27 Tunnin synnytys

 Huomenna tulee päätökseen vauvavuosi! Miten tämä aika menee näin nopeasti? Aion tänään kirjoitella vuoden takaisista muistoista eli L:n synnytyskertomuksen. 

Jo juhannuksena kesäkuun puolella 2021 minulle iskivät supistukset... Mietittiin mökillä, että joudutaanko lähtemään sairaalaan, mutta ne sitten hälvenivät kuitenkin oltuaan jo 7 minuutin välein tapahtuvia. Tapahtumia edesauttoi selkeästi järvessä uiminen... Tein rankan päätöksen laittaa esikoinen iskän luokse jo juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina. Oli todella kuuma  +30asteen helteen ja olin suoraansanottuna jo aika väsyksissä. 

Nukuin viimeiset viikot alakerrassa sohvalla, koska yläkerrassa oli liian kuuma... A:n laittaminen kolmeksi viikoksi iskän hoiviin tuntui jotenkin vaikealta. Olimme sopineet, että hän olisi ensimmäiset pari viikkoa siellä, jotta saisimme rauhassa harjoitella uutta elämää: imetystä sun muuta... Vauvoista ei kuitenkaan voi tietää milloin he päättävät ilmaantua. L:n laskettuaika oli 11.7.2021. A oli kymmenen vuotta aiemmin syntynyt viikkoa ennen joten arvelin, että näin voisi käydä myös nyt. 

Kävin edellisviikolla uudessa sairaala Novassa kontrollilla, jossa todettiin, että ensi viikolla käynnistetään, mikäli ei itsekseen tule. Vauvaa ei haluttu päästää kovasti yliajalle, koska minulla oli ollut raskausdiabetes (joka oli kuitenkin ollut ruokavaliohoitoinen eli mitään insuliinia yms ei koskaan tarvittu). 

Perjantaiaamuna alkoivat supistukset uudestaan klo 8. En ollut kovin optimistinen, koska olihan niitä jo pari viikkoa sitten ollut ja ne olivat sitten loppuneet. Päätin siis lähteä jo ennalta sovitulle kävelylenkille serkkuni Kirsin kanssa klo 10. Muistelen, että meno keskeytyi välillä supistuksiin ja sitten jatkoimme n. 1,5km pikkulenkkimme loppuun. Setäni vaimo keitteli meille siinä vielä kahvia perään ja vitsailimme supistuksien lomassa. 

Iltapäivällä sain jotenkin vielä torkuttua kotona jonkun 30minuutin pätkän supistuksien lomassa. Tiesin kokemuksesta, että synnytystä varten kannattaa nukkua niin paljon kuin vaan ehtii... 

Illalla läksin vielä klo 19 maissa toiselle pikkukävelylle J:n ja Oili-koiran kanssa. Oltiin paria viikkoa aiemmin jo käyty vähän samantyyppinen lenkki jolloin minulla supisteli, mutta nyt tarvitsi pitää kunnon taukoja. n. klo 20 maissa palailimme ja juttelin kadulla samassa talonyhtiössä asuvien synnyttäneiden äitien kanssa erilaisista tekniikoista vauhdittaa synnytystä... Yksi suositteli youtube videoita joita en kuitenkaan enää ehtinyt katsoa... Niissä piti nelin kontin mennä sohvalta alas ja takaisin...

Illan suussa puolisoni kysyi, että vieläköhän ehtisi lähteä satamaan kaljalle ystävän kans... Sanoin että sen kun menet mutta nyt alkaa olla viimeiset hetket varmaan (ja lämmittelin kaurapussia mikrossa). 

Noin klo 21-22 laitoin hänelle viestin, että olisi nyt syytä tulla kotiin... Siinä vaiheessa en ollut koko päivänä oikein syönyt kunnolla ja olisin halunnut hänen laittavan minulle ruokaa. Hän kuitenkin oli sitä mieltä, että olen jo sen verran kipeän oloinen ettei hän ehdi laittaa ruokaa ennen kuin tarvitsee lähteä sairaalaan. 

