Kesälomalla Kainuussa 2022

Niinpä meille koitti vielä ainaskin yksi kesälomaviikko Kajaanissa vaikka viime vuonna jo kuviteltiin sen olleen viimeinen! 

Viimeksihän olimme täällä L:n kanssa kahdestaan maaliskuussa etätöissä. A:n kans ollaan oltu monena vuonna tällä kesäloman vietossa, mm. 2020. 

Ajatella, että vuosi sitten tämä pieni tyyppi oli vasta masussa ja nyt hän jo konttaa pitkin Kesäniemen laitureita...

Kesä on taittumassa kylmään vaikka vasta heinäkuuta mennään. 

Kyllä on viime kesään verrattuna ollut kylmää ja sateista.

Meillä oli kuitenkin pari päivää tuuria ja kävimme toteuttamassa ison pojan haaveet hyppytornissa keikkumisesta.

Tämä on niinsanottu 'jokaiselle jotakin' -loma, eli mummin haaveista on toteutettu mm. pensasaitojen ja ruohon leikkuu ja kattolistojen uudelleenasennus. 

Pensasaitojen leikkuu ei ole oikein mun suosikkilajeja, mutta kiinteistöjä täytyy hoitaa, näinhän se on.

Ihan kiva siitä tuli.

Ja ilo on myös seurata, miten veljeksistä on toisilleen jo kovasti seuraa.

Tosin toinen on aika paljon hurjempi uimari ja menee kylmiinkin vesiin.

Paltaniemellä käytiin myös leikkimässä.

Mummin pikkuapurit ovat myös mm. siivonneet terassia..

L otti myös ekat askeleensa ilman tukea juuri ennen kuin läksimme tänne reissuun... 

Nyt on sit kävelyä harjoiteltu non-stop. Mitä nyt välillä laitetaan kiinni vehkeisiin kuten vauvakiikkuun, josta osataan jo itse nousta pois.

Myös isoveli on imuroinut ja leikannut nurmea mummin apuna. Nurmen lisäksi meni yksi kukkapenkkikin ruohonleikkuriin kun silmä vältti... Hupsista!

Pienelle maistuu edelleen äiskän maito - ajattelinpa laittaa tähän myös tällaista muistoa imetyksestä kun se varmaan piakkoin loppuu.

Muru-kirjaa on luettu innokkaasti.

Kaiken kaikkiaan mukava loma taas täällä Pohjoisessa. Näin nämä vuodet menee ja lapset kasvaa. 

Paltaniemen uintireissulla meille kävi myös äärimmäinen tuuri kun paikallinen seilori tuli Kuha-saaliin kanssa juuri veneellään maihin ja kysyi, että haluttaisko ostaa 3kg valmiiksi fileroitua Kuhaa 20eur/kilo. Siis miten järkyttävän isokokoisia kuhia Oulujärvessä uiskentelee!?! Varmaan kaupassa nää olis ollu 3-40eur kilo...  

Oli muuten ihan superhyvää voi-kerma-aurajuustokastikkeessa! Oi naminamsk!

/Once again we have spent a summer holiday swimming in Kajaani! Tops and I have enjoyed this now at least three years in a row. Can't believe last year L was still in my stomach and now he has just learned to walk without support! Time flies! We also got amazing fresh white fish from a local fisherman who just happened to come to shore... So cheap, so yummy and fresh!

Äitien itketyspäivä

Eilen lopetin työt ja aloitin äitiysloman. Tänään on vellottu tunteissa aamusta lähtien. Seiskaluokan päättäjäisiin osallistunut nuori neiti ei saanut nukuttua yöllä kun jännitti laittaa oma valitsema asu vekkihameineen päälle kouluun. Kakkosluokkalaisen erityislapsen luokasta vaihtuvat kaikki aikuiset: Opettaja lähtee Kajaaniin ja ohjaajat kukin uusiin tehtäviin ympäri Jyväskylää ja maailmaa. Yksi muuttaa Kroatiaan! Kyllä oli äidillä tippa linssissä kun sekä rakastettu ope että ohjaaja molemmat lähtevät neljän vuoden yhteistyön jälkeen. A:lla on ollut niin hyvä olla tässä luokassa ja nyt sitten on syksyllä edessä uudet tuulet.

