2017:n eka BCD

Tämän vuoden eka BCD tänään. Tietämättömille kerrottakoon, että tämä tarkoittaa Bad China Daytä.

Heräsin Suzhousta aamulla siihen, että minulla oli kurkkukipeä, päänsärky ja räkäinen olo.

Ulkona tuli vettä kuin Esterin perseestä.

Meidän oli määrä matkata takaisin kotiin Xi'aniin.

Olimme valinneet lentää kotiin. Virhe.

Jo ennen kentälle lähtöä, oli selvää, että sää tulisi vaikuttamaan lentoihin.

Hyvästelimme Eetun ja Unnan ja minnesotalaisen kiinalaisamerikkalaisen huippututkijan Suzhoun pohjoisella Gautier eli luotijuna-asemalla. Heidän junansa lähtivät kohti Pekingiä.

Meidän lähti kohti Shanghai Hongjiao -kenttää... jossa olemme edelleen. Lennon status on "delayed", ei siis vielä "cancelled", mutta kello on täällä kohta viisi illalla ja aamun lennoista on lähtenyt 1/10... joka 9 minuutti nousee kone, mutta aika epävarmaa on, että päästäisiin illaksi kotiin.
Kiinan sisäinen lentoliikenne on ihan p:stä. Ollaan J:n kanssa tultu siihen tulokseen, että nyt riittää. Tästä lähtien Kiinan sisällä luotijunaillaan. Koska jos luotijuna kestää 5h xianista Pekingiin niin se on sama aika tai vähemmän kuin 2h lento plus odottelut ja kentälle matkustus yms... tulevan syksyn Kiinan reissulla en todellakaa aio viettää yhtään aikaa enää jumissa Shanghain lentokentillä... no more of this!

Tarkat lukijat voivat muistaa, että näin kävi myös viime vuonna, kun olin Shanghaissa...

Tällaisina päivinä tulee mieleen, että Suomessa asuminen ja eläminen on helppoa. Ei tarvitse olla lentokentällä jumissa miljoonan ihmisen kanssa, tilassa jossa kirjaimellisesti on vaikea hengittää, kun joku muu kontrolloi ilmaa, jota kierrätetään meille keuhkoihin vedettäväksi... tämä on niitä päiviä, jolloin tarvitaan kaikki kärsivällisyyden rippeet...

Onneksi lapsi suhtautuu asiaan lunkisti. Katselee koneiden lastausta, leikkii ja syö kananugetteja ja starbucksin kääretorttua...
Pieni ihana matkustaja. "Piss Piss", hän sanoo. Parempi lähteä viemään veskiin siis.

/So... the first Bad China Day of the year... i woke up with A headache and sore throat. Could be just the air con, i guess. Well, then, It was raining cats and dogs. This meant Bad For us, as we were meaning to fly home today... mistake! From now on, we will always select Gautier, the bullet train, when travelling inside China... I am so done being stuck in Shanghai airports. This also happened to me last year... our flight is now 3h late, but there's 50 other flights delayed as well, so it does seem we are staying in Shanghai For another night at least... Luckily Tops takes this better than us - he Looks at the places and eats his KFC lunch... i hope you are having A better day where ever you are.

Kun ei mee ihan putkeen

Sunnuntai oli taas vähän niinkuin niitä päiviä, jolloin tuntuu et jaa... On maailmassa haasteitakin.

No, heräsin siis Shanghaista ja jo siinä vaiheessa oli selvää, että mulla on kaktus kurkussa. Edellispäivänä oli satanut kuin aisaa Disney-landissa ja mun jalat olivat kastuneet. Ja kysykää vaikka äideiltänne - kun jalat kastuvat, sieltähän se flunssa iskee. Kylmähän täällä ei ole, mutta meren läsnäolo tekee sen, että ilma on koko ajan kuin olisi trooppisessa sademetsässä. Xi'anin ilmasto on paljon enemmän minun makuun: kuiva kuumuus. Olen ikäni asunut sisämaassa ja siinä et meret on kaukana, on puolensa.

