On vielä kesää jäljellä

 Oltiin tänään vähän vielä fiilistelemässä tätä forever summeria... Kestääkö se tosiaan vieläkin...?
  Näiden muksujen kans on kyl otettu kaikki irti lämpimistä vesistä.

Uitu on joka ainoa päivä ja useimmiten useamman kerran päivässä.

  Tänään käytiin myös marjapuskassa pyörähtämässä.

 Nyt löytyy pakkasesta tätäkin lajia. Kiitos J poikineen, jotka olivat avustamassa.

 Tämä viikkiluokkalainen antoi luvan allaolevan tyylikuvan julkaisuun.

 Täytyy sanoa et on suurta rikkautta kun perheessä on yksi 'prinsessa' niinkuin isänsä häntä kutsuu. Tulee aivan erilaista perspektiiviä naisen elämän nuoruusvuosiin, jotka ehkä itseltä ovat jo unohtuneet... Sitä ymmärtää, että samat ongelmat kuin mitä meillä kolmekymppisillä naisilla on, alkavat jo 10 veenä tai aiemminkin...

 Elämä just nyt on kyllä todella jees. Tällä viikolla olin ma-ti keskenäni. Keskiviikkona tuli pieni poikanen, torstaina iso muru ja perjantaina isommat muksut. Jotenkin tuntuu todella tasapainoiselta... Voi pari päivää koomata ihan rauhassa ja tehdä ihan mitä huvittaa omalla ajallaan, mutta sitten on toisaalta näitä kauhean ihania perheenjäseniä ympärillä kuitenkin. Lauantaiaamuna kun spontaanisti kaikki viisi olivat kivunneet samaan sohvaan olin jotenkin liikuttunut siitä, miten rentoa ja mukavaa meillä on. Ihana olla just nyt kotona näiden kaa. Tehdä pitsaa, pelailla lautapelejä, käydä pitkällä kävelylenkillä, pystytellä telttaa... Niitä ihan tavallisia juttuja. Se tietty auttaa, että on ollut tää ihan superpitkä kesä ja sitä on vielä jäljelläkin.

 /So this summer seems to have actually lasted for months! We certainly have taken the most of it by swimming every single day and sometimes twice a day like today. The kids love summer and it's been great to see their pure joy. "Uimaan" says topfish "swimming" "Minä Haluan UIMAAN" "I WANT TO GO SWIMMING", it is very clear. Every day. I wonder what is the day that it actually becomes too cold to go in. Yesterday we met a man in hypothermia where they had called the ambulance on the beach... but he had been in for 1,5hours... So no wonder. He was slightly peculiar... Like a marathon swimmer. Today we dropped by at the summer cottage to get my sandals, but that was just an excuse to go swimming to be fair. I picked some berries with the assistance of J and her boys - thank you for helping! Now there is red currants also in the freezer. It's been a great weekend: Some swimming, long walks, board games, making pizza... It's great to have the whole family home. I do miss them when they are all gone. Life is very enjoyable right now: time for oneself, time for the family members, time for relationship... A friend of mine was saying to me this week that time away from your kids and spouse should be mandatory for all - not just those who have divorced or broken up. The relationships would be so much more healthy... Plus you enjoy your family in an entirely different level when there is a balance of how much you see them. That's just how it is.

Mattilanniemen ranta

Miten voi olla, että ollaan asuttu kolme vuotta täl puolen järvee ja vasta tänä kesänä olen kunnolla löytänyt Mattilanniemen rannan ilot?

Meiltä kävelee ehkä max 10minuuttia tähän hiekkarannalle, joka on kolmevuotiaalle niin passeli, että avot.

Kelit ovat heinäkuussa olleet niin tukalat, että lapsen uittaminen vähintään kerran päivässä on tullut pakolliseksi.

Meillä se onneksi onnistuu ihan minimieffortilla, eikä maksa mitään...

Pyyhkeet kassiin ja lapsukainen rattaisiin ja sit mentiin.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen huomannut, että olen päivettynyt. En nyt sentään ruskettunut, mutta en ole enää valkoinen laama, niin kuin normaali ihotyyppini vaatii.

Mattilanniemessä riittää tilaa uida ja lisäksi kirmata ruohikolla.

 Ja kiipeillä kivillä.

 Perheaikaa.

Pikkuiset kultakalat lammessa ui.

On kyllä niin onni syntyä Suomeen.

Ja näihin maisemiin.

Tällaisina päivinä ajattelen aina kiinalaisia ystäviäni, joista jotkut eivät ikinä näe sinistä taivasta.

 

Kissanpäiviä ovat Jyväskylän kesäpäivät.