Itken koulun päättäjäisissä muutenkin, mutta toki nyt raskaus ja lähestyvä uuden perheen jäsenen saapuminen saavat tunteet pintaan. On vaikea jotenkin ‘luopua’ aiemmasta elämästä, joka on ollut hyvää. Vaikkei tässä mikään muutukaan radikaalisti niin samalla kaikki muuttuu: Roolit perheessä: Yhdestä tulee isoveli, kahdesta jo toisin-kolminkertainen isosisko ja isoveli…

Ja etenkin mietityttää oma parisuhde, kun jaettavana ei ole ainoastaan ‘sinun ja minun’ lapset vaan myös yksi, jota ei voi lähettää toiseen kotiinsa viikoksi kerrallaan. Muistammehan olla edelleen kahden ja löytää arjesta aikaa toisillemme. Onnistummeko siinä, missä niin moni ja myöskin kolme edellistä avioliittoamme on epäonnistunut. Taakka tuntuu raskaalta vaikka luotankin meidän yhteiseen tahtotilaan olla yhdessä.

Tunteisiin on mennyt myös tähän elämän taitekohtaan osuva läheisen vakava sairaus. Elämää voi suunnitella vain rajallisesti eteenpäin, joskus tulee sitruunoita. Sitten pitäisi etsiä sitä limonaadin ohjetta.

Olen viime viikkoina miettinyt elämän erilaisten aikojen katoavaisuutta ja omaa haikailemista niitä kohtaan. On ollut ihanaa kokea niin monenlaisia juttuja, jotka ovat osaltaan jo poistuneet vuosikellosta: Kesäkuut Kiinassa - Hiihtolomat Ylläksellä tai Joulut Englannissa ja niin edelleen. Päälimmäisenä on suuri kiitollisuus. Ei pelkästään niitä asioita kohtaan, jotka ovat päättyneet vaan myös tätä nykyhetkeä kohtaan.

Koska muutoksista huolimatta on suuri rakkaus näitä ihania elämän ihmisiä ja polkuja kohtaan <3.  

Itkitkö tänään? 

/ Schools end and mothers cry. I am now on maternity leave and the kids have finished their school year. The summer will be more or less spent on different beaches and lakes, I imagine. Waiting for our new family member to arrive. I get emotional at schools’ ending ceremonies anyways, but this time there are bigger things beneath the surface. I feel that we are coming to crossroads again, facing a current. Now it’s time to grow new identities as well as to hold on to those roles dear to us. My promise to myself this year still is - to make sure everyone around me feels loved even with the new person in our lives. This promise I will keep.

What was the last thing that made you cry?

Uimassa Kainuussa

Tänä kesänä suomalaiset matkustavat Suomessa. Niin mekin. Matkasin jo toistamiseen lapsuuden seuduilleni Kajaaniin poikani ja äitini kanssa.

 A:n mielestä paras loma on sellainen, jossa voi maksimoida uinnin määrän ja se on todellakin tehty täällä.

 Kesäniemen uimaranta hyppytorneineen on palvellut päivästä toiseen meitä.

 A jaksaisi olla rannalla koko päivän.

 Hän on kuitenkin vanhemmiten tullut pelokkaammaksi. Siinä missä kolme vuotiaana hän hyppäsi suvereenisti kolmesta metristä veteen - nyt kolmosessa käydään kyllä keikkumassa, mutta hypyt toteutetaan yhdestä metristä tai alle. Itsesuojeluvaisto on herännyt - jes!

 Pikkuautisti pääsi myös nauttimaan ravintola-annoksesta matkalla Kajaaniin. Hänen pitsaan ei tule muuta kuin pohja ja juustoa, jos hän saa valita.

