Asuntokaupoilla

Tänään on huikea päivä. Myin ensimmäisen omistusasuntoni ja ostin toisen.  Teidän on varmasti vaikea kuvitella, miten suunnaton prosessi meillä on ollut takana. Kuusi kuukautta taistelua byrokratian ja pankkien kanssa siihen meni. Lukijat varmaan ovat perillä siitä, että syksyllä päätimme J:n kanssa erota ja siten muuttaa eri osoitteisiin. Tämän luulisi olevan helpohkoa, mutta kun toinen on ulkomaalainen ja vielä yrittäjä niin yhtälö ei ollut ollenkaan niin yksinkertainen kuin olin kuvitellut. Suomessa on kuitenkin pankki, joka antaa ulkomaalaisille lainaa ja on erittäin asiallinen englanninkielelläkin asioidessa. Sen pankin nimi on Nordea.

Minun räystään jääpuikko <3

Meidän asuntokauppaprosessimme on sellainen, mistä en ole kirjoitellut aiemmin sillä tilanne on ollut kesken ja se sisälsi hyvin epätavallisia käänteitä. Prosessi meni jotakuinkin seuraavasti:

1) Päätimme, että jompikumpi meistä jää asumaan tämänhetkiseen asuntoomme, sillä se on poikamme koti ja molemmat pidämme tästä asunnosta muunmuassa sen sijainnin takia (kävelymatka työpaikalleni kestää 12minuuttia järvenrantaa pitkin, Jyväskylän keskustaan kävelee puolessa tunnissa) Päätettiin, että J jää tähän, koska hänen toimistonsa sijaitsee kotonamme. Lisäksi minä päätin miettiä edullisempia asuntovaihtoehtoja

2) Kävimme Juhan kanssa katsomassa yhteensä 33 rivaria/omakotitaloa/kerrostaloa meille mieluisimmilta alueilta. Tällaisia olivat tietysti lasten koulujen sijainnit, toisten kotien sijainnit ja lähialueet. Kriteereissä oli jos jonkinmoista 'must-have' 'nice-to-have' kriteeriä. Ollaan onneksi tarpeeksi samoilla mielin siitä, millaista kotia etsittiin. Tilanteesta kokoamani excelin (kyllä - minä excelöin ihan kaiken, se tuottaa minulle kovasti nautintoa) mukaan kävimme katsomassa keskimäärin 126neliön koteja, joissa oli keskimäärin 3,316 makuuhuonetta ja joiden hintataso oli keskimäärin 186 000euroa. Ne oli keskimäärin rakennettu vuonna 1976 - ja asuinkustannukset (vastike+lämpö+sähkö+vesi+autopaikka) olivat keskimäärin 3,24eur/neliö. Me kaipasimme asuntoa, jossa olisi keittiö+olohuone yhtenäistä tilaa... Kirjoittelin jopa listaa siitä, mihin tarkoitukseen kotini on... ehkä voisin julkaista sen erillisenä postauksena. Tietysti ensiksi on huolehdittava perustarpeista kuten, että kaikilla on tilaa nukkua. Toisella tasolla on sitten unelmat... Meillä yhteisiä haaveita oli mm. tila, jossa voisi reenata kotona. Se palvelisi sekä aikuisia että meidän varsin liikunnallisia muksuja.  

