Puolikas elämä

 

Mitä jos sinulla

Olisi vain puolikas elämä

Mitä sillä tekisit

Kiipeäisitkö tulivuorelle

Väittelisitkö tohtoriksi

Muuttaisitko perheesi Kiinaan

Katselisitko eläimiä Afrikan safarilla

Ajelisitko Amerikassa komealla autolla

Tai Rallia Keski-Suomessa
Hyppäisitkö rohkeasti opettamaan kurssia, jonka oppilaana olet ollut edellisvuonna

Ohjaisitko opiskelijat muotoilemaan yli 100 palvelumuotoiluideaa yhdessä yössä

Pelaisitko joka perjantai sählyä työkavereiden kanssa
Bilettäisitkö opiskelijoiden kanssa pilkkuun

 Remontoisitko rintamamiestalon kodiksi
Kasvattaisitko kaksi huikean älykästä tytärtä sinulta perityllä vahvalla itseluottamuksella

Soittaisitko kolleegallesi Halloweenin alla 

Että voitaisiinko ottaa promootiovalokuva instagrammiin

jossa pidät moottorisahaa vesisateessa

?

Sinä annoit meille kaiken

Kosketit

Ja olit aidosti sitä mistä puhuit

Positiivisen kautta

Vaikeinakin hetkinä

Vastuun kantaen

Silloinkin kun ihmiset olivat eri mieltä kanssasi

Minulla oli etuoikeus tuntea sinut

Kiivetä kanssasi Kiinan muurille

Haastaa yhdessä Keski-Kiinan professorit nostamaan kuppia

Viedä perheemme seikkailemaan maailman toiselle laidalle yhdessä

Sydämeeni jää tarinoita

Joita vain sinä ymmärsit

Joille vain sinä nauroit

Kiitos 

Opeistasi

Ystävyydestäsi

Yhteisistä vuosista

Kiitos.

What if you only had

A Half a life to live 

What would you do with it

Would you travel the world

Bring up two smartest and bravest daughters

Would you take them to glaciers close to Tibet 

when they were the age that you had to carry one on your shoulders

Or to see Pandas in their natural habitats

Would you inspire hundreds of students to excel

Would you defend your doctoral thesis

Or renovate an old house to be your home

 Would you sit on a safari looking at animals

Or drive beautiful cars in America

Would you live your life with such passion

That it would give comfort to your loved ones at the time of your leaving yesterday

You gave us your all

And I am thankful

For the privilege of knowing you

For the fourteen years of projects, 

Trips to the Great wall, 

Countless toasts with Rice wine,

Late night mad photography projects in the rain with chain jaws

So long dear friend

Thank you

 

Miten surutyötä tehdään?

Niin tällä viikolla on ollut vähän tällainen fiilis. HIIT-treeniä on tehty My Heart Will Go Onin tahtiin (Kympinmetsästäjä, toivottavasti tämä riemastuttaa sinua). Hoen päässäni, että hän oli jo vanha ja eli pitkän elämän. Hän oli jo väsynyt, hän oli jo kipuisa, eikä hänen elämänsä laatu ollut moneen vuoteen ollut kummoinen. Tuntuu siltä kuin minulla ei olisi oikeutta surra, ei niin kuin nuorta ihmistä. Tiesin, että hän kuolee joku päivä ennemmin tai myöhemmin, todennäköisimmin oman elämäni aikana. Jokaisella on omanlaisiaan selviytymiskeinoja läheisten menetykseen. Minä olen havainnut joitakin sellaisia, jotka toimivat minulle. Niinpä tällä viikolla:
1. Olen pukeutunut kokonaan mustaan
2. Olen kuunnellut paljon minulle tärkeää kuolemisenkäsittelymusiikkia, lähinnä Queenia
3. Ostin kaksi valkoista ruusua. Ne ovat kauniita ja muistuttavat minua siitä, että läheiseni on yhä täällä läsnä.
4. Olen känyt läpi vanhoja valokuvia hänestä. Tämä on minun tapani muistella häntä - kollaasit, reportaasit, ohjelmalehtisen laatiminen siunaustilaisuuteen
5. Olen kirjoittanut runoja hänestä
6. Olen hakenut hänen tavaransa Korpilahdelta tätini kanssa