 Kesäniemessä oli välillä niin paljon lapsia, että sai pitää silmällä etteivät hypi toistensa päälle.

 On ollut ihanan lämmintä. Minä en varsinaisesti ole lomalla, mutta olen ollut 'loman kaltaisella', jossa vastataan vaan pakollisiin sähköposteihin. Viikon päästä minulla on vielä edessä projektini review meeting, jonka jälkeen toivon mukaan pääsen ansaitulle reilun viikon lomalle. Valitettavasti tämänhetkisessä hommassani sellainen pitkä 5 viikon yhtenäinen loma, jossa ei tarvitsisi yhtään työasiaa hoitaa, ei onnistu. Sen sijaan lomailen pätkissä. Ehkäpä syksymmällä otetaan vielä joku lomapätkä jos korona sallii matkustamisen. Sen näkee sitten.

 Kainuussakin on kyllä huikeita paikkoja ja maisemia.

 Kävimme eilen hiisijärven hiekoilla. Hiisijärven harju, on muinaisen jäätikkövirran synnyttämä. Hiisijärven hietikoiden hiekka on siis 9000 vuoden takaista jääjärvisedimenttiä, jääjärvihietaa, joka paljastui näkyviin veden alta vuoden 1761 vedenlaskussa. Sotkamon jääjärven purkauduttua tuuli muokkasi maisemaa harjuvyöhykkeillä. Lentohiekkavallit kasaantuivat dyyneiksi, ja niin saivat alkunsa Hiisijärven alueen kasvuolosuhteiltaan kuivat jäkäläkankaat. Hiisijärvi oli vielä 1700-luvulla 10km pitkä kristallinkirkasvetinen järvi, jonka pinnan lasku kuitenkin ryöstäytyi talonpojilla käsistä 1761 ja sen pinta laski 14metriä. Tämän seurauksena paikalle jäi hienoa hiekkaa sisältävät harjut, jotka ovat itsessään ristijärven nähtävyyksiä.

 

Hiisijärvi on edelleen äkkisyvä ja jopa paikoitellen 160m syvä... 

Sukellusolosuhteet olisivat olleet hyvät:)

Hiisijärveltä ajelimme takaisin Kajaaniin Sotkamon kautta. Siellä kesäinen rantakohde on tietystikin Hiukan hiekat, jonne pysähdyimme seuraavalle tunnin mittaiselle uinnille. Iisalmelaispoika jaksoi jonkun aikaa leikkiä vedessä A:n kanssa vaikka yhteistä kieltä ei löytynytkään:)

 Säät ovat suosineet ja on siis nautiskeltu kesästä <3. Itseasiassa sateet alkavat vasta tänään kun ollaan jo kotimatkalla junassa.

 Toki Kainuun uintikohteiden klassikko, 'Paltaniemen uimaranta' on myös kuulunut viikon repertuaariin.

 

 Kävimme myös todistamassa Paltaniemelle kesäkuun lopussa iskeneen myrskyn tuhoja. Kyllä oli yli sata vuotiaitakin mäntyjä kaatunut kokonaisen pellon verran. Ajatella, että ehdimme juuri edellisellä Kajaanin retkellämme alta pois edellispäivänä... Mikä tuuri!

Loma oman äidin kanssa on aina sellainen 'uhka vai mahdollisuus' kysymys. Käytiin viimeisenä iltana lenkillä ja äiti kysyi, että oliko minua ahdistanut viikon aikana. Vastasin, että ei joka päivä. Sitten kysyin, oliko häntä. Vastaus oli sama:) Äidin ja tyttären suhde on sellainen, että tytär taantuu äidin kanssa kiukuttelemaan niinkuin pieni lapsi ja toisaalta äiti hyysäämään ja opettamaan niinkuin äiti. Haasteellista on päästä sellaiseen tilaan, jossa kumpikin tulisi kohdelluksi vastuullisena aikuisena. Silti ollaan äidin kanssa jopa välillä samaakin mieltä. Parasta äidissä on se, että hänelle voi suuttua tietäen, ettei hän hylkää. Sellaista ihmistä elämässä todellakin tarvitsee.

