 |
| Kati 1vee ja sen perhe |
 |
| Kuva julkaistu asianosaisen luvalla |
Päivä on nostattanut mietteitä erilaisista isistä ja perheistä. Miten median/yhteiskunnan määritelmä 'perheestä' on jotenkin rajoittunut siihen, että perheeni on vanhempani ja sisarukseni. Ja kun saan lapsia, perheeseeni kuuluu puolisoni ja lapseni. On mielestäni myös harhaanjohtavaa sanoa, että 'nykyaikainen perheen käsite' on jotenkin erilainen kuin ennen. Erilaisia perheitä on ollut kautta aikain ja ihmisellä on ennen nykyaikaakin ollut erilaisia perheitä elämänsä varrella.
Erilaiset muutokset kuten vanheneminen - aikuiseksi kasvaminen - kuoleminen - syntyminen - erot jne muokkaavat ihmisen perheyksikköä ja -käsitystä elämän varrella. Lapsuuden perheestä saattaa vaikka joku jäsen kuolla ja sen tilalle tulla toinen. Omassa elämässäni esimerkiksi koen, että yksi perheyksikkö, joka minulla on tällä hetkellä 2018, on sellainen, että siihen kuuluu:
Äitini, veljeni, minä, poikani ja tätini
Tämä on ns. kehittynyt versio lapsuuden perheestäni, jossa tätini on osaltaan ottanut isäni paikan. Toisaalta taas kumppanini (ei ex, eikä nykyinen) eivät ole koskaan kuuluneet tähän yksikköön. Sen sijaan siihen kuului isotätini, nyttemmin edesmennyt.
Toisaalta lapsuudessani oli aika (12v), jolloin perheeseeni kuului isä, äiti ja minä. Ja toinen aika, jolloin meitä oli neljä (n. 13v) - veljeni syntymästä isäni kuolemaan.
Aikuisiässä minulla on ollut myös perhe, johon kuului minä, A ja J. (7vuotta)
Ja nyt 2018, perheeseeni kuuluu minun ja A:n lisäksi Juha ja hänen lapsensa S ja V.
 |
| Kuva julkaistu asianosaisen luvalla |
Toki minulla on myös yksi perhe Kiinassa. Ja toisaalta läheisimmistä työkavereistani Suomessa on tullut perheen kaltainen yksikkö. Helsingissä taas asustaa extended perheeni TTB. Kaikenkaikkiaan ajattelen, että perheet ja ihmiset, jotka niihin kuuluvat, muuttuvat ajan ja elämien myötä.
Olen kiitollinen juuri tästä hetkestä nyt. Lapsellani on isä, joka vaikka onkin tällä hetkellä Kiinassa, on absoluuttisen paras isä lapsellemme. Hän jäi lapsen kanssa kotiin hänen ollessaan 11-kuukautinen, kahdeksi vuodeksi. Hän hoitaa yhtälailla A:ta kuin minäkin, puolet ja puolet. Hän on suojeleva, huolellinen ja kokee elämäntehtäväkseen viihdyttää poikaamme. Hän hoitaa syylät ja läksyt; opiskelee suomea, jotta voi kirjoittaa reissuvihkoon ja askartelee kuvia kommunikaatiotauluihin. Kiinasta hän soittaa skype-puhelut ja jättää viestit, jos ei olla langoilla samaan aikaan.
Olen myös kiitollinen siitä, että elämääni on tullut mies ja isä - joka lapsineen on tuonut isänpäivääni muutakin kuin surua. Tämän päivän harvinaislaatuiset hetket yhdessä kaikkien lasten kanssa jalkapallokentällä yhdessä... <3 Itkut tirautin vasta, kun lapset ei nähneet. Päivä oli harmaa, mutta sydämessä oli lämmintä.
Tänä aamuna olikin sitten minun vuoroni lähteä 04:30 töihin - yleensä minä olen se, joka saa jäädä nukkumaan, kun Juha lähtee. Olen tukholmassa huomiseen ja sillä aikaa elämäni isompi mies hoitaa pienemmän aamulla kouluun ja illalla nukkumaan.
Onnea ovat elämäni isät <3
Millaisia perheitä sinulla on elämässäsi ollut?
