lauantai 31. tammikuuta 2015

MItä tulee syötyä väsyneenä iltasohvalla?

Teitä takuulla kyllästyttää jo lukea liikunnasta ja ruokavaliosta, eikös? Nämä ovat kuitenkin asioita, jotka pyörivät päässäni, joten skipatkaa jos ette kestä fitness-selfieitä tai ruokakuvia. Anu kirjoitti erinomaisen jutun siitä, miten itseään voi huijata syömään terveellisemmin. Noudatan monta noista ohjeista normaalissa elämässäni. Meilläkään ei ole arkipäivisin mitään herkkuja talossa. Niitä vaan ei voi olla. Kumpikaan meistä ei mieheni kanssa ole makealle perso, joten tämä on tavallaan helppoa: Emme käytännössä ikinä osta karkkia, suklaata tai pullaa, paitsi toki vieraita varten. Mieheni ostaa juustosipsejä joskus, mutta ne pystyn välttämään, koska ne eivät kestä yleensä yhtä iltaa pidempään. Mitkä ruoat ovat minun sudenkuoppiani? No pahimmat viholliset ovat juustot ja alkoholi ehdottomasti. Alkoholia meiltä löytyy lähes aina, mikä sinänsä on huono juttu, vaikka yleensä pystynkin psyykkaamaan itseni sillä, että joka päivä ei tarvitse juoda. Alkukuu meni ihan jees, mut synttärijuhlien jälkeen kaappiin jäi liikaa pullojen pohjia, olen tällä viikolla huomannut, että ne olisi pitänyt 'lahjoittaa hyväntekeväisyyteen' niin kuin Anun pullat. Juusto on minulle sellainen juttu, et jos sitä on kaapissa niin se huutaa mun nimee. Vaikka olisi parmesania tai mitä tahansa. Tofukin on vähän niillä rajoilla, että en oikein pysty kontrolloimaan sen käyttöä. Anun vinkeistä parhaita olivat se, että terveelliset aineet näkyville parhaille paikoille ja et appelsiini pitää kuoria itselleen valmiiksi. Töihin olen vienyt pähkinöitä pusseissa, joista niitä ei tule syötyä kerralla liikaa jne. Ainakin minulle se illan väsy-sohva-kombo on ihan kaikista suurin ongelma päivän ruokarytmissä.
 Ruoka/liikuntapäiväni on nimittäin yleisesti ottaen tällainen:

Aamiainen: klo 0730
100g raejuustoa, loraus mehukeittoa, kourallinen rusioita/puolikas banaani

aamureeni klo 08:30-08:50

Välipala klo 09:30
Kahvia, vettä, pähkinöitä TAI puolikas banaani

Lounas: klo 11
Salaattia + proteiinia, ehkä hiilareita, riippuen tilanteesta ja paikasta (Tyypillisiä lounaspaikkoja Kebab house, Muangthai, Subway, Albert, entisen nokiantalon alakerran ravintola, Mestarinherkku)

Välipala klo 15
Hedelmä TAI pähkinöitä, kahvia ja vettä

Illallinen klo 18
Salaattia/kasviksia + proteiinia (liha/kala)

Mahdollinen iltareeni 1-2h Kempoa

Ilapala klo 21
Ruisleipä+kinkku+levite+kurkku

Missä tää sit kusee on toi ilta, joinakin iltoina vaan on sellainen olo, et haluaisin syödä enemmän. Ne ovat lähes aina sellaisia, että en ole huolehtinut nukkumisestani tarpeeksi. Tällä viikolla esimerkiksi kävin työmatkalla, jolloin yöunet jäivät kahtena yönä 4-5tuntiin peräkkäin. Ja okei viime viikolla yhden yön kokonainen skippaaminenkin kyllä painaa - elimistö ei vaan palaudu kunnolla. Valitettavasti se ei ole minulle tarpeeksi ja vaikka jaksoin ihan kohtuullisesti, olin silti illalla valmis syömään liikaa (ja tämä johti yhteen runebergin torttuun, jonka ystävällinen vieras oli tuonut kaappiin - itse en toki ikinä olisi ostanut... Tavallaan vaikea sanoa, että ymmärrän, että tarkoituksena oli tuottaa hyvää oloa meille, mutta johti öh, siihen, että koin pahaa oloa. Tämä ei missään tapauksessa ollut ystävällisen ihmisen vika vaan heikkous MINUN luonteessani. Joo ja muutamaan lasilliseen viiniä. 

