Today is the day that Tore Hoel, my 'Phd brother' from Global Information Systems Group is defending his PhD "Privacy for learning analytics in the age of big data – exploring conditions for design of privacy solutions". Tore was already doing his PhD back in the time when I started mine. Over the years we have travelled together from Brussels to Lisbon to China to Belgrade - to name some. His custos and first supervisor is the same as mine, Prof. Dr. Jan Pawlowski. Tore's work tackles an interesting rising area of privacy in Learning Analytics. He has also done a large contribution towards the standardization of this area being a part of the ISO Standardization group.
It is not an easy task to defend one's thesis in the time of the Covid-19. This means Tore is defending from Norway, while the custos joins from Germany and the opponent, Professor Mikko-Jussi Laakso (University of Turku) joins from Finland. The platform is Zoom and you can still follow it online here:
Link to the Zoom Webinar (Zoom application or Google Chrome web browser recommended):https://jyufi.zoom.us/s/61862556106 Webinar ID: 618 6255 6106 Webinar password: 829478
During our many years of working together, many people I met, thought that Tore would never finish his thesis. You have now showed them wrong. Well done dear friend! Very proud of you! Congratulations on this journey finally coming to an end! Only I am unhappy that we couldn't have this celebratory day here in Jyväskylä today:( However, I am sure there will be another project one day and we will all be together again!
Tänään on jälleen päivä, kun yksi 'tohtoriopiskelijaveljistäni'
puolustaa väitöskirjaansa. Tänään on Ari Tuhkalan vuoro puhua opettajien
osallistamisesta oppimisteknologioiden suunnitteluun. Hänen
tutkimuksensa osoitti, että ottamalla mukaan opettajat
oppimisteknologioiden 'muutosprosesseihin, muutosvastarintaa voidaan
mahdollisesti vähentää.
Samoin kuin monet monet
omatkin tutkimukseni ovat osoittaneet - koululaitos on jatkuvassa
muutoksessa, joka erityisesti teknologian kehittyessä, on välillä
rajuakin. Eräs iso ongelma todellakin on, että sovelluskehittäjät
kohtelevat opettajia 'asiakkaina' eikä heitä oteta mukaan
teknologiakehitykseen. Tämä johtaa siihen, että teknologiat jäävät
pölyttymään nurkkaan. Arin tutkimus on siis todellakin nykyaikaisen
palvelumuotoiluajatuksen aallon harjalla.
Vastaväittäjänä toimii Arnold Pears (KTH Royal Institute of Technology, Ruotsi) ja kustoksena toimii oma esimieheni professori Tommi Kärkkäinen. Lehdistötiedoite löytyy täältä.Koko teoksen voi lukeatäältä.
Väitöstilaisuuksissa suurta osaa näyttelee vastaväittelijän ja tohtorikoulutettavan välinen kemia.Arin tyyli esiintyä on huumorilla maustettu syväkeskustelu. Opponentin tyyli osoittautui pikkutarkan haastavaksi.Tätä keskustelua oli varsin viihdyttävä seurata varsinkin kun Arin väitös on hyvin lähellä omaani ja siksi tunnen paljon alueen kirjallisuutta omien tutkimusten pohjalta.Väitöstilaisuuksissa yleisön kannalta kiusallisinta on se, että vastaväittelijä kysyy jotakin, mistä kokelas ei ole varma tai osaa vastata. Yleisö luonnollisesti haluaa väittelijän pärjäävän hyvin. Tänään tällaista pelkoa ei ollut. Päin vastoin, välillä sanoisin että Tuhkala kyllä vei Pearsia eikä toisinpäin:)
Onnea tohtorille! Hienosti vedetty! Väitös tänään -sarjassa myös:
/Today my doctoral brother Ari Tuhkala is defending his Phd thesis "Participatory Design: an Approach for Involving Teachers as Design Partners". You can read the press here. And the thesis here. Ari's work tackles the important point that teachers cannot be used only as 'customers' of technology but have to be taken into the design process as participants, if we want them to accept and adapt the technology seamlessly.
Parin lauantain tauon jälkeen on aika palata väitöksien pariin. Tänään väittelee ystäväni ja lähikollegani Tiina Mäkelä kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.
picture from: Madrid.fi
Tiinan väitöksen otsikko on: "A Design Framework and Principles for Co-designing Learning Environments Fostering Learning and Wellbeing" ja hän väittelee suomeksi, koska se oli hänelle sopiva haaste. Tiina, niinkuin minäkin, on tehnyt pitkän aikaa jo työnsä englanniksi ja toisaalta asuu Barcelonassa... Hän sanoi minulle, että englanniksi/espanjaksi väitteleminen olisi ollut hänelle helppoa, mutta suomenkielisessä väitöksessä pääsee haastamaan itseään muistamaan suomenkieliset nimitykset englanninkielisille termeille.
