lauantai 20. lokakuuta 2018

Suede in Dublin, October 2018

Sunnuntaina vaihdoimme maisemaa Belfastista pohjois-Irlannista etelään, Dubiniin, tasavallan puolelle. Sillä syy, miksi tulimme Irlantiin yleensäkään oli sunnuntai-iltana Dublinissa esiintyvä brittibändi Suede. 
 Matka oli varsin idyllistä brittein saarten maalaismaisemaa:)
 Joskus pitäisi kyllä päästä Irlantiin autoilemaan katsomaan rannikkoa.
 Sellaiseen meillä ei valitettavasti ollut aikaa:( tällä kertaa.
 Saavuimme Dubliniin bussilla, koska junia sunnuntaina menee harvemmin, emmekä olleet mitenkään erityisesti katselleet aikatauluja vaan siirryimme rennosti, kun siltä tuntui.

 Dublin on huomattavasti vetovoimaisempi ja iloisempi paikka kuin Belfast...
 Mut sen olimme arvanneetkin.

 Mitään nähtävyyksiä emme kuitenkaan ehtineet nähdä, vaan suuntasimme pubipäivällisen (Fish'n'chips!) jälkeen majoituspaikan kautta Bord Gais teatterille, jossa matka tulisi viimein kohokohtaansa.
Ilmeet, kun havaittiin, et kappas meidän paikat on eturivin keskellä. Juha oli ostanut liput keväällä ihan vaan 'mistä vielä sai', koska Sueden Euroopan kiertue myytiin useimmissa maissa loppuun todella nopeasti...
 Lämppärinä oli "Jealous of the Birds"...
 Mietimme, menikö heidän biisinsä vähän tekotaiteellisuuden puolelle, mutta totesimme, että molemmat pidimme tästä tuntemattomuudesta...
Mitä mieltä te olette? Katsastakaa you tubesta.
Mut sit se kontrasti siihen, kun illan varsinainen esiintyjä saapui lavalle... oli mieletön.
Ekana biisinä he vetivät kunnon mahtipontisen "As one", 
jonka keskeiset lyriikat menevät, että "Here I am!" 
 Teatterin ekat 'kolme' riviä oli poistettu eli yleisöä mahtui kunnolla eteen hyppimään ja hillumaan.

Vaikka olen monenlaisessa konsertissa ollut elämäni aikana niin tämä oli lähtökohtaisesti aivan eri luokkaa hysterialtaan ja fiilikseltään kuin mikään aiemmin.
 Brett Andersonin lavakarisma...
 Ei tarvittu mitään gimmikoita. Toki valot ja pari riepua... Mutta kun 51-vuotias vetelee menemään niinkuin kakskymppinen heilutellen mikrofoonin johtoa - on siinä jotakin autenttista rokkitunnelmaa...
 Yleisö oli aivan messissä koko keikan jaloillaan.
Minusta tuntui hieman kuin varkaalta...
 Suede ei ole minulle ollut se 'the' uskonnollinen musiikkikokemus, mutta aikalailla kaikille ympärilläni se on varmasti yhdeksänkytluvulla (ja edelleen) se juttu.
 Neli-viis-kuuskymppinen bilekansa kurotteli koskettaakseen edes hitusen Andersonin hikistä kroppaa.
 Tämä mies antaa lavalla ihan kaiken.
 Suede selvästikin 'on' Brett Anderson. Muu bändi todellakin jää hänen varjoonsa.
 Mutta mikäs siinä...
 Kun yhdellä energiaa piisaa.
 Onhan tämän tason rock-konsertti inspiroiva kokemus.
 Vaikkei osaiskaan kaikkien biisien sanoja:)
 Mietin, miltä musta tuntuis, jos tää olis ollut Queen. Helppo ymmärtää, miltä näistä tyypeistä ympärillä tuntuu:)
 Olen kuitenkin onnellinen siitä, että sain osallistua muruni uskonnolliseen kokemukseen. Olihan se ihan mieletön tällaiselle sivullisellekin:)
Kiitos kun otit mut mukaan, rakas <3.

