Homeland

Tänään kirjoitan postausta IHAN ITSE. Teiltä taisi jäädä huomaamatta se, että olen tarvinnut kustannustoimittajan apua viimeisen kuukauden verran, jotta olen saanut blogini päivittymään. Tänään O jäi ansaitulle kesälomalle, kun vihdoin singahdimme Xi'anin kuumasta kesästä tänne kotimaan - öh, kosteaan säähän. En ollut käynyt feisbuukissa 1,5kuukauteen... Vaikka sinne postauksena nämä jutut ilmestyvätkin, nekin suoritti kesäsihteerini, kiitos hänelle pedantisti hoidetusta hommasta - I would hire you anytime! Syynä tähän oli siis Kiinan käsittämättömän paska netti, jonka kanssa ei postauksia vaan voinut saada aikaiseksi. 

 Minulla on jetlag ja sen tuoma kotimaamorkkis. Täällä oleminen tuntuu kovasti väärältä tänään. Vaikka vietimme poitsun kanssa mitä mukavimman päivän äitini ja tätini seurassa käyden asuntonäytössä edellisen uutta kotia miettien.

Seurassa ei ollut mitään vikaa. Ihana päästä näkemään omia tärkeitä ihmisiä pitkästä aikaa. 

 Mutta mikä tää paikka on...? Tuntuu kuin olisin jossain eksoottisessa elokuvassa... Ihmiset kaupungilla kävelevät kuin skandinaaviset zombiet, pitäen suuria turvavälejä, murjottaen. He tuntuvat minusta kauhean pelottavilta. Ihmisillä on blondia tukkaa ja sinisiä silmiä. Minusta tuntuu, että minä en asu täällä. Ei tämä ole se minun paikka.

Tiedän, että kyseessä on vaan käänteinen kulttuurishokki. Lämpötila laski noin 15-20C kertaheitolla ja kaikki ihmiset ymmärtävät, kun puhun äidinkieltäni. Sen puhuminen on myös haastavaa, kun useimmat sanat tulevat englanniksi. Tänään esimerkiksi 'Toukokuu' puhelimessa ollessani tarhan johtajattaren kanssa - oli aivan mahdoton minun muistaa. Siispä sanoin jotain että 'pari kuukautta sitten'. Mielessä oli vaan että sen kuukauden nimi on 'May'. 

 Koko päivän on väsyttänyt. Meidän matka meni siedettävästi - ilman mitään incidenttejä. Lapsi nukkui päikkärit melatoniinin avulla koneessa (1h), mutta muuten oli pystyssä 8h lentoa + 4h junaa. Viimeinen tunti oli aivan minuuttien laskemista. Isiltä meinasi palaa hermot, kun lapsi purki energiaansa jumppaamalla tyhjässä ekstraluokassa hyppimällä tuolilta käytävälle ja takas. Mutta jotenkin siitä selvittiin. Ja kotona odotti Eno, joka oli vaihdattanut auton lampun ja tankannut ja jutteli sitten minun pahimpaan sosiaalisuuden nälkääni pari tuntia hetimiten kotona.

 Poikasesta on tullut mummuille haaste. Hän kun voi itsepäisesti heittäytyä maahan, jos haluaa päästä irti kädestä ja ei tottele kuin minun tai isin karjaisuja. Sen sijaan hän mallikkaasti tekee pissinsä pönttöön jopa housut jalassakin. Sitten olis vielä ne kakat... Yks askel kerrallaan.

Jokatapauksessa, nyt ollaan kotona ja täytyy taas sopeutua tähän arkeen täällä. Seisoin ruokakaupassa tumput suorana eilen: MItä ihmettä mää syön tässä maassa? Rutiinit ovat aivan hukassa... Miksi musta tuntuu, et lapsenhoito oli Kiinassa helponpaa? Tiedostan, että mun pahat mielet johtuu siitä, että olen väsynyt ja muutostilassa. Ensi viikolla jo voin paremmin aivan varmasti. Mutta just nyt on sellainen olo, että mikä tää maa on? Miks me asutaan täällä? Ehkä ne syyt löytyy tässä pikkuhiljaa.