3) Mietin, että hyvät asunnot viedään aina pöydän alta. Jyväskylässä tilanne on sellainen, että valitettavasti sisäilmaongelmat ovat todellisuutta monien asuntojen kanssa ja todella tarkkana saa siis olla. Minulla oli tälläkin kertaa korvaamattomana apuna tätini Ritva, joka herkän nenänsä avulla tunnistaa sisäilmaongelmaiset kohteet nopeasti. Excelin ylivoimaisesti suosituin asunnon "Hylkäämissyy" olikin siis ritva-radar eli tunnistettu ongelma sisäilmassa. Rintamamiestalot esimerkiksi kaikessa söpöydessään olisivat kauniita ja näennäisesti kukkarolle sopivia vaihtoehtoja - valitettavasti vaan järjestään kaikki, joita kävimme katsomassa - omakotitalot, joissa oli kellari - olivat homeessa. Ystäväpiirissäni on kolmekin oikeusjuttua tilanteesta, jossa kaupan purkua vaaditaan, kun on hometta löytynyt - minä en halunnut siihen rumbaan. Tämä tämänhetkisen tilanteen monimutkaisuus oli aivan tarpeeksi. Niinpä tulin ajatelleeksi, että laittaisin viestiä oman talonyhtiöni asukkaille - ehkäpä joku olisi myymässä... Olen ollut talonyhtiöni hallituksessa alusta alkaen ja tiedän, miten hyvin hoidettu tämä yhdeksänkyluvun 14 asunnon rivitaloyhtiö on. Laputukseni poiki kaksi(!) yhteydenottoa... Toinen oli parin asunnon päässä oleva kauttaaltaan remontoitu asunto, jossa oli vinyylilattia ja graniittikeittiön taso... Värit olivat harmahtavat ja ajattelin, että ehkä näiden kanssa pystyisi elämään vaikkei maku vastannutkaan aivan omaa mieltymystä. Kummankaan meidän mieltymystä. Siispä soitin omistajalle ja neuvottelimme hinnasta. Hän antoi hintatoivomuksen, joka oli aikalailla 10t markkinahintaa korkeampi. Se siitä sitten. Ylihintaa en ala maksaa - ei siinä ole mitään järkeä. Jos se on ainoa mahdollisuus niin sitten etsitään muualta. Myyjä reposteli, että laittaa asuntonsa vuokralle ja sillä tavoin koitti saada meitä maksamaan enemmän asunnostaan. Pöh. Pitäköön asuntonsa, ajattelin. Jännä juttu, että 3kk myöhemmin myyjä soitteli perääni - olisi siis ilmeisimmin tullut alas hinnassa... Mutta meillä oli tilanne jo muuttunut.

Sillä vähän ennen joulua tapahtui kummallinen käänne ... Sain yhteydenoton Thaimaasta. Seinänaapurini, jota en juurikaan ollut nähnyt koko seitsemän vuoden asustelun aikana, joutui tunnustamaan minulle, että hänen asuntonsa on ulosotossa. Sinänsä harmillinen tilanne myyjälle - varsinkin kun kyse ei ollut hänen veloistaan - mutta ostajalle varsinainen kultakaivos. Kävin sattumalta joulun jälkeisellä viikolla katsomassa asuntoa. Pskassa kunnossahan se oli. Kuin nelihenkinen perhe olisi lähtenyt kiireellä ja jäljelle jäi vain 10v villakoirat... Seuraavalla viikolla soitin ulosottoon. Saisinko tehdä tarjouksen...? Sieltä sanottiin, että riippuu sen suuruudesta. Perustelin, miksi mielestäni tarjoukseni olisi oikea myyntihinta. Ihmeekseni ulosotto sanoi, että laita sähköpostilla kirjallisena niin aletaan hoitaa asiaa. Tästä on nyt noin 3kk aikaa. Tänään sain avaimen käteen. En ole koskaan aiemmin havahtunut miettimään, miten ulosotto toimii, mutta kokemukseni perusteella, jos tuntee talon rakenteet hyvin (niinkuin 7vuotta talonyhtiön hallituksessa vaikkapa voisi auttaa selvittämään), ulosotosta asuntoa ostettaessa voi tehdä varsinaisia diilejä. Ikinä miljoonaan vuoteen tämän huushollin hinta avoimilla markkinoilla ei olisi ollut tätä luokkaa. Läpi täytyy toki käydä monenlaisia prosesseja kuten valituskierroksia yms - ihan suoraviivaista ei asunnon ostaminen ulosotosta ole... Mutta tästäkin prosessista loppujen lopuksi on vaan hyvää sanottavaa. Pitkä se on ollut, mutta lopulta kiitos seisoi ja uusi koti aukesi.

