Birthday snapshots 41

 

 Hyvää synttäripäivää minulle! Näin nopeasti menee nelikymppisyys: 10% jo takana...

Olen tammikuun tyttö ja vietän synttäripäivää hyisessä kotikaupungissani Jyväskylässä, jossa armon vuonna 2022 tarvitaan koronapassi ravintoloihin lounasaikaan. Se tarkoittaa siis kännykästä tai paperista luettavaa QR-koodia joka kertoo, että olet saanut ainakin kaksi koronarokotetta... Valitettavasti tällä kertaa tämä tarkoitti sitä, että tätini ei päässyt mukaan synttärilounaalleni...:( Hänellä on kyllä kolmekin rokotetta mutta ei pankkitunnuksia eikä mobiilivarmenteelle varautuvaa puhelinta... Joten se siitä. Kirjaan tämän tähän siksi, että vuosien päästä tämän blogin lukeminen voi olla mielenkiintoista tästä yhteiskunnallisesta perspektiivistä.

Synttäripäivän viettoon kuului nukkua kymppiin parhaiden miesten välissä. 

 Sen päälle pääsin lounaalle äitini, veljeni ja pikkuisimman mieheni kanssa. Lounaalla oli vuohenjuustoa...

Kohteeksi valikoitui uusi, viimeisen vuoden sisään avattu, kirkkopuiston bistro.

Pidän erityisesti tämän paikan tunnelmasta.

 

Johan oli vuosi! Vietin 40v ekan puolikkaan raskaana ja toisen puolikkaan äitiyslomaillen tämän mainion pikkutyypin kanssa.

 

Seuraavaksi edessä on töihin paluu ja toivottavasti koronan helpottaessa vähän matkailuakin... 

Tämä syntymäpäivä on talvinen tarina kuten muutkin syntymäpäiväni.

Parasta oli saada hengailla itselle tärkeiden tyyppien kaa...

Kotona odotti myös mieluinen paketti... Tykkään siitä, että seurustelen äärimmäisen flirtin miehen kans... Joka jaksaa ravata antikvariaatteja läpi etsien mulle 2nd hand bukowskia... Nyt se tuossa vielä siivoaa keittiötä ilman paitaa ja kokkaa mulle intialaista... <3

Syntymäpäivän vietto jatkuu siis blogin parissa istuskellen. 41-vuotiaana olen myös jonkin asteen isänmaallinen mitä tulee juomiini. Ei kerrota kenellekään! Ja siinäpä päivän snap shotit! Aikalailla parasta elämää. Tänä vuonna järjestän kyllä myös partyt, mutta vasta kuin tää maailma hieman rauhoittuu koronan kans. Ehkä kesällä sitten?

 /Today I am 41. I spent the day in freezing Jyväskylä - lunching with my mother, brother and son - and later on spent some time with my blog, Napue GT and 2nd hand Bukowski as a present from my beloved. Life is perfect as is. I will throw a party this year once the COVID situation gets less crazy, I promise. 

 

Osa kuvista (c) Matias Mäki-Kuutti / some of the pics (c) Matias Mäki-Kuutti

-22 C!

 

Tämän takia minä rakastan tammikuuta! Joka päivä on niin kaunista, että silmiin sattuu!

 Tosin iphonen mielestä -22C ei ole ollenkaan hauskaa ja olen onnistunut kolmena päivänä jo jäädyttämään sen kuvailuinnoissani niin, ettei se ole enää heräillyt henkiin ilman uutta latausta...

Mitä huikeita kelejä! Onneksi on ollut aikaa ulkoilla ja olen löytänyt toppahousutkin, joten ei ole tarvinnut palella.

 Minulle on tullut tavaksi maanantaisin kävellä töistä kotiin sillä tässä elämän välitilanteessa minulla ei ole yleensä maanantai-iltaisin autoa, kun se on J:llä. Hänen autohankintansa on vielä vaiheessa.