Mitä tästä voi oppia? Unen vähyys johtaa siihen, ettei voi tarpeeksi hyvin. Tämä pitäisi AINA muistaa siinä vaiheessa, kun ei mukamas nukuta kun on niin paljon kiinnostavampaakin tekemistä. Kuulun niihin ihmisiin, jotka sosiaalisuuden vuoksi skippaavat yöunia mielellään. Kyllä, tämä on minusta ihan oikea valinta, mutta sitten sen päälle ei saa skipata yöunia ekstrana koska haluaa datailla, pyöriä blogeissa tai tehdä jotain muuta huuhaata niin kuin katsoa televisiota. Viikon aikana univajeen pitäisi olla jotekin hallittavissa - yksi yö huonommilla unilla okei, mutta kolme on liikaa, elimistö ei vaan palaudu.
Anun kanssa olen samaa mieltä, että välillä saa herkutella. Kuten vaikkapa tämä allaoleva aivan överi brunssi, jonka vetäisin torstaiaamuna kun heräsin Helsingistä. Onneksi oli sentään Kirsi syömässä puolet mun vohvelista! Mut eipähän tarvinnut lounastaa sinä päivänä. Olin myös ylpeä itsestäni, että kerrankin otettuani työmatkalle mukaan treenivaatteet, oikeasti tein sen treenin.

Tammikuu on minulle ollut oikein hyvä hyvinvointikuukausi, vaikka turvotusta edelleen ilmeneekin viimeisen viikon unihölmöilyistä johtuen. Helmikuussa jatketaan elämänhallintaa ja rutiineja, jotka ovat hyvällä alulla nyt. 
Is everyone tired of hearing about diets and excersising yet? It's January, that's what you are supposed to talk about... So skip this if you cannot take exersising selfies or food pictures. Things that have gone well for me in this month: I have managed to get into a nice rythm on my sports as well as my eating. The only thing that has been bothering me is the 'not sleeping', which in the last 1 week I did too much. I skipped one entire night and had two 4-5hour nights. This is bad and drove me to eat and drink in the evening things which I had not intended to eat. In normal days, we don't keep any non-healthy food in the house, which could cause temptation. I don't really care about chocolate, candy or buns - those don't call me by the name, but cheese does. If there's cheese in the fridge, that's all I think about (well, up to a point). It does not end well, that's all I'm saying. It ends up with my husband saying: Where did the cheese go... Another enemy of mine is alcohol, which there has been too much in the fridge after my party. What do you eat when you are tired and lying on the couch? I think my friend Anu's tips on putting healthy food on display is a great one. I just have to figure out what would be healthy enough to eat at night... For some time, I've used raisins, but they are not that good either. Perhaps some sun flower seeds might be the answer to this problem. I agree with her, one should not be on a diet. There's no such thing as 'off season' for healthy living for me. That's at least how I try to live. In February, the good routines of January will continue.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Miten onnelliseksi tullaan?