 Päätin, etten kirjoita aiheesta, ennen kuin minulla on avaimet kädessä ja tänään on vihdoin se päivä <3. 

Niinpä nyt sitten edessä on seuraava koettelemus, eli parisuhteen golgata - aka. Remontti.

 Pinterest on laulanut ja olemme pyytäneet tarjouksia lähes kaikkien pintojen uusinnasta: keittiö, kylppäri, sauna, vessa, lattiat... Työmaata riittää. Mietitään, että mitä voidaan tehdä itse, mihin tarvitaan ammattilaiset.

Remppafirmoilla on omat agendansa tietenkin... Kuitenkin minä teen koulutusteknologioiden hankintapäätöksiä työkseni tällä hetkellä, joten kilpailutus ei ole minulle mikään uusi asia... Ajattelen, että tarjouksia pyytämällä hinta voi tippua huimia summia, joten nyt on aika laittaa jäitä hattuun. Remontille valvoja ja asbestikartoitus työn alle. 

 Sillä niin kiire ei ole, etteikö voitaisi miettiä tarkkaan sitä, että mikä meille on välttämätöntä - mikä extraa.

 Illan tullen muksun nukahtaessa laitettiin itkuhälytin valmiuteen ja hiippailtiin naapuriin. Tuleva koti on vielä tavallaan tyhjä kehikko. Silti se fiilis, kun kävelee sisään ja tietää, ettei kukaan muu tule tänne, koska mää just ostin tän asunnon..  Tästä tulee kevään mittaan meidän uusi koti <3. Ja juu, se sijaitsee seinän takana lapseni toisesta kodista. Ratkaisu, johon monet erot eivät päädy. Meille tilanne oli kuitenkin luonnollinen ja ehdottoman helppo ja oikea valinta sekä muksun kannalta että sijoitusmielessä. Nyt kaikkien näiden kuukausien jälkeen tuntuu utopistiselta - kaikki käy lopulta parhain päin. Ehkä näin oli tarkoitettu.

 /Today was a breakthrough in a six months marathon of our housing situation. I have sold my old apartment to my soon to be ex and bought a new house next door. So next door in fact that we share a wall. Not the decision that most people getting a divorce would use, but this suited us very well. It is great for our kid of course, but also happened to be an excellent investment to me as I had looked at 33 houses, but only heard of this once through informal channels. Sometimes life gives you surprises. Now however could not be happier. It so happens that today I sold one and I bought one in the same house... I did not really want to leave after all... My work here, is not done.

Elämän laatu ja miten haluan asua

Minä olen ollut kohta 12 vuotta töissä tässä ylläolevassa rakennuksessa. Rakennuksen nimi on Agora ja se sijaitsee Jyväsjärven rannalla, Jyväskylän keskustan tuntumassa. Sitä ennen opiskelin samaisessa rakennuksessa 6 vuotta. Olen siis ollut talossa 18 vuotta eli koko tämän rakennuksen eliniän. Se on pitkä aika se. Muistan vielä kuinka vaikuttunut olin uudesta IT-tiedekunnan talosta. Olen edelleen sitä mieltä, että se on yliopistomme sydän ja aikakautensa symboli. 2000-luvun alussa seurustelin teekkarin kanssa ja muistan ne Hervannan yliopiston rakennukset, jotka avasivat minulle erilaisen maailman, suurella kontrastilla Agoraan. Muistan ajatelleeni, että haluan pitää opiskelupaikastani kiinni, koska mieleni lepää olla näissä maisemissa ja Agorassa on kaunis ja puhdas opiskeluilmapiiri. Ajattelen, että se vaikutti myös siihen, etten pyrkinyt vaihtamaan alaa, vaikka opintojen alussa olinkin aika hukassa sen suhteen, että onko tämä nyt varmasti se tie, jolla haluan olla...

Ja kyllä se on ollut ja kannattanut!