On ollut kaikin puolin jännittävä tammikuu. Olen tehnyt tarjouksen asunnosta ja odottelen nyt sitten, että nappaako vai onko jossain muualla meidän tuleva koti. Elämän muutosten keskellä voin erinomaisen hyvin. Tammikuu on ollut puhdistautumisen aikaa. Aloin lukea Merjan minulle joululahjaksi antamaa KonMari-kirjaa ja olen ihastunut. Ja siis aikeissa liittyä tähän aivopesuseurakuntaan. Kotoa on lähtenyt 7 jätesäkillistä vaatteita viikon aikana! Hallelujah! Ihanaa, kun ei tarvitse säilyttää vanhoja Star Wars -teepaitoja vaan voi sanoa että kiitos palveluksestasi, olet tehtäväsi täyttänyt, hyvästi vanha ystävä! Minulla on laatikollisia tavaraa, jota en ole viimeisen 7 vuoden tässä asumisen aikana käyttänyt. Ne lähtevät kierrätykseen heti! Juuri päättyneen kolmen viikon kirppikseni aikana myin 150 tavaraa ja nettosin 80euroa. Aika heikoille tuntipalkoillehan siinä pääsee, mutta ainakin menivät uusiin koteihin. Tästedes taidan kuitenkin viedä Fiidaan ja UFFille noita, liian kova homma on se kirputtaminen ja minulla on muutakin puuhaa. Ihanaa on se, että vihdoin olen saamassa kotini järjestykseen - enää puoli vuotta suursiivouksen päätökseen;)

Siivoamisen lisäksi olen harrastanut päivittäistä liikuntaa ja syönyt terveellisesti. Olen myös tänään 23.päivää ilman alkomahoolia! Hyvä minä. Hyvinvointi on juuri se, jolla jaksan ja pärjään ja pysyn työkykyisenä.

Poikasen kanssa on harjoiteltu ja harjoitettu hiihtoa, luistelua ja mäenlaskua.

Ihanaa, kun on ollut pakkasta ja lunta kerrankin niin, että on kunnollinen talvi Jyväskylässä. 

Oltiin viikonloppuna kolmen muksun ja kahden aikuisen voimin Halssilan hiihtomaalla pulkkamäessä.
Se on aikuisellekin varsin hyvä kuntojumppa käppäillä esim. 10 kertaa ylös tuota mäkeä. A tietenkin juoksi paikalle kuin mikäkin pieni vuorenvalloittaja.
Välillä mentiin mukkelis makkelis.
Laskettelemaan asti ei olla vielä päästy, mutta mietinnässä on, että hommattaisiinko poikaselle tiimalasimallin sukset ja valjaat... Jos sen nyt opettaisi laskemaan niin parin vuoden päästä sit olisi mukava yhteisharrastus siinä.
Liikunnallinenhan tämä muksunen on ja sitä menoa rakastaa.

 Pulkan veto sujuu hyvin itsenäisesti jo.

 Ja jopa oman vuoron odotus. Mun iso poitsukka <3.
Tammikuusta on otettu ilo irti kyllä, eikä ole ollut pelkkää arkea ja työtä ja reeniä. Rutiinit rullaavat kivasti. Nyt kuitenkin niihin tulee särö, koska lähden huomisaamuna pienelle työmatkalle Lontooseen loppuviikoksi. Perjantai-iltana sitten kotiin. Mites teidän vuosi on lähtenyt käyntiin? 

 /This is why I love January: Because it's so beautiful that it hurts my eyes to be outside! We have plenty of snow in Jyväskylä this year and I've been skiing and skating with Topfish. January of course is also a time to get health routines in order - today it's my 23rd day without Booze! Hurrah! There has been a lot of sports and healthy eating plus some snowy games with kids... I don't know much better ways of spending Januaries to be frank. We have also been searching for a house, which of course is not such an easy task to do... many things to consider and risks to manage. I've even made an offer for one - let's see how that plays out. Exciting times ahead. How has your year started?
 
Pictures of me (c) Juha Manninen 

37 vee

Tammikuun typsykkä tänään 37... 0_o! Eli ihan nuori vielä. "Hyvää syntymäpäivää 23 vuotiaalle!", sain kuulla heti aamusta - mut täytyy sanoa, että tuntuu hyvältä olla just tässä iässä just nyt. Ei vielä liian vakava tai vanha, ei kuitenkaan ihan elämästä tietämätön ja kyvytön käänteisiinsä vaikuttamaan. Tässä iässä elämä maistuu aivan todella hyvältä ihan joka päivä <3.