/So we are back in civilization. I had not been to facebook for 1,5months, nor this blog. This is the first post I post myself since the beginning of June. I have had a summer secretary do my posts. I sent him the content every day with pictures and he'd get to the places online where the Chinese firewall blocks me... Thank you for job well done, O! 

Being back - Jetlag is a bitch. I don't know if I've suffered it this much before. Maybe I'm getting old or something. I've been so exhausted today... Also being back seem very surreal. All the people are so blond and large. They have blue eyes. They stand so far from each other. And they are so grumpy, so scary when you see them walking on the streets. I have reverse culture shock - it never gets old. I am also aware that the reason I feel my own culture sucks right now is the fact that someone has just put 5 extra hours into my day but I haven't slept much in comparison to that. It will feel better next week. Less surreal. People will stop feeling like they are some characters in a weird scandinavian film. 

I spent today with my family and my son. We went to a house showing and a playground. My mum is trying to find herself a new apartment to live for next year. It is good to see family, after a long while, it was a good day that way. Even with 15-20C temperature drop and constant downpours... It's been a very rainy summer in Finland.  No matter how many times you do this, it is every time as hard. Routines are missing and you feel as if you've left the best part of your soul behind. Now it needs to be found again in this new world, which at the same time seems efficient and clean and green and blue... But also somehow so far away from the life you left behind. What is this place? Why do we life here, again? I guess the next weeks will tell us.

Kaikki mitä Kiinassa rakastan

...kadut täynnä elämää... Se miltä tuntuu, kun kävelen mun kotikaduilla Xi'anissa. Kaikki kadunkulmat, rakennustyömaat, kampukset...

...vihreät pavut chilin ja valkosipulin kanssa paistettuna...

...öinen näkymä 15.kerroksen ikkunasta futuristiseen pilvenpiirtäjämaailmaan..

...ystävät, kolleegat, Kiinan perhe...

...jäävät taa.

On aika palata todellisuuteen. Zaijian! See you later!

/and Today is the day. All our bags are packed and We are ready to go. Time to leave behind all that I love about China:
- the streets Of my home area of Yanta, how it feels to walk them and all the campuses
- my Chinese family and research group, all my old friends
- all the GREEN beans with chili and garlic
- views of the big city after dark 

Goodbye, zaijian! How i will miss you all. Time to go back to reality now.

Toinen juhannus Kiinassa

Myös viime vuonna vietimme kesäkuun Kiinassa. Silloinkin meillä oli samainen tilanne, että seuraamme suomi-juhannusta etäältä. En osaa sanoa, ollaanko ensi vuonnakaan Suomessa juhannuksena. Kesäkuu on Suomessa yleensä niin katastrofaalisen kurjia säitä pitelevä, että kesäkuun poistaminen suomi-kalenterista ei tarkoita yleensä kesän missaamista, päin vastoin. Täällä on todellakin koettu kesäkuumuutta ja helteitä päivästä toiseen. Maxi-mekkokin tuntuu liian kuumalta ja ollaan lähinnä hillittu shortseissa ja hotpantseissä.

Kiinassa on kolme festivaalia vuodessa: Dragon Boat Festival, Syysfestivaali ja Kevätfestivaali aka Kiinalainen uusi vuosi. Näistä ensimmäinen on kesäkuun alussa, mutta se tuli ja meni jo. Juhannusta Kiina ei tunne tai juhli. Tällä viikolla ei ole ohjelmassa mitään erityistä.

