Kolmen kansallispuiston kierros: Pyhähäkki

 Marraskuun pimeydestä on mukava palata kesäisiin reissumuisteloihin. Tämän kesän vaellusressu on nimittäin jäänyt raportoimatta! Huolimatonta! Kesäkuun lopussa olimme J:n kanssa varanneet nelisen päivää kesälomareissulle. Päädyimme lähtemään ajelullamme kohti Kajaania, josta tulisi meidän yöpymispaikka kolmeksi yöksi. Olimme molemmat keväällä loukanneet polvemme, mikä tarkoitti sitä, ettemme kokeneet teltassa yöpymistä tällä kertaa mielekkääksi. Mutta eipä hätää! Äitini ystävällisesti antoi meidän majoittua lapsuudenkodissani Kainuussa sillä aikaa kun hän oli Jyväskylässä. 

Aikaisempia kesävaelluksiamme:

UKK-Puistossa 2018 

Kolilla 2019

Ja talvi:

Salamajärvi 2018

Seitseminen 2019

Jyväskylästä Kajaaniinpäin ajettaessa on muutamakin kansallispuistovaihtoehto matkan varrella. Etelä-Konnevedelle emme muunmuassa ole vielä koskaan ehtineet, mutta tällä kertaa meille valikoitui sijaintinsa puitteissa kohteeksi Pyhä-häkki ja Kotanevan polku. Kävimme pistäytymässä myös jonkinmatkaa Poika-ahon suuntaan sillä kierros olisi muuten jäänyt varsin lyhyeksi.

Retkikoira Oili otti rennosti auton takapenkillä.

Minulle tämä oli ensimmäinen kerta Pyhä-Häkissä, mutta tuskin viimeinen.

Jyväskylästä onnistuu helposti tehdä päiväretkikin tänne.

 

 

 Nimensä mukaisesti Kotanevan kierroksella on suuri suo.

 Muutenkin kävely on todella helppoa ja tasaista maastoa, joka taittuu varmasti myös lasten kanssa retkeillessä

 

Tällä kertaa lapset oli kuitenkin jätetty kotiin.  Samoin miehet!

 Luksusreissu siis:) Toki muidenkin perheenjäsenten kanssa on mukava retkeillä <3

Saavuimme varsin nopeasti Kotajärven laavulle ja pistimme trangian tulille.

 Luksusloman ensimmäinen luksusruokailu sisälsi meille jo aikaisemmilta vaelluksilta tuttua kvinoa-härkäpapu-vihannesmuhennosta chili cheddar-juustolla. Ai että hyvää!

Kuumana päivänä oli mukava myös käydä pulahtamassa Kotajärvessä ruokailun päätteeksi. Retkipaikalta on mieleen jäänyt parin vanhemman ja useamman nuoren lapsen ryhmä koirineen, jossa oli äidin veren sokerit jo hiukan alhaalla... Moni varmaan tunnistaa sen tilanteen, kun äidin pinna loppuu...

Käppäily metsässä jatkui

 

Tässä puistossa on pari 'nähtävyyttä' eli Uusi ja Vanha iso puu.

Nämä massiiviset männyt ovat syntyneet 1500- ja 1600-luvuilla.

Vanha iso puu on valitettavasti kuollut 2004 vuonna ja seisoo nyt vain kelona.

Luonto Pyhä-Häkissä on Keski-Suomelle tyypillistä ja erittäin puhdasta.

Kulku on tosiaan niin helppoa, että vanhukset ja lapset voi ottaa tälle kierrokselle hyvin mukaan.

Meillä matka jatkui päiväkävelyn jälkeen vielä muutaman tunnin ajolla Kajaaniin. Seuraavana päivänä olisikin edessä uusi kansallispuisto. Arvaatteko mikä?

/Last summer we toured three National parks in Central Finland and in Kainuu. The first stop on our way to Kajaani from Jyväskylä was Pyhä-Häkki. This is a very easy park which you can walk with grannies or kids anytime. The soil is mainly flat forest or swamp and there is a good path all around it. In the end of Corona June, it was a popular destination for tourists. The sights of this park are two large trees from 16th and 17th century. One has unfortunately died in 2004, but is still standing there. Nice and easy day on your way to more Northern parts of Finland.

Sukujuhlien tärkeys

 

Vietettiin tuossa parisen viikkoa sitten pieniä kekkereitä meillä. Kutsuttiin pieni määrä lähisukulaisia uhkarohkeasti kylään, mukaanlukien muutama riskiryhmäläinen.

Aloitettiin lasten kanssa valmistautuminen perjantai-iltana askartelemalla koristeita.

Pikkutaiteilijat suhtautuivat asiaan huolellisesti ja antaumuksella.

Tottakai vesivärejä on syytä hieman haistella lähemmin.

Like mother like son - taustalla on äidin taidetta oleva seinä.

Seuraavana päivänä jatkettiin kurpitsoiden kaiverruksella

Tämä on myös heille erittäin mieluisaa hommaa

Tällä kertaa ainoastaan pienin tarvitsi apua

Ja hänelläkin on siementen kaivuutekniikka hallinnassa

Upeat lopputulokset!

Olin katsonut vinkkejä tarjoamisista Hanna Väyrysen blogista.

Nakkimuumiot menivät kuumille kiville

Samoin juustohautausmaa

 

Pääruokana oli 'Okonomiyaki'a eli japanilaisia pannukakkuja jotka toimivat teemaan liittyen ulkonäöllisesti erinomaisesti.

Sukulaisilla oli myös ollut hervattoman hauskaa kun he olivat valmistelleet 'kuralätäkkö'-muffinsseja.

Pukeutuminen oli vapaaehtoista.

Kuka pelkää teinejä?

Juhlat onnistuivat erinomaisesti. Tulimme jälkikäteen miettineeksi, että miten tärkeää olisi edes silloin tällöin voida kokoontua ja tavata ystäviä ja sukulaisia. Korona on riistänyt 'kaiken kivan' elämästämme. Toisaalta se on opettanut myös kiitollisuutta tällaisia juhlia kohtaan. Lasten ilo oli käsinkosketeltavaa. Itse saan suurta tyydytystä visuaalisesti kauniista koristeista ja tarjoamisista ja teemasta.

Jos elämä on pelkkää neljän seinän sisälle linnottautumista, alkaa se pikkuhiljaa tuoda ajatuksia elämisen arvoisesta elämästä.

Huomaan, että minulle elämä ei ole elämisen arvoista, ellen voi järjestää juhlia läheisilleni ja tavata heitä.

 Tiedän, että näitä kemuja muistellaan vielä pitkään. 

Keskellä tätä pimeintä aikaa vuodesta, täytyy löytyä henkireikiä.

 

Kiitos sukulaiset kun koronaa uhmaten saavuitte kuitenkin paikalle!

Mikä teille toimii kaamosmasennukseen?
 

/Despite of the Covid-19 crisis, we decided to hold a halloween party for relatives. Just limited relatives of course. The kids were very excited. We hand made decorations, carved pumpkins and made creepy food including 'hand punch', 'cheese cemetary' and 'mummy sausages'. The main course was Okonomiyaki which looks like a spider web anyways. For some reason the lack of parties and gatherings of any kind thanks to the coronavirus, made me truly apprecciate this weekend with my family and relatives. I realised how much I miss them. My life really isnt worth living if I cannot throw theme parties to my family and friends. This was such a great way to block some of the darkest hours that is Autumn in Finland. What's your way of blocking darkness depression?