Siinä vaiheessa suoraan sanottuna olin raivoissani, mutta hän teki sentään minulle voileipiä... Nälkäinen synnyttävä nainen on varmaan tosi ihana kumppani! Siirryin suihkuun, koska en ollut vielä käyttänyt sitä kivunlievitykseen ja tiesin sen toimineen edellisellä kerralla hyvin.

Puolen yön pintaan yritin päästä suihkusta pois ja pakata sairaalakassin. Aloin olla niin kipeä, että päätettiin lähteä sairaalaan ainakin tsekkaamaan tilannetta. 

Ei oltu soitettu etukäteen joten klo 01 löytynyt kätilö oli vähän ihmeissään ja varmaan skeptinen, että kannattiko tulla edes. Tutkittuaan tuli kuitenkin siihen tulokseen, että olen 4cm auki ja pääsemme saliin. Tässä vaiheessa synnytys oli siis kestänyt jo 17h supistuksien alusta…

Novassa oli lähes kaikki salit täynnä joten meille tarjottiin numero 8, jossa todellakaan ei ollut kaikki varustelu vielä valmiina. Ei todellakaan ammetta (johon olisi päässyt vain jos haluaisi synnyttää veteen) eikä miehelle muuta kuin joogamatto jossa levätä keinutuolin lisäksi.. 

Koska en ollut ensisynnyttäjä niin kätilö kysyi heti että minkähänlaista kivunlievitystä haluaisin ja ehdotti, että epiduraali, joka minulla oli ollut esikoisen kanssa 10v sitten voisi toimia ihan loppuun saakka, jos ottaisin sen heti. Olin äimistynyt, koska 10v sitten tällaisia ‘järeämpiä’ kivunlievityksiä sai vasta kun oli kokeillut kaikenmaailman lihasrelaksantit, sähköshokit jne. Minulle kerrottiin, että sairaalan käytänteet olivat muuttuneet.
Tässä vaiheessa muistan miten ihanaa oli kun Juha hali vielä minua sairaalasängyssä kun odottelimme anestesialääkäriä.

Otin epiduraalin ja ah siitä alkoikin sitten autuus… Lähinnä välillä oli kylmä… Nukuin useamman välin annosten lisäilyssä (noin parisen tuntia ja kivut alkoivat taas käydä koviksi).

Aamulla tuli kätilön vaihto ja minulle annettiin ns. Varakätilö koska toinen synnyttäjä tarvitsi minulle merkattua kätilöä enemmän… Eipä ihme, sillä otin asiat varmaan aika lunkisti… Aamuyöstä minulle oli laitettu tippa, jolla sain supistuksia voimistavaa lääkettä, mutta kuitenkaan en ollut edelleenkään kokonaan auki.

Yön lattialla nukkunut mieheni lähti siinä vaiheessa kotiin ja kauppaan (asumme 5minuutin ajomatkan päässä Novasta) koska kätilö arveli, että vielä kestää. Sitten havaitsimmekin, että klo 10 olin koko 10senttiä auki…

Tekstasin Juhalle, että tuleppa takaisin nopeasti, yritän pitää jalat ristissä siihen asti… Hän tuli noin vartissa ja meni vessaan. Sinä aikana otin tripp-mehusta huikat väärään kurkkuun ja aloin yskiä. Yskä poksautti kalvoni ja lapsivedet juoksivat sängylle…

Siinä vaiheessa kätilö haki toisen avustamaan ja suositteli, että ponnistaisin tavallisessa asennossa… Onneksi hän oli juuri laittanut uuden annoksen epiduraalia koska 10minuutin aikana pikkuinen L jäi päästään kiinni parin ponnistuksen ajaksi… Muistan tästä vaiheesta lähinnä puristaneeni Juhan kättä ja keskittyneeni hengittämiseen.

Sitten kuitenkin tasan klo 11:00, sinä olit täällä <3. Voi mikä suuren suuri rakkaus.