8vuotta sitten isäni menehtyi - tämä ei ole yhtään mitään siihen verrattuna. Minun henkinen ahdinkoni kesti kaksi vuotta silloin. Nyt aion olla vahvempi, fiksumpi. Aion osata surra ja tehdä niitä asioita, jotka auttavat minua tällaisessa tilanteessa. Mitä en ole tehnyt tällä viikolla: En ole lamaantunut ja lakannut elämästä. Kun isotätini mies kuoli, hän itki päivän ja sitten nousi ja alkoi taas hoitaa hommia. Ei minun tarvitse lakata, jotta kunnioitan hänen muistoaan. Kuka sellaista toivoo, että kuolemamme jälkeen läheisemme viruisivat suremassa vuosia, työkyvyttöminä ja aloitekyvyttöminä? Ei varmasti kukaan. Muistoa voi kunnioittaa niin, että elää jokaisen hetken ihan täysillä. Kyllä, tällä viikolla oli pari sellaista kohtaa, jossa huomasin, että napsahtelin ja pinna oli liian kireällä. Minäkin olen vain ihminen. Mutta sen tiedän, että parhain tapa kunnioittaa isotätini muistoa oli kirjoittaa tällä viikolla abstrakti konferenssiin, jatkaa väikkärityötä, ohjata opiskelijoita, treenata kyyneleet silmissä, bilettää korkeissa koroissa, tanssia pöydillä, pelata Cthulhuwarsia, nähdä ihania ystäviä, tehdä autismiharjoituksia A:n kanssa... Ja niin edelleen. Ja nyt sunnuntain kunniaksi aion katsoa ekat pari jaksoa Game of Thronesin uutta kautta miehen kainalossa. Elämä voittaa.

--
So this week I've had some mixed feelings. I feel like I have no right to grief, as my great aunt was so old and I knew this was coming. Sooner or later, probably sooner. People have very different ways of griefing, you probably know I lost my father 8 years ago and in comparison to that experience, of course this is nothing. But it's not like it hurts zero much. She was very important to me. She was my last close relative on that generation. I have over the years found out that I can do simple things that make me feel better when someone dies. Everyone should have their own set, but what works for me is this:
1. Dressing up in black
2. Listening on music that help me with dead. On this playlist is mainly songs by Queen: Who wants to live forever, No one but you, Heaven for everyone, Mother love, Show must go on and so on. And yes, sappy Celine Dion with her titanic song creeps in too... 
3. Buying flowers, pretty white roses to myself
4. Going through my picture collections of this person and making slideshows for the funeral
5. Writing poems and layouting a leaflet for the chappel service
6. Picking up and sorting her things

But much more important is just to keep living my life. Just as it is. Make PhD things, work, play with my kid, do the autism practises, see friends, play board games, party all night long, dance on tables, have a sunday morning brunch just for myself... And next, I'm going to climb into my husband's armpit for two episodes of the next season of Game of Thrones. Those diseased are not sitting by the cloud up there thinking: Oh I wish all of my family members would just stop their lives and cry for ever...  Life goes on Bra.
 

Kesä tulee ja linnut laulaa

 

Istun vierelläsi ja laulan

Hengityksesi on haukkovaa ja toistat

Apua

Kaikki on aivan  hyvin

Sinulla on kaikki hyvin

Apua

Minä olen tässä

Ei mitään hätää

Et haluaisi enää morfiinia

Mutta me emme halua nähdä sinun kärsivän

Päivästä toiseen

Tunnista toiseen

Elät

Vaikka sinä olet jo väsynyt

Istun vierelläsi taas

Ja puristat kättäni kuin kaksikymppinen

 

Kesä tulee ja linnut laulaa

Sanot

Tietäen

Että se on kesä, jota sinä et nää

Minun sydämeni särkyy yhä uudestaan vierelläsi

Pidän sinua kädestä

Ja kerron niistä ajoista

Kun minä olin aivan pieni ja sinä huolehdit minusta

Kerron sinulle kaikki ne tarinat

Joita minä en edes muista

Ne hetket

Jotka sinä olet kertonut minulle

Yhä uudestaan ja uudestaan

Nyt on minun aika huolehtia sinusta

Ja kun luotasi lähden

Sanot minulle

Hyvää yötä

Heihei

 Mä annan sut pois

Vaikka sattuu

 

Is it raining in Heaven?

Do you want us to cry?

A.R.

8.11.1916 - 6.4.2015