Vastaväittäjänsä professori Teemu Leinonen tulee Aalto-yliopistosta. Odotan mielenkiinnolla tämän päivän keskusteluja tulevaisuuden oppimisesta ja oppimisympäristöistä. Olemme Tiinan kanssa molemmat visioijia ja meillä on tapana hakea projektirahoitusta... Olisinpa aika yllättynyt ellei päivän päätteeksi olisi mielenkiintoisia jatkotutkimusmahdollisuuksia jo kartoitettu ja aloitettu luonnostelemaan.
Tsemppiä hommaan! Onnea ei tarvitse toivottaa, sillä varmana esiintyjänä Tiina hoitaa tämän päivän varmasti mallikkaasti. Lehdistötiedoite löytyy täältä.
/ Today my friend and colleague Tiina Mäkelä is defending her doctoral thesis on: "A Design Framework and Principles for Co-designing Learning Environments Fostering Learning and Wellbeing" - she has studied the differences of Finnish and Spannish learners attitudes towards their learning environments. In Finland, participatory design is the key that fosters these processes and leads to learning quality and well being. The dissertation starts at 12 in the Wanha juhlasali of the university. More info here.
Vain kaksi päivää myöhässä mut who is counting. /Two days late but who is counting.
Ei
kahta ilman kolmatta. Väitösten sarja joulukuussa 2017 täydentyy
kolmannella ja minulle läheisimmällä väitöksellä, kun tutkimussisareni
Julia Stoffregen meidän Global information systems -tutkimusryhmästä
väitteli lauantaina. Hänen aiheensa on avointen oppimateriaalien
hyödyntäminen ja käyttämisen haasteet julkishallinnossa.
/Not
two without the third... My series of dissertations in December 2017 is
now complete when my research sister Julia Stoffregen from our Global
Information Systems -research group defended her thesis on Saturday. Her
topic was OER in Public Administration and the barriers in using, in
particular.
Kustoksena toimii yhteinen väitöskirjaohjaajamme Jan Pawlowski... /My professor Jan Pawlowski is also her supervisor and was her custos.
Ja vastaväittelijänä Dr. Markus DeimannLübeckin yliopistosta. /The opponent was Dr. Markus Deimann from the Lübeck University of Applied Sciences.
Dr.
Deimann esitti tiukkoja kysymyksiä, mutta Julia on yksi ehkä
älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä ja tekee työnsä huolella, joten hän
puolusti väitöskirjaansa erittäin ansiokkaasti. /Dr.
Deimann posed some tricky questions, but Julia is one of the most
intelligent ladies I know, so she had no trouble coming up with
excellent answers.
Keskustelussa
oli esim. julkishallinnon esteet avointen oppimateriaalejen käytölle...
Muistanette, että sekä minun että Henrin väitökset olivat hyvin tätä
aihetta sivuavia. Julkishallinnon ja koulutussektorin haasteet ovat
osittain samoja: Esim. ihmiset eivät ole kiinnostuneita käyttämään
toisten materiaaleja vaan haluavat tehdä omat materiaalinsa itse. Heillä
saattaa olla myös pelkoja jakaa omia materiaalejaan muille...
/Under
discussion were the barriers for using OER in Public Administration.
You might remember mine and Henri's Phds being quite similar topics.
Public administration as well as education sectors have similar
challenges: for example that people are uninterested in using other
people's materials and want to create their materials themselves. They
also have fears in sharing the materials... etc.
Kaikenkaikkiaan
Julian työ on tällä sektorilla merkittävä ja hän on pystynyt tuomaan
jokseensakin 'kuivaan aiheeseen' mielenkiintoisia näkökulmia. Hän on
myös toteuttanut väitöskirjansa erittäin systemaattisesti kolmessa
vuodessa.
/Julia's
work is rather ground breaking in this field, since public
administration does not really use OER at all. She also has the
capability to bring interesting angles into a rather 'dry' topic...
She's completed her thesis working very systematically, within three
years.
Julian
on työskennellyt Janin kanssa EU-projektissa 'Eagle' Saksassa, joten
hän on monelle tiedekuntamme henkilökunnan jäsenelle jokseensakin
tuntematon kasvo. Väitöstiedotteen voit lukea täältä.
/Julia
worked with Jan in EU funded 'Eagle' project in Germany, which makes
her quite unknown to most people working in our office... You can read the news here.
Julia
on huippututkija. Hän menestyy missä tahansa haasteessa
periksiantamattoman persoonallisuutensa ansiosta. Tätä työtä ja hänen
kehitystään opiskelijasta tutkijaksi on ollut ilo seurata. Onnea! /Julia
is an excellent researcher and will be successful in whatever she will
choose to do. It's been an honour to follow your progress from Phd
student to a doctor! Congratulations!
Nyt on koko setti valmis... /Now the whole set is one...