 Tänä aamuna oli -23C pakkasta, mutta niin vain työpaikalle tullessani päätin ensitöikseni käydä hiihtämässä tunnin verran upeissa maisemissa järvellä. Pakkanen oli karkottanut kaikki muut hiihtäjät, joten me J:n (miten kaikkien elämäni ihmisten nimet alkaa J:llä..?) kanssa saatiin koko järvi ihan vaan meidän käyttöön... Vähän kirpakkaa oli, mutta hyvillä varusteilla meille tuli lopulta hiki.

Sanoinkin, että minua ei koko 18vuoden aikana ole koskaan kyllästyttänyt Jyväsjärvi tai Agora tai nämä maisemat täällä minun arjessa. Joka ikinen päivä näyttää huikealta... Tavallaan voisi siis sanoa, että olen jämähtänyt, mutta tämän blogin lukijat tietävät hyvin, että vietän paljon aikaa muualla maailmassa kuin täällä. Silti se on minulle tärkeää, että sekä työpaikkani että asuinpaikkani on sellaisella alueella, jossa mieli voi rauhoittua ja on kaunista. Olen kovin visuaalinen ja saan näkymistä paljon energiaa. Samalla tapaa jos on huono sää, voin olla kiukkuisella tuulella...

Minulle elämän laatua on se, ettei tarvitse käyttää aikaa arjessa siirtymiin. Illalla on sillä tavoin mahdollista tehdä montakin juttua, kun oikein aikatauluttaa. Olen asunut viimeiset seitsemän vuotta 12minuutin kävelymatkan päässä työpaikaltani... Tämä on mahdollistanut mm. sen, ettei meillä ole tarvinnut olla kahta autoa vaan tarpeen vaatiessa voin kävellä helposti töihin tai keskustaan.

 Minulle elämän laatua on myös se, että näin talvella voin helposti piipahtaa järvelle hiihtämään tai luistelemaan, niinkuin ilokseni olemme poikaliinin kanssa tehneet monena iltana nyt kun töitteni jälkeen on ollut vielä valoisaa tai kauniit auringonlaskut ja siniset hämärät. Elämän laatua on ehdottomasti äidin ja lapsen yhteinen liikuntaharrastus kauniissa maisemassa <3

Ollaan viimeisen viiden kuukauden ajan etsitty uutta kotia. Jyväskylässä melkein kaikki alueet ovat lähellä jotakin järveä, koska kaupunki on rakennettu kolmen järven risteykseen. Vaikka olen koko 18 vuoden ajan asunut juuri Jyväsjärveä lähellä, on silti minulle kaksi muutakin Jyväskylän järveä kovin rakkaat ja voisin hyvinkin kuvitella muuttavani esimerkiksi Taulumäelle, Mannilaan tai Lohikoskelle, jotka ovat olleet muunmuassa alueita, joilta kotia on katseltu. Nämä asuntokuviot ovat ratkeamaisillaan, mutta en uskalla vielä kertoa niistä sen enempää, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Mutta jos hyvin käy niin tulevan kotini maisemat tulevat olemaan aivan yhtä kauniit kuin edellisenkin. Ainakin tässä kodin etsiskelyprosessissa on minulle käynyt selväksi, etten halua muuttaa kauaksi keskustasta tai työpaikastani. Katselimme pitkään erästä taloa Myllyjärvellä ja täytyy sanoa, että vaikka sieltä ei ollut oleellisesti pidempi matka keskustaan niin silti arvelutti, että onkohan se vähän liian kaukana. Tavallaan minua kiehtoisi asua jopa keskustassakin, kaupunkilaiskodissa, mutta toisaalta pidän pikkupihasta kovasti ja siitä, että voin järjestää puutarhajuhlia.

Voisi kai sitä kysyä, että jos on matkoilla niin paljon kuin minä niin eikö riittäisi yksinkertainen helppohoitoinen koti..? Mutta koska koti tarkoittaa minulle ensisijaisesti paikkaa, jossa voin viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa niin tulee sen minun mielestäni mahdollistaa muutakin kuin nukkuminen ja pyykinpesu... Mutta näistä ajatuksista voitaisiin mennä toiseen postaukseen, tämä lähti nyt vähän asian vierestä...