Missä päin Suomea sinä olet lomaillut? ja kenen kanssa?

/This summer, Finns travel in Finland. And so have I. I have actually gone to Kainuu twice in the last three weeks, which is probably more than in ten years now... In any case, Kainuu has been a really sunny and warm summer holiday location for my son, my mother and me. My son is basically happy if he can swim all day. He has been so upset to know that we are going home today, even though he gets to go on a train which is the next best thing if you can't go with a plane. Thank you Kajaani, we had a great time!

Autismikuulumisia tammikuussa 2017

Ajattelin kirjoitella, vähän, että miten meidän syksy on autismin kanssa mennyt. Poikamme A:han on lapsuusiän autisti, mikä tarkoittaa sitä, että hänellä on suuria puheen ja oppimisen kehitysongelmia. Lisäksi autismin kautta tulevat vuorovaikutukseen liittyvät haasteet, kun ihmiset eivät kiinnosta pikkuautistia samassa määrin kuin neurotyypillisiä lapsia.

Kesäkuun alussa 2016 oltiin siis sellaisessa tilanteessa, että:

• A osasi käydä pissalla omassa kotona pöntöllä jos hänellä ei ollut housuja, mutta housujen kanssa pissat tulivat housuun.
• A ei juurikaan osannut jäljitellä tai oppia toisen mallista
• Hänellä oli sanoja, mutta ne eivät pysyneet mielessä, vaan katosivat
• Hän ei osannut istua paikallaan pöydässä, ei pyytää ruokaa lisää

/In the beginning of June 2016, we were in a situation in which:

• Tops could only pee the toilet if he had no pants on, but with pants he would pee in them
• He had very little mimicing skills or learning from a model of another person
• He had words, but they did not stay in his mind but they disapeared and were not in context
• He could not sit in a table or ask more food by picture communication (let alone words)

Nyt puoli vuotta myöhemmin, voin sanoa, että kehittyminen on ollut mielestäni hänelle huimaa.
Nyt ollaan tilanteessa, että: /The current situation however is very different and he’s developed hugely over the last six months:

Vessassakäyntitaito
Hän osaa käydä vessassa tekemässä pissat pönttöön, ei pelkästään kotona vaan myös reissussa. Hän osaa viestiä pissihädästään joko pitelemällä haarojaan tai jopa autossa matkalla Helsinkiin hän sanoi miehelleni kun oltiin huoltsikalla, että: “Pissi”. Se oli aika selvää viestintää. Koko reissussa yhtään kertaa ei tullut pissoja housuun, tosin pitkillä automatkoilla (niinkuin eilen 5h) on ollut vaippa… Eikä sen puoleen kakkojakaan. Yksi vahinko sattui yökasteluna, mutta se oli minun vikani kun en laittanut vaippaa ja tiesin hänen juoneen paljon ennen nukkumaanmenoaan. Jos hän ei ole syönyt suolaista & juonut paljoa illalla niin yölläkään vaippaa ei tarvita. Keväälle tavoitteena olisi saada ne kakatkin tulemaan sinne pönttöön, mutta se vaatii meiltä rauhallisen viikonlopun, jolloin yritämme kahden aikuisen voimin saada tätä aikaiseksi.

Toilet skills
He knows how to pee into the toilet, even when outside or with pants and other clothes on. He can communicate about his need to go (rather than peeing his pants). He holds his crutch or even once in a car from Jyväskylä to Helsinki, he said to my husband: “Pissi” (Pee), which was very clear communication. There has been no peeing his pants while in England, only once he wet the bed, but that was due to my issue of not putting him into a nappy for that night, even though I knew he had eaten something salty and therefore drunk a lot. The idea would be to get him poo into the toilet rather than nappy, in the next 6 months.