Juhannus on kuitenkin minulle tärkeä juhla ja tietysti mieluiten viettäisin sen mökillä rakkaitten sukulaisteni kanssa. Pari viikkoa olen jo seuraillut what's appin ryhmiä, joissa pohditaan että ketä mökille lähtee tällä kertaa... Ohimenevät lupiinit tien penkereillä ja keskikesän yötön yö. Onneksi palaamme kuitenkin jo heinäkuun puolessa välissä, mikä tarkoittaa sitä, että mökkeilykelejä piisaa vielä loppukesästäkin. Varsinkin kun minusta tuntuu, että meillä ei ole A:lle hoitopaikkaa 18.päivä alkavalla viikolla - niinpä sillä viikolla voidaankin sitten lähteä isin työvuoroja pakoon möksälle. Hyvä suunnitelma.

Ikävääni saatte nyt kuvia mökiltä viime vuodelta.

Mukavaa juhannusta Suomeen!

/this is the second year in a row for is to be spending the midsummernight in China. I Think last year We were in Dongbei, north east China. Of course this is a time of the year for all Finns to head to their summer cottages with their families. I sure miss mine very much today. Happy Midsummernight for all, where ever you are! China has three festivals: the Spring festival aka the Chinese New Year, the Dragon boat festival and the Autumn festival. The dragon boat festival is in the beginning of June, so already passed. This week in China is no different than any other...

To ease my home sickness, some pictures from my summer cottage last year.

Finnlife

Kotona taas. Onko tämä se paikka, joka on minun koti? Yritän muistaa, että ulos ei voi lähteä shortseissa. Että vessapaperit heitetään vessan pönttöön, etsin turhaan niille koria. Että vettä voi juoda hanasta. Että feisbuukkia ja blogia voi lukea ilman, että täytyy miettiä - toimiikohan se tänään. Keitän itselleni hyvää kahvia ja taistelen pojan kanssa maidosta. Hän on juonut viimeisen 10h aikana puolitoistalitraa ja joisi meidän kaikki maidot. Pojan mielestä on ihanaa olla Suomessa. On oma hiekkalaatikko. On järvi, johon voi haluta uimaan vaikka vesi onkin jäätävän kylmää. On keinut ja on perunaa ruoaksi. Aamulla hän on asetellut siistiin riviin kaikki haluamansa aamiaistarvikkeet: Maitoa, raejuustoa ja voita. Sukulaiset ovat ostaneet jääkaapin täyteen herkkuja, siivonneet ja harvoineet. Se tuntuu luksukselta.

Avaan takapihan oven kylmään auringonpaisteeseen - kukaan muu naapuristossa ei ole hereillä kello kahdeksan sunnuntaiaamuna. Haen lisää vaatteita, sakset ja rukkaset. Leikkaan yli vyötäröni korkeuteen hurahtaneet nokkoset puutarhasta ja kitken kukkapenkistä voikukan varsia. Terrakottasotilaamme pää löytyy oregano- ja ruohosipulipuskien välistä. Nostan hänet takaisin pystyyn vaikka tiedän, ettei kiinalainen patsasystäväni tule kestämään enää montaa Suomen talvea, hän murenee jalustallaan. Katselen kukkia, jotka ovat kauneimillaan. Miksi kaunis maisema ei vie onttoa oloa pois?

Sisällä minussa tuntuu levottomalta. Mietin asioita, joita pitäisi tehdä, joita haluaisin tehdä. En halua lamaantua, haluan edetä, mutta en tiedä miten aloittaa. Joku minussa on vielä kiinni jossain muualla. Teen asioita täysin mekaanisesti, en kaipaa kenenkään seuraa. Keitän lisää hyvänmakuista, aitoa kahvia. Kävelen kotikadulla juoksentelevan poikani perässä ja mietin, onko tämä se paikka, joka on minun koti? Missä minä olen?

"Milloin asetut aloillesi?", kysyy netissä ihminen, joka ei minua tunne. "Toivottavasti en vielä pitkään aikaan", vastaan siihen:  "Mutta jos kysyt, milloin olen seuraavan kerran Suomessa yli viikon verran, vastaan, että "Heinäkuun lopussa." 