 Kaukomailla asuminen ja työskenteleminen on saanut minut kovin kiitolliseksi siitä, että saan asua Suomessa ja Jyväskylässä ja työskennellä niin mahtavassa paikassa kuin Agora. On huikeaa, että kesällä voi käydä melkein työpaikan ovelta uimassa, kun taas talvella voi hiihtää tai luistella töihin, kun asuu sopivasti järven poukamassa. Tiedostan, että suurin osa ihmisistä ei koe sitä ihmeellisyyttä, jota minun arkeni on, ehkä koskaan. Tänään lounasaikaan tarkistutin lottokuponkini kaupan kassalla. "Ei voittoa", sanoi minulle myyjä. Kävelin kaupasta ulos hymyissä suin. Suurin lotto on jo voitettu, reilut 37 vuotta sitten, kun synnyin tähän kaupunkiin, tähän maahan.

/ To me, Quality of Life is that there are four seasons in my home country. Quality of life is that I can start my working day by skiing on the lake next to my office in -23C like I did this morning. Quality of life is that I don't have to spend time to transfer from office to sports to home... Quality of life is that extra time that I then have to take my baby boy for some night time skating in the most beautiful February sunsets... I realize that many people in the world do not ever experience the beauty and feelings that are a part of my everyday routines. This makes me feel very blessed. It makes me think that I have won one of the biggest lotteries, which was to be born here in Finland.

Asuntomessut 2014: Casa Siponen, kohde 19

 Niin kuin jo kirjoittelinkin, ehdin kuin ehdinkin käväistä tänä vuonna asuntomessuilla. Tähän asiaan auttoi kovasti se, että asuntomessut ovat tänäkesänä kotikaupungissani Jyväskylässä - jee:)

 Ja vielä toisella asteella asiaa auttoi se, että messualueiden taloista kaksi on työkavereitteni rakennuttamia. Niinpä nämä kaksi taloa olivat toki ensimmäiset stopit kierroksella minulle.

 Ajattelin vähän avata ajatuksiani tämän hetken asuntotrendeistä ja messuista useammassa postauksessa - joten niitä tulee nyt sitten näissä.

 Ensimmäisenä syyniin pääsee laitosjohtajamme uljas Lammi-kivitalo.

 Tätä kohdetta on meillä puitu kahvihuoneessa niin, että tuntui todella oudolta käydä tsekkaamassa se livenä. Ehkä useimmin olen kuullut tästä sanottavan, että onhan se varsin hieno talo, mutta kuitenkin se on tavallaan suomalaisen vaatimaton kaikessa eksotiikassaan niin, ettei kenellekään jäänyt sellaista överikateutta, että jospa mullakin olis tollainen. Vaikka ei sillä, kyllähän tässä mielellään asustelisi, jos olisi varaa:)

 Kahvihuone ei tykännyt laattavalinnasta vessoissa, mutta minä henkilökohtaisesti pidin siitä. Myös valaistus oli huoneistossa kauttaaltaan onnistunut, etenkin näissä kylppäreissä.

 Messusisustus tulee tietysti muuttumaan asukkaan omaksi sisustukseksi jossain vaiheessa - tämä sisustus oli aika paljon kyllä sellaista mielikuvaa luova, kun minulla asukkaastakin on.

Suuressa avonaisessa olohuone/ruokatilassa oli tämän huoneiston puhuttavin juttu, eli kaksi ranskalaista sisälasiparveketta... Kahvihuone tänään analysoi, että mihin näitä voisi käyttää. Seuraavia ehdotuksia ilmeni:
- Isäntä pitää juhlapuheen
- Perheen seuraaminen ja coachaus makuuhuoneesta käsin
- Serenaadin laulaminen
- Oksentaminen, ettei kokolattiamatto tärvelly bileissä
- Ruokatilassa olevien henkilöiden massamurhaaminen 20-luvun konekiväärillä Shindlerin lista-tyyliin

 Tämän ison tilan ehdotomasti paras juttu mulle olivat nuo isot roikkuvat valaisimet, joille tässä tilassa oli tarpeeksi ilmaa ympärillään. Upeat!

