European Taikai Lisbon 2015 Day 1

 European Taikai in Lisbon kicked off on the 2nd of October this year. / Euroopan taikai Lissabonissa alkoi 2.lokakuuta.

 As usual, getting to the actual Taikai site was a bit of a hike. / Kuten tavallista, taikai-paikalle pääseminen vaati aikamoisia ponnisteluja. Meillä meni viralliselta hotellilta julkisilla 'vain 1,5' tuntia.

 The best thing about Taikais is of course the reunions of dear friends from all over the world. /Parasta taikaissa on tietenkin vanhojen ja uusien ystävien kohtaaminen vuosien jälkeen.

 I've trained Shorinji Kempo for 15years this Autumn. That means more than a 100 facebook friends in Shorinji Kempo alone. It's one big happy family. / Olen treenannut Shorinji Kempoa nyt 15 vuotta tänä syksynä. Se tarkoittaa yli 100 fb-ystävää. Shorinji Kempo on enemmänkin niin kuin iso-iso perhe.

 My uncle Timo had a double duty on this camp: He was doing his 5th dan exam and also competing on the embu opens with me. / Setäni Timo on yksi tämän leirin työn sankareista. Hän sekä suoritti 5.danin tenttinsä että kisaili kanssani embuista.

 Even in a big family, there's some people who are closer than others.../Jokaisessa perheessä on läheisempiä ja vieläkin läheisempiä ihmisiä.

This European Taikai had 500+ kenshis from Europe and all over the world./ Paikalle oli tullut 500 kenshiä ympäri eurooppaa ja maailmaa.

 Team Finland was on an adrenalin spike after 5th dan exam. As usual, he could only feel the bruises on Saturday morning. / Timo oli varsin adrenaliinihuuruissaan tentin jälkeen. Mustelmat alkoivat tuntua vasta la-aamuna kuulema.

 Taikai sure feels like a great celebration./Taikailla on suuren urheilujuhlan tuntua.

On Friday a big part of the lecture was promoting World Taikai in 2017 in California. /Perjantain luennolla mainostettiin kahden vuoden päässä häämöttävää World Taikaita San Franciscossa.

 Embu competitors got their numbers for the competition. /Embu-kilpailijat saivat numerot seuraavan päivän kisaa varten.

I was pretty high myself on the notion that I could actually train. So many years on the camps I have been on child care duty or sick. I think I haven't been really training for years. Sure felt good:) Thank you Henrik for helping me with my poor Okurigote. Of course the downside of training is less pictures from day 1.../ Olipa pitkästä aikaa mukava päästä treenaamaan. Niin monella leirillä olen ollut kipeänä tai lapsenvahdissa. Oli suorastaan hurmaavaa päästä oikeasti tekemään tekniikkaa. Kiitos Henrikille okurikoteohjauksesta. Tietysti treenaaminen tarkoitti sitä, että minulla on vähemmän kuvia perjantailta kuin muussa tapauksessa.

At night there was time for a little portugese evening - good fish and a glass of wine. What more could you want?/ Illalla oli aikaa pienelle lasilliselle hyvässä seurassa.

European Championships of Shprinji Kempo 2015

 Today is the day. We've trained for one year. The weather might be quite a lot warmer but the spirit is the same. So today I am competing at the European championships for my martial art, Shorinji Kempo in Lisbon, Portugal. /Tänään on se päivä, jota varten on treenailtu vuoden verran joka keskiviikkoaamu klo 8:30. Eli kisaillaan setäni kanssa Shorinji Kempon Euroopan mestaruuskisoissa, Lissabonissa, Portugalissa.

 Our two minutes 'dance' is in the morning and then the training continues afterwards until 6pm, followed by the gala. Wish us good luck!/Meidän kahden minuutin esitys on aamupäivällä - iltapäivällä sitten reenaillaan ja illalla on vielä iltajuhla. Pitäkäähän peukkuja!

Kuvat/Pictures (c) Virpi Flyktman

Hoje foi um bom dia!