Vastahakoisesti teen listan asioista, jotka haluan saada aikaan tästedes joka päivä tällä viikolla: HIIT-treenin. Puoli tuntia väikkäriä. Graduohjausta. Blogipostauksen. Olen lomalla, mutta en NIIN lomalla. On maanantaiaamu ja istun terassille villasukissa. Aurinko paistaa vähän lämpimämmin kuin eilen. Treeni on tehty. Siitä se elämä taas alkaa.

 /Back home? Is this the place I call home? I try to remember I can drink water from the taps. That I can throw toilet paper down the toilet. That when I turn on the internet, I'll be in facebook, google and blogger without hassle. My son is thrilled to be back. He's drank two cows worth of milk in the last two days. He's eaten about 15 potatoes. He's had rye bread and cottage cheese. He's pleased there's lakes and swings and our precious back yard. He's happy about it all. I wonder how to get to that excitement. It's still empty inside me, like in limbo I walk through the rooms of my house, the home street, the familiar scenery. Flowers all blossom in the cold sunny air and I forget I cannot go out in shorts. I put my wooly socks on and sit in the terrace thinking of all those things I would like to get done. The things that seem impossible to start again. The routines of being in Finnlife. In my mind, I am not back yet. Do I have to be if I don't want to? I make myself a good cup of coffee and eat my healthy breakfast. I excersise in my kitchen before 8am on a Monday morning. There it is. I can feel it beginning again.

You can take the girl out of Finland...

 ...Mut joo, vaikka fb fiidi onkin täynnä mitä sateisimpia ja värjöttelevämpiä mökkijuhannuksia niin täytyy nyt kuitenkin ihan pikkuisen tunnustaa sitä koti-ikävää. Nyt olen viettänyt Kiinassa yhden joulun ja yhden juhannuksen. Näin syvällisemmin tarkasteltuna täytyy sanoa, että tulevaisuudessa yritän viettää nämä suomalaisuudelleni tärkeät päivät ihan kotimaan kamaralla tai ainaskin siellä Euroopassa. Olen rituaalejen suuri fani ja rakastan sitä, että juhannuksena on mökki ja kokko ja sukulaiset ja sauna ja laituri ja auringonlasku ja nuotio ja hyttyset ja yötön yö. Ja lipunnostokuva! Vaikka sitten ilman lipputankoa (edellinenhän kaatui pari vuotta sitten). Täältä kaukaa on selkeä nähdä, miten tärkeitä nämä joka vuosi toistuvat hetket ovat. 

 Mikä siihen auttaa? No onneksi Kiinan nurmikot kasvavat apiloita siinä missä koti-Suomikin, joten äkkiäkös ekspatti-juhannusfiilikseen pääsee tekaisemalla oman kukkaseppeleen.

Mieheni, joka ei siis brittinä ymmärrä suomalaisten juhannus-vouhkausta ollenkaan, katsoi minua todella otsaansa kurtistaen, kun aloin toteuttaa tätä kaunokkia. "Tuo ei sitten tule hotellihuoneeseen sisälle..." No niin, sinne jäi suomalainen juhannus koristamaan kiinalaista pihamaata. Jäin miettimään, että kuinkahan moni kiinalainen nuori osaa sitoa kukkaseppeleen? Entä suomalainen? 

...But you surely cannot take Finland out of the Girl. So this is my way of being a Finn today... My fb feed is filled with rainy cold pictures of people in their cottages. Yes I confess that even though it looks like not the greatest Juhannus on earth, it still looks the way I like spending mine: With a sauna, with my relatives, with the bon fire, with the birch trees, with nightless night... and the group picture with a Finnish flag. Yes I'm a Finn and this is a weird way, but for me, it's the only way to do it. Other nationalities - you don't need to understand. It's our day to be crazy, Keep Calm and let us celebrate JUHANNUS like a Finn:)