Stuck in Oslo

 Minä en ole koskaan käynyt Norjassa. Tai no, nyt olen.

 Eilen kävi nimittäin niin, että yrityksissäni palata kotiin, jäin jumiin Norjaan...

 Joskus työmatkustaminen tuntuu haasteelliselta. Varsinkin silloin kun on ollut tien päällä melkein toukokuun puolivälistä non-stoppina ja rakkaat odottaa kotona. Tässäkin kuussa halipäiviä on liika vähän. Silti en elämääni vaihtaisi mihinkään pois. Tiedän, että olen niin etuoikeutettu. Näkemään näitä kaikkia kauniita maita, pysähtelemään katsomaan auringonlaskuja kaukaisissa horisonteissa.

 Norja on maa, johon olen ollut menossa jo pitkän aikaa. Nyt tuntuu, että tuli käytyä vasta ovella. Kurkkaamassa, mitä se voisi olla. Punaisia puutaloja havupuiden seassa. Tämä maa on kaunis, voisin asua täällä. Lentokentällä ihmettelen hintatasoa, josta valitetaan... Mikään ei maksa enempää kuin Suomessa... Liekö vaan urbaani legenda...

Jännittävää on nähdä, pääsenkö tänään vihdoin kotiin asti. Salainen suunnitelma on se, että illalla olisi ihan mun omassa kotikaupungissa joku semmoinen maailmanluokan bändin keikka... Voiskohan lentojumalat olla niin armollisia mulle, että olisin takas ajoissa...?

/Hey, wait a minute... Wasn't I in Barcelona...? How did it happen that I got stuck in Oslo...? I have never been to Norway before this, but yes yesterday I got stuck to Oslo, on my way home... I was greedy. I thought I could get home in the same night. I was wrong. But my little overnight stuck in this country of red wooden buildings in the middle of pine forests, confirms that I need to come back here. Norway is a beautiful place. Certainly a country that I could live in. Unfortunately my favourite Norwegian is in Australia, so couldn't show me around;) Tonight my wish is, to get back to my loved ones and maybe even catch a certain "international level heavy metal band' playing in my own neighborhood... Is that too much to ask, I wonder...?

Long way home

Taxi. Lentokone. Juna. Juna. Bussi. Henkilöauto. Tässä järjestyksessä on meidän kotiinpaluuseen tarvittavat ajoneuvot tälle päivälle... lähdettiin aamulla klo 07:20. Eli Suomen aikaa klo 02:20.

Tullaan perille 20:20, sikälimikäli bussi on ajoissa... ekstra hauskaa on se, että Jämsän ja Jyväskylän välinen rata on korjauksessa, joten viimeinen tunti vietetään bussissa. Olisin voinut elää ilman tätä osaa...

Nyt ollaan lähdetty Tampereelta ja lapsi on käynyt ylikierroksilla jo pitkään. Onneksi on leikkivaunu... aiemmin tähän aikaan on tullut vain pendoliinoja ja ne ovat myös aivan tappokamaa 8h lennon päätteeksi.

Tänään ei kaikki hommat oo menneet ihan putkeen. Aamulla oli niin kova ruuhka Xi'anissa, että oltiin just ja just turvatarkastuksesta läpi kun piti aloittaa Boarding, joten lapselle ei jäänyt aikaa katsella koneita eikä juoksennella. Sit kone oli niin täynnä ettei ollut ikkunapaikkaa ja harmitus oli kova kun ei taaskaan päässyt koneita katsomaan. Eipä siis ihme että nyt riehututtaa.

Sentään on syöty hyvin ja nukuttu päikkärit. 18 tunnin tsembalot alkavat olla finaalissa. Hyvä niin. Enempää ei olis millään jaksanut. Zzz

/So today we have taken the Long journey from one home to another. It takes 18 hours: one taxi, one plane, two trains, one bus and one car to get from our Chinese door to the Finnish door... things didnt exactly go as well as they could have done today: we had A tight taxi to the AirPort as traffic Took 1h to even get out of Xi'an... and then we didnt have A Window Seat much to Tops's disapointment. Also the Jämsä Jyväskylä railway is under construction so we are taking A bus For the last hour of our journey. Could have done without that one... still, It is A wonder we are here...