Jäljittelytaidot
A on oppinut puhaltamaan saippuakuplia
A keskittyessään pystyy matkimaan mallin mukaan esimerkiksi legotornien rakentamista, käsiliikkeitä tai uutena jopa toistelemaan hänelle tuttuja sanoja

Mimicking skills
He has learned how to blow soap bubbles
He can mimic a person doing something if he wants to, like building lego towers or even repeating words that are said to him

Love my grandma

Puheenkehitys
Hänen puheenkehityksensä on edennyt niin, että viimeisen parin viikon ajan hän on alkanut vastailemaan kysymyksiin, kun hänelle näytetään tuttua esinettä: “Mikä tämä on? WHat is this?” -“Apple” tai “Auto” jne. Opetin häntä marraskuussa sanomaan “Nooze” eli nuudelit, ennen kuin annoin hänelle nuudelikulhon. Tämä oli ratkaiseva kehitysaskel, hän oppi pyytämään nuudeleita sanallisesti. Kesäkuun alussa hän alkoi itsenäisesti yhtäkkiä laskea kolmeen koritehtäviä tehdessä kun yritin saada häntä laittamaan ‘Yksi’ tai ‘Kaksi’ samanväristä nappulaa purkkeihin. Lukusanat eivät ole kadonneet mihinkään koko syksyn aikana, vaan päinvastoin, ne ovat lisääntyneet ensin neljään ja sitten viiteen. Palkkiona on toiminut kutittaminen tai pehmokissan heittäminen parvellemme.

Speech
His speech has progressed so that in the last few weeks, he has started to answer questions when a familiar item is shown to him: “What is this?” he says “Apple” or “Auto” (car) etc. In November I thought him to ask for Noodles by standing next to him with a bowl of noodles which he wanted (I only gave it to him if he said ‘Nooze’) and this worked - he can now ask for Noodles with the word. From the beginning of June when we were in China, he learned to say counting words to three and those have not gone away, but expanded to six… We have practised this several times every day. The reward has been a tickle or throwing a stuffed cat at him etc.

Tänään uuden vuoden aattona 31.12.2016 kuultuja sanoja häneltä: / Words I have heard him say on the day I’m writing this on 31st of Dec 2016)
Apple (Omena)
Nooze (Nuudelit)
Auto (Car)
Car (Auto)
Isi (Daddy)
Äiti (mum)
Topfish (Hänen oma nimensä)
Kone (Plane)
Ei (no)
No (Ei)
Hell, Yeah! (No helvetti jees)
Fish (Kala)
Pants (Housut)
Osaa (I know how)
You - Are - A - Lovely - Finn (Sinä olet ihana suomalainen)
Yksi - Kaksi - Kolme - Neljä - Viisi - Kuusi (one, two, three, four, five, six)
Nom - Yohoren - Kegyo (Lootussutra-loru)
Tule (Come)
Tuu (come)
Pissi (Pee)
Piss (Pissi)
This (tämä)
Pamma (Panda)

Viimeisen parin viikon aikana kuultuja sanoja: / Words and phrases I’ve heard in the last couple of weeks:

Kiitos (Thank you)
Nemo (The fish from Finding Nemo)
More (Lisää)
We go (Me Mennään)
Let’s go (Mennään)
Ei go (No go)
Uimaan (To swim)
Mennään uimaan (We go to swim)

Muitakin taitaa olla, mutta tässä nyt ne, mitkä tulivat minun mieleeni tätä kirjoittaessani. Kehitysaskeleet antavat toivoa sille, että hänen kanssaan pystyy jokupäivä juttelemaan. Hän on kiinnostunut sanoista, mutta ei selkeästi aina pysty palauttamaan haluttua sanaa muististaan. Joskus sanasta tulee vaan ensimmäinen tavu, kuten ‘Ko’ (siis sen sijaan, että tulisi ‘Kone’ ja useimmat hänen sanansa ovat maksimissaan kahden tavun pituisia.