Kuten aikaisempinakin vuosina, juhlin merkkipäivääni vasta, kun rakkaille ystäville sopii. Tammikuun seiska tulee vastaan niin nopeasti uuden vuoden jälkeen ja ihmisillä on juhlaähky... Olen siis katsonut parhaaksi järjestää kemut myöhemmin. Aikaisempina vuosina juhlat ovat livahtaneet jopa kesäkuulle - tänä vuonna todennäköisin päivämäärä on 10.3., mutta odottelen edelleen muutamaa varmennusta aiheesta. Tätä on moni kysellyt - eventti tulee faceen, kunhan varmentuu.

Koska en vuoden 2017 kertauskyselyssäni muistanut, mitä oikein synttäripäivänäni viime vuonna tein, tänä vuonna siihen tulee tulevia vuosia helpottava snap shots osuus tänne blogiin:)
 
 Tänään Jyväskylässä nähtiin AURINKO! Ei ole muuten nähty sitten lokakuun! Aika hurjaa... Mut kiitos aurinko sinulle, että tulit merkkipäivääni muistamaan:) Tämä talvi on ollut niin auringoton, että jopa YLE on sitä uutisoinut.

 Tänä aamuna sain ehkä taiteellisimman synttärikortin toistaiseksi... <3 Toisessa kortissa oli varsin pelottava lahjus, sellainen että menee reippaasti mun epämukavuusalueelle. Mut tää on ihan hyvä ikä haastaa itseään kohtaamaan pelkojaan, näin mää mietin. Niinpä tänään olen miettinyt jännittäviä kysymyksiä lahjukseen liittyen. Arvaatteko mikä se on, jos sitä varten pitää vastata mm. seuraavanlaisiin kysymyksiin:

- Yritätkö tulla raskaaksi?
- Pystytkö kävelemään/juoksemaan 1600m 12minuutissa?
- Pystytkö pidättämään hengitystäsi 40sekuntia vaivatta?

Hämmentäviä juttuja... Revolutionin tarjoilijoilla oli varmasti tänään hauskaa katsoa kun mittasin hengityksen pidättämiskykyäni lounaan lomassa...

Muuten tätä synttäriä on vietelty rakkaan kainalossa.

Ehdin käydä pikaisesti asuntonäytössäkin, mikä on ollut aika perusaktiviteettia minulle nyt useamman kuukauden ajan... Tosin tällä kertaa tämä koti ei ollut mulle... Ja sit iltapäivä jatkui just mulle sopivalla lounaalla, johon kuului salaattia, rapuja, etanoita ja juustoo... Jännä miten tän jo 7.päivää kestäneen alkoholittoman paussin aikana on todella lakannut huvittamasta tää ryyppääminen. Tunnustelin mielitekojani tänään ja mietin, et kyllä nyt synttärin kunniaksi vois juoda lasin viiniä, mut ei vaan niinku huvittanut... Ei pakolla!
Ja synttärit huipentuu vielä sit sellaiseen jutskaan kuin Kagami Biraki. Eli Mochit jakoon - Shorinji Kempo -reenit alkavat jälleen. Reenien loppupuolella on luvassa vähän kisailua ja tarjoiluakin, minun tipaton kyllä pitää... Toivottavasti teillä on ollut mukava eka tammikuun sunnuntai 2018!

/ 37 years young. This seems like the right age for now: Not too old to be silly, not too young to already know some *little* lessons of life. Since I had trouble remembering last year's birthday, this year I've used some birthday snaps to illustrate the day. It's a pretty normal Sunday: Wake up late - get some awesome birthday cards... one with a rather challenging birthday present that will take me out of my comfort zone in February... Then more lingering in bed while kids want me to a) play 'dog' related games on smart phones or b) go outside to the SUNSHINE! It hasn't shined for months in Jyväskylä... But of course it does, it is my birthday afterall. Apparently according to Keskisuomalainen the sun has not shined in Jyväskylä for one hour even in December 2017... I continued my BD for some home watch - this time not for me though... And a lunch in town containing salad, king prawns, blue cheese & snails - just perfect! Tonight it's Kagami Biraki of our Shorinji Kempo club, which in short means to break mochi for the start of the new season of SK. So definitely I'm in! Let's do this. Good day:)