2017:n eka BCD

Tämän vuoden eka BCD tänään. Tietämättömille kerrottakoon, että tämä tarkoittaa Bad China Daytä.

Heräsin Suzhousta aamulla siihen, että minulla oli kurkkukipeä, päänsärky ja räkäinen olo.

Ulkona tuli vettä kuin Esterin perseestä.

Meidän oli määrä matkata takaisin kotiin Xi'aniin.

Olimme valinneet lentää kotiin. Virhe.

Jo ennen kentälle lähtöä, oli selvää, että sää tulisi vaikuttamaan lentoihin.

Hyvästelimme Eetun ja Unnan ja minnesotalaisen kiinalaisamerikkalaisen huippututkijan Suzhoun pohjoisella Gautier eli luotijuna-asemalla. Heidän junansa lähtivät kohti Pekingiä.

Meidän lähti kohti Shanghai Hongjiao -kenttää... jossa olemme edelleen. Lennon status on "delayed", ei siis vielä "cancelled", mutta kello on täällä kohta viisi illalla ja aamun lennoista on lähtenyt 1/10... joka 9 minuutti nousee kone, mutta aika epävarmaa on, että päästäisiin illaksi kotiin.
Kiinan sisäinen lentoliikenne on ihan p:stä. Ollaan J:n kanssa tultu siihen tulokseen, että nyt riittää. Tästä lähtien Kiinan sisällä luotijunaillaan. Koska jos luotijuna kestää 5h xianista Pekingiin niin se on sama aika tai vähemmän kuin 2h lento plus odottelut ja kentälle matkustus yms... tulevan syksyn Kiinan reissulla en todellakaa aio viettää yhtään aikaa enää jumissa Shanghain lentokentillä... no more of this!

Tarkat lukijat voivat muistaa, että näin kävi myös viime vuonna, kun olin Shanghaissa...

Tällaisina päivinä tulee mieleen, että Suomessa asuminen ja eläminen on helppoa. Ei tarvitse olla lentokentällä jumissa miljoonan ihmisen kanssa, tilassa jossa kirjaimellisesti on vaikea hengittää, kun joku muu kontrolloi ilmaa, jota kierrätetään meille keuhkoihin vedettäväksi... tämä on niitä päiviä, jolloin tarvitaan kaikki kärsivällisyyden rippeet...

Onneksi lapsi suhtautuu asiaan lunkisti. Katselee koneiden lastausta, leikkii ja syö kananugetteja ja starbucksin kääretorttua...
Pieni ihana matkustaja. "Piss Piss", hän sanoo. Parempi lähteä viemään veskiin siis.

/So... the first Bad China Day of the year... i woke up with A headache and sore throat. Could be just the air con, i guess. Well, then, It was raining cats and dogs. This meant Bad For us, as we were meaning to fly home today... mistake! From now on, we will always select Gautier, the bullet train, when travelling inside China... I am so done being stuck in Shanghai airports. This also happened to me last year... our flight is now 3h late, but there's 50 other flights delayed as well, so it does seem we are staying in Shanghai For another night at least... Luckily Tops takes this better than us - he Looks at the places and eats his KFC lunch... i hope you are having A better day where ever you are.

Southend ja sumu

  Hyvää uuden vuoden aattoa täältä Englannin maalta. Meidän piti tänään lentää takas kotiin Suomeen...
...Uuden vuoden aatoksi...

 Mutta Lontoossa on paksu sumu ja koneemme peruttiin, joten täälläpähän ollaan jumissa nyt sitten ainakin tänäiltana.

 Kiukutuksen määrä on aikamoisen suuri. Minua ei lainkaan huvittaisi viettää uuden vuoden aattoa ajelemalla autolla kotiin Helsinki-Vantaalta, mutta jos sumu hälvenee ja Finnair meidät loppuvuoden viimeisiksi tunneiksi kotimaahan vie huomenna, niin juuri näin käy.
Ja katsellaan ilotulitusta sitten Joutsassa tms... Joo, voi olla, että olin ajatellut viettää uutta vuotta niinkuin vaikka Escapessa tanssahdellen ihanien tyttösten kaa. Mut niin... Aina kaikki ei mee niinkuin haluis.