 Viime viikolla oli upeita talvisäitä J-cityssä. Yhtenä -20C iltapäivänä kävimme Virpin kanssa jälleen hyppimässä puskissa.
  Olen tällä viikolla pohtinut elämänasennettani. Minä olen sellainen 100-0 ihminen. Ne jutut, jotka minua kiinnostavat, ovat sellaisia, että pyrin tekemään ne kympillä. Kuitenkin tingin sellaisista asioista, jotka monelle muulle olisivat tärkeämpiä - kodin hetkellinen siisteystaso, omat yöunet tai vaikka tavaroiden huolellinen varastointi. Olen suurpiirteinen ja hajamielinen asioissa, jotka eivät yllä keskeisimpien joukkoon. Ajattelen, että olen pääasiassa positiivinen ihminen, mutta osaan myös valittaa.
 Ystävieni vierailu sai minut muistamaan, että lähimenneisyydessä viime keväänä en voinut ollenkaan niin hyvin kuin nyt. Pari vieraistani oli käynyt meillä juuri silloin viimeksi ja kokenut sen tilanteen ahdistavuuden. Olin stressaantunut tiedottomuuden tilaan - millainen lapsestani kasvaa, onko minun lukittava elämäni täysin autismin ympärille ja unohdettava unelmat ja eläminen. Muistelen sitä, miltä tuntui olla ihan lopussa ja huutaa lattialla. Se tuntuu kaukaiselta, mutta oikeasti oli vasta vähän aikaa sitten.
 Ehkä olin jopa hieman masentunutkin silloin. En tiedä. Mikä on auttanut? Varmasti se, että olen saanut asioita aikaan. Olen kirjoittanut väitöskirjaani eteenpäin. Julkaissut papereita. Olen remontoinut liikkumistani ja ruokavaliotani terveellisempään suuntaan. En voi kyllin korostaa sitä, miten suuri merkitys liikkumisella on hyvinvointiin. Tammikuussa olen liikkunut melkein joka päivä ja ottanut uudeksi tavaksi reenata aamuisin. Se on aivan huippua! Kello ei ole vielä yhdeksää ja minun päivän reenit on jo tehty. Liikuntaremontin takana on kaksi ihmistä: Anu ja Esa. Roundi3-sivusto on mullistanut lihaskuntoni ja Esan vertaistuki on mitä mainiointa. Minä olen ihminen, joka elää sosiaalisesta kontaktista - se on minulle elinehto. En ole yksinurheilija, vaikka reenien tekeminen yksin olisikin kätevintä. 
Olen viime aikoina myös käynyt dialogia yhden sukulaiseni kanssa, joka kokee ettei muista milloin olisi viimeksi ollut onnellinen. Minä koen, että olen onnellinen nyt. Itseasiassa koen, että olen ollut onnellinen jo pitkään. Minun onnellisuuteni koostuu siitä, että saan tehdä myös asioita, joista nautin ja pidän. Jopa jokaiseen päivään mahtuu monta kohtaa, joita odotan: Aamureeniä, työpaikan aamukahveja, itse työn tekemistä, lounasta, lapseni pusujen tulvaa, kun haen hänet päiväkodista, mieheni kanssa päivästä puhumista, tv-sarjojen katselua illalla jne. Minun ihan tavallinenkin päiväni on täynnä tilanteita, joista nautin. Mutta sen päälle toki energiaa imen haaveista, matkoista, ihmisten kanssa puhumisesta ja elämän suunnittelemisesta ja analysoinnista. Ja kirjoittamisesta! Parin viime viikon aikana olen jopa käyttänyt aikaa muistellen haavettani kirjoittaa joskus kokonainen kirja.
Onnellisuus minulle on vapautta tehdä niin kuin haluan. Tietysti elämässä täytyy tehdä myös sellaisia asioita, jotka eivät ole niin mieluisia, mutta huomaan, että niitä on tällä hetkellä paljon vähemmän kuin viime vuonna. Vaikeita asioita on rutiinien muuttaminen lapsen kanssa kommunikoinnin tueksi. Mutta päivä kerrallaan. Kun muuttaa vaan yhden asian per päivä tai viikko, eivät ne ala hallita ajatuksiani liikaa.

On totta, että minun elämässäni perusasiat ovat kunnossa, en ole huolissani ruoasta tai rahasta. En ole rikas, mutta en köyhäkään. Minulla on koti ja perhe ja aivan mahtava ystäväpiiri. Mikä tärkeämpää, koen, että minua arvostetaan ihmisenä ja saan tehdä luovaa työtä. Helppohan minun on olla onnellinen, vai? Kuitenkaan se ei ole ihan niin yksinkertaista. Olen sitä mieltä, että ihminen minun tilanteessani voisi olla joko onnellinen tai onneton.  Minä valitsen jälkimmäisen. Aina toki voit sanoa, että koska minulle tapahtui tämä ja tämä asia, minulla oli huono onni ja siksi olen onneton. Minun onnellisuuteni ei riipu onnesta. Se riippuu siitä, että haluan olla onnellinen ja uskon itseeni.