Terveiset Lissabonista!
Hän on elossa. Viimeiset päivät ennen lähtöä olivat aikamoista hullunmyllyä. Joka yö tuli nukuttua 1-2h...

 Eikä se perkuleen väikkäri ole edelleenkään valmis.

 MUTTA! On se nyt huomattavasti valmiimpi kuin kaksi viikkoa sitten. Enää puuttuu yksi chapteri ja sitten paaaljon polishausta.

 Karkasin viikon lomalle Lissaboniin, jossa yllätys yllätys, työnteko jatkuu.

 Ja siinä sivussa olen saanut toteuttaa niinkin mahtavia asioita kuin nukkua vuorokauden verran putkeen ja käydä 7km juoksulenkillä brasilialaistytsyn kanssa. Ja ehkä myös poiketa tanssimassa paikallisella drag klubilla aamuyöhön ups. Eihän kerrota kenellekään?

 Asustelen tällä viikolla ystäväni luona Marisolissa. Hän on varsinainen ihmisten keräilijä - ikinä ei tiedä millaisiin mahtaviin tyyppeihin törmää. Tuli taas kyllä niin kiitollinen olo, kun sai vaan lentää toiselle puolen eurooppaa, joku haki kentältä, hommasi aamiaiseksi juuri puristettua appelsiinimehua ja sit sanoi että tuossa on sänky, alapas nukkua.

 Ystävät <3. Niitä ilman elämä olisi kyllä aivan kamalaa kakkaa.

 Kuvat ovat eilisen päivän kävelyreissultani ostamaan lounasta lähiöhedelmäkauppaan. Illaksi on nyt lähdettävä töihin. Tukka hyvin, kaikki hyvin. Eli siis toisin sanoen, elämä on ihanaa. Olen jo monta viikkoa ollut sitä mieltä. Olihan se tosi vaikea jättää pikkumuksunen ja isi kotiin vain 2h siitä kun jälkimmäinen oli palannut 6viikon Kiinarupeamaltaan... Mut sit täytyy sanoa niin, että jos en olisi lähtenyt tälle reissulle, ei isi olisi tullut kotiin koko syksynä ehkäpä, että onneksi on reissut. Todellisuudessa olen täällä sitä varten et loppuviikosta pääsen EM-kisoihin edustamaan seuraa ja Suomea:) Onneksi väikkärin viimeistelyyn on mennyt kaikki paniikki, eikä siis kramppikuumetta ainakaan toistaiseksi ole havaittavissa.

Välillä on tosiaankin tarpeen ottaa aikalisä ja sen olen tehnyt täällä Portugalissa. Ihan vaan pysähtynyt ja ollut ja miettinyt, mitä elämältä haluan. Ja tätähän se juuri on, vaeltelua, ihmisten kohtaamisia, sitä, että olen avoin uusille kokemuksille ja seikkailuille. Ei koskaan tiedä, mitä vastaan tulee ja miten mahtavia tyyppejä. Hyvää viikkoa teille, missäpäin maailmaa sitten oottekin!

Greetings from Portugal! It's alive! I have spent the last two days in a self-inflicted coma, thanks to my last five days and nights of writing PhD... It's still not done! But it's a hell of a lot closer to finish than it was two weeks ago. I can almost see it finishing. But of course I'll still need to focus. It's important sometimes to take a day or two off. I am lucky enough to have great friends, who pick you up from airport, get you breakfast and points a bed at you saying: NOW SLEEP. That's what I have been doing for two days and nights and now life is winning again inside me. Oh, and I ran into a super cute Brasilian chick who took me running for 7km on Tuesday. The whole time I was thinking: Why am I this lucky? The quality of life surely becomes from the friends you meet, from the adventures you can experience as long as you are open to the world. This is what I want from life - to be able to sometimes just go to different places, see people and live a little.

