Moon Valley No.5

Nyt ollaan oltu reilu viikko Suomessa jo Kiinan matkan jäljiltä ja minä huitelen jossain Kainuussa syyslomalaisen muksun kanssa. Palataan silti vielä Kiinan huikeisiin maisemiin.

 Zhangjiajiessa asuimme yhden yön ihan mielettömässä 'hotellissa'. Se oli enemmänkin 'Resort' kuin hotelli... Nimi:

No.5 Valley Inn

 Olin katsellut tätä hotellia suunnilleen puolisen vuotta...

Niin huikealta se kuvissa näytti.

 Enkä todellakaan pettynyt.

 No 5 Valley Inn on perheyritys, joka on kasvanut viidessä vuodessa yhdestä majatalosta isoksi luksusmajoitusalueeksi.

Meidän huone oli kaksikerroksinen sviitti omalla olohuoneella, kylppärillä ja puutarhanäköalalla.

Decor oli juurikin mun mieleen. Voisin rakentaa tällaisen talon. Tai siis rakennuttaa. Ihanat lankkulattiat, kivilaattaa... puu yksityiskohtia jne. Ja ehkä mukavin sänky ikinä.

Kylppärin laminaattilattia tosin oli sellainen, et 'ookei' ei oo pitkäikäinen... Mut ehkä heillä on vielä opittavaa rakentamisesta.

Koko resort-alue oli täynnä kauniita yksityiskohtia.

Tässä alla on sviitti, jossa asuttiin siis.

Alueen keskellä oli uima-allas ja 'Luna Bar'.

Sääli, että sää oli niin heikko koko viikon:(

Söimme illallisen resortilla. Aivan mieletöntä kiinalaista kotiruokaa: tomaattimunahässäkkää, possua ja kokonainen monnikala puskan korianteria kanssa.

Oli todella paljon syömistä.

Niin ja talo oli tehnyt omaa riisiviinaa ja tarjosi sitä meille ilmaiseksi palanpainikkeena.

Meidän viereen oli tarkoitus tulla seitsemän saksalaista illalliselle. He olivat kuitenkin muuttaneet mielensä ja jättivät ruoat väliin. Heidän menetys! Me saimme naapurienkin ruokia!

Musta tällainen 'teemme teille sitä, mitä keittiöstä tänään löytyy' -tyyppinen illallinen on ihan mahtava.

Aina on ollut superhyvää. Illallisen jälkeen ajauduttiin vielä paikallisten turistien kanssa kiinalaiseen illanviettoon aktiviteetteineen... Tämän seurauksena aamulla minun WeChat oli täynnä uusia ystäviä ja Juhan kännykästä löytyi raskauttava karaokevideo... Jota EI IKINÄ näytetä missään. Olipas hauskaa:)

Aamulla käytiin kävelemässä alue läpi vielä. Voin kertoa, että harvoin on ollut näin vaikea lähteä hotellista kuin tästä paikasta oli. Ihan mieletön kokemus, joka ei mitenkään välity näistä kuvista, valitettavasti. Se täytyy vielä sanoa, että englanninkielinen henkilökunta eli meitä palvelleet "Rain" ja "Jasmin" olivat erittäin asiantuntevia, ystävällisiä ja ihania tyyppejä. Ehdottomasti paikka, johon haluaisin palata joku päivä.

/We have now returned to Finland about 1,5weeks ago, but still there are a few stories left from China to tell. One is an amazing hotel resort in Zhangjiajie, near the national park's West entrance. I had seen this resort in CTRIP and Booking.com, about half a year ago and fell in love. To be honest, I was not disappointed, not at all. These pictures give very little justice to the amazing nature of this area - No 5. Valley Inn has begun 5 years ago as a family business of one house, but became so popular that now it can take up to a 100 guests. There are various villas, suites and rooms, all decorated with amazingly beautiful style: Just check out here... The staff (particularly 'Rain' and 'Jasmin') are very well spoken in English and very helpful in entertaining throughout the stay. They will pick you up from the airport/downtown Zhangjiajie for a fee if you call them, or from the National Park Gate. You can also buy 'home cooking' dinner if you like... This food is really delicious and largely grown on the resort area. The vista points over misty mountains of Zhangjiajie are also amazingly beautiful - even on a bad weather day like the one we were there for, there's plenty to see and experience just in the resort. This place seemed like a small paradise - I don't know if it has ever been so difficult to leave a hotel - you just simply wanted to stay for a week, a year... What's great about these areas is that tourism has not ruined them yet. The old ways of the village can be seen on the resort location. At night we spent some time with the local tourists and staff, singing karaoke and drinking in the Luna bar, by the pool. In the morning my WeChat was full of new friends. Often when travelling, I feel like I want to come to places that I feel connected with. For me, this was certainly one of those places to lock deep into the best memories of all times.