Tammikuun siniset tuulet ja taivaat

Seuraa kuulumispostaus, vihdoin. Ei ole alkuvuosi mennyt ihan putkeen mulla, niinkuin ehkä blogin hitaasta päivittymisestäkin voi arvella. Barcelonasta palattuani ajattelin, että nyt vihdoin pääsen kiinni urheilurytmiin ja niin edelleen. Kattia kanssa! Vuorokausi paluustani sairastuin tappoangiinaan, jossa kuume nousi heti 39,6C ja kurkku turposi umpeen niin, etten voinut syödä enkä puhua... Muutama päivä meni aivan sängyn pohjassa... Nyt alkaa elämä kuitenkin jo voittaa ja ajattelin jopa uskaltautua tänään Kempoon, katsotaan miten käy. Minulla on urheilupostauskin vielä tekemättä, jospa se tulisi pian ulos. Angiinani ei suinkaan ollut minulle ensimmäinen, vaikkakin ehkä toistaiseksi rajuin laatuaan... Lääkärini otti minut kuitenkin todella vakavasti ja antibiootin lisäksi laittoi lähetteen nielurisaleikkaukseen - tämä on tietysti ollut jo vuosikausia tulossa, sillä minulla on isot risat ja ne keräävät pöpöjä helposti. Menen siis helmikuun alussa sellaiseen.

 Tammikuu on mennyt siis ohi täysin huomaamatta. Jotain sentään on tapahtunut, vaikka urheilut ovatkin jääneet muutamaan kävelylenkkiin: Ollaan pähkäilty, että mihin kouluun muksu laitetaan syksyllä. Siitäkin vuodatus on tulossa.

Lisäksi sukulaisten kanssa aloitettiin hyvinvointiprojekti, #kuutinkevennys, jossa meitä on haasteessa mukana 2xsetä, serkku, sedän vaimo, veljeni ja minä. Useimpien meistä tavoitteena on n. 8% painon pudotus 'San Franciscoon' mennessä eli ollaan lähdössä heinäkuun lopussa kempoleirille rapakon toiselle puolelle ja siihen mennessä siis kevennys tulisi tapahtua. Oma paino on pudonnut joulun jälkeisestä mukavasti, mutta niinhän tällaisten kamppisten alut aina menevät, että 2-3kg alussa on helppo juttu, sen jälkeiset ovat niitä, joista sitten taistellaan. Kilot eivät minulle ole se juttu ollenkaan vaan se, että olisi hyvä olo ja pitäisin hyvää huolta itsestäni. Olen tässä ollut myös tipattomalla tammikuulla ja aikeissa jatkaa sitä 4.2. asti. Elimistön puhdistaminen alkoholista tuntuu hyvältä. Olen myös yrittänyt mennä nukkumaan selkeästi aikaisemmin, tarkoituksena olla pirteänä läpi päivän töissä.

Kaikesta vuoden vaihteen takkuisuudesta huolimatta olen hyvillä mielin. Vuodelle on suunnitteilla reissuja ja joitakin lentolippuja on jo hankittukin. Kesä lienee aika kiireinen jo nyt, sieltä löytyy Kiinaa, Barceloonaa, San Franciscoa ja Helsinkiä. Keväältä taas pienempiä pyrähdyksiä Euroopassa.

Työn saralla siirrän vähän fokustani tiedekunnan sisällä, kun suuntaudun osa-aikaisesti koulutusteknologiaprojekteihin, jotka eivät ole perinteisesti sijainneet laitoksella, jossa olen töissä. Tämä tarkoittaa käytännössä hieman uusia esimieskuvioita, mutta olen innostunut, koska pääsen tekemään töitä mukavien ja osittain myös entuudestaan tuttujen huipputyyppien kanssa.

Monta asiaa on siis meneillään. Tavallaan tavallista meidän arkea: Eskaria, autismitukea, ystävien näkemistä, liikkumista, töitä, reissuja jne. Tässä kuussa ehkä se kantava teema minulle on kuitenkin ollut pysähtyminen. Kun kroppa sanoo, että nyt et kertakaikkiaan pysty yhtään mihinkään, niin onhan sitä kuunneltava kun ei sängystä ylös pääse. Terveyden tärkeyttä ei voi enempää korostaa - ilman sitä ei ole muutakaan.  Onneksi oli raskaan työn raataja aviomieheni, joka hoiti ensin työmatkan aikana poitsukan ja kodin ja sitten vielä sairasteluni läpi saman homman. Enpä voi kylliksi häntä kiitellä.

/Hello from the other side... I have been in a major illness period, unable to get out of bed - unable to eat or talk.. Toncillitis sure is not fun and games. I wished that with the fresh new year, I could have gotten on with my stuff, but the world begged to differ. My husband was the biggest champion of every day life handling our son and home not only through my trip to Barcelona, but also the sick days that followed. I appreciate his support and work in our lives so much. 