Sure it was hard to leave one's little boy straight after dad's come back from China. We had blissful 2hours together before I had to leave. But he was so happy to see his dad, jumping up and down like a little monkey. I was so happy he did that, obviously showing that he had missed daddy. They will do well for a week together and they get some quality time. But of course I'm also waiting for November while we will all finally be at the same continent, country and city at the same time...

Now back to work and tomorrow to the European taikai!

Viimeistelyvaihe

 

No niin nyt on tullut se hetki elämässä, että nyt. Seuraavan 2 viikon aikana minä en tee yhtikäs mitään muuta kuin viimeistele f*cking väikäriäni. Tämän blogin tarkoitus on kertoa teille, että tervetuloa lukemaan sitä taas kahden viikon päästä. Kaikki aika, jonka voisin laitaa blogiin on nyt laitettava väikkäriin. 

 Mitä minulla on vielä tekemättä? No periaatteessa ihan hirveästi. Mutta mikä on vähimmäismäärä, joka on pakko tehdä on ehkä se oleellisin kysymys. Millä pärjään? Kun aika on kortilla, on laskettava standardeja. Lisäksi on mietittävä, millä toimilla voin edesauttaa sitä, että kahden viikon päässä kädessä on jotain, minkä ainakin ohjaajat voivat lukea. Mistä kaivan aikaa?

Mitkä ovat sallituja asioita tehdä:
1. Nukkuminen. 6,5-7h päivässä kiitos.
2. Syöminen hyvin (doh)
3. Urheileminen. Jos en treenaa, se laskee tehoani.
4. Kodin pinnallinen huoltaminen
5. Lapselle huomion antaminen
6. Opettaminen & sovittujen ohjauskertojen toteuttaminen
7. Pakolliset muut työtehtävät
 --
Asiat, joita voidaan sallia, mikäli edistyminen on tavoitteiden mukaista:
1. Pieni määrä sosiaalista kanssakäymistä sisältäen:
2. Kolleegan läksiäiset parin viikon päästä
3. Pieni määrä alkoholia iltaisin
4. Pieni määrä juustoa iltaisin

Mut oikeasti, jos haluat tukea mua niin tässä on sun vinkki:

Asiat, jotka eivät ole sallittujen asioiden listalla:
- FB:n selaaminen (uloslaskien viestit)
- Blogin kirjoittaminen, muiden blogien lueskelu
- Yli puolen tunnin lounaat
- Yli 10minuutin kahvitauot
- Suklaa
- Ekstensiivinen alkoholin käyttö
- Skypessä, Whatsapissa tai muussa vastaavassa keskusteluohjelmassa roikkuminen
- Muut kuin pakolliset urheiluharrastukset

Jos siis olen tapani vastaisesti antisosiaalinen seuraavan kahden viikon ajan, niin haluaisin huomauttaa, että syy on tärkeä. Älä huoli, toivottavasti lokakuussa vastassa on vähemmän stressaantunut mieli ja valmiimpi kasa sitä jotain, mitä väitöskirjakseni väitän.

--

In the next two weeks, I will be doing nothing but absolutely necessary things and my PhD. I need to submit it in the end of the month, this is imperative, so I'm sorry if I am antisocial and definitely I won't be posting into the blog:( I am trying to be very strict on myself, basically just my son/house/sports/phd related things are allowed. Everything else is not. So bare with me, I would like to get this thing finally done. It's so close yet still WAY TOO FAR.

Amatöörielokuvan ensi-ilta

Ihmisellä täytyy olla harrastuksia. Yksi minun rakkaimmista harrastuksistani ovat olleet amatöörielokuvaprojektit. Nyt niistä yksi on edennyt ensi-iltaan asti. Jos siis teillä ei ole sen kummempaa tekemistä huomenna iltapäivällä, tervetuloa!

Suuri ja kaunis kertomus unelmien tavoittelusta aka kolme vuotta sitten kuvattu musikaaliamatöörielokuvaprojektimme "2nd Chance" saa ensi-illan Jyväskylässä 12.9.2015 klo 17 alkaen Agora Auditorio 2:ssa.