 

So it's been quite a lovely summer in Finland for July. The weather has been so hot that cooling down a three year old fish boy takes at least one swim per night. Our beach of choice, Mattilanniemi beach is only 7 minutes walk from our house - a lakeside little sand box which makes Topfish wiggle with excitement. It's on my way to work actually, so sometimes I go for a run and then swim on top. This place is excellent fun with no costs, makes tops sleep like a baby afterwards.  He is so lucky to have been born in Jyväskylä, Finland. What a lottery win!

Kuvat, joissa minä esiinnyn (c) Virpi Flyktman

Talven turkit

 Joko olette heittäneet talviturkkinne?

 Meillä on pikkuinen niin innokas uimari, että ehti pulahtaa eilen pikkuhirvasessa, jo oli aikainen talviturkinheitto sanon minä.

 Joo, ei hän ollut kauaa ilman vaatteita, voitte rauhoittua, mummit! Mutta mikä riemu! Mistäköhän saisi 100senttisiä kuivapukuja? Jotenkin minusta tuntuu, että tämä poika tulee uimaan kesän läpi, oli sitten kylmää vesi tai ei.

 Mökillä oli muutenkin tarkastettava ja vähän myllättävä maisemissa. Talven tuhoihin kuului puu, joka oli kaatunut jossain myrskyssä. Mitä yllättävimmin sen alta oli siirretty keinu terassille turvaan, jossa se ei aikaisimpina talvina ollenkaan talvehtinut - olipa uskomaton sattuma!

 Muita talven jälkiä siivoamassa.

 Matot ulos ja imurointi käyntiin.

 Pikkuapulaisen mielestä mökillä on kivaa.

 Kyllä se kesä sieltä kohta jo tulee.

 Minulla oli talviturkis vielä visusti päällä ja saa ollakin! Itseasiassa Bershkan turkisliivini sopii just hyvin tällaisille keleille - lämmittää sopivasti. Elilinen kevään eka mökkireissu oli onnistunut ja poika porskutti 11h yöunet plus parin tunnin päikkärit siihen päälle ilman mitään vaikeuksia. Raitis ilma teki terää. Hommia mökille jäi vielä seuraavallekin kierrokselle, mutta jos ilmat ovat näin lämpöisiä niin toukokuussa voidaan jo alkaa viettää enemmänkin aikaa näissä maisemissa.

Yesterday my son took the 'Anything can happen Saturday' very seriously and went for the first swim in a lake on our summer cottage. Blimey he was excited when I said that he could take his clothes out for two minutes. How a small boy can get so much pleasure from something so little. He tried the cold water first with his feet, but soon fell in entirely. One minute swim, but he's lost his 'winter fur coat' as the Finns call it when you have your first swim of the year in a lake. Personally I kept my fur coat literarily on. And grannies don't worry: He wasn't out for long... The rest of us enjoyed the spring cleaning of the house, including some leaf gathering, rugs hitting and hoovering. If the weathers start to be this good, perhaps I need to start looking for a dry suit for a three year old, as he would certainly like to swim all day long even if it's +10C temperature.

Aalto-Alvarissa

 Oltiin perjantaina mummin, papan ja isin kanssa Aalto-alvarissa.

 Nyt kotiinpaluumme jälkeen olemme käyneet siellä 1-2 kertaa viikossa, sillä poikani rakastaa vettä.

 Hänellä on Seasquad merkkinen kellutuspuku, jonka avulla hän vetää suvereenisti kaikki altaat läpi.

 Veimme hänet vauva-uintiin 3-kuisena. Ehkä tämä harrastus tarttui silloin.

 Sen tiedän, että A:n mielestä mikään ei ole paremaa kuin kylpy tai uimahalli.

 Aalto-alvarista tykkään, koska siellä on niin monipuolisesti tekemistä.

 Yleensä olemme n. 45min-1h verran. Sitä enempää pieni ei jaksa olla.

 Hän lähtee myös pois mielellään, sillä hän tietää, että pääsee saunaan.

 Pukuhuoneessa saa myös mehua ja yleensä vielä jotain evästäkin päälle.

 Odottelen, että hänestä kasvaisi minulle sellainen uimakaveri, että voisimme alkaa uida taas matkaa.

Mutta siihen on vielä pitkä matka. Tässä vaiheessa nautitaan vaan kylpylässä lotrailusta. Olen lohduttautunut sillä, että onhan sekin aktiivisempaa kuin sohvalla istuminen, vaikkei olisikaan varsinaista 'aikuisten liikuntaa'.

