Sukujuhlien tärkeys

 

Vietettiin tuossa parisen viikkoa sitten pieniä kekkereitä meillä. Kutsuttiin pieni määrä lähisukulaisia uhkarohkeasti kylään, mukaanlukien muutama riskiryhmäläinen.

Aloitettiin lasten kanssa valmistautuminen perjantai-iltana askartelemalla koristeita.

Pikkutaiteilijat suhtautuivat asiaan huolellisesti ja antaumuksella.

Tottakai vesivärejä on syytä hieman haistella lähemmin.

Like mother like son - taustalla on äidin taidetta oleva seinä.

Seuraavana päivänä jatkettiin kurpitsoiden kaiverruksella

Tämä on myös heille erittäin mieluisaa hommaa

Tällä kertaa ainoastaan pienin tarvitsi apua

Ja hänelläkin on siementen kaivuutekniikka hallinnassa

Upeat lopputulokset!

Olin katsonut vinkkejä tarjoamisista Hanna Väyrysen blogista.

Nakkimuumiot menivät kuumille kiville

Samoin juustohautausmaa

 

Pääruokana oli 'Okonomiyaki'a eli japanilaisia pannukakkuja jotka toimivat teemaan liittyen ulkonäöllisesti erinomaisesti.

Sukulaisilla oli myös ollut hervattoman hauskaa kun he olivat valmistelleet 'kuralätäkkö'-muffinsseja.

Pukeutuminen oli vapaaehtoista.

Kuka pelkää teinejä?

Juhlat onnistuivat erinomaisesti. Tulimme jälkikäteen miettineeksi, että miten tärkeää olisi edes silloin tällöin voida kokoontua ja tavata ystäviä ja sukulaisia. Korona on riistänyt 'kaiken kivan' elämästämme. Toisaalta se on opettanut myös kiitollisuutta tällaisia juhlia kohtaan. Lasten ilo oli käsinkosketeltavaa. Itse saan suurta tyydytystä visuaalisesti kauniista koristeista ja tarjoamisista ja teemasta.

Jos elämä on pelkkää neljän seinän sisälle linnottautumista, alkaa se pikkuhiljaa tuoda ajatuksia elämisen arvoisesta elämästä.

Huomaan, että minulle elämä ei ole elämisen arvoista, ellen voi järjestää juhlia läheisilleni ja tavata heitä.

 Tiedän, että näitä kemuja muistellaan vielä pitkään. 

Keskellä tätä pimeintä aikaa vuodesta, täytyy löytyä henkireikiä.

 

Kiitos sukulaiset kun koronaa uhmaten saavuitte kuitenkin paikalle!

Mikä teille toimii kaamosmasennukseen?
 

/Despite of the Covid-19 crisis, we decided to hold a halloween party for relatives. Just limited relatives of course. The kids were very excited. We hand made decorations, carved pumpkins and made creepy food including 'hand punch', 'cheese cemetary' and 'mummy sausages'. The main course was Okonomiyaki which looks like a spider web anyways. For some reason the lack of parties and gatherings of any kind thanks to the coronavirus, made me truly apprecciate this weekend with my family and relatives. I realised how much I miss them. My life really isnt worth living if I cannot throw theme parties to my family and friends. This was such a great way to block some of the darkest hours that is Autumn in Finland. What's your way of blocking darkness depression?

Goodbye my love

 Tätä tekstiä

On yhtä vaikea kirjoittaa

Kuin uskoa

Ettet enää tule aveciksi yksiinkään juhliin

Ettet vastaa enää puheluihini

Ettet enää kuori sohvallani punajuuria

Ettei enää koskaan pussailla paljussa

Tanssita goottia

Istuta kynnyksessä lasillisella

Jutella meidän polypallosta

Niin intensiivisesti

Että matka Tampereelta Piikkiöön

Käy Hämeenlinnan kautta

 

Minulla on niin kova ikävä sinua rakas. 

Haluan kiittää näistä vuosista

Kun jaoit kanssani sen mikä oli sinulle rakkainta

Kosketit

Ja opetit minua elämään

Niin kuin sinä olit aina elänyt,

Vapaana

Sinä viivyt vielä meissä

Kuin lumous

 

Hyvästi rakas

Writing this text

Is as hard

As it is to believe

That you will never again be my avec to a party

Nor will you answer my calls

Or peal beetroot on my sofa

Never will we kiss again in a jaccuzi

Dance goth

Or have a drink in the local pubs

Never will we talk so intensively on our poly ball

That a ride from

Tampere to Piikkiö

Goes through Hämeenlinna

 

I miss you so much darling. 

But I want to thank you

For sharing what was dearrest to you

And that you

Thought me to live

As you always had

Free

You have settled in us now

Like Enchantment

 

Good by my love

Uimassa Kainuussa

Tänä kesänä suomalaiset matkustavat Suomessa. Niin mekin. Matkasin jo toistamiseen lapsuuden seuduilleni Kajaaniin poikani ja äitini kanssa.

 A:n mielestä paras loma on sellainen, jossa voi maksimoida uinnin määrän ja se on todellakin tehty täällä.

 Kesäniemen uimaranta hyppytorneineen on palvellut päivästä toiseen meitä.

