Talvivaellus Salamajärven kansallispuistossa

 Päätettiin lähteä välipäiväkävelylle Salamajärven kansallispuistoon.

 Salamajärven kansallispuisto sijaitsee luoteisessa Keski-Suomessa siten, että kansallispuisto on myös Keski-Pohjanmaalla. Läheisiä kuntia ovat Perho, Kinnula ja Kivijärvi.

 

Paikka valikoitui sen perusteella, että halusimme retken olevan ns. yhden päivän patikointi Jyväskylästä käsin. 

 Mukavuuden haluisina emme halunneet lomalla herätä klo 06 ajamaan vaan läksimme yhdeksän pintaan ja ajo kesti parisen tuntia pienistä teistä johtuen.

 Matkaseurana minulla oli kesän vaellukselta UKK-puistosta tuttu J.

 Kun löytää sellaisen vaelluskaverin, jonka kanssa vauhti menee edes jollakin tapaa yksiin ja asenne on samantyyppinen (eli et katotaan mieluummin maisemia kuin 'urheilusuoritetaan') niin sellaisesta kannattaa pitää kyllä kiinni <3.

 

Lisäksi meillä on molemmilla samanlainen myssymuoti.

 Maisemat siis ihan oman maakunnan alueellakin ovat huikeita, vaikkakin maasto on todella tasaista. Joskus ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen huikeita paikkoja.

Lähdimme puistoon Koirasalmen luontotuvalta, jossa näin talvisena joulukuun päivänä oli meidän lisäksemme yksi perhe patikalla.

 Olimme päättäneet lähteä Pahapuron lenkille, joka olisi kyltin mukaan 7km.

 Olimme kuitenkin päättäneet, että kävelemme siihen asti, kunnes kello on 14 ja käännymme sitten takaisin omia jälkiämme pitkin.

 Tarkoituksena ei ollut siis eksyä pimeään metsään.

Reitti oli merkitty vihreillä palloilla puissa, mutta niitä olisi mahdollisesti vaikea nähdä pimeän jälkeen.

 Etukäteen oli ollut hankala hahmottaa, kuinka paljon puistossa on lunta.

 Päätimme kuitenkin lähteä matkaan ilman lumikenkiä.

Matkan kulku ei tuntunut raskaalta, mutta onhan lumessa kävely selvästi hitaanpaa kuin kesällä metsäpoluilla samoilu.

 Talviretkeilyssä saa olla varuillaan - sillä Suomessa pimeä tulee joulukuussa tosiaan jo klo 16 aikaan ja toisaalta jos kengät hörppäävät vettä tai muuten kastuvat niin jäätyminen uhkaa. Meillä oli toki hyvä suunnitelma - kartta - lämmintä juotavaa - hyvät varusteet jne, joten missään vaiheessa ei ollut mitään hätää.

 Söimme eväitä vanhassa suoniittyladossa.

 Inkivääriteetä ja voileipää.

 Iltapäivä alkoi hämärtää. Klo 14:25 viimein maltoimme kääntyä takaisin.

 Niinpä kaivettiin otsalamput esiin.

 Talvikävelyretken pituudeksi kännykän mukaan tuli 9,8km ja 13t askelta. Arvellaan, ettei matka ollut kuitenkaan noin pitkä, sillä ehkä GPS ei metsässä osaa täysin havainnoida miniaskelia...

 Mutta antoisaa oli! Talviretkeilyyn täytyy varautua kesäretkeä vähän eri tavalla, mutta maisemat ja puhdas ilma virkistävät kyllä mieltä! Suosittelen!

/Yesterday we went for a winter hike in the 'Lightning Lake National Park' = Salamajärven kansallispuisto. This is in North West part of Central Finland, but also in Central Ostrobothnia. This is about 2hour drive from Jyväskylä towards Kinnula & Kivijärvi. Winter hiking is requires slightly different aspects to consider: The shoes must be high enough to stop snow going into the leg, which would cause the feet to get wet and freeze. Also the darkness comes at 4pm in the Central Finland in December, which meant we had about 3,5hours of day light when we set for our walk. We decided to turn back after 2 hours and follow our own footsteps back - this way we did not get lost in the woods. Even with head lamps which are also a Must - it is difficult to spot the route which is marked with green dots on the tree barks. Regardless - I encourage you to go walking in the snow - the fairytale forests look magical and the nature is totally miraculous and different from the cities. Sometimes one does not have to travel far to get into an amazing place. This is a good example:)  


Kuvat minusta / Pictures of Me by J.O.