 Äänieristystaidetta.

Keittiöoli mun makuun liian pimeä, olisin kuitenkin laittanut valkoisen.

 Kaikista messutaloista (joissa kävin) paras kuntosali löytyi kyllä täältä, mikä ei minua sinänsä yllättänyt, tuntien asukkaan harrastuksen. Oma Sali laitteista löytyi penkkiä, jalkaprässiä, käsipainoja ja kyykkyjä varten oma tanko ja painot. Haukkareitakin saa hienosti tehtyä. Nämä välineet ovat todellisen kuntosaliharjoittelijan/voimannostajan vehkeitä, ei mitään monitoimilaitteita, joissa naisihmiset käyvät vähän näyttämässä siltä kun urheilisivat. Kyllä Siposen salilla kelpais reenailla. Ideaalimaailmassa hommaisin itsellenikin vastaavan. 

Yläkerran makkareissa oli mielenkiintoista maalia seinässä. Siihen pystyi piirtämään kuin valkotauluille. Sisäinen Einsteinini iloitsi, voisin meillekin ottaa vastaavaa...

Muutenkin turkoosin sininen seinä oli kiva minusta.

Toisen tyttären makkari oli hempeämpi.

Ja näkymät tyttärien yhteiseltä partsilta olivat messualueen yli.

Kunhan teltat häviävät niin kyllä tätä katselee.

Kolmen naisen huushollissa on syytä olla allastilaa kylppärissä, muuten tulee aamuisin jono.

Olen kyllä vakuuttunut, että tämän talon kiinnostavin anti olivat sen valaisimet, jotka olivat sekä modernin hienoja että tavallaan klassisia.

Näkymä yläkerrasta oleskelutilaan.

Vanhempien makkari oli tumma, valkoisella sängynpäädyllä.

Ja Master bedroomista avautui nykyajan talon must eli Walk-in-closet, joka sai kolleegoiltani myös aika murskakritiikkiä, sillä siellä ei oikein ollut luonnonvaloa, joten pukeutuminen on suoritettava jossain muualla jos haluaa itseään peilailla. Minäkin olisin kieltämättä laittanut isommat ikkunat, mutta toki tähän vaikuttaa ihmisen exhibitionismi - jos ei halua näyttäytyä naapureille niin toimiihan tää.

Itseasiassa mitä enemmän noita ranskalaisia parvekkeita katson, lämpenin niille. Ja talo oli livenä muutenkin kivempi kuin miltä se kuvissa oli vaikuttanut.

Takapihalle oli mahdutettu myös iso terassi ja uima-allas, jonka reunalla on pool partyja mukava järjestää... Kyllähän tää on överikoti kenelle vain ja varsinkin ihmisille, jotka järjestävät juhlia ja urheilevat. Sählypelinkin saa pienessä määrin järjestettyä pihassa. Talo oli hyvin paljon rakennuttajansa persoonallisuutta mukaileva ja varmasti hänelle unelmien asunto. Mielenkiintoinen kohde.

Few weeks ago I visited the housing fair, which is in my home town this year, more specifically in Äijälänranta. Another level of interest for me made the fact that not one but two of my colleagues were building the houses of their dreams there. I will post my walking tours around both of these houses - the first one here is our Head of Department's dream mansion, in a stone made 'Lammi-Kivitalo'. This house goes towards luxuries of having a pool, a jacuzzi and its own gym... And it's got room enough to play floor hockey on the terrace, all of which are hobbies of my boss. The interior is a lot of grey and a lot of glass. My colleagues were talking of this house a lot of course in our coffee room - the choice of putting two indoor parisian balconies overlooking the living area was probably the biggest discussion. People were wondering why. Another hot topic of Casa Siponen was the walk-in-closet's small windows, as usually picking your clothes and dressing up is best done in natural light. But this is a matter of taste and personality - how much do you fancy exhibiting yourself to your neighbors... Overall, I do think that we are all just a little jealous - yes it's a crazy beautiful mansion, which definitely fits its residents taste and activities well.

