Sunnuntaina vaihdoimme maisemaa Belfastista
pohjois-Irlannista etelään, Dubiniin, tasavallan puolelle. Sillä syy,
miksi tulimme Irlantiin yleensäkään oli sunnuntai-iltana Dublinissa
esiintyvä brittibändi Suede.
Matka oli varsin idyllistä brittein saarten maalaismaisemaa:)
Joskus pitäisi kyllä päästä Irlantiin autoilemaan katsomaan rannikkoa.
Sellaiseen meillä ei valitettavasti ollut aikaa:( tällä kertaa.
Saavuimme
Dubliniin bussilla, koska junia sunnuntaina menee harvemmin, emmekä
olleet mitenkään erityisesti katselleet aikatauluja vaan siirryimme
rennosti, kun siltä tuntui.
Dublin on huomattavasti vetovoimaisempi ja iloisempi paikka kuin Belfast...
Mut sen olimme arvanneetkin.
Mitään
nähtävyyksiä emme kuitenkaan ehtineet nähdä, vaan suuntasimme
pubipäivällisen (Fish'n'chips!) jälkeen majoituspaikan kautta Bord Gais
teatterille, jossa matka tulisi viimein kohokohtaansa.
Ilmeet,
kun havaittiin, et kappas meidän paikat on eturivin keskellä. Juha oli
ostanut liput keväällä ihan vaan 'mistä vielä sai', koska Sueden
Euroopan kiertue myytiin useimmissa maissa loppuun todella nopeasti...
Lämppärinä oli "Jealous of the Birds"...
Mietimme,
menikö heidän biisinsä vähän tekotaiteellisuuden puolelle, mutta
totesimme, että molemmat pidimme tästä tuntemattomuudesta...
Mitä mieltä te olette? Katsastakaa you tubesta.
Mut sit se kontrasti siihen, kun illan varsinainen esiintyjä saapui lavalle... oli mieletön.
Ekana biisinä he vetivät kunnon mahtipontisen "As one",
jonka keskeiset lyriikat menevät, että "Here I am!"
Teatterin ekat 'kolme' riviä oli poistettu eli yleisöä mahtui kunnolla eteen hyppimään ja hillumaan.
Vaikka
olen monenlaisessa konsertissa ollut elämäni aikana niin tämä oli
lähtökohtaisesti aivan eri luokkaa hysterialtaan ja fiilikseltään kuin
mikään aiemmin.
Brett Andersonin lavakarisma...
Ei
tarvittu mitään gimmikoita. Toki valot ja pari riepua... Mutta kun
51-vuotias vetelee menemään niinkuin kakskymppinen heilutellen
mikrofoonin johtoa - on siinä jotakin autenttista rokkitunnelmaa...
Yleisö oli aivan messissä koko keikan jaloillaan.
Minusta tuntui hieman kuin varkaalta...
Suede
ei ole minulle ollut se 'the' uskonnollinen musiikkikokemus, mutta
aikalailla kaikille ympärilläni se on varmasti yhdeksänkytluvulla (ja
edelleen) se juttu.
Neli-viis-kuuskymppinen bilekansa kurotteli koskettaakseen edes hitusen Andersonin hikistä kroppaa.
Tämä mies antaa lavalla ihan kaiken.
Suede selvästikin 'on' Brett Anderson. Muu bändi todellakin jää hänen varjoonsa.
Mutta mikäs siinä...
Kun yhdellä energiaa piisaa.
Onhan tämän tason rock-konsertti inspiroiva kokemus.
Vaikkei osaiskaan kaikkien biisien sanoja:)
Mietin, miltä musta tuntuis, jos tää olis ollut Queen. Helppo ymmärtää, miltä näistä tyypeistä ympärillä tuntuu:)
Olen
kuitenkin onnellinen siitä, että sain osallistua muruni uskonnolliseen
kokemukseen. Olihan se ihan mieletön tällaiselle sivullisellekin:)
Kiitos kun otit mut mukaan, rakas <3.
/Last
weekend, we were attending the European tour of Suede, a British Rock
band who is still playing after almost 30 years of history. Yes they
have had a break there, but anyways. Suede is a very religious
experience for Juha and therefore he got the tickets already in March,
when the tour fast sold out... I felt like cheating a little because so
many of my friends have been bigger Suede fans than me and I got to
experience something that many others dream about... It certainly was
stunning! Brett Anderson's charisma is so vivid that the band needs no
gimmicks - old school act of playing and singing and him making the
audience jump, sing and dance. What a hysteria! What an amazing
experience! Thanks for bringing me with you <3.
Jotta maailman kronologia olisi mahdollisimman epäselvä, palataanpa kuukauden takaisiin tapahtumiin Muuramesessa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai?