/Last weekend, we were attending the European tour of Suede, a British Rock band who is still playing after almost 30 years of history. Yes they have had a break there, but anyways. Suede is a very religious experience for Juha and therefore he got the tickets already in March, when the tour fast sold out... I felt like cheating a little because so many of my friends have been bigger Suede fans than me and I got to experience something that many others dream about... It certainly was stunning! Brett Anderson's charisma is so vivid that the band needs no gimmicks - old school act of playing and singing and him making the audience jump, sing and dance. What a hysteria! What an amazing experience! Thanks for bringing me with you <3. 

maanantai 15. lokakuuta 2018

Belfast

Kävimme viikonloppureissulla Irlannissa.
 Reissun määränpää oli sunnuntai-illan Sueden konsertti Dublinissa.
 Mutta koskapa minä en ollut koskaan aiemmin käynyt Irlannissa niin totesin, että samallahan sitä ehtisi pienelle visiitille Belfastiin.
Juhan Tai Chi-harjoittelijakaveri saatiin nimittäin meille natiivioppaaksi lauantaina, joten eihän tällaista kannata jättää väliin...
 


 Kuvia lauantailta on todella vähän, sillä satoi kun Esterin p:stä ja oli muutenkin varsinaisen ankea keli.

 Sentään Euroopan pommitetuin hotell 'Europa' tuli nähtyä ja natiivioppaamme veivät meidät myös Sons of Anarchyn kolmoskauden kuvauspaikalle 'Muldoons' pubiin.
Sateen vain jatkuessa, istuskelimme R:n ja hänen tyttöystävänsä J:n kanssa mukavissa pubeissa keskustelemassa pohjois-Irlannin politiikkaa ja alueen historiaa.
 Osa pubeista oli varustautunut sesonkiin perinteisin menoin.
 Paikalliseen kulttuuriin on aina mukavampi tutustua paikallisin silmin...
Sunnuntaina meillä kävi tuuri ja päätimmekin lähteä pienelle sunnuntaikävelylle auringon paistaessa...
 Kävely Belfastissa on mieltä avartavaa.
 J oli edellispäivänä kertonut meille, millaista oli ns. 'Troubles' aikana eli noin 60-luvulta 1998-vuoteen, jolloin Troublesin katsotaan loppuneen.
 Eli nämä ajat pohjois-irlannissa käytiin eräänlaista passiivista sisällissotaa, jossa pommitettiin ja rynnäköitiin pubeihin sisälle ammuskelemaan.
 Kiistojen aiheena oli Pohjois-Irlannin perustuslaillinen asema: Protestanttien mukaan Pohjois-Irlannin tulee kuulua Iso-Britanniaan, kun taas katolliset republikaanit ajoivat Pohjois-Irlannin liittämistä Irlannin tasavaltaan, joka kuuluu siis EU:hun.
 Nyt tänä vuonna Pohjois-Irlannin poliittinen tilanne on sinänsä mielenkiintoinen, että kukaan ei oikein tunnu tietävän, miten Brexitin tulisi vaikuttaa siihen.
 Brexithän toisi rajat Iso-Britannian rajoille, jolloin tämä sopimus loukkaisi Irlantilaisten ns. 'Good Friday' eli pitkän perjantain sopimusta vuodelta 1998, jolloin päätettiin, ettei Irlantien välillä tarvitse tarkastella passeja tms.
 Mielenkiintoista on siis nähdä, että tuleeko Belfast-Dublin -tyyppisen yhdistelmäreissun tekeminen hankaloitumaan ensi vuonna - senkin takia oli jo kiinnostavaa käydä siellä nyt, kun kerran mahdollisuus osoitti itsensä.
 Sunnuntaikävelymme kulki sekä todella vanhojen 'näyttää jääneen 1800-luvulle' alueiden läpi aivan moderneihin Belfastin kaupunginosiin.
 Kontrasti oli käsin kosketeltava.
 Myös politiikka näkyi katukuvassa.
 Brexitin vastustusta oli pitkät pätkät joka kadun kulmalla tabloittina.
 Muitakin ongelmia toki löytyy...
 Tavallaan, vaikka saimmekin nähdä Belfastin ns. "hyvänä päivänä", on silti selvää, että onhan se aika ankea paikka...
 Tai selkeästi eri maata kuin Dublin. Belfast on myös tunnettu ns. seinämaalauksistaan, joista suurin osa on tehty juuri 'Troubles'ien aikaan.
 Alla on ns. "Peace wall", joka rakennettiin katolisten ja protestanttien asuinalueiden väliin, jotta väkivalta näiden ryhmien välillä olisi minimaalista.

