Albania

 After Kosovo, why not drive past lake Ohrid on Albanian side, we thought - to add one more country to our roadtrip experience.

First thing we noticed when passing the Albanian border - was a man with a donkey on a walk... This was surely going to be a night to remember.

On Macedonian side, the roadside sellers have a spread of fruits out: Grapes, watermelons, peppers. On the Albanian side - there is onions and potatoes. And aquariums with fish... When looking at the landscape, we can see why. The Macedonian hills are covered with beautiful trees, flora and fauna. The Albanian side is much more rough. There is even a man walking by the roadside waving his catch of the day in his hand. I keep on wondering how fast can he sell it before it going off in the beating hot sun.


We spend the night in a roadside ”Kompleksi” which includes Hotel, restaurant and a swimming pool. The Hotel has seen its better days: the bedside tables have only two legs - we keep on wondering what happened to the other ones..? Is there a clan of Albanian tourists stealing bedside table legs..?


The swimming pool’s water does not tempt us to swim. The reception is completely abandoned and the Hotel manager is a large Albanian man sitting in the restaurant with a bowl of keys. He draws over my name in his list, which he has copied from Booking.com where I booked it two hours earlier.

The restaurant is surprisingly full of Albanians and we have to move indoors to get an overworked harrypotter look-a-like waiter to come and talk with us. His English is modest but he gets his message through:
”Let me explain to you some things:
You want meat or fish?
You want fries or salad?
You want half a littre or one littre of wine?”

We fast learn that the Albanians are straightforward and mind their own business. They pay very little attention the the tourists around. And they bring their kids to the restaurant at dinner time at 9pm-11pm just like everywhere in Southern Europe. Finnish kids going to bed at 1900-2000 would be a considered strange. I pay my bill half in Euros and half in Macedonian dinars, that’s all I have and there is no point in taking out LEKs - only 12hours in Albania and we are back off to North Macedonia and Greece.

To be fair, I would need to spend more time in Albania to be able to say anything, but still - it was a cultural experience.


/ Ajelulla Balkanilla päädyimme yöpymään Albanian puolella. Alun perin suunnitelmissa oli ajaa Durresiin, Adrian meren rannalle ja ajella sieltä sitten rantaa pitkin alas. Suunnitelma on huono jos sitä ei voi muuttaa on tämänkin retken motto. Siispä visiittimme Albaniaan jäi lyhykäiseksi. Yövyimme Ohrid-järven länsirannalla hotelliravintolakompleksissa, jossa meininki oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Yöpöydistä oli kadonnut puolet jaloista, respa oli mies ravintolassa kulhollisen avaimia kanssa ja dinnerillä vaihtoehdot olivat suoraviivaisen yksinkertaiset:
- Haluatteko lihaa vai kalaa?
- Ranskalaisia vai salaattia?
- Litra vai puoli litraa viiniä?
Tienpientareella myytiin sipuleita, perunaa ja kalaa (akvaarioissa tai siimassa).

Kulttuurikokemus tämäkin:)

Kosovo

Driving around Balkans, part II for me and Juha. Last year our ”adult trip” took us driving around the Balkans: Croatia, Montenegro and Bosnia & Herzegovina. We enjoyed this trip so much that this year we decided to go back. This time to North Macedonia where my dear friend Manja comes from.

While visiting Macedonia, Juha and I looked at each other and said - well - why not drive around a bit. See other places while we are at it. Indeed I have only visited Serbia and Greece of the neighboring countries...

”Pizzerias and Gas stations”, said Manja’s dad when he heard that we planned to drive to Kosovo first: ”That’s what they started to build when the was was over.” And he was not wrong.

Entering Kosovo from Skopje with a rental car is easy. The border is like 15minute drive away from the city centre. The border controllers are not too bothered of us and we fail to get our passports stamped even though both Kosovo and North Macedonia are not European Union countries.

Last night we have had a fabulous Macedonian family dinner where we learned that even though most Macedonians would have liked to have become an EU country - the biggest problem was the regulation not to make your own Rakija at home. No more home made Booze..? Well, obviously we cant have that.

We drive around the mountains on Kosovo’s countryside to visit a small memorial of 45 civilians that were massacred for the sake that they were Albanian.

This started the war here in Shtime 20 years ago. The dead include children and elderly. They all have their faces carved in stone by the memorial side where we are probably the only visitors today. Maybe even this week or month.

The troubles in this area - like in many cases in the world - revolve around religion. In this case, Muslim and Orthodox. You can see Mosques everywhere. Super Markets in the countryside dont sell beer.

We stop at a restaurant and try to communicate with a confused Kosovian waiter.
”Which money do you use..?”
”...?!?”
”dinar..? Credit card..? Euro..?”
”Oooh! EURO!”

Luckily we have some cash. Our Macedonian prepaid internet cards have stopped working in Kosovo, even though we ”activated” the Balkan package and they should have worked... oh well.

It is our plan just to see Kosovo driving on one day and therefore we do not plan to spend the night here. Sometimes it is rather blissful to drive around without social media bothering.

Kosovo seems similar to Bosnia, or indeed Romania or another country at this part of The World. Lunch is two ham omelettes and a chicken salad. 5€ total... Juha is thinking of  moving here for the food-price ratio.

