Lumi - Uhka vai mahdollisuus?

Tällä viikolla on tehty kovasti töitä. Toinen perheyksikkömme autoista kieltäytyi käynnistymästä maanantaina -30C pakkasessa, joten ollaan sitten pärjäilty tällä viikolla yhdellä autolla. Se on ollut oikeastaan aika hauskaa ja vapauttavaa. Pidän siitä, että kävelen töihin joka päivä. Tavallaan voisimme aivan hyvin elää yhden auton kanssa, sillä lapsukaiseni menee kela-taksilla kouluun ja takaisin joka päivä ja minulla on taas se vartin kävelymatka tuohon työpaikalle. Lähinnä haasteeksi muodostuu se, että ilta-aktiviteetit vaativat usein autoilua: Sählyä, kempoa tai vaikka kylään isotädin luokse. Toki kimppakyydein pääsee välillä paikasta A paikkaan B, mutta oma auto tuo vapautta ja joustavuutta iltaan, josta pidän. Toistaiseksi en siis ole siitä luopumassa vaikka se taloudellisesti ja maapallon tulevaisuuden kannalta olisikin hyvä valinta.

Toisaalta nautin kävelemisestä sen verran paljon, että minun pitäisi valita aamuisin auton sijaan jalat. Tässä asiassa voin petrata.
Raskaiden työpäivien tasapainoksi kävelty työmatka on tapa nähdä upeaa Suomen luontoa talvipuvussaan - Why not!?!
Marraskuussa alkanut äitini remppaproggis on myös edennyt hitaaseen, mutta tasaiseen tahtiin. En tiedä olenko maininnut blogissa, mutta olen viime vuoden mittaan kiinnostunut entisestäänkin asuntosijoittamisesta oman remonttimme myötä ja niinpä mummin Jyväskylän kämpän remppailuprojektista on tullut mukava yhteinen koko perheen harrastus.

 A on erittäin innostunut remppareiska ja paneutuu asiaan.

 Maalarin ura voisi esimerkiksi olla hänelle oikein hyvä:)

 Tämä kummallinen talvi on työntänyt lunta aikamoisen määrän meille. Tänään kolasin pihaa tunnin verran ja näyttää siltä, että iltaan mennessä se on tehtävä uudestaan.

Onko liian myöhä laittaa pyörät varastoon...?

 Suomen talvessa parasta on kuitenkin hiihto- ja luistelulenkit. A on kehittynyt luistelijana hirmuisesti ja vetää jo kovaa vauhtia reunalta toiselle. Hän jaksaa helposti luistella yhä pidempiä aikoja - minun jalat väsyvät ennen häntä lähes joka ilta.

 Lumityöt, jäätyvät autot, märät sukat jne - suomalaiset tykkäävät ajatella talvisin, että miksi emme asu Espanjassa tai Thaimaassa. Minä kuitenkin nautin talvesta - mikä ihana aika! Ulkona on jatkuvasti kaunista ja näin helmikuussa alkavat illat jo pidentyä huimaa vauhtia. Talvella ihana on myös se tunne kun on ulkoillut pakkasessa ja tulee sisälle raukeana. Nautinnollista <3. Tänä viikonloppuna tunnelmat vaihtelivat kyllä isolla skaalalla.

Eilen hautasimme rakkaan ystävän. Puheita kuunnellessamme varmasti jokaisen mielessä kuului kirkkaina Eetun meille välittämä viesti siitä, että elämää kuuluu elää täysillä ja tänään, jokaisesta päivästä nauttien ja toimeen tarttuen.

 Surullisen päivän päätteeksi oli ihana palata kotiin lasten luo. Heidän, jotka pian siirtävät ajatukset elämän hauraudesta iloisimpiin aiheisiin kuten vaikkapa lautapelailuun tai vuoren valloitukseen ja uintireissuun. Mukavaa sunnuntaita teille, olitte sitten lumen keskellä tai aurinkorannalla!

 / February in Finland. And we definitely have snow. Winter in Finland sometimes means your car doesn't start at -30C when the engine freezes. It might also mean that you have to push the snow around one our per day. But it also means you can ski and skate. And sledge downhill. I am a child of winter. And indeed the cold never bothered me anyways. 

Finns often think - we should be living in Thailand or Spain for the winter. But to be honest - I wouldn't miss this.

This week I was working a lot. I bet many of you were too. Luckily it's been kids week, so in the evening, I have to leave the project proposals, master thesis supervision and report quality assurance issues behind. We have now gone to a system where Tops is 50-50% at both parents and the bigger kids are sharing the same weekend with us. This was a welcome distraction not only to work, but also to the melancholia which set in while we buried dear Eetu yesterday. He lived life to the fullest. I believe I do too. At least every day feels good. This is a blessing. Happy Sunday to you all!

-22 C!

 

Tämän takia minä rakastan tammikuuta! Joka päivä on niin kaunista, että silmiin sattuu!