Toinen synnytykseni 10v ja 2kk edellisen jälkeen oli lopulta lähes samaa kaavaa toistanut… Kummatkin minulle erinomaisen voimaannuttavia ja ihania kokemuksia.

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut synnyttää molemmat poikani perinteisin menoin terveenä maailmaan. 9 pisteen poikia taisivat molemmat olla <3 Pienet, ihanat rakkaat. 

Niin kiitollinen teistä.

Ja huomenna sinä pieni palleroinen täytät yksi vee!

Sinusta on tullut niin hauska, niin sosiaalinen, sympaattinen ja meidän elämään sopiva ihana pikkumuksu <3. Vaikea nyt muistaa aikaa jolloin et ole ollut meidän elämässä.

/Exactly one year ago I went into labour to deliver this small bundle of love. Little 'Sherlock' as is his nickname took 27hours of very peaceful and beautiful 10/10 labour which I am remembering as definitely best experiences of my life. I have had the privilage of having two natural births of two beautiful sons - I am truly blessed of both of them and the experience to do so. This blog is the labour story of my second son. Congratulations on your 1 year old birthday tomorrow!

Kainuussa etätöissä

 

Viime viikolla havaitsin, että minulla on paljon töitä. Päätimme vauvan kanssa lähteä extempore-reissulle vanhaan kotikaupunkiini Kajaaniin mummin luo.

Pikkutyyppi on tosiaan tuossa koronan aikana alkanut liikkumaan ja siitäkin näkökulmasta oli hauska olla hänen kanssaan ekaa kertaa leikkivaunussa siten, että hän itse voi käydä ihmettelemässä sen tarjontaa.

Ehkä seuraavalla reissulla jo kävellään - tämä söpöily ryömimiskausi ei kauaa kestä!

Koen, että matkailu 8-kuisen kanssa on helppoa edelleen.

 

Matkalla hän nukkui tunnin verran ja sinä aikana tein etätöitä. Loput ajasta leikittiin! 

 

Perillä odotti mummi, joka oli iloinen siitä kun tulimme käymään vaikka matka tuntuukin kohtuullisen pitkältä.

Vanhan kotini lähistöllä on vanha kaatopaika, joka on nykyisin lumenkaatopaikka.

Tällä kertaa maisemat kaatopaikalla olivat kuin Islannista tai fiinimmästäkin matkailumainoksesta!

Kävin useampana iltana iltakävelyllä katsomassa auringonlaskuja. Mitä ihaninta siinä on, että täällä saa usein olla aivan yksin eli vieläkään ihmiset eivät ole löytäneet tänne...

Kajaanin etätyöviikolla tein päivisin töitä ja mummi leikki vauveliinin kanssa.

Hänelle putkahti viikon aikana kolme(!) hammasta ylhäälle ja lisäksi ryömimään opittiin kovaa vauhtia. Öitä ei siis tietystikään edelleenkään nukuttu kunnolla!

Mummin kanssa kiinnitimme hänen etupihalleen uuden linnunpöntön ja leikkasin hänen tukan. Jotain hyötyä oli siis minustakin!

Kävelin päivittäin iltapäikkäreiden aikaan vähintään 5000askelta niinkuin olen pyrkinyt tekemään nyt viimeisen kuukauden ajan.

Ukrainan sota nosti bensan hinnan aivan pilviin ja ihmettelimme miten tankillinen maksaa kaksi kertaa sen verran kuin vielä muutama vuosi sitten...

Tällä kertaa sää suosi ja Kainuun luonto näytti parhaita puoliaan!

Pienen tyypin kasvua ja kehitystä on myös todella mukava seurata. Hän alkaa olla jo huumorintajuinenkin:)

Huomaan, että korona-aika on todellakin auttanut minua arvostamaan tällaista kotimaan matkailua.

Maisemat ovat upeita ja elämä aika yksinkertaista ja hidasta.

Nautin siitä, että saan vaan kävellä ja kuunnella äänikirjoja. Kuuntelin mm. Satu Rämön kirjoja Islannista ja sitten tasapainona Seppo Saarion Näin sijoitan Pörssiosakkeisiin -kirjaa.