No niin, käväisin Xintiandissa pienellä kävelyllä ja syömässä tuoretta kasvisruokaa kuin mikäkin snobbari-länkkäri... Ja painelin sitten kentälle. Check-in counter sanoi minulle, että lentoasi ei löydy. Se on peruttu. 20 muun lennon kanssa. Sään takia. Kiinan yli oli vyörynyt joku kesämyrsky, joka esti lentoja sisämaahan. No toki tämä tarkoittaa, että kiinalaisia on uusia lentojaan buukkauttamassa miljoona ja yksi. Olin 2h jonossa, jossa loppu 40 minuuttia vietettiin käsirysyn parissa. Onneksi minulla on vartalomassaa. Seuraavan kerran kun valitan, että olisi kivempi olla pienempikokoinen tms, muistuttakaa tästä päivästä. Toinen etuni on mahdollisimman suuret rinnat (kiinalaisten perspektiivistä), koska kiinalaiset pelkäävät clevagea sen verran etteivät uskaltaneet tulla mun iholle niinkuin etupuolelta.

Netti täällä on paska

No loppujen lopuksi sain seuraavan lennon, joka on tätä kirjoittaessani tuossa viideltä maanantaina. Let's see if it leaves. Niinpä sitten ei kun vaan takaisin Magleviin, takaisin metroon, takaisin hotelliin. Siinä vaiheessa minulla oli selvästi jo kuumetta. Sitten soittelin kotiin Xi'aniin poitsuille, joilla onneksi on siellä kaikki hyvin.

Jotkut päivät ovat haasteellisempaa kuin toiset. Mut toisaalta, on kurjempiakin paikkoja olla jumissa kuin Shanghai... Muistan kerrankin Osakan kentällä kun meillä oli pieni 2,5-vuotias muksu mukana. Yksin on kyllä todella paljon helpompaa... Vuonna 2010 olin jumissa Lissabonissa kolme päivää Islanninm tulivuoren purkauksen kanssa. Se oli varsin kiinnostava reissu se. Nykyisin otan tällaiset jutut aika relax. Eihän siinä mitään, Tuun nyt sit perille vuorokautta myöhemmin. Kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä.

Kävin tänään pikkukävelyllä Nanjing Roadin läpi Bundilla - kun kerran Shanghaissa olen niin ajattelen, et se kuuluu niinkuin repertuaariin. Tänään myös päivä on ollut kaunis, kolmen päivän sateiden jälkeen. Extra aika metropolissa olis kuitenkin ollut kivempaa, jos en olis näin kipee... Jumitusaikani poiki myös vähän shoppailua, ei kai nyt kesäalennusmyyntejä pysty ohittamaan... Voi olla et ostin mekon, tai pari. Mutkun ne oli niin halpoja... Ja silleen... Katselin mekkoa Jenkan ja Hennin häihinkin, mut tarpeeks överiä ei vielä löytynyt. Voi olla että täytyy teetättää...

Nyt odottelen uutta lentoa, joka ainakaan toistaiseksi ei ole peruttu. Pidetään sormet ristissä!

/So as it so happens, things didnt go exactly according to plan yesterday. I was supposed to fly back to Xi'an in the afternoon, but there was some storm over China and about 20 flights were cancelled due to the weather. On top Of this, i have finally managed to get a nasty summer cold, so i have a fever and im sneezing all over the Place. Not the best combination to flight for the next ticket with the pushy Chinese. I was in line for two hours and the last 40 minutes Of that was a wrestling match. It is remarkable how they just cannot line up and queue. How difficult is it? Everyone Thinks they have the right to push in front Of others. No respect Of others and they mug the small ones. Luckily I've got both the body Mass and combat training to be able to take it, so i was mainly just very amused. Also my weapon is my "business line" as they call it, my boobs. The Chinese are so scared of big boobs that they dont Dare to come on my skin when i push with them. I never realised how useful my body is in a situation like this in fact...