Muut GLIS ryhmän väitökset/Other Glissian dissertations:
Kuten viikko sitten mainitsin - tämä joulukuu on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisimpia väitöksiä. Tänään on vuorossa ystäväni ja pitkäaikainen kolleegani Panu Moilanen, joka väitteli tuossa päivällä liikuntateknologiasta ja entenkin käytettävyysnäkökulmasta. Tämä ylläoleva kuva on huijaus, sillä minä olin ns. kärpäsenä katossa paikalla ainoastaan kolleegojeni lähettelemien viestien kautta. Olen siis matkalla Berliinistä kotiin ja siksi itse show meni minulta sivu suun. Kuitenkin pinnistellen ehdin karonkkaan... vähän myöhässä...
Panu on tutkinut liikuntateknologian eri merkityksiä käyttäjälleen ja huomannut mm., että liikuntateknologian käyttöön vaikuttaa vahvasti ihmisen oma suhde liikkumiseen. Varsinainen väitöstiedote löytyy täältä. Kuulemani mukaan Panun väitös oli huikea show, jossa otettiin yleisö kivasti huomioon. Vastaväittelijänä toimi Saara Taalas ruotsalaisesta yliopistosta - väitöksen kieli oli eksoottisesti suomi! Well done Panu! Vuosien uurastus tuli vihdoin päätökseen ja hyvä niin.
Panu on tiedekunnassamme erittäin pidetty opettaja ja kolleega. Ei ole mitään, mitä työpaikalla tapahtuu, josta Panu ei tietäisi - hän on sosiaalisesti vailla vertaa. Rautaisen ammattitaidon lisäksi hänellä on mielettömän hyvä maku ja hänen kanssaan on aina mielenkiintoista istua iltaa. Tämä ilta tulee olemaan varmasti sesongin huippu <3. Kiitos kutsusta ja paljon onnea!
/As I mentioned last week, this season is full of interesting dissertations. Today it's my long term colleague and friend Panu Moilanen's turn. He has studied Sports technology and found out that the usual technology acceptance models do not explain this phenomenon. The show itself took place at noon without me - I'm still returning from Berlin, but will make it to the Karonkka just a little late. Feeling super proud of you Panu, well done! I heard you rocked it!
Tässä joulukuussa alkaa kolmen viikonlopun väitösputki, jossa minun on ilo ja kunnia esitellä teille kolmen hyvän ystäväni yliopistouran huippuhetkeä eli väitöstä. Haluaisin sanoa asianosaisille Anulle, Panulle ja Julialle, että mieletöntä että olette päässeet tähän hetkeen asti ja vielä mahtavampaa on se, että olette jotenkin onnistuneet sijoittamaan väitöksenne peräkkäisille viikoille ettekä päällekäin - sillä näin loppuvuodesta on suuri mahdollisuus, että väitökset ovat samaan aikaan ja sitten jää harmittamaan, jos joku jää väliin.
Tänään ystäväni Anu Karvonen väittelee psykologiasta. Hän on tutkinut paripsykoterapiaa ja sitä, miten terapian aloitusvaiheessa pariskunnan hermostot eivät ole lainkaan samalla aaltopituudella, kun taas terapian edetessä synkronisaatio etenee enemmän samanlaiseksi.
Tämän huikean tutkimuksen on huomannut kansainvälisen tiedeyhteisön lisäksi myös suomen media, sillä Anun väitöksestä oli jopa tv-uutisissa eilen:) Ihan huikeaa, että tutkijan työ saa huomiota ja siten merkitystä yhteiskunnassa.
Tutustuin Anuun yli kymmenen vuotta sitten, kun hän reenasi Shorinji Kempoa. Jo silloin havaitsin, että hän on aivan erityislaatuisen älykäs ja toimelias persoona.
Anu sai minut muuttamaan elintapojani tuomalla arkeeni HIIT-reenit n. 4 vuotta sitten ja vaikken niitä jokapäivä tällä hetkellä reenailekaan, tuo reenimuoto on jäänyt ja edelleen niitä noin kerta viikkoon teen. Hänellä on siis psykologian lisäksi ollut paljon erilaista kontribuutiota ympärilleen. Minun mielestäni Anu on erinomainen esimerkki siitä, miten itsensä muuttamisen kautta voi todellakin muuttaa yhteisöjään ympärillään.
Tänään olen erityisen ylpeä saavutuksestasi väitellä tohtoriksi. You go girl!
Minulla on harvinaislaatuinen tilaisuus tulla seuraamaan mielenkiintoista väitöstilaisuutta, joka alkaa kohta eli klo 12 Historica-rakennuksessa seminaarin mäellä. Vastaväittäjä Wolfgang Tschacher tulee Sveitsistä, kun taas kustoksena toimii Markku Penttonen. Väitöstiedote löytyy täältä.
Paljon onnea! /Today I have the privilege to attend the first of three dear friends of mine that are defending their doctoral thesises in the next three Saturdays. Well done for completing and even more well done for not picking the dates on top of each other. This means I can attend at least some parts of your special days:) I feel super proud of all three of you. Today it is time for Anu Karvonen to defend her work in psychology. This is a special dissertation for me as she is not from Information Systems Science, so it will be something extra interesting;) Not that my own field isn't, but at least it's ALL NEW to me. Anu has studied psychotherapy given to couples. Originally it has been known as 'talking therapy', but Anu's findings show that the couple's nerve systems get synchronized when the therapy proceeds. This is a clear contribution to known knowledge and therefore even the Finnish news have reported it in television yesterday.