 Tosin iphonen mielestä -22C ei ole ollenkaan hauskaa ja olen onnistunut kolmena päivänä jo jäädyttämään sen kuvailuinnoissani niin, ettei se ole enää heräillyt henkiin ilman uutta latausta...

Mitä huikeita kelejä! Onneksi on ollut aikaa ulkoilla ja olen löytänyt toppahousutkin, joten ei ole tarvinnut palella.

 Minulle on tullut tavaksi maanantaisin kävellä töistä kotiin sillä tässä elämän välitilanteessa minulla ei ole yleensä maanantai-iltaisin autoa, kun se on J:llä. Hänen autohankintansa on vielä vaiheessa.

On ollut kaikin puolin jännittävä tammikuu. Olen tehnyt tarjouksen asunnosta ja odottelen nyt sitten, että nappaako vai onko jossain muualla meidän tuleva koti. Elämän muutosten keskellä voin erinomaisen hyvin. Tammikuu on ollut puhdistautumisen aikaa. Aloin lukea Merjan minulle joululahjaksi antamaa KonMari-kirjaa ja olen ihastunut. Ja siis aikeissa liittyä tähän aivopesuseurakuntaan. Kotoa on lähtenyt 7 jätesäkillistä vaatteita viikon aikana! Hallelujah! Ihanaa, kun ei tarvitse säilyttää vanhoja Star Wars -teepaitoja vaan voi sanoa että kiitos palveluksestasi, olet tehtäväsi täyttänyt, hyvästi vanha ystävä! Minulla on laatikollisia tavaraa, jota en ole viimeisen 7 vuoden tässä asumisen aikana käyttänyt. Ne lähtevät kierrätykseen heti! Juuri päättyneen kolmen viikon kirppikseni aikana myin 150 tavaraa ja nettosin 80euroa. Aika heikoille tuntipalkoillehan siinä pääsee, mutta ainakin menivät uusiin koteihin. Tästedes taidan kuitenkin viedä Fiidaan ja UFFille noita, liian kova homma on se kirputtaminen ja minulla on muutakin puuhaa. Ihanaa on se, että vihdoin olen saamassa kotini järjestykseen - enää puoli vuotta suursiivouksen päätökseen;)

Siivoamisen lisäksi olen harrastanut päivittäistä liikuntaa ja syönyt terveellisesti. Olen myös tänään 23.päivää ilman alkomahoolia! Hyvä minä. Hyvinvointi on juuri se, jolla jaksan ja pärjään ja pysyn työkykyisenä.

Poikasen kanssa on harjoiteltu ja harjoitettu hiihtoa, luistelua ja mäenlaskua.

Ihanaa, kun on ollut pakkasta ja lunta kerrankin niin, että on kunnollinen talvi Jyväskylässä. 

Oltiin viikonloppuna kolmen muksun ja kahden aikuisen voimin Halssilan hiihtomaalla pulkkamäessä.
Se on aikuisellekin varsin hyvä kuntojumppa käppäillä esim. 10 kertaa ylös tuota mäkeä. A tietenkin juoksi paikalle kuin mikäkin pieni vuorenvalloittaja.
Välillä mentiin mukkelis makkelis.
Laskettelemaan asti ei olla vielä päästy, mutta mietinnässä on, että hommattaisiinko poikaselle tiimalasimallin sukset ja valjaat... Jos sen nyt opettaisi laskemaan niin parin vuoden päästä sit olisi mukava yhteisharrastus siinä.
Liikunnallinenhan tämä muksunen on ja sitä menoa rakastaa.

 Pulkan veto sujuu hyvin itsenäisesti jo.

 Ja jopa oman vuoron odotus. Mun iso poitsukka <3.
Tammikuusta on otettu ilo irti kyllä, eikä ole ollut pelkkää arkea ja työtä ja reeniä. Rutiinit rullaavat kivasti. Nyt kuitenkin niihin tulee särö, koska lähden huomisaamuna pienelle työmatkalle Lontooseen loppuviikoksi. Perjantai-iltana sitten kotiin. Mites teidän vuosi on lähtenyt käyntiin? 

 /This is why I love January: Because it's so beautiful that it hurts my eyes to be outside! We have plenty of snow in Jyväskylä this year and I've been skiing and skating with Topfish. January of course is also a time to get health routines in order - today it's my 23rd day without Booze! Hurrah! There has been a lot of sports and healthy eating plus some snowy games with kids... I don't know much better ways of spending Januaries to be frank. We have also been searching for a house, which of course is not such an easy task to do... many things to consider and risks to manage. I've even made an offer for one - let's see how that plays out. Exciting times ahead. How has your year started?
 
Pictures of me (c) Juha Manninen 

Laskiaissunnuntai

Ootteko laskeneet mäkeä laskiaissunnuntain kunniaksi?

 Me ainakin ulkoiltiin koko rahan edestä tänään. Ja mikä parasta - ulkoiluhan ei maksa mitään!

 Kajaanin keskustaan on rakentumassa lumimiilu - whatever that is...