Last week we visited Aalto Alvari, the Swimming hall of Jyväskylä with grandma. My son is very enthusiastic about water - he simply loves it. Actually we've started to go 1-2 times per week as a family anyways. This is a nice activity for us all. Maybe not the most excersise for the adoults but better than lying on the coach, that's for sure. The small finn in his floating suit is very very fast, so even if he cannot drown in it, there is still a lot of fast movements to do for us as the supervisors:)

Sand in Crocks

 Ensiksi lapsen kuntotiedote: Poika on täysin normaali, ei mitään merkkejä eilisestä draamasta. Nukkui hyvin koko yön. Arpi päässä on umpeutunut hyvin ja tikit pitävät. Ei siis htää. Selässä on mustelma, mutta muuten näyttää todella selvinneen hyvin. Äiti on edelleen järkytyksen jälkitilassa ja nyt en tiedä, mihin uskalletaan tänään ees lähteä. Valjaat päälle!

 Sitten palataan vielä Sanyan aurinkoon.

 Meillä oli Haikoun kokouksen aikaan aika heikot säät - pilvistä ja Haikoussa jopa kylmää ajoittain (20C), hyvä että tarkeni shortseissa ja jakku oli kokouksessa tarpeen.

 Kuitenkin heti taifuunin mentyä ohi, Sanyassa lämpeni ja oli jo tuskaisenkin kuuma.

 Ilmasto oli selkeästi Kreikan ilmaa kosteampi - monet varoittelevat, että kameran linssien sisään menee vesihöyryä ja kannattaa pakata kasseihin riisiä tms, joka imee vettä sisäänsä, niin että kameroilla saa kuvia...

  Meillä oli ihan läheinen ranta poukama, mutta aallot olivat niin kovat, etten kaksivuotiaan kanssa punaisen lipun aikaan uskaltautunut aaltoihin uimaan.

Kahlattiin toki. Poika oli aivan täpinöissään merestä - siis jotain NIIN ihmeellistä ja ihanaa. Vettä joka liikkuu.

 Poikani on ollut vesipeto aivan pienestä asti ja olen tyytyväinen, että vein häntä vauvauintiin alun perin, sillä hän nauttii uimisesta hirveästi. Nytkin yrittää laittaa uima-asuaan päälle ja joudun sanomaan, että voi kulta kun ollaan nyt Xi'anissa, enkä tiedä, mistä täällä löytyisi uintipaikkaa... No, jospa loppukuussa olisi vaikka jossain hotellissa vielä allas, en ole valmis vielä lähettämään uikkareita kotiin postipaketissa.

 Sen sijaan muuta kamaa kyllä lähtee päivittäin paketillinen Suomeen. Meillä on alta kaksi viikkoa aikaa enää Xi'anissa, joten pakko pistää jalkaa toisen eteen näiden juoksevien asioiden kanssa.

 Ei olla varsinaisesti mieheni kanssa mitään rantalomailijoita, niin kuin varmaan on tullut selväksi jo moneen otteeseen, mutta lapsen kanssa rantalomassa on kyllä puolensa: Lapsi riehuu poolilla niin kovasti että sitten on erittäin kiltisti aikuisten ravintolaillallisen jälkeen ja simahtaa alta aika yksikön pitkille päikkäreille/yöunille. Sinänsä siis konferenssit + uima-altaat sopivat lasten kanssa työmatkailijoille.

 Me uitiin pojan kanssa kahdesti päivässä. Hän tykkää 'itse' uida ponttoonipuvussaan (tuo kirppishankinta on kyllä tullut NIIN tarpeeseen), eikä äiti saa pitää kiinni. Myös veteen pitää saada hyppiä ja ei haittaa vaikka välillä sukeltaa pinnan alle, koska hänellä edelleen se refleksi on, ettei vedä vettä keuhkoihin. Kätevää kuin mikä.

 Sanyan kukkulat ja poukamaranta toivat etäisesti mieleeni Waikikin ja Diamond's headin. Tulivuorisaariahan nämä ovat, samantyyppistä maastoa: Paljon palmuja ja lämpöä. Jos asuisin Kiinassa niin ihan mielelläni lomailisin Sanyassa - siellä ruoka oli huippuhyvää. Ah tuoreet mustekalat ja teppanyakit. Mutta toki pidemmän päälle olisi mukava olla jotain kulttuurikohteitakin. Ne jäivät meiltä nyt kokematta, kun oli se myrsky. Toinen kerta sitten.

We stayed in Sanya, the southern most city of China in Hainan island, for a couple of days longer, thanks to the taifoon. The weather after the storm got hot quite fast and we had some time to check out the beach. Small Finn was quite excited: Water that moves! He has been quite a water beast throughout his life - ever since he went to baby swimming from the age of three months old. He likes to 'swim' on his own, I am not allowed to hold on... His floating suit comes in very handy as you see... Not that we went to the ocean, as it was way too dangerous after the storm. Sanya beach reminded me of Waikiki, with the volcanoes lurking in the horizon, creating awesome sunsets. Not a bad place to be stuck in.