Opponent of this defence comes from Switzerland, Wolfgang Tschacher (University Hospital of Psychiatry, Bern) and the custos is Markku Penttonen from JYU. Find the JYU news report here. Well done dear friend! It is amazing when you can see world changing views due to your studies - a dream come true for any scholar. I am very happy to see this - even though of course as I've known Anu for over a decade, I know she's clearly one of those people who truly change the world - even if it is making them excersise for 15 minutes every morning (as happened to me...:) Congratulations! What an achievement! I am going to go and see you rock now.
Kuten blogin lukijat hyvin tietävät, olen väitellyt vuoden sisään ja se tarkoittaa sitä, että useat 'Phd student' kolleegani ovat samassa vaiheessa. Siksipä tekin lukijoina saatte nyt lueskella näitä väitösnostoja. Tänään väitöskirjaansa tuttuun tapaan Lea Pulkkisen salissa puolustaa Alain Tambe, joka on tutkinut internetin välityksellä tapahtuvia huijauksia sekä 'uhrien' että internet huijaajien näkökulmasta. Alain luokitteli tietojen kalastelusähköpostien uhrit kahteen kategoriaan sen mukaan, millaista kokemusta ja turvallisuustietämystä heillä on kyberhyökkäystilanteista. Hänen ehdotuksensa on nostaa ihmisten tietoutta: Miten tunnistaa tietojenkalastelusähköpostit oikeiden joukosta? Miten toimia tilanteessa, jossa oma kyky tunnistaa onko kyseessä aito vai huijaus-meili? Lehdistötiedote löytyy täältä.
Alainin vastaväittelijät professori VolkanTopalli (Georgia State University) ja FT Petri Puhakainen (Silverskin Information Security Oy) ovat alalla varsin meritoituneita tutkijoita ja keskustelu on varsin vivahteikasta. Minulla oli aamulla muutama minuutti aikaa jutella suomalaisen vastaväittelijän kanssa. Hän työskentelee yrityksessä, jonka liiketoimintafilosofia oli minulle tuttu itsepuolustuslajien harrastajana: Jotta voi puolustautua, täytyy tietää, millaisia hyökkäykset ovat. Puhakaisen esittämät kysymykset ovat tiukkoja, mutta asiallisia. Professori Topalli taas on tehnyt tutkimusta aktiivisten rikollisten näkökulmasta, mikä tuo keskusteluun toisen syvän näkökulman. Parhaimmillaan väitökset ovat juuri tällaisia: ammattilaisten välisiä näkemysten vaihtoja, joita on kiinnostavaa ja viihdyttävää seurata. Mainiota.
Alain sai noottia siitä, että hän määrittelee tietojen kalastelun motivaatioksi rikollisten tekemiselle "Rahan" ja sen, että tämä on liian yksinkertainen selitys. Jos katsotaan vaikka amerikan vaalikoneisiin hakkeroitumista, motivaatiot sen taustalla lienevät huomattavasti monimutkaisemmat. Alain keräsi aineistonsa kuitenkin 'köyhän' maan rikollisia haastatellen, jolloin aineisto on vinoutunut. Tämä on tieteen tekemisessä hyvin normaalia: Teoria ei toimi, kun se siirretään toisenlaiseen vastaavaan kontekstiin, jossa joku oleellinen tekijä muuttuu... Eikä tässä mitään - ellei väitä, että teoria toimii kaikissa olosuhteissa...
/Many of my fellow PhD students are defending their PhDs this year, as I already mentioned. Today it is Alain Tambe's turn. His dissertation: "Explaining two forms of Internet crime from two perspectives: toward stage theories for phishing and Internet scamming" discusses internet related crimes from both the perspectives of the victims as well as the scammers. He argues that there are different categories of victims, who behave in a certain manner based on for example what their level internet using skills are. For example if a 'phising victim' that has low security experiences gets an email that looks like it is coming from a legitimate source, they are more likely to 'click' on the email to install malware on their computers. The reason is that they do not know for themselves what to do: Click or not to click, but if the email is by a legitimate source, they think it is trustworthy to click then. Find the press release here.
Tänään ystäväni ja kolleegani Hadi Ghanbari puolustaa väitöskirjaansa "Investigating the Causal Mechanisms Underlying the Customization of Software Development Methods." Aikaisemmat tutkimukset tällä alueella viittaavat siihen, että joustavuuden maksimoiminen ja kehitykseen käytetyn ajan ja resurssien vähentäminen ohjelmistokehityksen prosesseissa ovat keskeisiä tekijöitä ohjelmistojen kehityksen menetelmien räätälöintiin. Ghanbari tutki syitä metodien räätälöinnin taustalla. Lehdistötiedote löytyy täältä. Go Hadi!