En ole enää se teini, joka ei uskonut koskaan saavansa töitä tai menevänsä naimisiin. Toki osa onnellisuuttani on toteutunut toisten ihmisten kautta, mutta lopulta tärkeintä on ollut sanoa itselleni: Minä olen tällaisena hyvä ja arvostan itseäni. Tiedän, että pärjään. Uskon, että itsensä hyväksyminen ja itseluottamus ovat niitä asioita, jotka vaikuttavat kaikista keskeisimmin onnellisuuteen. 
This week I've been thinking about happiness. Why am I happy? In my situation, someone else might be unhappy... I've learned that my son will probably never speak properly. He might learn to speak, but not really in the real life context. He will probably need care throughout his life. This kinds of news can crush people into despair. Last spring I was there. I remember yelling on the floor after my first visit to the speech therapist. That was the bottom, I hope. I'm sure I was stressed back then, maybe even depressed. But this is a different year.

It's true that in my life I've got the basics well: Family, home, enough money, creative job. I have all of Mazlov's needs hierarchy covered. I don't call it luck. I believe people can affect things greatly with their attitudes and their work ethique. I think you can have everything well in your life and still be unhappy. I choose not to be.

For me, happiness comes through self appreciation, expression and freedom. It's about trusting that what I am is enough and people will value me. It's accepting that I might not be the most cleanest person or the most prettiest, but what I am is enough. I am no longer the teenager who thought she'd never get a job let alone get married. My everyday life is filled with little rewards that make me happy: Morning training with a friend, a cup of coffee with my colleagues, deep conversations, laughter, kisses from my boy when I pick him from the daycare, sharing my daily happenings over dinner with my husband, watching crazy tv like 'Galavant' to relax in the evening. There's always something to look forwards to in the near and far future. Dreams are important for happiness too. They help though the times when we must do things we don't like.

That's my recipy. Sure, partly it might be luck, but overall, I make my own happiness. 

Kuvat/Pictures (c) Virpi Flyktman

maanantai 26. tammikuuta 2015

Punaisella matolla


Lauantai-iltana juhlistin tämän vuotisia synttäreitäni parhaassa seurassa. Yllä Kajaanin Linnan lukiosta 99-00 kirjoittaneet paikalla olleet.
Illan teema oli siis Red Carpet, mutta tokihan tämä oli sitä varten, että sain mun karonkkamekolle käyttökertoja...
Osa porukasta halusi varta vasten ignoroida mun neuvoja ja toi lahjuksia vaikka olinkin ne kieltänyt. Mut onneks ihmiset joko tunsivat makuni tai osasivat arvata sen mainiosti, koska en saanut krääsää lahjaksi. GT:llä ei voi mennä vikaan:)
Vanhoja tuttuja oli mitä paras tavata pitkästä aikaa. Paikalla oli huikeat 27 ihmistä. Taisi olla mun juhlien toistaiseksi ennätys. Mut siltikään ei tila loppunut läheskään kesken... Siis Kyllähän 92 neliön asunnossa kevyesti 50 kestittelisi. En ymmärrä, mitä ihmiset puhuvat tilanpuutteesta. Nytkään ei juurikaan ees oltu yläkerrassa, paitsi saunomassa 135 asteen saunassa...
Jonnan duckface:)
Teema poiki erityyppisiä pukeutumismalleja:
Klassikkovaatetus on tietysti aina varma veto.
Toiset voivat verhota yläkroppansa siten, että se johtaa porukan villiintymiseen sillä tasolla, että siitä puhutaan vielä useampi päivä itse tapahtuman jälkeen.
Toiset käyttivät luovuutta ja aamutakkikokoelmiaan...
Tosin Elina oli tällä kertaa petturi eikä hänellä ollut päällä mitään Kilappa originaalia, toisin kuin minun mekkoni.
Otso toi itsensä urheasti ennen paljon ennen varsinaisten kavaljeeriensa saapumista.
Kuulema joku oli myös jutellut työasioista. Itse olin silleen pois se minusta -asenteella tän illan.
Koska välillä pitää relaaaa.
Ja mikä parempaa kuin tehdä se parhaassa seurassa.
My international colleagues.
...And brothers - real and the fake one.
Illan kuvatuimmat?
Mistä tietää, että juhlat on onnistuneet?
No siitä, että suurin osa ihmisistä lähtee klo 04 jälkeen vasta...
Kiitokset kaikille - olette ehdottomasti parhaita. Ja superisokiitos Seijalle, (ja Timolle) joiden luona pienokainen oli yökylässä ekaa kertaa. Oli mennyt niin kivasti, että aamulla äiti pystyi hymyilemään, joskin hieman vähäisesti nukkuneena... Mutta oli toki sen arvoistakin. Mistä mä oon ansainnut teidän kaltaisianne ystäviä, en yhtään tiedä. Mutta kiitos.
On Saturday I held my birthday party of this year. The crowd was surprisingly big this year: 27 friends. I don't know if this was a good weekend or what, but I was amazed. Not just because of the numbers, but also the quality of people. I must have done something right to deserve you guys. The discussions were so mind blowing already on Friday night and the bar stayed high throughout the weekend. Special thanks goes to my uncle's wife who took little topfish to overnight stay for the first time. They had a swell time with sauna and pillow fights, pretty much the same as in the real party. Although sleeping in the house was much less as you can see from my morning after picture. The theme of the party was red carpet, mainly because I wanted more use for my gown - never miss opportunities for dressing up! And always go for the overkill... Possibly the best birthday party ever, thanks again to all participants.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Parhausviikonloppu

