lauantai 28. marraskuuta 2020

Kolmen kansallispuisto kierros: Hiidenportti

Julkaisin viime viikolla ensimmäisen osan kolmen kansallispuiston kierroksestamme kesäkuussa 2020. Silloin kohteena oli Pyhä-häkki. Toinen retkeilypäivä vei meidät Hiidenporttiin ja Hiiden kierrokselle.

 Aloitimme päiväkävelyn palolammelta aikomuksenamme kävellä Hiidenporttiin ja mahdollisesti Porttilammelle asti.

  

 Oli todella kuuma päivä ja vastaan tuli heti alkuun hieman lannistava varoitus: Hiiden portin portaita korjataan ja sieltä ei mahdollisesti pääse läpi. päätimme kuitenkin lähteä Hiidenportin suuntaan, ainakin katsomaan sitä.

 Mikä on Hiisi? Muinaissuomalaisten uskonnossa ennen kristinuskon tulemista suomalaiset palvoivat metsän jumalia. Palvontapaikkaa kutsuttiin hiideksi eli pyhäksi lehdoksi. 

 

Se oli kuin temppeli, jossa saattoi kokoontua nayttimaan juhla-aterioita tai uhraamaan suurille metsän jumalille.

Hiisi sijaitsi useimmiten pienellä kumpareella, kivikkoisella mäellä tai kallioisella rinteillä. Paikalla oli yleensä myös vettä kuten lähde, lampi tai puro. 

1600-luvulla kristinusko sai sanan 'Hiisi' muuttimaan pahaksi koska yhtäkkiä muut uskonnot olivatkin pakanallisia ja peräisin paholaiselta. Niinpä tuolloin myös hiidestä tuli paholainen.


Hiiden portti sen sijaan oli kertomuksen mukaan syntynyt siitä, että hiisi kuunteli kristinuskon kirkonkelloja aikansa ja sitten koska ei voinut sietää sitä, lähti syrjäseudulle, johon ei kirkonkellot kuuluneet.

Alueen lammet ovat pimeitä 'hiiden silmiä' kuuleman mukaan. 


Aloitimme kuuman päivän pulahtamalla ensin palolampeen, jossa oli hurjasti jonkun kalan/sammakon poikasia:) Lampi oli niin matala että uida saattoi vain käsipohjaa.

Alkumatkan nähtävyys oli tervahauta, joka minulla entisenä Kaijjaanilasena oli toki todella tuttu kohde.


Valitettavasti jo alkumatkasta kävi ilmi, ettei meille ollut paras retkeilysää tarjolla.


Myrsky oli tulossa ja kaikki maapallon hyönteiset olivat liikkeellä.


Minä kaivoin hyttyshatunkin päähän, sen verran inhottavasti niitä oli ja myrkyt ei juurikaan auttaneet.
Eipä sinänsä ihme, sillä koko reitti kulki eräänlaisessa solassa, jossa oli myös soita.
Sammakkokin osui tiellemme.
Valitettavasti itikat söivät pikku-Oilia sen verran hanakasti, että oli selvää, ettei tänään tehdä pitkää kävelykierrosta.
Sinänsä itse hiidenportti on kyllä upea näky.
Se on ikäänkuin maa olisi revennyt ja kivirykelmät vierineet alas täyttämään sen.
Portaat oli kuin olikin vaihdettu, mutta niissä ei ollut valitettavasti kaiteita koko matkalta, mikä teki niden ylittämisen hieman vaaralliseksi.
Lisäksi portaat olivat rautareikiä täynnä, joten russelia piti kantaa.
Kuvat eivät tee hiidenportille oikeutta.
Mutta ehkä näistä saa käsityksen siitä, että kannataa käydä itse paikanpäällä katsomassa miltä nämä maisemat näyttää:)
Hiidellä on totisesti ollut siivouspäivä kun on nämä kivet tänne heitellyt.
Korkeuserot rotkon vierellä ovat myös vaikuttavat.
Toisella puolen matka jatkui harjannetta pitkin.
 Kierroksen lopussa tulimme Kovasinvaaralle
Kovasin vaaralla oli 1930-luvulla järjestetty ns. hiiden tansseja, jotka olivat heinäkuun ensimmäisen viikonlopun kesäjuhlat ja sinne tuli nuoria ympäri Kainuuta ja Pohjois-Karjalaa.
Oli tavanomaista löytää näistä kemuista aviopuoliso ja pontikkaa kului. Irstailusta johtuen kuulema Kovasinvaaran niityt eivät ole edelleenkään kasvaneet umpeen... 

Sellainen oli kävely hiidenportille palolammelta kesäkuussa 2020. Kun saavuimme takaisin parkkipaikalle, alkoi sade kuin nakutettu. Meitä huvitti ajoituksemme ja kiitimme onnea, ettemme olleet lähteneet enää pidemmälle reitille.
Ajellessamme taas kohti majoituspaikkaamme Kajaania, päätimme piipahtaa Sotkamossa Vuokatin vaaralla katsomassa maisemia.
Lähestyvä myrsky näyttää aina niin kauniilta kamerassa.
Kerrankin myös Oili oli sen verran paikallaan, että saatoin napata hänestä muutaman kuvan.
Neiti ei nimittäin pysy kuvassa paikallaan, ei sitten hetkeäkään tavallisesti.
Kuulimme myöhemmin tämän myrskyn aiheuttaneen todella isoja tuhoja Sotkamossa. Se ei kuitenkaan seurannut meitä Kajaaniin.
Lapsuuden maisemat ovat aina rakkaat <3.
Tänne on mukava palata kerta toisensa jälkeen.