/Today my colleague and friend Hadi Ghanbari defends his PhD thesis "Investigating the Causal Mechanisms Underlying the Customization of Software Development Methods" in Lea Pulkkinen hall in Agora, Jyväskylä. Previous studies on Software Development have not found theories to the customization of the SD methods from the developers' perspective, which is what Ghanbari set out to do in his thesis. Well done Hadi! Press release can be found here.
Yksi maailman ihanimmista ihmisistä ja hyvä ystäväni Naomi Woods väittelee tänään kognitiotieteestä Agoran Auditorio 3:ssa klo 12. Hänen tutkimuksensa koskee ihmisen mieltä ja sitä, miten me käsittelemme salasanoja. Kyseessä on siis tietoturvallisuutta parantava tutkimus, jossa saatiin selville, että itseasiassa keksimällä erisalasanoja (esim. aikaisempien salasanojen uudelleenkäyttämisen sijaan) voimme sekä a) muistaa ne paremmin että b) parantaa tietoturvaa. Tai siis tämä on minun ymmärrykseni siitä:)
Onneksi olkoon Naomi, olen niin ylpeä sinun saavutuksestasi! Väitöstä voi seurata facebookissa, instassa yms hashtagilla #NaomiPhd2016, jakakaa toki kuvia ja mietteitänne. Lehdistötiedote löytyy täältä.
/Today one of the most wonderful people in the world and my dear friend Naomi Woods defends her doctoral thesis in Cognitive Science. Her research is about our minds and how we proces passwords. The idea is to find ways to increase Information Systems security. She found out that by using unique passwords instead of re-used ones, we can a) remember them better as well as b) increase security of them. Or this is how I understood it:) Congratulations Naomi, I am so very proud of you today! You can follow the dissertation in facebook, instagram etc with the hashtag: #NaomiPhd2016. Please share your thoughts and pictures! You can find the press release here.
Väitös ja karonkkakuvat ovat saapuneet! Vihdoin! Tästä alkaa väitöspäivän muistelusarja, jota toivottavasti ehdin ajastaa teille ennen kuin häivyn kuun vaihtuessa Kiinaan (koska siellä internet on tunnetusti niin pska ja VPN:n yli kuvien lataaminen on ihan tuskaa). Kaikki kuvat on ottanut mahtavan lahjakas valokuvaajani Sara Holtkamp.
Postailen näitä tunnelmia kronologisessa järjestyksessä elikkä ensimmäisenä vastaan tuli valmistautuminen itse H-hetkeen. Noin kello 1030 tapasimme missäpäs muualla kuin toimistollamme. Tämä on tutkimusryhmälleni varsin traditionaalinen paikka valmistautua väitökseen. Ja aamuun kuuluu toki pieni viskiannos, jonka ohjaajani toi mukanaan.
Suuri järkytys iski, kun opponentin pukupussissa ei ollutkaan kaapua! APUA! ja kello on varttia vaille kaksitoista...
No mutta onneksi se oli vaan pudonnut henkarilta ja löytyi pussin pohjalta. Voi mikä huojennus!
Näillä tyypeillä taisi olla jotakin PIENTÄ vaikutusta siihen, että mun väikkäri valmistui....
Työkaverit kävivät onnittelemassa etukäteen.
Mutta ihan oikeasti olin aivan paniikissa tässä vaiheessa. Siis vatsa sekaisin 150%... Ajatukset juoksi jokseensakin sitä rataa, et miks ihmeessä mää oon pistänyt itseni tällaiseen tilanteeseen... Vieläkö saa juosta karkuun...?
Ennen saliin lähtöä tietysti napataan vielä vika selfie...
Finally my Defence and Karonkka pictures are here. All have been taken by my talented photographer, Sara Holtkamp. I will post the pictures in chronological order. This first post is about getting ready for the defense in our office. The main tragedy was that for a moment I thought the opponent's gown had been lost as the bag was empty... But then luckily it had just dropped out of the hanger.
Miltä nyt tuntuu, miten se meni...? Ovat olleet tän viikon FAQissa.
Minulla on PhD krapula. Se tunne, kun jotain todella pitkään odotettu
hetki on ohi ja nyt pitäis niinkuin taas miettiä uudestaan, että mitä
tällä elämällä oikeastaan tekisi nyt. Toisaalta on sellainen "Maailma on mulle auki"-fiilis. Haluaisin ajatella, että nyt vois lähteä ja tulla niin kuin huvittaa, katsoa elämän kenttää uudestaan, kohti uusia haasteita. Toisaalta on sellainen olo, että mikään ei huvita, ei jaksa, ei haluta. Jänniä nää elämän taitoskohdat ja se, miten mielialat vaihtelee niissä tosi radikaalisti innostuneen ja masentuneen ääripäissä.