Vartin päästä saapuvat ensimmäiset vieraat. Rakkaita koko viikonlopuksi talo täyteen. Minä olen ihminen, joka imee energiaa toisten läsnäolosta. Kiitos teille ystävät, jotka tänäkin vuonna olette ilmoittaneet tulevanne juhlimaan syntymäpäiviäni sankoin joukoin. VArsinaiset bileet on siis huomenna vasta, mut arvelen et tää blogi hiljenee, koska haluan keskittyä nauttimaan seurasta. Tänään siis pelkkiä kuvia aikaisempien vuosien juhlista. Trip down memorylane!

This weekend I have a house full of loved ones, as my friends come to celebrate my birthday. Thanks again this year for showing up. I've missed you guys so:) Picture vomit here from previous years' parties as I have no time for a proper post... See you on Sunday!
 










torstai 22. tammikuuta 2015

They are the hunters, we are the foxes




 Miten kaunis on minun arkeni tällä viikolla ollut?
 Tänään töissä saimme varsin kehnoja uutisia.
 Minä en jaksa valittaa.
 Katsokaa nyt näitä maisemia.
 Meillä on sininen taivas ja valkoinen lumi. Ulkona on jäätävää, mutta kaunista. Pidätän hengitystä, koska olen onnellinen siitä, että saan elää tässä kaupungissa, hengittäen tätä puhdasta ilmaa.
 Rakastan tätä vuoden aikaa palavasti. Sitä, että aamulla kun menen töihin, on paksu, sähkönsininen hämärä, josta Jyväskylä pikkuhiljaa raottuu uuteen päivään. Sitä, että illalla, kun lähden töistä, saan kokea taikatunnin uudestaan. Mitä luksusta on arki, joka näyttää photoshopatulta elokuvan ending creditsien päälle? Tänään oli huono päivä, mutta minua vaan hymyilyttää. Ei ole mitään syytä valittaa, kun maailmassa on niin paljon kaunista.
 Today was a day of bad news in my office. But the week has been amazing. Just look at the views. I am so lucky to be able to live my life in a fairytale city, which at this time of the year dresses up in electricity blue to greet the new day just the right time when I go to work and then again in the evening when I pick up my kid from daycare. How lucky am I to be breathing this air? There's no reason to complain - just smile a little. Tomorrow will be a new day.


 ===
Baby I know places we won't be found and they'll be chasing our trace tryin' to track us down
Cause I, I know places we can hide, I know places
They are the hunters, we are the foxes
And we run
Just grab my hand and don't ever drop it
Baby I know places we won't be found and they'll be chasing our trace tryin' to track us down
Cause I, I know places we can hide, I know places

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...