 No, mutta sen sijaan ollaan vietetty ihanaa joululomaa näissä maisemissa...

 Jotka tän blogin lukijat osaa jo toivottavasti tunnistaa Southendiksi ja Leigh-on-Seaksi.

 Elämä Thamesin pohjoisrannalla jatkuu entiseen malliin.

 Uutta on kuitenkin se, että J:n isän perheen koko talo on rempattu viimeisen 8kk aikana sisältä.

Tätä huushollia ei siis tunnista samaksi. 

 Ihan kuin eri asuntoon kävelisi. Rempassa on mennyt uusiksi keittiö, keittiön katto, kylppäri ja kaikki pinnat, mukaanlukien lattiat kaikkialta...

 Heidän kaikki irtaimistonsa on varastossa ja siispä seinät olivat pelottavan tyhjiä.

 Antiikkikauppias Appiukkoni oli sentään ostanut samovaarin keittiöön... Hänen elämässään ei ole samovaaritonta keittiötä. Samovaarit ovat kyllä niin kauniita asioita maailmassa että haluaisin itsekin keräillä niitä...

 Ollaan vietetty näissä maisemissa joulun edeltävää tai jälkeistä aikaa nyt 13 vuotta... Se on pitkä aika se.

 Parasta oli kuitenkin, että koko sisarusparvi oli koossa, mukaanlukien nuoremmat näyttelijät:)

 King F-wit ja hänen neljä lastaan.

 Tämä katras yhdessä on kävelevä sitcom. Kaikilla on jotain yhteyksiä teatteriin. Vasemmalta oikealle: Kirjailija, ohjaaja, stagemanager, näyttelijä ja näyttelijätär... Seuraavan polven lahjakkuus perustuu toistaiseksi lähinnä akrobatiaan ja omenoiden nuuhkimiseen, but give him time!

 Southendissa on rannalla myös upouusi sisäleikkipuisto.

 Käytiin kokeilemassa sitä topsun kanssa. Hän koki elämänsä ensimmäiset hetket viikinkilaivassa (jonne siis ehdottomasti halusi itse)... Viikinkilaiva oli kuitenkin vielä aivan liian pelottava pienelle ja poistuimme sieltä aika nopsaan sitten. Se oli niin kiinnostava iso kiikku, että poika käytt seuraavat 1,5h vakoillen ja ihmetellen sitä, miten se oikein toimi ja miten ihmiset menivät sinne sisään ja nauttivat siitä, vaikka se olikin pelottava. Jälkikäteen käytiin autokarusellissa, joka oli vähemmän pelottava, mutta aika jännä kuitenkin. Ens vuonna särkänniemeen...? Mukavia oli päivät Southendissä - Kiitos koko perheelle, joka oli paikalla! Ja erityisesti Angelalle, joka tänään ajoi meidät ensin Southendistä Gatwickiin ja sitten sieltä Victoriaan, kun kävi selväksi, ettemme pääse Helsinkiin asti. Norwegianin seuraava lento kotiinpäin olisi lähtenyt kolmen päivän päästä, mutta minulla ei ole sellasia aikoja käyttää lomailuun, ensi viikolla on tiukka ohjelma töissä, joten vaihdoimme finnairiin ja toivomme pääsevämme kotimaahan siis vielä tämän vuoden puolella. Wish us luck!

  Greetings from our last days in England... Or what we HOPE are our last days... Today we got stuck in London. We were supposed to fly out to Helsinki in the evening, but London is in a huge fog and the planes are not taking off. Thank god for step-mother-in-law Angela, who firstly drove us to Gatwick and then to Victoria, making sure that we got to a hotel safely... All the hotels around Gatwick were fully booked and so was the one in Southend that we stayed in last night... Thanks to Easyjet booking all the rooms 15minutes before us... So Norwegian was not the only flight company with issues... Well, had we stuck with Norwegian on our way home, we could have flown back on 2nd of January... But since I don't really have three extra days to take off work right now, we've switched to Finnair and will try to fly home tomorrow afternoon. Now this means I will miss all the new year's parties, as we will be somewhere driving from Lahti to Joutsa at the year changing... But never mind... at least we'll (hopefully) get home.