Somessa mua seurailevat varmaan ovat havainneetkin, että hyvinhän se väitöspäivä loppujen lopuksi meni, ihan mun näköisesti ja nappiin siltä osin. Mää oon jättänyt sen perfektionistin siis jo pari kymmentä vuotta sitten taakse ja nyt teen asioita niin kuin minusta tuntuu hyvältä. Tällä kertaa se tarkoitti väitös-show'ta, jossa yleisö pysyi mukana ja ainakin palautteiden mukaan oli kiinnostava ja kansantajuinen. Kyllähän päivä siihen mennessä oli ehtinyt olla jo elämäni huonoin kun autistipoika heräsi klo 05 (siinä vaiheessa minä olin siis saanut ruhtinaaliset 4h unta) ja sitten riideltiin miehen kanssa meille tyypilliseen tapaan siitä, kumpi hoitaisi lasta seuraavien tuntien ajan, että toinen saisi nukkua. Molempien mielestä siis toisen pitäisi saada nukkua...
(c) Timo Mäki-Kuutti
Mut se hetki, kun kävelin auditorion ovista ulos, päivä muuttui radikaalisti elämäni huonoimmasta päivästä parhaaksi. Kaikki rakkaat ympärillä onnittelemassa ja puimassa mun työtä... Kuohuvaa, keskusteluja ja illalla vielä juhlat, jotka olen ihan itse saanut suunnitella ja järjestää kaikille niille ihmisille, jotka mulle tärkeitä on. Kyllä tätä päivää kelpaa muistella kiikkustuolissa sitten.
(c) Timo Mäki-Kuutti
Väitöspäivänä oli puolen tunnin hetki, jolloin jäin ihan yksin. Menin työhuoneelleni, avasin you tuben ja laitoin kajarit täysille ja jorasin toimiston käytävällä yksin:
Why
Why can't this moment last forevermore
Tonight
Tonight eternity's an open door
No
Don't ever stop doing the things you do
Don't go
In every breath I take I'm breathing you
Euphoria
Forever, 'til the end of time
From now on, only you and I
We're going u-u-u-u-u-u-up
Euphoria
An everlasting piece of art
A beating love within my heart
We're going u-u-u-u-u-u-up
We are here
We're all alone in our universe
We are free Where everything's allowed and love comes first
Forever and ever together
We sail into infinity
We're higher and higher and higher
We're reaching for divinity
Sekä väitöksestä että karonkasta on tulossa oma reportaasi jahka saan
viralliset valokuvat Saralta, joka toimi kuvaajana. Tämä postaus on nyt
siis vaan sellainen reflektio siihen mitä just tapahtui, mitä ajattelen
tulevaisuudesta.
(c) Sara Holtkamp
Tällä viikolla olen yrittänyt toipua ja maistella maailmaa. Mitä oikeastaan haluaisin tehdä tulevaisuudessa... Nyt on aika kääntää kaikki kivet ympäri. Minulla on siis noin vuoden mittainen sopimus yliopistolla projektihommissa, mut sen jälkeen pitäisi sitten miettiä, että mitä sitä tekisi "isona". Reflektoin sitä, mikä on mun työidentiteetti. Olenko tutkija, projektipäällikkö, opettaja, ohjaaja, somettaja, valokuvaaja, kirjoittaja - vai mitä? Selvää on, että vahvuuksiani on se, että olen luonnollinen verkostautuja. Nautin sitä, että saan tavata ihmisiä, analysoida heidän käyttäytymistään ja tuoda ihmisiä yhteen.
Millaista työtä minä haluan tehdä? Selvää on, että sen täytyy olla sellaista, jota voin tehdä ihmisten kanssa. Sen täytyy olla sellaista, jossa voin ympäröidä itseni hyvillä tyypeillä. Joka päivä täytyy olla mukava mennä töihin. Viimeisten vuosien ajan olen saanut tehdä unelmahommaa, jossa minulla on ollut vapaus toteuttaa itseäni, haastaa itseäni, kehittyä ja saavuttaa asioita. Tällainen on tärkeää. Yliopistohommissa tykkään siitä, että päiviin mahtuu niin paljon erilaisia asioita - ei ehdi pitkästymään. Mutta ehkä minä olen kuitenkin parhaimmillani EU projektien kokouksissa, pimenivissä mukulakivikatujen illoissa. Ehkä nämä ajat vielä palaavat minun arkeeni. Ideaalisesti haluaisin asua Jyväskylässä, mutta viettää pari kuukautta vuodesta muissa yliopistoissa ympäri maailmaa tutkijavaihdoissa. Ja sen päälle matkustaa joitakin lyhyempiä jaksoja esimekiksi kuukauden tai kahden välein.
Minun haasteeni on lapseni autsimi. Jos hänellä ei olisi erityistä
tarvetta tukeen koulutiellään, me olisimme ehkä jo muuttaneet Kiinaan
tai vaikkapa Australiaan tai Kanadaan... Joksikin aikaa. Ja mielelläni
minä lähtisin, en lopun elämäkseni, mutta joksikin aikaa, katsomaan,
millaista elämä siellä toisella puolen palloa olisi. Suomen sisällä KELA
tukee, joten mikäli Jyväskylästä ei töitä löytyisi, tietysti voisi
suunnata Etelä-Suomeen, esimerkiksi Lahteen tai Turkuun. Vaihtoehtojahan
löytyy.