/Other ones probably exist too, but these are the ones that come into my mind when I’m writing this. This development gives me hope that we could communicate with words with him some day. He is clearly interested in words and the way they affect other people and how to use them, but sometimes his memory cannot recall the right word and he goes through all of his vocabulary to get to the right one… Or he can only recall the first syllable of the word… His words always have one or two syllables, they are easier for him.

Photo by Mervi

Muita taitoja
Hän osaa halutessaan pukea lähes kaikki vaatteet päälle. Toki kengät menevät vielä vääriin jalkoihin jne, mutta suoriutuu mm. ulkohaalarista, hanskoista jne.
Hän oppi laskemaan itse pulkalla (vetämään sen ylös, laittamaan oikeaan suuntaan, istumaan ja pääsemään liikkeelle ihan itse) (tarhassa)
Päällä seisominen, hyppiminen, kiipeily yms parkour on edelleen niin mieluista, että olen ajatellut ottaa selville, millaisia perheparkour-mahdollisuuksia Jyväskylässä olisi, voitaisiinko ehkä alkaa uinnin ohella harrastamaan sitä yhdessä
Ruokailutaidot ovat kehittyneet siten, että hän osaa tarhassa ottaa tarjottimelle aterimet, lautasen, lasin jne + ruoan itse, istua pöydässä ruokailun ajan ja pyytää lisää ruokaa ruokataulun avulla (tai kotona korteilla)

/Other Skills
If he wants to, he can dress and undress himself. Of course the shoes still go to wrong feet etc, but he can put on his own outdoors gear, gloves etc which was not the case 6 months ago
He has learned to slide down hill (on snow) with a sledge - he brings it uphill, points it to the right direction, sits in and gets himself going
Head stands, climbing, jumping etc acrobatics is still his favourite activity (alongside with swimming). I’ve been thinking of looking into family parkour possibilities in Jyväskylä
Eating and table manners have grown a lot. He can fetch his own plate, tray, knives and forks etc and his own food in the daycare. He can ask for more food with the choose board or with cards (at home) and he sits in the table and eats mainly with utensils instead of hands.

Tavoitteet seuraavalle puolelle vuodelle:
Kakat pönttöön
Sanavaraston treenaaminen ja kartuttaminen, sanojen muistiin palauttaminen (tätä varten ajattelin tehdä A:lle kuvakirjat, joista voisi katsella a) tuttuja ihmisiä, b) tuttuja paikkoja c) tuttuja esineitä
Kokeillaan oppisiko poika uimaan ilman kellukkeita
Kokeillaan hiihtämistä ja luistelua
Jatketaan pyödässä ruokailun ajan istumisen kulttuuria
Vahvistetaan jäljittelytaitoja

/Goals for the next 6 Months:
Poo to the toilet
Training and extending the vocabulary - words recall etc. I was thinking of making picture books for Tops to recognise familiar people, places and items
Trying to teach him to swim without float suit
Try skiing and skating
Enforce and continue the sitting in the table while eating culture
Enforcing the mimicking skills

Kirjoitin tämän jo vuoden vaihteessa... Tammikuussa kehitystä on tapahtunut vielä lisää. Lapsi esimerkiksi vilkuttaa heihei, kun häneltä sitä pyydetään sanallisesti... Tammikuussa olemme myös kovasti pohtineet, että mihin kouluun A laitettaisiin. Ensi viikolla meillä on mahdollisuus tutustua Jyväskylän kaupungin autismiopetukseen. Kirjoittelen siitä sitten vierailun jälkeen ajatuksiani.
/ I have written this blog already in the beginning of the year and many steps have happened in January...For example he waves goodbye when asked to... One question lately had been that which school does Tops go to this Autumn. We have a visit to Autism class coming up next week and it is my intention to write about this issue then.