The last couple of days, we spent pleasurely with family in Leigh-on-Sea, having traditional Christmas Curry from Leigh Tandoori and other shananigans. It was a rare occasion of the four siblings all being together at once and that's always entertaining. It is like living within a sitcom. If you are a Finn, you just sit back and watch the show, as the English humor flying past around these theatre-driven quadruplets, is so sharp that one with lesser powers in wits, should not even give it a go. Next generation of looney's enjoyed the attention from aunt and uncles greatly and was laughing his head off with god mother as well as took uncle Dom by the finger to take him to the toilet. Oh and he also climbed to uncle Maz's lap at dinner and amused everyone by putting a pair of family pants on his head... Yeah, I'd say bright future awaits my offspring as well, hanging out with this lot.

Thank you all, we have had great fun. Thank you, thank you. See you in the new year.

Upgraded - Flying Business Class to China

No niin, ette voi käsittää, miten hankalaa voi olla saada yhtä blogipostausta tehtyä... Siis oikeasti nyt. Oon kolme päivää yrittänyt, joka kerta on joku netti/VPN/tekstivika... Ehkä  mä nyt luovutan et tästä tulisi mitään kunnollista... Tai järkevää... 

Peruskuulumiset kuitenkin on, et perillä ollaan, eikä ole mitään hätää - Kiinassa on Kiinan ongelmat, mut tää ei tosiaankaan oo meidän eka reissu, joten asioihin voi suhtautua rennosti. Lisäaspektin tekee kuumahko +33C sää, joka kolmannen päivän sateineen, mutta toisaalta sade viilentää ilman tollaiseksi +20C kieppeille, joten silloin on ihan miellyttävääkin. Kämpässä ilmastointi toimii ja siellä voi piipahdella vilvoittelemassa. 

Nyt kuitenkin menomatkan kuulumisiin....

Torstai-ilta: Ollaan onnellisesti perillä, pojat koisaa - minäkin haluaisin olla unilla, mutta odottelen että iphoneni lataisi itsensä back upista niin että olisi se herätyskello aamuksi. Olipahan aika haipakat peri päivää. Oon nukkunut tällä viikolla 1-4h yöunia, mitkä ei oo ihan riittäviä, kappas… Keskiviikkoaamuna poikani heräsi klo 04:20, jolloin sanoin miehelle, että no, kello on Kiinassa jo 9:20… Ja sitä paitsi mulla oli klo viideltä kello soimassa muutenkin, että saan paperin korjaukset loppuun asti. Palautin lopulta vaan toisen niistä papereista, enempään ei ollut vaan resursseja. Mistä maailmaan saisi lisää tunteja, ihmettelen. 

No sitten lähdettiinkin jo matkaan klo 10:13 junalla. IC matkailu sopii autistipojalle hyvin, on paljon puuhailtavaa ja Tampere-Helsinki pätkä menikin nukkuessa, itsekin torkahdin. Helsingissä vierailimme ihan tosi kivassa aasialaisessa ravintolassa King Hao, Tikkurilan uudistuneella asemalla - suosittelen! Vähän kuin Muang Thai Jyväskylässä, mutta enemmän vaihtoehtoja ja tuoreempaa tavaraa. Sushi/itämainen buffet 11,8eur. Lapsesta meni vissiin vitonen vaikka se vaan nukkui. 

Kentällä ehdittiin leikkiä ja ihmetellä, et mihin meidän paikat oli menneet - kone oli turistiluokan osalta ylibuukattu...