 A jaksaisi olla rannalla koko päivän.

 Hän on kuitenkin vanhemmiten tullut pelokkaammaksi. Siinä missä kolme vuotiaana hän hyppäsi suvereenisti kolmesta metristä veteen - nyt kolmosessa käydään kyllä keikkumassa, mutta hypyt toteutetaan yhdestä metristä tai alle. Itsesuojeluvaisto on herännyt - jes!

 Pikkuautisti pääsi myös nauttimaan ravintola-annoksesta matkalla Kajaaniin. Hänen pitsaan ei tule muuta kuin pohja ja juustoa, jos hän saa valita.

 Kesäniemessä oli välillä niin paljon lapsia, että sai pitää silmällä etteivät hypi toistensa päälle.

 On ollut ihanan lämmintä. Minä en varsinaisesti ole lomalla, mutta olen ollut 'loman kaltaisella', jossa vastataan vaan pakollisiin sähköposteihin. Viikon päästä minulla on vielä edessä projektini review meeting, jonka jälkeen toivon mukaan pääsen ansaitulle reilun viikon lomalle. Valitettavasti tämänhetkisessä hommassani sellainen pitkä 5 viikon yhtenäinen loma, jossa ei tarvitsisi yhtään työasiaa hoitaa, ei onnistu. Sen sijaan lomailen pätkissä. Ehkäpä syksymmällä otetaan vielä joku lomapätkä jos korona sallii matkustamisen. Sen näkee sitten.

 Kainuussakin on kyllä huikeita paikkoja ja maisemia.

 Kävimme eilen hiisijärven hiekoilla. Hiisijärven harju, on muinaisen jäätikkövirran synnyttämä. Hiisijärven hietikoiden hiekka on siis 9000 vuoden takaista jääjärvisedimenttiä, jääjärvihietaa, joka paljastui näkyviin veden alta vuoden 1761 vedenlaskussa. Sotkamon jääjärven purkauduttua tuuli muokkasi maisemaa harjuvyöhykkeillä. Lentohiekkavallit kasaantuivat dyyneiksi, ja niin saivat alkunsa Hiisijärven alueen kasvuolosuhteiltaan kuivat jäkäläkankaat. Hiisijärvi oli vielä 1700-luvulla 10km pitkä kristallinkirkasvetinen järvi, jonka pinnan lasku kuitenkin ryöstäytyi talonpojilla käsistä 1761 ja sen pinta laski 14metriä. Tämän seurauksena paikalle jäi hienoa hiekkaa sisältävät harjut, jotka ovat itsessään ristijärven nähtävyyksiä.

 

Hiisijärvi on edelleen äkkisyvä ja jopa paikoitellen 160m syvä... 

Sukellusolosuhteet olisivat olleet hyvät:)

Hiisijärveltä ajelimme takaisin Kajaaniin Sotkamon kautta. Siellä kesäinen rantakohde on tietystikin Hiukan hiekat, jonne pysähdyimme seuraavalle tunnin mittaiselle uinnille. Iisalmelaispoika jaksoi jonkun aikaa leikkiä vedessä A:n kanssa vaikka yhteistä kieltä ei löytynytkään:)

 Säät ovat suosineet ja on siis nautiskeltu kesästä <3. Itseasiassa sateet alkavat vasta tänään kun ollaan jo kotimatkalla junassa.

 Toki Kainuun uintikohteiden klassikko, 'Paltaniemen uimaranta' on myös kuulunut viikon repertuaariin.

 

 Kävimme myös todistamassa Paltaniemelle kesäkuun lopussa iskeneen myrskyn tuhoja. Kyllä oli yli sata vuotiaitakin mäntyjä kaatunut kokonaisen pellon verran. Ajatella, että ehdimme juuri edellisellä Kajaanin retkellämme alta pois edellispäivänä... Mikä tuuri!

Loma oman äidin kanssa on aina sellainen 'uhka vai mahdollisuus' kysymys. Käytiin viimeisenä iltana lenkillä ja äiti kysyi, että oliko minua ahdistanut viikon aikana. Vastasin, että ei joka päivä. Sitten kysyin, oliko häntä. Vastaus oli sama:) Äidin ja tyttären suhde on sellainen, että tytär taantuu äidin kanssa kiukuttelemaan niinkuin pieni lapsi ja toisaalta äiti hyysäämään ja opettamaan niinkuin äiti. Haasteellista on päästä sellaiseen tilaan, jossa kumpikin tulisi kohdelluksi vastuullisena aikuisena. Silti ollaan äidin kanssa jopa välillä samaakin mieltä. Parasta äidissä on se, että hänelle voi suuttua tietäen, ettei hän hylkää. Sellaista ihmistä elämässä todellakin tarvitsee.

Missä päin Suomea sinä olet lomaillut? ja kenen kanssa?

/This summer, Finns travel in Finland. And so have I. I have actually gone to Kainuu twice in the last three weeks, which is probably more than in ten years now... In any case, Kainuu has been a really sunny and warm summer holiday location for my son, my mother and me. My son is basically happy if he can swim all day. He has been so upset to know that we are going home today, even though he gets to go on a train which is the next best thing if you can't go with a plane. Thank you Kajaani, we had a great time!