähemmän stressaava (mulle) kuin aiemmat. Yleensä tosin lähtöaamuna oon kuitenkin huutanut molemmille miehilleni - täytyy tällä kertaa yrittää pysyä rauhallisena ja ottaa rennosti. Raportoin myöhemmin, että onnistuiko.

Pakattu on jo viikonloppuna, tälle päivälle on jäänyt kuitenkin vähän säätöä, osittain liittyen Elämään, osittain lähtemiseen:
* Lippujen printtaukset (J hoitaa)
* Postien kääntö sedän residenssiin.
* Lähtöselvitys (joka hoidettiin Tinon kans klo 7:15 tänä aamuna jotta saatiin haluamamme paikat koneesta)
* Kiinan sisäisten lentojen hommaaminen Ctripistä
* Kameran akkujen lataaminen
* Pekingin aikatauluista säätämistä. (Jatkuu huomenna)
* Yhden harkkatyöluennon vetäminen
* Kolmen ohjattavan kanssa aiheiden fiksailu
*Muramasa Industriesin sivujen uudelleen ohjaus (joka oli hieman haasteellista koska en ole koodaillut HTML:ää varmaan neljään vuoteen... Joten mitään ohjelmia ei löytynyt koneelta. Ei FTP:tä ei mitään koodaus softaa tms... Notepadikin no, se nyt sentään löytyi kun on tarpeeks vanha winkkari...) Mut hymyilytti, koska eihän tollaset taidot mihinkään katoa, eli onnistuin. Jesh! 
*A:n PECSien valikointi ja niputtaminen 
*Matkalaskut
*Laskujen maksu
*Kiinan kuluveloitus

 Meidän aikataulu on sellainen, että ollaan eka viikko Pekingissä, jossa lähinnä lomaillaan. Pekingin viikon jälkeen mennään siis kotiin, Xi'aniin, jossa odottavat kaikki Kiinan 'perhe' eli tutkimusryhmäläiset. Näillä näkymin marraskuu menee siis Xi'anissa ja loppupäästä sit pari päivää vielä pääkaupunkiseudulla viimeiset silkkimekot teettäen ja ihmetellen muuria ja kiellettyä kaupunkia once more.

Ollaan sen verran onnekkaita että saadaan vieraita molemmista päistä reissua eli ekalle viikolle mukaan lähtee Tino ja vikalle reilulle viikolle mukaan tulevat kaksi työkaveriani ja myös toisen puoliso, joka on blogimaailmastakin teille tuttu Sara. Odotan innolla miten miesseuraan palaa meiltä niin hermot kun kaksi valokuvaajaa Kiinassa tarkoittanee että kerrankin ei tarvii miettiä, et kuka ottais asukuvat!  Mut ihana nähdä muutekin tuttuja maisemia rakkaiden ihmisten kanssa.

Huomisilta kuluukin sit koneessa. En odota innolla sitä Jetlagia, jonka saa aikaan kun matkustaa itäänpäin eikä kuitenkaan saa lennolla nukuttua. Vaikka mulla on sekä melatoniini että alkoholisuunnitelmia niin jostain syystä en usko tän kombon pelaamiseen. Mut toisaalta ainakin huomenna voi ottaa muutaman viinilasin hyvässä seurassa ja hyvällä tuurilla lapsi antaa katsoa leffaakin päälle. Eihän 3-vuotiaan kanssa lentäminen oikeastaan ole hassumpaa, vai oletteko erimieltä?

Eli siijuu when I siijuu. Kahden kodin ongelma on se, että aina jää osa rakkaista taa. Mut 41 päivää Kiinassa on niin lyhyt juttu, ettei siinä ehdi kuin pikkuisen hengittää savusumua ja sitten se on ohi. Nähdään!

Mun lähtöfiilistelymusaa...

So I'm leaving in the mid day, with a jet plane. Not for long! But it still feels like leaving. I don't know about you, but I like dwelling on feelings, it's pretty much my favourite hobby and even this time, it's hard and easy to leave at the same time. I have moved to China twice before, so going for 41 days is nothing. But still the syndrome of two lives goes on: Always you leave some people behind. Some that you hold in your hearth tighter than others. That's what's difficult about leaving. I've been saying goodbyes for a week. We are lucky that way that this time we get to bring four friends with us for smaller periods both from the beginning as well as the end of our journey. The itienary right now is Beijing - Xi'an - Beijing, as there's no direct flights anyways, we are spending some holiday days enjoying the Capital. It's supposed to be +19C and sunny! And by sunny, BJ of course means sunny through the ash cloud, but regardless, I am feeling optimistic. Not so keen on the jetlag that will follow as I doubt I'll be sleeping next night at all. Which is at least very usual for me. So booze and melatonine if my child falls asleep will be my drug coctail. Let's see how that works. I'm so ready to go now, it's time.