Edelleen, alueen koulut ovat vahvasti vartioituja, eli rautaverkot ikkunoissa ja yli kiipeämättömyysaitoja jne.
 Peace wallin taidetta...
 Me olimme matkalla Shankill Roadille, jossa viimeisin pommitus tapahtui 90-luvulla.
 Toisella puolen Peace wallia katolisten alueella seisoo Belfastin pyhän pietarin katedraali.
Sunnuntaikävely loppui 1865 perustettuun publiin Shankill Roadilla... Siinä oli edelleen historialliseen tapaan ns. eteishäkki, johon mahtui ainoastaan muutama ihminen kerralllaan. Pubien ympärillä näkyi näitä häkkejä edelleen. Niiden tarkoituksena oli siis estää väkijoukkoja rynnimästä sisään pubiin ammuskelemaan ihmisiä, mikä oli pommitusten ohella passiivisen sodankäynnin tyypillisiä tapoja Pohjois-Irlannissa 'Troubles'ien aikana.

Olen tyytyväinen, että vierailin Belfastissa. Alueen rankka historia paistaa läpi edelleen kaikessa tuolla. Jotain kertoo se, että ensimmäisenä aamuna Juhalle sanottiin, ettei hän voi mennä yhteen tiettyyn pubiin: "He can't go there. He is a Southener." Tämä sanottuna Suomalaiselle tietysti kuulosti hieman hullulta, mutta kiteyttää hyvin alueen poliittisen historian ja kahtiajakoisuuden.

Belfast ei ole ehkä ensimmäinen paikka, mikä tulisi mieleen, kun miettii 'romanttista viikonlopun getaway' -kohdetta... Miksiköhän se kuitenkin juuri meille vaikutti olevan täysin sopiva...?
 
/This weekend, I finally went to Ireland. We had tickets to see 'Suede' on Sunday night in Dublin, so while in the island, we thought that it would be interesting to also see Belfast. This sure is not your 'romantic getaway' location and indeed the political history of the area peeks out at every corner. Starting from the first morning when Juha was told he could not enter this particular pub: "He can't go there - He is a Southener." was a bit of a funny comment to a Finn and indeed the response "I am from Finland, I can go anywhere." was spot on. The history of Belfast seems to split the native Irish - the protestants who want the Northern Ireland to stay in the UK and the Catholics who want Northern Ireland to be together with the republic of Ireland. This is indeed an interesting question today - what will happen at Brexit? Will there be a wall between the two Irelands? This would be against the Good Friday agreement of 1998, when the era called 'Troubles' finally ended and there is no border control between the South and the North. We visited some of the bomb sites as well as saw the 'most bombed hotel' the hotel "Europa" which frankly in the rain looked like Soviet Union... It was rather interesting to visit Belfast and I'm glad we did it: The comparison of Belfast and Dublin are like East and West Germany somehow... Still, a beautiful city for a Sunday Stroll contemplating the politics of the World. Looking for something like that...? I would recommend you check the weather forecast first... And if it rains - there is always pubs.

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...