Elokuvan kesto 45 min. Vapaa pääsy. Elokuva ei sisällä lapsilta kiellettyjä kohtauksia. Ensi-illassa on elokuvantekijöitä paikalla pitämässä lyhyen alustuksen. Elokuvassa on englanninkielinen tekstitys.

Ohjaus & käsikirjoitus: Tero Aalto
Kuvaus: Ilari Sani
Pääosissa Kati Clements, Tero Aalto, Ilari Sani, Henna-Riikka Ruonala, Tino Warinowski, Sari Breilin ja Mari Saario.

Tilaisuuden jälkeen cocktail-tilaisuus Katin residenssissä klo 18 alkaen. Tänne on pääsee ilmoittautumalla yksityisviestillä Katille.

Tervetuloa!

 --
Please welcome to check out the premiere of our latest amateur film project, shot in Helsinki 2012. "2nd Chance" is a musical with fantastic elements, about fulfilling your dreams. The first of the three premieres takes place in Jyväskylä 12th of September at 17:00 inAgora, Auditorium 2, Mattilanniemi 2.

Duration of this film is 45 minutes. Free admission. Some of the cast and crew will be present in the premiere to introduce the film. The film has English subtitles.

Direction, Editing & Script by Tero Jari AaltoCinematocraphy by Ilari Sani
Starring: Kati Clements, Tero Aalto, Ilari Sani, Henna-Riikka Ruonala, Tino Warinowski, Sari Breilin and Mari Saario.

After the event, there is a cocktail party at my home – for this, you have to sign up for with a private message to Kati if you want to attend.

Shorinji Kempoa ja vähän muitakin budolaji-esityksiä Jyväskylässä

Tällä viikolla on taas hyvä käydä katsastamassa paikan päällä Jyväskylässä, että mitä se heiluminen valkoisessa pyjamassa (tai mustassa munkkikaavussa) onkaan. Eli Shorinji Kempo näytöksiä on kaksi, toinen tänään maanantaina klo 19:30-21. Ryhtilässä ja toinen sunnuntaina klo 17:30-19:30 Monitoimitalolla, Judosali 3. Tervetuloa katsomaan kun setäni heittää minua päälleni:)

 

Tietoa tämänpäiväisestä:

 

Tänään Maanantaina 7.9.2015 järjestetään Jyväskylän yliopistoliikunnassa mukana olevien japanilaisten budolajien näytös, jossa mukana on myös minun lajini, Shorinji Kempo. Näytös järjestetään Ryhtilässä (R) klo 19.30-21.00. Lajeja esiintyy seuraavasti:

Bujinkan Budo Taijutsu
Karate (Jigotai)
Kendo (Ryutokai)
Shorinji Kempo

Lisätietoja lajeista, niiden harjoittelusta ja esim. peruskursseista saat paikan päältä.

Tervetuloa!

https://www.korkeakoululiikunta.fi/fi/yliopistoliikunta/kurssit/liikuntakurssit/budolajit-kansio

 

--

 

This week there's an excellent opportunity to come and see if Martial Arts would be a thing you might like to give a go at. Or just to see how I land on my head when my uncle throws me around. This is called Shorinji Kempo Autumn show and there's two ways of attending: Today on Monday at Ryhtilä 19:30-21:00 or on Sunday at Monitoimitalo Judohall 3 at 17:30-19:30. Welcome!

 

Extra info about today:

 

University Sports' Japanese Budo Demonstration

A demonstration of the Japanese Budo arts practiced at the University Sports will be held on Monday 7th September 2015 in Ryhtilä (R) 19:30-21. The groups present at the event are

Bujinkan Budo Taijutsu
Karate (Jigotai)
Kendo (Ryutokai)
Shorinji Kempo

For additional information on the arts, training and beginner's courses, please attend the event.