Goodbye Haikou, Hello Sanya

 Tällä viikolla on maisemat vaihtuneet nopeaan tahtiin. Saavuimme Hainaniin keskiviikkona keskipäivällä ja silloin ei kaikki mennytkään ihan putkeen. Flunssani oli siirtynyt vasempaan korvaani ja lasku teki todella kipeää.

 Toisin kuin voisi kuvitella, korvakipu ei lakannut maan pinnalle päädyttyämme ja neljä tuntia myöhemmin olin kypsä lähtemään lääkäriin. Hainanin sairaanhuolto toimi yllättävän hyvin kuudelta illallakin ja keikka kesti kaksi tuntia puolen tunnin suuntaansa matkoineen. Ei mikään paras alku tälle saarikierrokselle.

 No antibiootin ja muutaman muun lääkkeen turvin pääsin kuitenkin pulahtamaan kuumassa lähteessä, joka virtaa siis suoraan hotellimme uima-altaaseen. Hotellimme Hainan Golden Tide Hot Springsin valkoimasta löytyi myös kala-allas, jossa sai syötättää kuolleet osat jalkojaan pikkukaloille. Aluksi kutittaa ihan hirmuisesti, mutta nopeasti tottuu... Nyt on jalat kuin lapsen pylly.

 Pikkumatkustaja oli innoissaan uinnista ja ui kaksi kertaa päivässä altailla innoisssan ponttoonipuvussaan joka kiitettävästi estää hänen hukkumisensa vielä uintitaidon puutteessa.

 No pari päivää Haikoussa kului tiiviisti konferenssissa, joista enemmän myöhemmin ensi viikolla, mutta sitten tänään vaihdettiin taas paikkakuntaa ja tällä kertaa luotijunailtiin Haikousta Sanyaan, joka on varsinainen Hainanin turistiparatiisi. Meillä oli tarkoitus mennä huomenna sademetsään, mutta kiitos uhkaavan Taifuunin, jonka pitäisi iskeä yöllä, epäilen suunnattomasti, että emme huomenna ole menossa mihinkään lähikauppoja pidemmälle. Harmijuttu, mutta eipä auta itkut markkinoilla.

 Illalla käytiin syömässä 'suomalaisporukalla', joka kyllä sisälsi myös kaksi kiiinalaista, yhden unkarilaisen, yhden britin ja useamman suomenruotsalaisen... Nooh, mutta kaikki asuvat enemmän tai vähemmän Suomessa, joten ehkä heidät voi suomalaisiksi laskea.

 Illemmalla pääsi pikkuinen todella taas hienosti matkustanut poika pomppulinnaan ja vuoristorataankin (äidin kanssa), mutta jälkimmäinen oli hieman liian rankka kokemus vielä. Parin vuoden päästä uusiksi.

 Että sellaista menoa Kiinassa. Mun korva on jokseensakin parempi. Tosin se on edellen lukossa. Mutta kolme päivää kestänyt verinestevuoto on nyt keltaista ja muutenkin tuntuu että ehkä se antibiootti puri. Toivotaan niin sillä maanantaina pitäisi taas lentää. Lasku pelottaa jo nyt:( Haikoun reissu on vastoinkäymisistään huolimatta ollut aivan älyttömän hyvä töiden kannalta, katsotaan nyt miten se sitten näkyy ensi vuonna aikataulussa. Uusia tutkimusjuttuja on suunniteltu ja nyt taas tuntuu siltä, että aika loppuu kesken täällä Kiinassa. Auts.

Today we have taken a bullet train from Haikou to Sanya. It's been quite a busy week - although from these pictures one might think that all I did was sat at the pool when fish ate my legs - it was actually professionally very interesting and I certainly tightened many of the bonds between eBEREA network friends. There's new research and travels planned now again - why does the time go by too fast here in China? Of course the current situation could be better also. I went to the hospital twice in Haikou with my ear - I've got acute otitis media, an ear infection. I have also had a blood train from the ear for three days now, my pillows make the chamber maids think that my husband is doing something illegal to his wife, and it's really quite nasty. Living the whole three days like I can only hear halfly... Anyways, the meds seem to help now and I am getting better, just in time for the taifoon to hit the island. I believe the promised trip to the rain forest will be cancelled:(

Marugame

Shikokulla ollessamme asuimme tällä kertaa Marugamessa (koska kansainvälisellä leirillä oli se 3-400 kenshiä, jotka tarvitsivat majoitusta, kaikki eivät millään olisi mahtuneet Tadotsun ainoaan Toyota-hotelliin...)