Opetus
Toisaalta seuraavaksi olisi myös kiinnostava opettaa täällä kotipuolessa. Olen viime vuosina vetänyt joitakin opintojaksoja laitoksella, ollut avustavana opettajana muutamalla ja niin edelleen. Voisi olla antoisaa käyttää joitakin vuosia opetuspainotteisesti. Opiskelijoiden kanssa toimiminen on innostavaa ja tykkään olla mukana tässä rajapinnassa. Minulla on tänä vuonna rapiat 15 opinnäytetyötä ohjattavana, joten siinäkin on tietysti oma hommansa.
Tutkimus
Olen väikkärissäni julkaissut Jufo1-2tasoilla, lähinnä TVT-välitteisen tietämyksen hallinnan (opetus-alue) lehdissä. Seuraavaksi on aika suunnata tutkimusta haastavammille foorumeille. Tavoitteeksi voisi ottaa seuraavan vuoden aikana ainakin tavoitella Basket of 8 -julkaisua, eli julkaista mainstream Tietojärjestelmätieteen top-lehdissä tai ainakin lähettää varteenottava käsikirjoitus sellaiseen. Tätä varten pitäisi päättää, mikä olisi minulle sopiva aihe. Selvää on, että oppimateriaalipankit ovat sellainen aihe, jonka parissa en tule jatkamaan ainakaan nyt äkkiseltään. Haluaisin aiheen, joka a) kiinnostaa minua henkilökohtaisesti ja b) kiinnostaa Basket of 8 -lehtiä. Olen aika varma siitä, että näkökulma tulee olemaan ihmisen käyttäytyminen, käyttäjä-näkökulma. Mutta koska maailmassa kiinnostavia tutkimuskysymyksiä on paljon, täytyy valita, mihin projektiin pistää paukkunsa.
Näiden ajatusten lisäksi olen päättänyt aloittaa kirjoittamaan kirjaa. Kaikkea sitä ihmisellä teettää... Kaiken kaikkiaan ei ole tarvetta paniikkiin juuri nyt. Voin mietiskellä vähän lisää - mitä haluaisin tehdä... Tilanne vuodesta 2006, kun sain maisterin tutkintoni valmiiksi, on muuttunut oleellisesti. Nykyisin uskon, että minulle löytyy töitä. Tässä maailmassa on joku, joka haluaa minut palkata. Jos ei yliopistolta niin sitten yritysmaailmasta. Jos ei yritysmaailmasta niin sitten kuntasektorilta. Jos ei Jyväskylästä niin sitten muualta Suomesta. Jos ei Suomesta niin sitten ulkomailta... Kyse on itsetunnon kehittymisestä, ei enää työttömyyden pelosta. Kyllä, minä olen varmaan ylikoulutettu moneen hommaan. So what... Maailma on suuri paikka, kyllä joku mut haluu. Näin ajattelen nykyisin. Turha stressata, asiat järjestyvät.
(c) Timo Mäki-Kuutti
--
How are you? How did it go?
These have been the frequently asked questions from me this week. Or a classic - how does it feel to be a doctor? I guess the feelings are mixed: On the other hand, one road has come to an end. On the one hand, the world is now open for whatever I would like to do in the future. Overall, the dissertation day one week ago was the worst and the best day of my life. The morning was horrible. I wondered why on earth I have decided to put myself through that. But then after it was over, all of my friends and family around congratulating - yes it turned into Euphoria and a great party of course.
What to do with my life now then? I have about one year contract in University of Jyväskylä left, but then it's a question of what would I like to do... On one hand I would really like to teach. On one hand I would really still like to do project management. On one hand I'd like to up my publishing game to a Top scholar level. There's many options in and out of Academia. I have decided to turn all rocks now, explore the paths unseen. The limits of my life of course include my son's autism. This is the reason why we live in Finland right now. If we were to move abroad for a longer period of time, he would have to get similar therapy there in order to keep making the great progress that he's been doing this spring. So we prefer the situation to be as it is: Living mainly in Finland, spending 2-3 months per year abroad. That's a pretty good system. Streets of Jyväskylä look a lot more exotic with some time away. We are going to China again this summer, for the bulk of it. Whatever the future has stored for me, I know I am excited to find out. I've broken out of one box - it is time to find new ones and break through those as well.
