Rakuto Doin

Kyotossa ollessamme ehdimme vierailla Rakuto Doinin harjoituksissa yhtenä päivänä. /When in Kyoto in September, we had the chance to visit Rakuto Doin's practise.

Iltapäivällä oli ensin lasten harjoitukset. / First it was time for Children's practise in the afternoon.

Poikani sai heti kaveria Kazuhito Morigawa sensein tyttäristä. / My son immediately got best friends from Kazuhito Sensei's daughters.

Vaikka hän onkin vielä hieman liian pieni ottamaan osaa varsinaiseen harjoitukseen. /Although he is still a bit young for the actual training.

Oli silti minun haaveeni saada tuoda hänet mukanani tähän paikkaan. / It was one of my long term dreams to bring him to the Rakuto doin.

Lapset aloittavat myös rummutuksella. /Also the Children will drum.

Kazuhito sensei oli pyytänyt muutamia Eurooppalaisia auttamaan lasten reenien pitämisessä./ Kazuhito sensei had asked for some of the foreigners present to help out with the class.

Myös ruotsalaisia oli mukava määrä paikalla. /Also quite many Swedes were still in Kyoto and joined us.

Morikawa sensein tyyli on, että vanhemmat opettavat nuorempia. / The style of Morikawa sensei is that the older kids will be mentors to the younger.

Rakuto doinin seinät ovat pullollaan mielenkiintoisia postereita ja tenttitodistuksia. Jotkut näistä löytyvät minunkin seinältäni... / Rakuto Doin's walls are filled with old SK posters and exam certificates, some of these posters I have on my own wall at home as well.

Kari sensei valmistautuu lasten neuvontasessioon. / Kari sensei prepares for his teaching session.

Tässä paikassa on tekemisen henki. / In this place, you can feel the work or hours, months and years towards Shorinji Kempo.

Lukemistakin löytyy. /In the doin you can also read up.

Kasuhito sensein vaimo ystävällisesti auttoi poikani kanssa leikkimisessä niin että sain välillä itsekin reenata. / Kazuhito sensei's wife helped out with my son so I could train a little as well.

Poikani mielestä tatamin kanto on ihan parasta. / My son thinks carrying the tatamis was the most fun.

Tauolla on aikaa vetää leukoja. / On the breaks you have time to do pull ups.

Tämä päivä oli kuuma kuin mikä, sisällä varmaan yli 30C. / It was a hot night in Kyoto. Maybe over 30C indoors.

Mutta reenit olivat erinomaiset niin kuin olettaa saattaa. /However the training was excellent as one might expect.

Porukkaa oli koolla ainakin Suomesta, Ruotsista, Britanniasta ja Japanista. /Kenshis from Finland, Sweden, UK and Japan.

Zeo Morikawa sensei kunnioitti meitä läsnäolollaan avaten harjoitukset. / Zeo Morikawa sensei honoured us with his presence to open the training.

Serkukset Kazuhito sensein tyttärien kanssa. /Kirsi and me with Kazuhito Morikawa sensei's three daughters.

Tosin tytöt tykkäsivät kyllä enemmän tästä perheenjäsenestä. Ai miten sitä leikkiä riitti. / However the girls preferred this small family memeber. So much playing!

Tatamikasan päälle ja alas. Uskon, että joku tietty isoisä seurasi tätä leikkiä hymyssä suin pilvenreunaltaan.  / Hop on the tatami pile and drop down. I think a certain grandfather of this baby was following these games from his cloud with a smile on his face:)

Eipä taida olla kovin montaa paikkaa maailmassa, johon kaikki kolme läsnäolevaa eurooppalaisten federaatioitten presidenttiä päättäisivät jättää hihamerkkinsä. / I suppose there is no other place in the world where all the three European SK federation presidents which were present in this practise would decide to leave their badges. 

Suomalaisia merkkejä olikin jo siellä seinällä. / These were of course not the only Finnish badges on the wall.

Illan tullen rumpu peiteltiin nukkumaan. / Come night time also the drum got his banket.

Kaiken kaikkiaan tämä oli mieleenpainuvin iltani Japanissa. Mikä ihmeellinen tunne on se, kun näkee oman lapsensa juoksentelemassa Kazuhito sensein tyttärien kanssa. Hän vieraili meillä Kajaanissa kun minä olin vasta kymmenen vuotias... Ystävyyssuhteet Shorinji Kempossa kestävät todellakin eliniän. / Overall, this was the most memorable evening for me in Japan this year: What a wonderful feeling it is to see my son run around with Kazuhito sensei's daughters! He came to Finland in the early 90's, when I was only 10 years old. It warms my heart to think how deep the friendships of Shorinji Kempo last.

Värihaaste

Marimente haastoi minut jo syyskuussa. Nyt on aika lunastaa tämä haaste. Tarkoituksena oli löytää ottamistaan kuvista valkoinen, punainen, sininen, keltainen ja vihreä. No tässäpä ovat, olkaa hyvät:

 Punainen on tang-paratiisin kohikäärme. Vihreä on taas Taiping-vuoriston puu. 
 Samaiselta luontoretkeltä eväänä ollut Pomelo kelpaa keltaiseksi. Pomelon kanssa poseeraa kiinan opettajani Ying Meng.

 Sininen ja valkoinen on tässä yhdistetty samaan kuvaan, eli alla tuttuakin tutumpi Shorinji Kempo-temppelin pagoda Hombussa.

Kaikki kuvat tältä syksyltä. Blogin lukijat tietävätkin, että pidän kirkkaista väreistä ja isosta kontrastista. Minuun eivät uppoa babycolorit tai beessit. Mielummin kunnolla väriä sen olla pitää. En ole myöskään niitä, joiden koti on puhtaan valkoinen, en osaisi elää niin. Onhan se valkoinen kaunista ja valoisaa ja saa muut värit näyttämään hyvältä, mutta minä tarvitsen niitä muitakin...