Näkymiä 15.kerroksen ikkunasta

Meidän asunnon ikkunasta näkyy tällaista: Taloja, taloja ja taloja. Toi iso talo on sairaala, jonka hienoin puoli on se, että se löytyy mun Xi'an Taxi Book-appista, joten pääsen kotiin kivasti näyttämällä iphonea taksikuskille. (Huomaa miten likaiset meidän ikkunat on... Ulkopuolen lasille ei vaan voi tehdä mitään)

Oikealle katsoessa näkyy lisää taloja ja pilvenpiirtäjiä. Noiden pienempien talojen takana sijaitsee metroasema, ehkä n. 15min kävelymatkan päässä.

 Suoraan alas kun katsoo niin näkee Yanta Xi Lun eli Yantan läntisen kadun. Se johtaa siis Wild Big Goose Pagodalle, jos kävelee sitä itään. Tuosta sairaalan edestä saa helposti takseja, niin kuin nytkin voit laskea kaikki vihreät autot kuvasta - niitä on todella paljon ja alta minutissa pääset kyllä yleensä kyytiin. Minulla ei ole ollut vaikeuksia taksin hankinnassa paitsi jos: a) olen sellaisella alueella, jossa taksit eivät kulje tai b) on ruuhka-aika (täällä ehkä n. klo 16:30-19). Yleensä yritän välttää tuolla aikavälillä taksin ottamista, kotiin pääsee tarpeen vaatiessa myös kävellen tai kävely + metro + kävely kombinaatiolla. Xi'anin metrosta voin tehdä oman postauksen itseasiassa.

 Yang Yang international shopping plaza on tän aukio nimi, jossa asustetaan. Täällä on joitakin länsimaalaisia kauppoja ja ravintoloita, esim. Vanguard alakerrassa ja mäkkäri tossa kulmassa. Yritän kuitenkin olla menemättä mäkkiin ihan periaatteesta, koska mulle tulee mäkkiruoasta paha olo aina ja niiden kahvi on myös pahaa. Onneksi vieressä onkin koko Plazan suosikkini eli Pasific Coffee, jossa on ehkä kiinan hitain palvelu, mutta ah että mä rakastan palavasti sen pehmeitä nojatuoleja, länsimaista musaa radiosta ja kahvikin maistuu hyvältä! Ilmeisesti se on joku tyyliin Singaporelainen ketju, en ole oikein varma, mutta siis yrittää matkia Starbucksia kaikessa. En ole mikään Starbucksin yletön fani (vaikka Starbuck toki on tv-historian ehkä paras hahmo ikinä), joten olen tyytyväinen Pasific Coffeen asiakas ainakin viikonloppuisin, kun lapsi nukkuu päikkäreitä ja isi kirjoittelee yläkerrassa.  Niin ja se piti vielä mainita, että joka päivä tossa plazalla on erinäisiä tanssikursseja/kerhoja, esim. nää lippujen heiluttelijarumpupojat kaks kertaa viikossa. Mummojen Tai Chi kokoontuu myös tuossa. Meidän kämppään kuuluu mm. joululauluja yms kadulta, mitä nyt sattuu sitten olemaankaan kiinalaisilla mankassa.

These views are from our 15. floor window in Xi'an. Directly facing us is the Xi'an Jiaotong Univiersity's hospital, which is great news as it can also be found from my taxi book app and therefore makes it possible for me to get home by just flashing my iphone to the taxi driver. Our flat is on the Yang Yang international plaza, which includes shops like the vanguard and restaurants like McDonald's (which I'm trying to avoid ever visiting). Then there's groups of people doing dance acts pretty much every afternoon and sometimes tai chi during the mornings. I spend most of my work-free afternoons in the cosy arm chairs of Pasific Coffee, even though their service is truly the slowest in the world - their coffee is good and it's a safe haven to blog and catch ones's thoughts while little finn sleeps and daddy writes his books.