This week I feel better and I'm hoping that the winds will turn now... There's so many new excitements in the world: I am entering some new projects within my own faculty at work; Tops is applying for school and it is up to us to see where he should go - we have a school visit coming up next week; Also I've been trying to eat more healthy and I've temporarily given up alcohol... Spring and summer trips are also under planning: There's several trips within Europe this Spring and China in June as usual. In July I'm off to a World Taikai in San Francisco with my family and we've all decided to improve our health until then... So many things going on... Not even to mention the toncil removal operation in the start of February. How has your year started?
 

Sininen ja valkoinen kuu

Niin kävi, että loma loppui ja arkeen palailua on harjoiteltu kohta kahden viikon ajan. Blogikirjoittelun rutiini oli sellainen, minkä väikkäri tappoi multa. Haluan sen takaisin ja ihmettelen, että mihin mun aika mukamas menee, etten mä ehtisi kauniita kuvia ja epämääräisiä höpötyksiä tänne interwebsiin postailla.

Jenni Vartiainen on taas soinut. 

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, mää oon talven lapsi ja rakastan kunnon talvea. Tämä tammikuu on ollut niin ihana. Melkein koko tammikuun on ollut pakkasta rapiat -20C - -30C astetta.

Talven värit on niin kauniita, paljon sinistä ja valkoista. Jos Suomi olisi tätä 10 muutakin kuukautta niin varmaan minun pitäisi alkaa luopua rakkaasta Finbashing -harrastuksestani.

Mitä mulle kuuluu?

Päälimmäisenä lienee se, että väikkäri on siellä esitarkastuksessa ja odottelen lausuntoja ensi viikolla. Oikeastaan odottelen vieläkin enemmän sitä, että saisin vihdoin opponentin ja väitöspäivän. On täysin sietämätöntä, etten voi varata mitään salia tms lähettää kutsua ennen kuin esitarkastajani sanovat, että 'joo, on tää väikkäri'. Kyllä mää jo tiedän, että se on väikkäri. Ei se maailman paras väikkäri ole missään tapauksessa, mutta ei kyllä paskinkaan. Se on se kasa sanoja, jotka minä sain aikaiseksi. Urkund muuten kertoi, että siitä kokonaista 3% on plagioitu. Ettäs tiedätte.

No mitä muuta?

Monen vuoden intensiivisen matkustelukauden jälkeen ollaan Henkan kanssa palailtu tilanteeseen, jossa työmatkoja ulkomaille ei automaattisesti ole, koska meillä ei ole tällä hetkellä EU-projekteja enää... Tämä tuntuu haikealta, mutta toisaalta tällä hetkellä juuri nyt, minusta tuntuu siltä, että tykkään olla Jyväskylässä kovin, enkä halua poistua pitkiksi ajoiksi. Täällä on niin paljon ihania ihmisiä, sehän se syy tietystikin on.

Alkuvuodesta on luvassa taas haasteita poikasen suhteen. Ollaan menossa sairaalajaksolle helmikuun alussa. Autistien kehitystä arvioidaan siis kerran vuodessa. Tämä henkinen rääkki on meillä sijoitettu tähän samaiseen aikaan vuodesta, jolloin kaksi vuotta sitten saimme diagnoosin 'Lapsuusiän autismi'. Vaikka kuinka yritän valmistautua muokkaamalla odotukseni mahdollisimman mataliksi, tiedän, että tuo viikko tulee olemaan taas vaikeinta elämässä vähään aikaan. Kuka sitä haluaa kuulla, miten lapseni on jäljessä kaikista muista, mitä hän ei osaa ja miten hän ei kehity ja on siis kehitysvammainen. Että itkua blogiin on varmasti luvassa siinä vaiheessa. Tällä kertaa on vuorossa ekat psykologiset testit, jotka varmaan menee tosi hyvin lapsen kanssa, joka ei puhu mitään. Lisäksi ollaan laittamassa A esiopetukseen ens syksynä ja sitten 2017 kouluun... Pidennetty oppivelvollisuus... Mihin tää aika oikein menee? Mihin mun vaavi on kadonnut?

