.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
Kaikenkaikkaan on ihanaa, että ollaan päästy sellaiseen vaiheeseen lasten kanssa, että hommat sujuvat ja heidän kanssaan on kiva matkustaa. Muutama vuosi sitten A:lla oli menossa tosi hankala vaihe ja L oli vielä niin pieni, että yksinkertaisesti heidän molempien kanssa yhtenä aikuisena olisi ollut liian haastavaa ja liian suuri stressi. Nyt tilanne on hyvä ja antaa minulle tilaa tehdä välillä omiakin juttuja vaikka 4-vuotias onkin kunnon tahtoiässä ja vielä paljon kiinni äidissä. A kuitenkin autismistaan huolimatta on järkevöitynyt ja itseasiassa on mitä parasta seuraa, sillä hän on huomaavainen, avulias ja innokas. Eikä koskaan puhu kenenkään päälle! Odotankin tulevaa vuotta mielenkiinnolla: Mitä kaikkea ehditään tehdä sen aikana? Vuoden tavoitteista toisessa postauksessa.
Hyvää Syntymäpäivää minulle!
Juhlijoille tiedoksi, että näillä näkymin pidän vuosittaiset syntymäpäiväjuhlani vasta kesäkuun alussa, sillä haluan pitää puutarhajuhlat nyt kun minulla vihdoin sellainen on!
/
t really does feel like there’s less distance left to the end than to the beginning. Very middle-aged, indeed.
I celebrated my birthday with a small mini-holiday to Lahti and Helsinki with 3/4 of the kiddos.
January road trips truly have amazing landscapes and skies! Winter has finally arrived!
And there was so much snow that we brought sledding gear along so the little ones could burn off some energy.
This duo is becoming inseparable, and these days they do everything together. It’s genuinely a joy to travel with them. I feel that A is significantly better behaved than even six months ago, and L has grown so much that he now looks after his big brother… or at least uses him as a personal assistant. Sometimes I wonder which one is whose helper. One has the brains, the other the strength — quite the combo!
At Kirsi’s place, we even managed to play Star Wars Monopoly for a little while! (Until, to everyone’s relief, the four-year-old got bored after 20 minutes.)
Thank goodness for playgrounds… even for grown-up kids! After all, 3 out of the 6 members of our family are now adults.
In Helsinki, we of course visited T & T, and along for the ride was Humppa the labrador.
All in all, it’s wonderful that we’ve reached a stage with the children where things run smoothly and traveling together is enjoyable. A few years ago, A was going through a really difficult phase, and L was still so small that managing both of them alone as a single adult would simply have been too challenging and too stressful. Now the situation is good, and it gives me space to do some of my own things as well — even though the four-year-old is very much in a strong-willed phase and still closely attached to mom.
Despite his autism, A has matured a lot and is actually the very best company: thoughtful, helpful, and enthusiastic. And he never talks over anyone! I’m looking forward to the coming year with curiosity: what all will we manage to do during it? More about this year’s goals in another post.
Happy Birthday to me!
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