 Ja me käytiin testailemassa sitä sillä aikaa kun kaupungin kaikki muut lapsiperheet olivat kaupunginlammella talviriehassa.

 Ei tarvinnut jonotella mäenlaskuvuoroa!

 Poikasella oli ihanat lumileikit.

 Puhumattakaan tädin riehumisesta.

 Milloin tästä jätkästä on tullut näin pitkä? Kysynpä vaan.

 Mummilla oli talvimuodissa yli 20v vanha hattu.

 Keskustan jälkeen hurautimme mihinkäs muualle paitsi Paltaniemelle.

Sää oli mitä kaunein.

 Kirpakka -13C.

Oulujärvi talvivaatteissaan

 Kyllä tuli pentuselle kiirus kun huomasi, että hankien keskeltä pilkotti kiipeilytelineitä ja liukumäkiä.

Minä keskityin ihailemaan maisemaa. 

 Tässä on sitä 'Lost in the Blinding Whiteness of the Tundra' meinikiä.

Eihän siellä kauaa tarennut olla, pari kertaa 40minuutin ulkoilulla sain sormet, varpaat ja nenänpään ihan jäähän.

 Mut tässä oli sellaista vanhanaikaista hiihtoloman makua.

 Vähän lyhyeksi jää tää reissu pohjoiseen, jospa tultais pääsiäisenä takaisin, siitä haaveilen.

Lämmitettyäni varpaat ja sormet saunassa livahdin ulos keskenäni. Koska olen jo piitkään haaveillut hiihtämisestä.

 Mutta en ollut tajunnut, kuinka paljon sitä oikeasti kaipaan. Voi ihana murtsikka! 10,5km meni kuin vettä vaan, eikä edes haitannut että iphone pelästyi kylmyyttä ja simahti 4/7 kierroksella... Oikeastaan todella rentouttavaa hiihdellä ihan ilman teknologian avustusta. Oli pakko vaan kuunnella pelkkiä omia ajatuksia ja puoli kierrosta harrastin yhteen ja kertolaskua, jotta tietäisin, kuinka monta kierrosta olisi syytä hiihtää, että tulisin ulos ladulta suunnilleen siinä ajassa kun olin luvannut palata (tunti). Onneksi siinä vaiheessa tiesin jo, että 1,3km lenkkiin minulta menee se tasan 8minuuttia, joten siitä sitten laskeskelin, että jos kierrän seitsemän kertaa niin olen sopivaan aikaan kotona. Jää vielä aikaa kävellä ladulta mummilaan...

Mutta se hiihto! Okei, sanottakoon, että oli varmaan paras mahdollinen keli: Luisti ja piti. Ei liian jäistä, ei liian suojaista. Olin varsin transsissa - siinä missä teini-ikäisenä samaiset ylämäet ahdistivat minua, nyt ne vaan tuntuvat ihanasti reisissä ja takapuolessa. Ja alamäet hujahtavat viimana naamalla. Ihan pakko kaivaa ne sukset kotona esiin ja sassiin, eihän tätä talvea voi jättää hiihtämättä... Sen jälkeen, kun muutimme Ristonmaalle kohta neljä vuotta sitten, en ole Jyväskylässä juurikaan hiihdellyt, koska Aittorinteessä asuessani ladulle pääsi niin nopeasti ja kätevästi. Ihan ku siihen jyväsjärven jääladulle olis jotenkin pitkä matka (vaikka mun töistä tai kotoakin...) tai sinne keljoonkin päin varmaan ehkä max 10min niin latu löytyy. Se on aina sitä seliseli-meininkiä.

Mulla on menossa joku pohjoisen elämän rakastuskausi. Haluaisin ihan hirveästi lähteä käymään Lapissa vielä tänä keväänä. Kaipaan sitä aikaa, kun oltiin joka vuosi Ylläksellä. Mut joo, kaikkea ei voi saada. Onneks voi käydä Kajaanissa ja teeskennellä et on hiihtolomalla:) Eikä auttanut, että törmäsin tällaisen ladyn blogiin. Oon aivan myyty.

 Today it's Sliding Sunday in Finland. This means, you should take your sledge or whatever and go slide downhill on the snow. I'm in Kajaani today with my son and aunt, visiting my mother. This means we've spent the whole day outside in fresh -13C, sliding and of course taking some awesome photos. I'm going through some phase of idealising the Northern life. Maybe because I feel like it's something I've given up. I had not even gone skiing once this year. Before today. And blimey it was fun. I miss it so much. I have gotten a lot faster as well, I guess thanks to other sports I've been doing. My iphone gave up half way and I was left to ski without music - but that was actually very relaxing. Just me and my thoughts. One hour of skiing later, I started to contemplate how I could move my Tuesday meetings and come back one day later. Just so I could go skiing again tomorrow. I know, I am impossible. And of course we cannot do that - there's too many other things happening this week. But theorethically, that would have been what I would like to do. I also solemly swear that I will take my skis out of my shed in Jyväskylä and go skiing this year still. It surely is not that hard to do!