Tänään on se päivä, jota olen valmistellut viimeisen 9 vuotta. Nyt ei voi enää lukea, täytyy vaan hypätä ja toivoa, että matkan varrelta on tarttunut tarpeeksi laskuvarjoa korvien väliin, niin ettei tule palasina alas maahan. Tänään on myös päivä, jolloin joudun päättämään, että seuraanko kolleegojeni ohjetta 'You should be naked underneath the robe'... Varajohtajamme ja ystäväni tohtori Luoma sanoi minulle tällä viikolla, että väitöstilaisuudessa tapetaan tohtoriopiskelija ja karonkassa tohtori syntyy uudelleen. Tänään on siis kuljettava pitkä matka. Kiitokset kaikille tsempistä, onnitteluista ja etenkin avusta, jota olen saanut ylenpalttisesti. Kiitos./
Today is the day that I have officially prepared for the last nine years... Now there's no more preparations. One can only hope that I have learned enough of a parachute during those years, so that my hitting to the ground will not be too aggressive. It is time for me to decide if I will follow my colleagues' advice and not wear anything underneath the robe. It is time for the PhD student to die in the public defence and for the Doctor to be born in the Karonkka, as my friend and vice head of department kindly noted for me this week. Thank you for the enormous love, greetings and help that I have gotten in the last days and throughout my whole struggle.
Väitöstiedote löytyy täältä. Click the previous link for the press release.
Koko teoksen voi lukea pdf-muodossa täältä. Read the whole thesis here.
Sit se olis niinku tässä. Tää tyttö väittelee tohtoriks ens viikolla. Tervetuloa kuuntelemaan lauantaina 16.4. Agoraan, Mattilanniemi 2, Martti Ahtisaari Sali klo 12:00. Tilaisuus on yleisölle avoin, mut kannattaa ottaa huomioon, että jos tulee autolla niin voi olla heikkoa saada parkkipaikkaa, sillä mattilanniemessä on lähtö juoksutapahtumalle samaisena ajankohtana! Väitöksen päätteeksi kahvitilaisuus on Agoran aulassa.
Ai kiinnostaako jotakuta mun aihekin? Se on toki oppimateriaalipankkien laadunvarmistus. Kuivaakin kuivempaa siis. Saa nukkua! Vastaväittelijänä toimii Dr. Javiera Atenas University College Londonista. Ja kustoksena oma proffani ja ohjaajani Prof. Dr. Jan Pawlowski.Mää sain sen valmiiks. Huomaatteko? Saako nyt olla jo vähän fiiliksissä...? MUN väikkäri.
Koska kyseessä on verkkomateriaaleihin suuntautuva väitöskirja - päätin poseerata kollegalta lainatun ipadin kanssa. Tähän ei yhtään vaikuttanut se, että itse teos on edelleen painossa... Tai no, onhan siitä nyt jo vedos olemassa toki, kun 10vrk aiemmin sen täytyy olla olemassa, muuten ei väitöslupaa saa.
Väitöskirjassani tutkin siis verkkosivustoja, joille on kerätty oppimateriaaleja, jotka ovat opettajien käytössä vapaasti ilman maksua. Erityisesti minua kiinnosti, että mikseivät opettajat ole kiinnostuneita käyttämään näitä oppimateriaalipankkeja niin aktiivisesti kuin voisivat niitä hyödyntää ja voisiko laadunvarmistuksella parantaa pankkien menestystä.
Olen tietojärjestelmätieteen tutkija. Minua kiinnostaa siis ihmisen ja teknologian vuorovaikutus. Miten digiaika saa meitä muuttamaan toimintaamme...? Olipa aiheeni miten kuiva tahansa, siinä on loppujen lopuksi kyse ihan kaikenlaisen ihmisen tekemisen peruslähtökohdista: Jos ihminen kokee, että joku asia on hyödyllistä ja helppoa omaksua niin se otetaan käyttöön. Laatu on nimenomaan sitä, että tarkasteltava objekti tai asia vastaa sen ihmisen odotuksia, joka laatua arvioi. Laadun varmistusmenetelmät eivät kuitenkaan aina johda tietojärjestelmän menestymiseen. Miksi? Koska nämä käsitteet ovat subjektiivisia ja dynaamisia - erilaisilla käyttäjillä on erilaiset käsitykset laadusta ja lisäksi he saattavat muuttaa mieltään. Tämän tyyppisiä aiheita pohdiskelin väitöskirjassani.
Mitä minä oikeastaan väitän?
Asiantuntija-arvioinnit yhdistettynä käyttäjien luomaan laadunvarmistukseen (suosittelujärjestelmät, vertaisarvioinnit, kommentointimahdolisuudet) edistävät oppimateriaalipankkien menestystä.
PhD Defence is coming! Next week I am defending my PhD thesis "Why Open Educational Resources Repositories Fail – the Contribution of
Quality Approaches to the Success of Repositories". The defense is open for public in Agora, Mattilanniemi 2, at 12noon on 16th of April in the Martti Ahtisaari hall. There is also coffee and cake afterwards:) My opponent is Dr. Javiera Atenas from University College London and my custos is my professor and supervisor Prof. Dr. Jan Pawlowski. You are welcome to come and see me squirm:)
What is my claim exactly?
I am an information systems researcher. I am interested in how technology changes the behavior of people. In my case, I was curious on why teachers were not using the websites where open educational materials were being gathered. My hypothesis was that quality and quality assurance could help the repositories to succeed. My dissertation showed that expert reviews combined with user-generated quality assurance mechanisms contribute towards the success of repositories.