Alkukevät on tarjonnut taas ostopaikkoja pörssissä. Sota pudotti kursseja kohtuullisesti - toisaalta nousu oli jatkunut jo niin pitkään, että tämä oli odotettavissakin.

Minulla on ristiriitaisia tunteita Kajaania ja Kainuuta kohtaan. Toisaalta luonto siellä on huikeaa.

Toisaalta koululaisena se ei tarjonnut minulle parasta mahdollista henkistä ympäristöä kasvaa.

Ajattelen, että olen onnekas kun olen saanut pitää Kajaanin tukikohtaa elämässäni vielä 20v sieltä pois muutettuani. On nostalgista palata lapsuuden maisemiin ja mietteisiin.

En muuttaisi tänne enää takaisin, mutta olen iloinen, että äidilläni on edelleen tämä koti, jossa voimme vierailla.

Käyn lasten kanssa noin 2-3kertaa vuodessa Kajaanissa. Se on ollut sopiva määrä.

Ymmärrän, että äitini haluaisi jo luopua asunnosta jonne matkustaminen kestää Jyväskylästä pitkään. Ajomatka käy välillä raskaaksi. Nautimme siis vielä kuin voimme:)

/Last week baby and I took a quick trip to Kainuu, my childhood county. I had a lot of teaching work to do and my mother is keen on taking care of 'L' the youngling. During the days I was distance working in Zoom and during the nights I was taking pram walks in the most beautiful sceneries. I would say that the old 'dump' of Lohtaja has similar views to some instagram famous locations in Iceland! The best part: No tourists! Basically just me and the sleeping baby and audiobooks. I listened to Satu Rämö's tales of Iceland and also Seppo Saario's advice on Stock market investing. Great week! Covid times have definitely made me appreciate travelling in Finland so much...

Äitiysloma minne menit?

 

Tammikuu lähenee loppuaan ja niin myös minun äitiyslomani. Olen luvannut mennä osa-aikaisesti töihin helmikuun alusta pitämään muutaman kurssin opetusta ja katsomaan kokonaista kolmen(!) projektin perään... 

Mitä kuuluu vauvalle?

Niin myös pikkuinen L ei ole enää niin pieni poika vaan puolivuotias vesseli, joka jo pyrkii liikkeelle. Puolivuotiaana hän osaa jo kääntyä itsensä ympäri ja peruuttaa. Eilen hän nousi konttausasentoonkin itse eli liikkeellelähtö on lähellä. Hän tykkää kovasti seurustella ja matkii ihmisääniä. Hänen jokeltelusta on kuultavissa: 'Hei', 'Isi', 'Äiti', 'Tissi'... Toki ne ovat vielä vahinkoja. 

Tällä viikolla hän on oppinut päärryyttämään (olen puhallellut hänen mahaa pienestä lähtien) ja testaa taitoaan esim tissiin tai iskän rintakehään ja nauraa päälle. Puolivuotisneuvolassa hän oli 68cm ja 8kg. Hän kasvaa miinus yksi käyrällä, mikä sinänsä on jännittävää meille, koska esim. A on kasvanut aina +1 käyrällä...

Tammikuussa 2022 Koronaviruksen Omicron-variantti jyllää ja jännitämme, milloin se iskee meihinkin. Finnair perui lentomme Thaimaahan (huom! oikeinkirjoitus!) joten ei päästy puoli vuotiaan kans reissuun. Tarkoitus kuitenkin olisi lähteä keväämmällä, mikäli tilanne maailmalla alkaisi pikkuhiljaa helpottaa. 

  Arki koostuu aika pitkälti perusympyröistä tällä hetkellä - kotona ollaan ja kaupassa käydään. Uimassa on myös käyty, koska Jyväskylässä on uimahallit olleet auki. 