Kotiutumista Xi'aniin

Xi'anista tykkään päivä päivältä enemmän. VPN on kuitenkin ollut niin kökkö viimeisen kaksi päivää, että pahoittelen tämän postauksen pientä kuvien määrää - parempi kai niukkakuvinen postaus kuin ei postausta lainkaan, vai? Kuvassa meidän pilvenpiirtäjä, asutaan 15.kerroksessa.

 

Meidän kämppä on hyvä tarkoitukseensa. Sen parhaat puolet:
+Loistava sijainti suoraan yo:n vieressä, joten pääsen töihin kävellen 5-10minuuttia. Tämä on mahtavaa, joten en tarvitse metroa enkä bussia. Aivan luksusta. Lähellä on myös supermarket, josta saa maitoa ja pamperseja yms mitä tahansa haluaankin ostaa (ei tosin mikään Carrefour, joten maitotuotteet on aika ankeita. - Löysin sentään jotain moniviljaleipää. Valkoinen paahtis, jota olen syönyt yhden palan aamiaisella kahden viikon ajan tulee korvista), lähellä on myös kahviloita ja ravintoloita (esim. mäkkäri, jossa ei olla käyty) ja pankkiautomaatti, puolen tunnin kävelymatka keskustaan taikka Wild Big Goose Pagodalle (tunnelmallinen nähtävyysalue)
+Tilaa on
+Valoisa on (15.kerros)
+Hissi on niin nopea, että menee korvat lukkoon alakertaan mennessä. Huomauttanen, että 15.kerroksesta alas pääsee nopeampaa kuin Agoran 5.kerroksesta Jyväskylässä...
+Keittiö on ihan jees (Kaasuliedestä plussaa)
+Siivooja/vahtimestari on mukava (vaikkei puhukaan englantia)
+Kylppäri on isokokoinen
+Meillä on pesukone (vaikkakin se ansaitsee oman postauksensa)
+Juomavesisäiliön saa eurolla täyteen kun vaan pyytää
+Interenet on ihan ok, skypen videopuhelu pätkii, mutta välillä toimii ihan ookoo
+Lämmitys toimii:)
+Sänkytilaa on tarpeeksi viidelle ihmiselle
+'Takapihalla' on lasten leikkipaikka ja aikuisten ulkokuntosali:)
+Samassa talossa on huippu ravintola, joka tarjoilee päivällä dumplingit (1eur per annos) ja illalla intialaista (1eur per annos)

Miinuksia:
-Olis ollut mukava, jos olis toinen huone, jossa on ovi.
-Lämmin vesi on hieman temperamenttista varaajassa, eli yleensä vain noin minuutin tulee lämmintä/kuumaa ja sit pitää aina odotella että tulee lisää myöhemmin
-Telkkari on niin vanha, ettei se ota HDMI:tä sisään... JOten toistaiseksi katsomme läppäriruutusarjoja

Sinitaivaspäivänä täällä on todella mukava viettää talvea - aurinko paistelee ja ulkona on kirpakkaa. Kuulema kerran vuodessa tulee lunta päivän verran, että emme odota lumentuloa. On täällä ainakin huomattavasti valoisampaa kuin Suomessa ennen lumen tuloa - aurinko laskee siinä klo 18 maissa ja nousee klo 7:30 tai jotain sellaista.Tänään esim aurinko paistoi niin kovasti, että paloin nenästä! Varmaan ikinä en ole saanut näin paljon aurinkoa joulukuussa!

Ruoka on edelleen todella hyvää, löydettiin jopa pari intialaista, jotka oli minusta ihan yhtä hyvä kuin briteissä - aivan älyttömän luksusta siis. Ja hienoa on asua kävelymatkan päässä monesta kiinnostavasta paikasta ja suunnasta, eli ei tarvitse edes suhata taksilla vaihteeksi vaan voidaan vaan asettua.

Yo:n henkilökunta vaikuttaa myös erittäin mukavalta, joten varmasti tulen täällä viihtymään hyvin kolmen kuukauden ajan.