Finally i got the next flight which was five a clock in the next day. Back to the Maglev, back to tre Metro and Hotel... Yeah, i would have preferred not to have te cold. But at least i know my boys are safe. I have a cosy bed and Lots of tissues. I slept for like 10h and then walked through Nanjing Lu West to the bund in the morning. I might have shopped a little. And then got my picture taken like a sleezy tourist. Cant believe how many people want their picture taken with me there. I mean there's so many Wai Guos, foreigners, around - Why me..? Had to actually run from them. Also in Nanjing Lu, there's the old China reflection, which is the postcard ladies "hello lady - you wanna bagga - watcha - hello", which  I never get in xi'an and BJ anymore, they have totally disapeared from everywhere... I remember how it was back in 2006... We could not leave our Hotel without 15 people harashing us. People leave us alone now a days. That's certainly an improvement in China. 

Anyways now im back in the airport and my flight is not cancelled, so hopefully, i will finally get back home to Xi'an. I feel like shit with my cold, but it could be worse. I could have had Tops with me and him being ill as well. So overall, no need to panic. life goes on.

EDIT: klo 20:45 olen edelleen Pudongin kentällä koska mun uus vaihdettu kone on vaan 4h myöhässä. Welcome to China. katotaan pääsenkö täältä ulos...\update at 8:45pm im still at Pudong airport with my flight only 4h Late... Let's see if i get out of here..

Brussels with a Bra

Tänään olen matkalla Luxenburgiin. Siis yritän olla. SAS pitää tavakseen (tämän opin tänään) perua köpis-LUX lentoja kuulema usein. Niinpäs jäin jumiin Euroopan kivoimmalle kentälle. Transfer centerissä oli 200 henkeä odottelemassa rerouttauksiaan, joten missasimme sen puolituntia myöhemmin lähteneen lennon myös. Thanks! Seuraava lento 15:30… Ei kiitos, kello oli siinä vaiheessa yhdeksän aamulla ja 2h yöunilla ei naurattanut.

Päätin yhden kanssamatkustajani kanssa (joka oli ennenkin jäänyt tälle välille) ottaa lennon Brysseliin ja junan sieltä. Se olis varmaan noin muutenkin ollut parempi reitti. No, miitinki menee iltapäivällä ohi, mutta boonuksena ehdin moikata mun suosikkityttöä, joka Brysselissä asustaa, jee.

Ihan putkeen ei oo mennyt tää matka, mut kattoo nyt mitä tuleman pitää. Ainakaan ei ole ollut tylsää. Mulla on kaksi konetta mukana, joten toisella voi pyöritellä SPSSää ja toisella sit kirjoitella. Hyvä systeemi.

--

Today I'm on my way to Luxenburg for ODS review meeting. Thanks for SAS bad transfer centre, I've been rerouted finally through Brussels instead of flying direct. Let's see what time I actually get there and will I have time to do some preparatory discussions at that point. At least I didn't put my luggage to the hold. Something I learned back in 2008 when I first flew to Brussels and realised I was there without a bra:) Life is full of surprises I guess.

Loistakoon valot

 Terveiset Xi'anin lentokentältä! Ostin ylihinnoitellun Cafe Moccan, jotta sain internet-yhteyden. Se toimii hyvin!

 Kahvi oli hyvää ja sain latailtua Shanghai-appeja puhelimeeni. Niiden avulla aion selvitä ekasta Kiinan sisäisestä työmatkastani ilman rakasta tulkkiani eli aviomiestäni:)

 Matkani käy tänään Shanghaihin, huomenna takas. Aika jännittävää... Yritin löytää lennot, joilla olisin päässyt edes takaisin samana päivänä, mutta ei valitettavasti onnistunut, kun miitinki alkaa huomenaamuna klo 9:30. Huominen onkin jännittävä päivä, sillä pääsen pitämään esitystä samaan sessioon opetusministeri Krista Kiurun kanssa - mistäpäs muusta kuin suomalaisen koulutuksen viennistä Kiinan markkinoille... Wish me luck!