Ja niinhän siinä kävi, et voitettiin lotossa, jota lentoyhtiöt pelaa ylibuukkaamalla koneitaan. Helsinki - Xian bisnesluokassa, lapsen kanssa. Ohhoh mitä luksusta.Ennen kuin kunnolla ehdittiin istuutua, lätkäisi lentoelämäntä lasin shamppanjaa käteen. Tervetuloa madam... Reitillä oli parikin freshman lentoemoa, jotka eivät olleet aiemmin  tutustuneet siihen, miten kiinalaiset jyräävät boardingissa. Kaksi kertaa kaadettuaan shamppanjat mieheni syliin emo alkoi hieman jo kiivastua...ihana työvuoron aloitus heille.
Voitte kuvitella miten innoissaan oli pikkuinen poika. Hänellä oli oma alue, jossa vähän jaloitella ja leikkiä.

Shamppanjan jälkeen käteen annettiin Marimekon saniteetti-pussukka, josta löytyi hampaidenhoitovälineistä silmämaskiin ja korvatulppiin. Tuolin sai makuuasentoon ja jopa hieromaan selkää!

 Äidille tällainen luksus sattuu kohdalle ehkä vain kerran elämässä - suoraan sanottuna 7,5h lento ei ollut tarpeeksi pitkä ollenkaan! Olisin mieluusti lentänyt 5h pidempään jotta olisin ehtinyt nukkuakin.

Nyt oli pakko nautiskella kun kerran voi- lentoemännät olivat mahtavia lapsen ruokailun suhteen ja hän sai oman perunamuusinsa ennen muita, jolloin minä sain syödä itse rauhassa kun lapsen massu oli täysi. Parhautta.

 Jo kolmen ruokalajin päivälliseen meni pari tuntia

 Katselin pari chicflick elokuvaa (Wild ja Still Alice), nukuin ehkä tunnin, söin aamiaista ja niin edelleen. Oli muuten hyviä molemmat elokuvat - erittäin samaistuttavissa olevia naishahmoja. Mä oon just tollainen, et saattaisin lähteä kävelemään pariksi kuukaudeksi rinkan kanssa kahdestaan... Unelmia, unelmia.

 Pojat nukkuu...

 Vähän väsy

 Hedelmiä ja juustoa aamiaiseksi...

 Poika nukkui varmaan nelisen tuntia lopulta ja heräsi vasta laskeutumiseen.

 Matka Kiinaan ei ole ikinä mennyt näin kevyesti ja nautinnollisesti. En ole ikinä ollut kauhean kiinnostunut olemaan ökyrikas, mut täytyy sanoa, että kyllähän se raha tekee elämästä aika paljon helpompaa ja mukavampaa... Jos mulla joskus on tosi paljon rahaa niin varmasti käyttäisin sitä business-luokkaan upgreidaukseen... Lisäksi suora lento Xi'aniin tuntui siltä, että jotain (Peking) jäi välistä - kotiin Kiinaan pääseminen oli jotenkin aivan liian helppoa. Euroopan sisällä matkustaminen on tuskallisempaa ja hankalampaa! Saisinkohan mä tän jutun nyt ulos...

/So it happened that we got upgraded to business class on our way to China. What luxury! Champagne before we even sat down. 7,5hours of someone pampering you - room for your kid to play around - seats that turn into a full length beds, films and all... Three course meal included salmon tartar, sun dried tomato & mozzarella tortellini pasta and ice cream, macarons & ice cream for pudding. Getting to China has never ever been this pleasurable. The flight attendants even served tops's meal before mine so I could relax while he had been fed. He was such a good boy throughout - very, very excited and stayed on his area, did not try to leave or climb or anything after he had been told. He is such an obedient little boy now a days. I watched two films (Wild & Still Alice) both of which were stories about women - both very well done and interesting. Then tried to sleep for a couple of hours. Tops slept maybe 4... Overall, the flight was not fast enough! Not enough time to do all the things I wanted to... Flying long flights with an autistic child - not many could say that I think... Thank you Finnair for making our trip once in a lifetime experience which I will certainly remember forever. I've never been that keen on being filthy rich, but yeah, I admit it would be nice to be rich enough to be able to fly business class when flying intercontinental flights. 

Back in China, all is well. The internet and the IT problems are as bad as ever, maybe even worse. The heat is something that we usually don't have on this level - it's +33 and very tough, but of course we know how to get to indoors where the airconditioning might be causing us continuing colds, but at least it's nice and cool. More tomorrow if VPN is willing...