Welcome!

https://www.korkeakoululiikunta.fi/en/university-sports/courses/sport-courses/martial-arts-folder

POSTS

Adolf

Seuraa söpöstelypostaus. Meidän sukuun syntyi nimittäin pari viikkoa sitten uusi tulokas. Sukumme on niin pikkuinen, että näin käy äärimmäisen harvoin, elikkäs oma poikani Aisha-Topfish-Topsinen-Topsustaja-Topseliini-Topsuliini-Toppinen-Topsuliinilainen-Topsustelijalainen on tähän asti ollut ihan ainoa ikäluokassaan. Serkkuja hän edelleen odottelee, mutta koska serkut ovat minulle olleet enemmänkin sisaruksia vuosien varrella, tämän uuden pikkupoikasen syntymä kosketti kovasti.
Serkkuni V sai siis esikoispoikansa, jota tällä hetkellä kutsumme leikkisästi nimellä 'Adolf' varsinaista nimeä odotellessamme. Tämän nimen hänelle antoi vaarinsa, joka kuultuaan, että tuleva nimi ei tule olemaan perinteinen suomalainen eikä perinteinen venäläinen, sanoi, että: "Se on sitten varmaan Adolf."  

 Sain kunnian käydä kuvaamassa pikkuisen hetkiä viikon ikäisenä.

Olen kuvannut tämän pariskunnan elämän tärkeitä hetkiä ja niitä on myös voinut seurata täällä blogissa:
Kihlakuvat
Häät 
Suorastaan ihanaa, kun on tällainen kokonainen setti ihmisen elämää ikuistettuna. 

 Tällaisenkin kiireen keskellä kuin minulla on viime viikkoina ollut, on niin liikuttavaa päästä tapaamaan pikkuista poikaa ja sitä onnea, mikä tästä taloudesta huokuu. 

 Jotenkin itseltä meni kokonaan tuo ihan pikkuvauva-vaihe ohi A:n ekoilta viikoilta. Kun oli sitä hormoonia ja totuttautumista ja niin edelleen. Aloin ottaa kunnon kuvia vasta kolmen kuukauden iässä. Senpä takia sanoinkin tuoreelle äidille vielä odotusvaiheessaan, että jos vaan saan tulla ottamaan kuvat pienokaisesta, kun hän on syntynyt, tulisin mielelläni ihan ekan kahden viikon aikana. Vauvat kasvavat niin hirmusta vauhtia ja nuo hetket elämästä kiitävät ohi niin sumussa.

 

Tämän tunnin ajan kun näitä kuvia otin, Adolf ei tykännyt elämästään, ei sitten yhtään. Jotain kauheata salamavalon vilkutusta, joka pelotti, eikä saanut tissiä heti jokaiseen inahdukseen. Mutta lohduttavaa oli se, että kun rupesin hänelle juttelemaan, että nyt voisi olla hiljaakin ja että elämä on ihan turvallista ja silleen niin poikahan kuunteli tarkkaavaisesti ja oli aivan hiljaa. Meistä tulee vielä hyvät kaverit, Adolf! Tulet sitten pikkuserkku Aishan kanssa leikkimään, kun äiti joskus malttaa lähteä johonkin omaan harrastukseensa...  

Tämä pariskunta on sellainen, että osa kuvista menee aina hieman pelleilyksi...:) Mut sehän onkin just parasta, että on sitä huumoria mukana;) 

Onnea teille ihanat! Tullaan uudestaan katsomaan tässä joskus lähiaikoina.

 
My family has gotten another member a few weeks back. He's at the moment called 'Adolf' as the parents haven't told us what the name will be, just that it's not a typical Finnish or a typical Russian name... Topfish has been waiting for another member of the family at his generation for a long time. Father of young Adolf is my cousin and as I have a very small family, I always have considered my cousins more like siblings to me - the birth of Adolf is more like a cousin for little Tops. I was also priviliaged enough to be invited to take his first photoshoot at the age of one week or so. The young gentleman cried his lungs out in the one hour that I tortured him to pose, but I think you can still see the kind of happiness and joy that is in this household right now. I am so very happy for you guys!