Today I am flying to Shanghai on my own. I bought some over priced coffee so I could get an internet connection. Good deal, I think. I now have taxi and metro apps for Shanghai loaded to my iPhone, and even got to update this blog. My first trip inside China without my dearrest translator husband... Tomorrow I am holding a small speech with Krista Kiuru the Finnish Minister of Education... About importing Finnish Education to the Chinese Market. Wish me luck!

Around the world with one pair of pants

 No niin - Japanista ulos on päästy, Kiinaan on saavuttu. Lentomme lähti kokonaiset 5h myöhässä ja kuin ihmeen kaupalla ja juosten ehdimme vielä vikaan Xi'anin koneeseen, emmekä jääneet jumiin Shanghaihin niin kuin pelkäsin. Päivä oli lievästi sanottuna rankka - 17h matkustusta kaks veen kanssa... No onneksi suurin osa tuli vietettyä Kansain ihan oikeasti parhaalla kentällä (ei nyt ihan mun lempparikentille eli Köpikselle/Arlandalle vedä vertoja, mutta läheltä pitää kumminkin.) nautiskellen Japan Airlinesin tarjoamista Susheista - sentään alkoholia ei meidän 'odotelkaa rauhassa, tässä on 10eur'-kupongeilla saanut.

Kun päästiin Xi'aniin niin fiilis oli lievästi helpottunut. Shanghaissa antoivat meille mahdollisuudet: 1. Lennetään kotiin ja matkatavarat seuraa seuraavana päivänä perästä tai 2. Yövytään Shanghaissa ja matkustetaan tavaroiden kanssa seuraavana päivänä. No, me päätettiin lähteä perille, kun kerran vielä päästiin.

Klo 00:40 paikallista aikaa saavuimme Yang Yang Guo Ji International Plazalle, jossa asuntomme sijaitsee. Mitä ihmeellisintä oli, että Land ladymme oli hereillä. Sen sijaan se ei ollut yllättävää, että hän ei ollut todellakaan odottanut meitä tulevaksi - no olin ilmoittanut kolleegalleni yliopistolla, mutta hän ei ollut tainnut saada sitä sähköpostia... Nou hätä. Kiinalaiseen tapaan he herättivät kämpässämme asustavan ihmisen ja sitten ei kun siivoamaan, yhden aikaan yöllä. Me käväisimme pakkomäkissä yöpalalla - mitään muuta kun ei kappas klo 01 yöllä ole auki täällä. Mä välttelen McDonalseja normaalisti kuin ruttoa, mut hätä ei lue lakia ja lapselle maistui ranskikset.

Täytyy sanoa, ettei uni oo maistunut piiitkään aikaan niin hyvältä kuin meidän double+one and a half sängyssä, jossa on oikeasti tilaa pienelle ja myös meille aikuisille. Kyoton hotellissa nukuttiin viis yötä suunnilleen päällekäin - mun piti välillä nukkua L-muodossa tai jalkopäässä, koska se oli niin mini. Ah, Xi'anin koti kullan kallis.

Kuusi(!) kuukautta hurahti ihan todella nopeasti ja kappas vain, jotkut asiat ovat muuttuneet täällä Kiinassa. Toisaalta oli ihana tulla paikkaan, jossa ei tarvii aloittaa ihan alusta, vaan jo tietää että mistä saa välttämättömät tavarat, mistä saa taksin, mistä saa rahaa, missä lapsi voi leikkiä, mistä voi ostaa vaatteita, missä kuntoilla, missä toimisto on jne. On oikeasti tosi hyvä olo nyt, ei kun arkea pystyyn: töitä, leikkimistä ja urheilua ja sh. Ja muutamia matkoja tietysti siinä sivussa.

Oikeastaan mikään muu ei ärsytä kuin se, että Internet on täällä aivan susi... Ihmettelen siis todella, että saankohan tänkään päivityksen näkymään. Epäilen suuresti, mut ei auta kuin yrittää.