Vastoinkäymisistä huolimatta mun elämä on ihanaa ja käsittämättömän kaunista joka ainoa päivä. Olen onnellinen ja nautin tästä juuri nyt. Yritän myös opetella blogaamaan säännöllisemmin taas. Blogailua syö myös se, että mun laitekanta alkaa olla auttamattomasti kykenemätön tuottamaan sellaisia kuvia, kun tiedän olevan mahdollista saada niillä aikaiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että mun Windowsläppäri on lähes 5 vuoden iässään sen verran heikko, ettei enää kykene pyörittämään Adoben Bridgeä kunnolla sen jälkeen, kun ostin uuden kamerani syksyllä. Harkitsen siis nyt, että ostaisinko lisenssin mun työ-Airiin vai mitä... Vaihtoehtoisesti voisin ostaa uuden koneen kokonaan, johan tuo on vanha pska, mut sit haluanko mä todella luopua windows-koneista täysin - jotkut asiat vaan hoituu kätevämmin sillä... Niinkin pieni juttu kuin Irfanview, joka on ollut hätäystäväni vuosikymmenen ajan tai pidempäänkin... Sitä ei mäkille saa. Ja onks mulla mitään järkeä olla kaks mäkkiä kassissa, eikö yksi riittäisi... Yks vaihtoehto olis varmaan ostaa joku tabletti, koska kahden laitteen mukana kantaminen johtuu mulla tasan kahdesta syystä:
1) Tarve kuvankäsittelylle
2) Tarve käyttää kahta laitetta yhtäaikaa (lapsen voi laittaa katsomaan videoita, kun itse tekee töitä jne.)
Jos kuvankäsittelyn siirtäisi tuohon mäkkiin niin jäisi enää tarve viihdyttää lasta. Mut sit en oo varma, että selviääkö mun Air kaikista niistä jutuista, mitä mä sillä haluan tehdä. Siinä ei esim. ole DVD-asemaa, joten sellainen pitäisi olla sit ulkoisena mukana. Lisäksi siinä loppuu tila kesken, joten sit tarvii olla ulkoisia kovalevyjä (joita toki onkin). Jos ostaisin uuden koneen, sen speksit pitäis olla seuraavat:
- Alle 2kg paino
- HDMI-liittymä
- Muistia ja kovalevyä niin et ei tuu rajat vastaan kuvankäsittelyssä eikä videoeditoinnissa
- DVD-asema

Tän läppäritarpeen lisäksi mun iPhone5 alkaa sekin olla jo kolmisen vuotta vanha ja auttamattoman pienen tilan omaava tietenkin... Sen siirtämistä pojan käyttöön olen harkinnut (mihin 4-vuotias autisti tarvitsee puhelinta?) No kuulkaapas juuri siihen kommunikoimiseen. Puheterapeutin kanssa olemme miettineet, että miten lapsi voisi ottaa kuvia puhelimella päivän ajalta ja sitten kertoa niiden kautta, mitä on tehnyt... Kuvakommunikaatiohan hänellä on päivittäin käytössä muutenkin. Lisäksi hän pelailee oppimis- ja muita pelejä sillä aikansa kuluksi muutenkin. Että ehkä hankin itselleni uuden ja poitsu alkakoon käyttää tota mun vanhaa. Tää on jo pidemmän aikaa ollut mun suunnitelma.

Mut nyt mää lopetan ja postaan tän niin et voin vaikka sit postata jotain joskus toistekin. Viikonlopun haaveisiin kuuluu se, että jos ilma vähän lämpenisi niin voitais käydä hiihtämässä... Kattoo nyt.

It's been a chilly January in Finland. We've been enjoying the -20 to -30 weathers. I am trying to get back to the routine of blogging while waiting for the externals to come up with reviews of my dissertation. Winter is so beautiful here - blues and whites all the time. I love this time of the year. What else has been going on? Topfish is going to his hospital week in the beginning of February, which makes this time of the year quite stressful for the whole family. I mean who wants to hear how one's child has not made progress, how he is retired and unable to perform in a cognitive manner...? We are terrified already like two-three weeks before it actually happens. No matter how low you set the bar, the hospital week always hits you with a hammer. 

On the other hand life is good. I am happy to be back in Jyväskylä and actually okay not to be travelling all the time. I am dreaming of going skiing if the weather would warm up a bit. There are trips to China, UK and Lisbon coming up this year, so it's not like there's no journeys at sight. However, sometimes it just feels good to be at home, surrounded by the people you love. Right now is <3.