I got a challenge of trying to find five different colors in my pictures. These are from this autumn: Red, Blue, Green, White and Yellow. It was an easy challenge - however, harder is to remember to complete it! Thanks Mari!

Kioton paras Okonomiyaki ravintola?

Kiinasta elokuiseen Kiotoon.

Minun suosikki-okonomiyakiravintolani Kiotossa sijaitsee Kioton aseman yimmässä kerroksessa.

Olen käynyt siellä useita kertoja seitsemän vuoden aikana ja edelleen siellä minusta japanilaiset pitsapannukakut maistuvat parhaalta.

Sinnepä siis suunnattiin syömään eräänä iltana, kun jalkoja jo pakotti päivän kävelystä. Alkupaloiksi täytyy tietenkin tilata edamame-papuja. Miksi oi miksi näitä ei saa Suomesta? Onko kenelläkään järkevää selitystä? Meneekö ne pahaks matkalla tai jotain?

Sitten tilasimme paistettuja sieniä sellerin versoilla.

Okonomiyakiin voi laittaa melkein mitä vaan sisään. Mutta suurimmaksi osaksi se on kaalia.

Täytyy sanoa, että mulle tulee teettämään vaikeuksia Suomeen paluu just ruoan suhteen. Kun on koko syksyn syönyt kuin kunigas, maksanut siitä murto-osan Suomen hinnoista ja sitten mikään ei taas maistu kotona miltään... Apua, täytyy nauttia vikakuukausi vielä kun voi.

Okonomiyakiravintolassa saa siis paljon muutakin jos kaalikakuista ei tykkää.

Tässä yksi kuva siitä itse pääruoasta. Taisi olla mustekalaa tässä täytteenä.

Tämän ravintolan löytää siis kioton aseman ylimmästä kerroksesta, Eteläpuolen siivestä, aika perältä, itäpäästä. Valitettavasti parempaa kuvausta paikalle en osaa antaa, olis pitänyt ottaa käyntikortti, että muistaisin nimen/osoitteen. Jospa joku japania enemmän taitava kaivaa sen noista kylttikuvista, jos on kiinnostunut. (Blogaaja oli laiska:(

Paikkoja tässä ravintolassa ei ole montaa, se onkin usein aivan täynnä. Mutta me odottelimme ehkä max 10minuuttia, ei ollut paha.

Ja siihen päälle sit vielä iloiset tarjoilijatytöt, jotka ihastelivat nukkuvaa poikaani.

From Xi'an to the August in Kyoto. The best okonomiyaki restaurant (in my opinnion) in Kyoto is situated on the top floor of the Kyoto station. I have been going there many times over the years and it's always worth it. You can find this one in the South-east wing of the restaurant floor. It's rather small, but we didn't wait for long for our table. You can also get great fried things if cabbage-pizza-pancakes are not your deal...

Fushimi Inari

 Niille, jotka luulivat, että Japani-aiheiset jutut olisiat jo pulkassa - bad news! Niitä edelleen riittää. Mutta yritän toki kirjoitella välillä ajankohtaisemmistakin aiheista.

 Onko teidän elämä sellaista, että joka päivä tapahtuu niin paljon kiinnostavaa, että vaikka julkaisisi yhden jutun joka päivästä niin on jatkuvasti auttamattomasti jäljessä, kun tarinoita riittää...? Tästäkin paikasta on jo postattu pari kuvaa täällä.

 Fushimi Inari on siis upea temppelialue Kioton lähellä.

 Sinne pääsee helpoiten Naraan menevällä hitaalla junalla, joka pysähtyy about miljoonalla asemalla.

 Niinpä mekin stoppasimme tässä yhdessä Japanin vaikuttavimmista temppeleistä.

 Poikasen mielestä alueella parasta oli pikkukivet. Hän muutenkin viihtyisi pikkukiviä järjestellen vaikka tuntikausia. Siksipä mieheni sanookin hänelle usein: "Topfish, you are an odd child."

 Inari pyhäkkö on hieman eri tavalla rakennettu kuin tyypilliset japanilaiset pyhäköt - Siellä on iso punainen porttikuja, joka johtaa vuorta ylös.

 Portteja löytyy koko pyhäkön matkalta muutenkin todella monta.

Valitettavasti trooppinen myrsky iski juuri silloin kun pääsimme porttikujalle asti:(

 No olihan sinä päivänä jo nähty Narakin, että could be worse.

 Sitten ei kun kantamaan rattaat alas rinnettä.

 Fushimi Inarin pyhimys on kettu, jonka patsaita on alueella paljon.

 Mutta sen päivän päätteeksi JR linja takaisin Kiotoon oli jo paikallaan, koska ilta alkoi sinertää.

 For those people who thought the Japan posts were over - no such luck for you! There's plenty more still to go through. Why is it that so many interesting things happen in my life every day, so I'm bound to be always behind on blog posts? Anyways, on the day we went to Nara, we also went to Fushimi Inari shrine, as it's conveniently on the same slow JR train line. As far as shrines goes, this is a kick-arse one. It's very untypical and I don't wonder why it ends up to the cover of Lonely Planet often. There is various red courtyards on a mountain side and a huge path of toris, the red gates. Unfortunately the tropical storm just caught up with us at this point of the day. Not bad really, having been thought that we might not even see Nara without getting soaked... Anyways, if you are in Kyoto, it's well worth visiting - for a photographer, definitely more awesome than Nara, I might add.