So we are back in China! By some miracle we were able to catch the last flight to Xi'an and arrived 17h after leaving our Kyoto hotel... Our first flight was 5h late, due to the weather. I was very surprised that our land lady was still up at 1am and able to give us a room with equal equipment to last time. It's not the same one, but it looks pretty much just like it. The bathroom is marginally smaller maybe. We forced ourselves to have Mc Donalds for night supper as no other food was available and then had a relaxing night in our huge bed which, after Kyoto's dreadful sleeping on top of each other, felt so so good. No matter that our luggage got left to Shanghai and we had to face the morning in the same dirty clothes - at least we were here. On our first day back, we managed a trip to the airport, picked up our suitcases as well as the two prams. We went to our usual haunts in town, said hello to some friends and wondered how Xi'an had changed in 6 months. My main thought today was: How little can one person survive with - really, why do we need to surround ourselves with all that stuff, when we can really survive with just one pair of pants?

Just for KIX

 No niin, meidän lähtö Japanista ei sitten mennyt aivan putkeen. Juuri kun olin ajatellut, että tuntuu hankalalta jättää Japani taa ja painella Kiinaan... No, niinpä iski trooppinen myrsky ja tätä kirjoitan eilen klo 16 Kansain kentällä edelleen... Kansai(KIX)-Shanghai(PVG) koneemme kännytettiin Fukuokaan ja koneita on lähtenyt ehkä yksi puoleen tuntiin täältä... Niinpä jännitämme nyt, että tulemmeko viettämään yön Japanissa vai Shanghaissa. Xi'aniin pääsy tältä päivältä lienee jo mennyt ohi.

 Mutta: Life could be worse! Ensinnäkin, kuten aviomieheni huomautti - Pakollinen jumiutuminen Japaniin on kuin joutuisi pakolla viettämään vielä yhden päivän sängyssä Nicole Kidmanin kanssa. Kaikki on puhdasta, ruoka on erinomaista ja meidän ei tarvitse kuskata matkatavaroita, kun ne on jo tsekattu läpi. Shoppailu toki on hieman rajoittunutta ja WLAN on hidas, mutta se on vaan pehmeä lasku Kiinan internettiin... Saas nähdä, miten hyvin VPN alkaa taas pelittää, kun täältä vihdoin päästään omaan aavikkokaupunkiimme joskus. Saatiin lounaskupongit (a 10eur), joten taidetaan tästä lähteä syömään odotellessamme. Mun sukulaisetkin saapuu parin tunnin päästä tänne odottelemaan Istanbulin lentoaan, joten rattoisa ilta luvassa. Joko saa avata Sake-pullon? Viimeksi kun olin jumissa jossain oli 2010 Kevät ja tuhkapilvi - Kempoleiri oli vasta tuloillaan ja olin menossa Lissabonista Roomaan tietämättä, pääsenkö ikinä perille... Siihen verrattuna tää on aika iisiä. Lapsi nukkuu rattaissa ja välillä leikkii kentän leikkipaikassa. Missäköhän vaiheessa saa luvan ostaa vaatteita, kun mulla on vaan tää yks mekko päällä...? Japanin sääpä hyvinkin! Yritän palailla perjantaina Kiinasta kertomaan miten kävi. Kuinka kauan yks myrsky voi kestää?

So our departure from Japan did not quite go according to plan. A tropical storm hit Japan and our Kansai (KIX) to SHanghai (PVG) flight was directed to Fukuoka. I'm writing this at 4pm on Wednesday from Kansai airport, we have no idea if we are sleeping in Japan or Shanghai tonight, but it's clear we won't make it to Xi'an. Life could be worse though: There is a playground and slow WLAN, plenty of sushi/ramen and soon my family is going to show up for their flight to Istanbul. So I guess we'll have dinner together afterall... Yeah, it's a bit of a 'Mr. Cock-up moment', but still - we have no hurry. We'll get to China some time...