Marugame sijaitsee parin junapysäkin päässä Shorinji Kempon päämajan kaupungista, Tadotsusta. Taksilla pääsee aamuisin ehkä noin 20minuuttia Marugamen asemalta hombuun... Maksoi ehkä kympin suuntaansa, jos pirssillä ajeli. Jos oli kolmekin ihmistä kyydissä niin ei tullut kalliiksi.

Marugame itsessään on aika peruspikkukaupunki. Ei mitään ihmeellistä, paitsi että siellä sijaitsee yksi ainoista Japanin alkuperäisistä linnoista... Siis ei ole rakennettu alusta uudestaan... Siitä toisessa postauksessa.

Tarkastimme ekana päivänä hieman kulmia, ihan aseman vieressä on modernin taiteen museo, jonka pihalla sijaitsevat hökötykset tarjosivat lapselle hieman leikkitilaa.

Retkikunta:

Kenen mielestä oma poika on maailman söpöin?

Kummitäti pääsi myös hommiin.

Joo, no onhan siellä Marugamessa hieman enemmän elämää kuin Tadotsussa, let's face it.

Bongasimme buddhalaisen supermarketin, joka myi Shakujo toita! Onneksi emme ole etsineet näitä kuin kahdesta maasta kissojen ja koirien kanssa.. Kallishan se tietenkin oli, mutta tietylle tavaralle ei ole rahassamitattavaa arvoa...

Ne, jotka tuntevat setäni, tietävät, että hän hymyilee äärimmäisen harvoin. Laskekaapa huviksenne, kuinka monta kertaa hän on hymyillyt näissä Japanin reissun kuvissa... Tää tais olla yks kohokohdista...

No sitten paikallisesta normisupermarketista olis saanut esimerkiksi Seiloriuniformuja...

Ja sexy girl-hiuslakkaa.

Kaiken kaikkiaan Marugamesta voin sanoa, että ihan mukava pikkukaupunki, satamakaupunki, mut tännekään en varmaan ikinä tulisi, ellei lähettyvillä sattuisi olemaan eräs pieni metsä ja siellä temppeli.

Kaupungilla kävellessä törmäili joka kadunkulmassa 'Gaijineihin' eli ulkomaalaisiin... No, ne olivat tietenkin kempolaisia. Tässä Kanadalaiset ystävät, joista poika oli 'undercover japanilainen' sillä hänen äitinsä oli japanilainen ja niinpä hän puhui sujuvaa japania. Tämä oli pojan 9. visiitti Japaniin, kun taas isän ensimmäinen.

Japanilaiseen tyyliin myös shoppailuarkadeja löytyy Marugamesta. Tosin, niissä ei ollut ihan hirveästi ostettavaa. Olisin ostanut pojalleni Yukatan jos olisin uskonut että hän suostuisi käyttämään sitä yli sekunnin ajan.

Viuhkakauppoja ja okonomiyakiravintoloita löytyi.

Illalla päädyttiin saksalaisten kavereiden kanssa syömään.

A:ta viihdytti omena ja iPhone... Tää oli vielä sitä vaihetta matkaa, jolloin uhmaikä ei ollut hirveästi päällä... Nyt kuukausi myöhemmin hän on totaalisen kyllästynyt syömään ravintoloissa kaksi kertaa päivässä... Ja iPhone on NIIIN nähty... Uhmaa meillä ilmennetään kirkumalla. Todella mukavaa keskellä ravintolaa - äidin ja isän huomio on taattu.

Marugamessa oli myös paljon kerrostaloja, joissa näytti olevan päällekäisiä yökerhoja...

Minkälaista palvelua näissä olisi saanut, tiedä sitten häntä.

Me nautiskelimme sashimeista.

Ja tietty Sakesta, kun Japanissa oltiin.

 

While in Shikoku, we stayed in Marugame, two train stops away from Tadotsu. This is because Tadotsu is such a small town that there really isn't places for 300 foreign kenshis to spend the night there... But anyways, Marugame is easy to reach by train or by taxi (maybe 15-20minutes to Hombu). We stayed in Marugame Plaza hotel, which was perfectly nice, quite close to the station, quite cheap, but unfortunately did not have a WLAN that would be accessible for foreigners. 

Marugame itself is a small harbor town, with nothing special, except for one of the only remaining original castles of Japan. I will show the castle in another post though. We scouted the environment around Marugame Plaza hotel to have a modern art museum, quite a lot of night clubs, couple of supermarkets, a shopping arcade and of course loads of okonomiyaki restaurants. Pretty basic Japanese town.