/In last June on our 'tour of three National parks in Finland' the second stop was called 'Hiidenportti' in Kainuu, not far from where I have lived 18 years of my life. 'Hiidenportti' means somehow the 'Devil's gate' because after Christianity came to Finland, any 'Forest gods' were considered as paganism and 'Hiisi' which was originally a forest temple, started to mean something evil. In any case this is a rip in the mountain, covered with rocks - a tour worth doing if in the neighborhood. Pictures do not give justice to the area of course. Unfortunately on the day that we were there, it was very hot and the storm was rising, so that meant that all the bugs in the world tried to eat us alive. Not the best day for a walk here, but still - very beautiful tour. I would recommend!

lauantai 21. marraskuuta 2020

Kolmen kansallispuiston kierros: Pyhähäkki


 Marraskuun pimeydestä on mukava palata kesäisiin reissumuisteloihin. Tämän kesän vaellusressu on nimittäin jäänyt raportoimatta! Huolimatonta! Kesäkuun lopussa olimme J:n kanssa varanneet nelisen päivää kesälomareissulle. Päädyimme lähtemään ajelullamme kohti Kajaania, josta tulisi meidän yöpymispaikka kolmeksi yöksi. Olimme molemmat keväällä loukanneet polvemme, mikä tarkoitti sitä, ettemme kokeneet teltassa yöpymistä tällä kertaa mielekkääksi. Mutta eipä hätää! Äitini ystävällisesti antoi meidän majoittua lapsuudenkodissani Kainuussa sillä aikaa kun hän oli Jyväskylässä. 

Aikaisempia kesävaelluksiamme:

UKK-Puistossa 2018 

Kolilla 2019

Ja talvi:

Salamajärvi 2018

Seitseminen 2019

Jyväskylästä Kajaaniinpäin ajettaessa on muutamakin kansallispuistovaihtoehto matkan varrella. Etelä-Konnevedelle emme muunmuassa ole vielä koskaan ehtineet, mutta tällä kertaa meille valikoitui sijaintinsa puitteissa kohteeksi Pyhä-häkki ja Kotanevan polku. Kävimme pistäytymässä myös jonkinmatkaa Poika-ahon suuntaan sillä kierros olisi muuten jäänyt varsin lyhyeksi.
Retkikoira Oili otti rennosti auton takapenkillä.
Minulle tämä oli ensimmäinen kerta Pyhä-Häkissä, mutta tuskin viimeinen.
Jyväskylästä onnistuu helposti tehdä päiväretkikin tänne.
 
 Nimensä mukaisesti Kotanevan kierroksella on suuri suo.

 Muutenkin kävely on todella helppoa ja tasaista maastoa, joka taittuu varmasti myös lasten kanssa retkeillessä

 
Tällä kertaa lapset oli kuitenkin jätetty kotiin.  Samoin miehet!

 Luksusreissu siis:) Toki muidenkin perheenjäsenten kanssa on mukava retkeillä <3
Saavuimme varsin nopeasti Kotajärven laavulle ja pistimme trangian tulille.

 Luksusloman ensimmäinen luksusruokailu sisälsi meille jo aikaisemmilta vaelluksilta tuttua kvinoa-härkäpapu-vihannesmuhennosta chili cheddar-juustolla. Ai että hyvää!
Kuumana päivänä oli mukava myös käydä pulahtamassa Kotajärvessä ruokailun päätteeksi. Retkipaikalta on mieleen jäänyt parin vanhemman ja useamman nuoren lapsen ryhmä koirineen, jossa oli äidin veren sokerit jo hiukan alhaalla... Moni varmaan tunnistaa sen tilanteen, kun äidin pinna loppuu...

Käppäily metsässä jatkui

 

Tässä puistossa on pari 'nähtävyyttä' eli Uusi ja Vanha iso puu.

Nämä massiiviset männyt ovat syntyneet 1500- ja 1600-luvuilla.

Vanha iso puu on valitettavasti kuollut 2004 vuonna ja seisoo nyt vain kelona.


Luonto Pyhä-Häkissä on Keski-Suomelle tyypillistä ja erittäin puhdasta.

Kulku on tosiaan niin helppoa, että vanhukset ja lapset voi ottaa tälle kierrokselle hyvin mukaan.

Meillä matka jatkui päiväkävelyn jälkeen vielä muutaman tunnin ajolla Kajaaniin. Seuraavana päivänä olisikin edessä uusi kansallispuisto. Arvaatteko mikä?


/Last summer we toured three National parks in Central Finland and in Kainuu. The first stop on our way to Kajaani from Jyväskylä was Pyhä-Häkki. This is a very easy park which you can walk with grannies or kids anytime. The soil is mainly flat forest or swamp and there is a good path all around it. In the end of Corona June, it was a popular destination for tourists. The sights of this park are two large trees from 16th and 17th century. One has unfortunately died in 2004, but is still standing there. Nice and easy day on your way to more Northern parts of Finland.

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...