Äitiyslomalla on ollut rentouttavaa ja olen huomannut, että stressin tasot ei juurikaan päätä huimaa. Töihin paluussa en kaipaa kiirettä tai painetta. Toisaalta töitä voi tehdä myös vähemmällä stressilläkin. Tehtyäni tällä viikolla pari zoomipäivää erään projektin Kick-off kokousta, huomasin, että itseasiassa pidän työstäni kovasti ja olen siinä hyvä. Työstä saa myös positiivisia kicksejä:  eli tuntuu että on hyödyllinen yhteiskunnalle ja lisäksi saa onnistumisen kokemuksia hyvästä suoriutumisesta. Kaipaan myös olla kontaktissa kollegojeni kanssa ja etenkin heistä ympäri maailmaa. Toivottavasti jonakin päivänä päästään taas matkustamaan myös. 

Pikkuinen L ei mene päiväkotiin vielä vaan saa olla kevään edelleen kotona. Olemme siinä onnellisessa asemassa, että meillä on mummeja, jotka pystyvät auttamaan vauvan hoidossa <3. Syksyllä sitten ajatuksena olisi aloittaa päikkytaival. Teen töitä kotoa käsin, joten ajatus on myös jatkaa imetystä ainakin tuohon yhteen ikävuoteen asti. 

Aina kysytään, että miten teillä nukutaan?

Ei ole hääppöistä ollut pikkuisen unet ensimmäisen puolen vuoden aikana. Hän nukkuu edelleen parhaimmillaan sellaisia 2-4h pätkiä ja varsinkin ilta ja aamuyöstä 45minuutin pätkissä. Unta yössä tulee kuitenkin 10-11h eli hän ei herää itkemään - kunhan vaan herättää minut ja haluaa tissille. Hän nukkuu suurimmaksi osaksi yönsä omassa sängyssä ja imetän istualtaan.

(Kaiser) Sosee

Nyt olemme aloitelleet myös kiinteät ruoat. Hänelle soseet maistuvat erinomaisesti, mutta karkea puuro sai lähinnä yökkimistä aikaan. Hänellä on maha ollut hieman kipeänä. Luulen sen johtuvan siitä, että suolisto vielä kehittyy - niinpä hän saa n. 0,3-0,5pilttipurkillista nelisen kertaa päivässä. Kaupan sileät puurot hedelmäsoseella uppoavat myös. Lisäksi on mennyt esim. kasviksia tai kasvis-lihasosetta. Kiinteiden ruokien aloittaminen on vaikuttanut enemmänkin kielteisesti öihin kun hänellä on ollut ilmavaivaa:(

Kahdella hampaalla on kovasti harjoiteltu sormiruoan haukkaamista myös - omenasta ja kurkusta saadaan jo kohtalaisia paloja irti. Korviketta menee puoli litraa päivässä edelleen - sen määrä on pysynyt aikalailla samana 1-kuisesta lähtien. Tilailee rintamaitoa sitten lisäksi. En anna yöllä tai päivällä korviketta, jos olen itse maisemissa. Illalla hän vetää kolme pulloa 160ml/pullo. Toki korvikkeen nauttiminen helpottaa meidän arkea kovasti kun iskä, sisarukset tai mummit voivat sitten helposti ruokkia häntä minun poissaollessa. Toki nautin meidän imetyshetkistä ja en haluaisi niiden vielä päättyvän. Molempi parempi.

Pieni kuopuksemme on kyllä ihana persoona. Innokas, utelias, huumorintajuinen ja sosiaalinen <3. Meidän muullekin perheelle kuuluu hyvää, mutta heistä joku toinen kerta.

 /Little 'Sherlock' is already 6 months old and quite a sociable personality. He has learned to back and turn around on his stomach, but not to go forwards yet... He has not been a particularly good sleeper in his life so far, 2h periods on average day or night - but he is good at eating and enjoys particularly pear, apple, plum etc. Time flies and it is time for me to go back to work, at least part time this Spring. Grandmothers (and great aunts) will be taking care of him while I work. We are very lucky to have this option so that he wont have to go to daycare before he is 1years old.