Minä, joka en siis musiikista mitään ymmärrä, osallistuin tämän kesän jo toisille festareilleni...
Ja tämä festivaali olikin sitten sellainen paikallinen pläjäys, nimeltä Naamat.
Kyllä, olin tämän vuoden Naamat-neitsyt, muttta jostain syystä en usko että viimeiseksi kerraksi jää.
Naamat on siis Keski-Suomalainen jo 17.kertaa järjestettävä vaihtoehtoinen festivaali. Porukka siellä oli jotain hippejä, ainaskin kylteistä päätellen...
Liput naamoille myytiin loppuun alta minuutissa.
Lippuja oli 1000.
Minulla ei ollut lippua vielä kolme vuorokautta ennen Naamoja, mutta siinä vaiheessa porukkaa alkaa sairastua jne, joten lopulta sain kuin sainkin lipun ostettua itseasiassa äitini ja tätini ex-vuokralaiselta (ai miten niin Keski-Suomi on pieni paikka...?) facebookin kautta.
Ja voi että kannatti, vaikka mulla olikin aikaa hengailla Naamoissa vaan perjantai-iltana.
Siis kun tätä kokemusta on jotenkin kauhean hankala kuvailla.
Mut kauhean kivaa siellä on.
Ja vittuilupuhelin auttaa, jos niinku tarvii alkaa avautuun tai on vahingossa joutunut laskuhumalaan tai jotain.
Taas iski valokuvaajan perusmoka eli että pitäis muistaa pyytää jonkun niinku ottamaan mustakin kuvia niin ei tarviis julkaista näitä säälittäviä selfieitä.
En tiennyt yhtään, mitä sinne pitäis laittaa päälle tai tulisko liian kylmä tms.
Hyvin nopeesti kävi selväksi, että päälle voi laittaa _ihanMITÄvain_.
KOhtuullisen alkuillasta tajusin, että ei oo niinkuin pakko juoda pahaa olutta/siideriä jos ei haluu, koska paikalla oli Kyrö Distilleryn Napue-baari... Tän blogin lukijoille tuskin tulee yllätyksenä että oon GT tyttö ja siispä en enää harkinnut muita houkutuksia.
Itse festari kestää siis koko viikonlopun.
Kokeneemmat kävijät olivat ottaneet omat Yodat mukaan. Itseasiassa nää oli Yodan toiset Naamat joten hän oli kokeneempi Naamailija kuin minä.
Kokeneemmat naamailijat kertoivat myös, että tää festari oli alkanut vähän niinkuin kaveriporukan isokokoisina bileinä...
Yhdellä tyypillä sattui olemaan niinkuin tuollainen pieni Tuomariston tila Muuramessa.
Helpostihan sinne mahtuu pari tai tuhat hippiä bailaamaan ja kuuntelemaan laatumusaa.
Oikeasti näin määkin tekisin, jos olis resursseja, mikä mainio idea!
Varsinkin kuin fiilis oli ihan eriluokkaa kuin isoilla festareilla.
Esimerkiksi tässä turvamiesten kauhu toteutuu eli yleisö nousee bilettämään lavalle "Have you ever seen a Jane Fonda aerobic VHS?"-bändin kanssa.
Kun ei tällaista meininkiä oikeesti niinku oo...
Kiitokset allaoleville naamoille et lähdin mukaan. Ens vuonna on varattava koko viikonloppu, eihän tommosella pelkällä perjantailla pärjää ollenkaan...
Jos joku huomaa tässä jutussa olevan jotain asiavirheitä niin korjatkaa Naamat-neitsyen syntejä, please. Tai jos vaihtoehtoisesti täällä on jonkun kuva, joka ei halunnut naamaansa nettiin niin sit siitäkin saa mieluusti kertoa.
So about a month ago, I accidentally attended an alternative music festival in Muurame. This is like driving about 20minutes to the middle of nowhere from the centre of Jyväskylä, to a small farm called Tuomisto. The festival has started 16 years ago with some group of friends having a large party. Then after it has become an event where the tickets for the weekend sell out in less than one minute and getting a ticket relies on either having good friends who did get into the website in the 53 seconds or whatever - or someone turning ill and selling you their ticket on facebook about three days before the actual event. There is a reason why it is so popular. The feeling is unlike in any festival you've ever been to. Everyone is your friend. You can enjoy a swim and a sauna if you like. People camp out on a field and leave their vehicles on another. There is Kyrö distillery Napue -the best gin in the world- bar, where you can actually have a decent drink (including cranberries and rosemary/Grapefruit and rashberry garnish)... Did I tell you that this is just some farm in the middle of nowhere...? Needless to say that next year the whole weekend should be booked from the calendar rather than the one night that I spent at the scene. Never the less, how ever long or little you stay, this is one party that you don't want to miss. Thanks everyone for a great time!