Green corn fields, Blue mountains, red rooftop villages. Beautiful country. There are storks on the field when we drive out of the country. A sign perhaps?


/ Eilen vierailimme Kosovossa. Viime vuoden Balkanin roadtrip-matkan jälkeen emme malttaneet olla tekemättä toista. Lisäksi ystävättäreni on Macedonialainen ja olen jo pitkän aikaa halunnut käydä täällä hänen kotimaassaan, joten päätimme suunnata tämänkin vuoden kesälomareissun Balkanille. Macedoniasta on lyhyen ajomatkan päässä montakin maata, jossa en ole vielä vieraillut: Kosovo ja Albania. Kreikassa ja Serbiassa olen viettänyt aikaa aiemminkin. Niinpä ensimmäisen päivän visiitti suuntautui Kosovoon. Ajoimme Shtimen kylään, jossa 1999-vuoden sota alkoi. Yli neljäkymmentä siviiliä murhattiin - mukaanlukien vanhuksia ja lapsia. Paikka vetää hiljaiseksi. Laakso on täynnä uudelleen rakennettavia punakattoisia omakotitaloja. Jokaisessa kylässä, jonka ohitamme, on myös moskeija. Paikalliset eivät juurikaan puhu englantia, mutta myyvät pitsaa ja bensaa. Makedonialaiset ystävämme olivatkin kertoneet meille eilen, että sodan jälkeen, alkoi Kosovon puolelle syntyä juurikin näitä: Huoltoasemia ja pitserioita. Mitä ihminen muuta tarvitsee paitsi ruokaa ja päästä liikkumaan...? Kosovosta matkamme jatkui Mavrovon kansallispuistoon takaisin Macedonian puolelle.

Manniskylä 450 vuotta

Tänä kesänä olen lomaillut Suomessa. Kotiseutumatkailukohteenamme oli viime viikolla Keuruu ja Manniskylä. Siellä nimittäin vietettiin kylän 450-vuotisjuhlia suorastaan Suomi-elokuvamaiseen tapaan. Äitini ja tätini ovat viettäneet lapsuutensa kesät täällä maatilan töitä tehden. Heidän mummonsa oli näet ollut piikana Kalliomanniloiden tilalla.

Tämä kylä on sinänsä erikoinen paikka, että kylällä asuu edelleenkin 450-vuotta sitten tänne talonsa rakentaneen Lauri Mannisen jälkeläisiä. Niinpä näihin juhliin oli saapunut arviolta 70-90 kyläläistä, joista monet ovat keskenään sukulaisia. Naiset olivat pukeutuneet kukkamekkoihin ja miehet raitapuseroihin. Päivä oli armottoman kuuma. Auton lämpömittari näytti 33C ja moni vahnemmista ihmisistä oli varmaan jäänyt tulematta kuumuuden takia.

Seremoniat alkoivat vanhojen tapahtumien muistelupuheilla ja uuden Pihlajan istuttamisella alkuperäisen ensimmäisen talon muistomerkille. 50 Vuotta takaperin samalle paikalle oli istutettu kaksi tammea. Runojakin lausuttiin, mutta ohimenevä traktori piti huolen siitä, etten itse kuullut siitä juuri mitään. 

Seuraavaksi siirryimme Ollilan sillalle, vanhalta nimeltään ‘Lemmen sillalle’, joka oli rakennettu 1969 eli täytti nyt 50 vuotta. Siltavanhus vietti siis myöskin merkkipäiväänsä. A käytti tilaisuutta hyväkseen ja pulahti uimaan sillan viereiseltä hiekkarannalta. Sillalla järjestettiin oikein perinteiset suomalaiset siltatanssit ja siitä siirryimme sitten pikkuhiljaa kahville ja pullalle. 

Äitini ja tätini olivat elementeissään tavatessaan vanhoja lapsuuden aikaisia ystäviään ja jopa niitä ‘lapsia’, joiden lapsenlikkoina olivat olleet nuoruutensa kesinä. Nyt toki näillä ‘lapsilla’ oli jo omia lapsenlapsia… Päivä oli ihana ja tunnelma erittäin maalaisromanttinen. Lähdimme illansuussa kotiinpäin hyvillä mielin. Poikanenkin oli päässyt sekä mönkijän että punaisen moottoriveneen kyytiin. Täydellinen kesäpäivä <3.

/One of the summer holiday days in Finland took us to Manniskylä. This is a village where my mother and aunt have spent their youth summers, working as ‘maids’ for the mansion. Their grandmother was a maid of the house so it was expected of them to go and work there every summer taking care of children, doing the dishes, feeding animals, collecting hay etc. This village had its 450 year anniversary this year and this we celebrated with around 70-90 persons. What is specific for this area is that the offspring of that first guy, Lauri Manninen, still inhabit this village. We had the perfect Finnish summer day with Finnish summer activities: Even dances on an old bridge - swimming, coffee and poems. My mother and aunt really enjoyed socialising with so many old friends… And Topfish managed to get a ride with a motor boat as well as a rover of some sort. It was 33C, but certainly something to remember when the dark winter days come by….