Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sisustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sisustus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. syyskuuta 2014

Rapujuhlien kattausnatsi iskee

 Myönnän, että viikonloppuna pimahdin hieman.
 Tiedättekö, että joskus kun on joku visio...
 Ja se näyttää kauniilta mun päässä...
 Niin siitä on sit pidettävä kiinni.
 Viime lauantaina vietimme rapukekkereitä perinteiseen tapaan sukulaisten kanssa.
 Olin jo antanut periksi siinä, että juhlat olisivat kaupungissa, eivät mökillä niin kuin niiden kuuluisi ehdottomasti olla.
Sitten ulkona oli se +10C ja mukavuudenhaluinen serkkuni oli sitä mieltä, että hänhän ei ulkona terassilla kylmässä istu. 
 Siihen meinasivat kaatua minun haaveeni kauniista terassikattauksesta... Joo. Saatan olla hieman yksinkertainen, mutta kattauksesta on tullut minulle hirveän tärkeä juttu. On tärkeää, että pöytä näyttää kauniilta. Se on melkein yhtä tärkeää, että ruoka maistuu hyvältä. Mut oikeesti - jos ei saa toteuttaa tällaisia elämän pieniä haaveita, niin sitten se arki todella on sitä kurjuutta ja ankeutta. Minulle se pöytä on niin kuin taideteos - sitä suunnittelen mielessäni öisin kun lapsi ei nuku, enkä muutakaan voi kuin pyöritellä kuvia päässäni.
 Lopulta päädyimme kompromissiin. Syötiin alkuruoka ulkona ja minä sain laitella en vaan yhdet mutta kahdet kattaukset samalle illalle... Joo olen hieman outo, että saan tällaisesta kicksejä, mutta mikä nautinto... Ja ihan oikeasti mä ymmärrän, että ulkona on kylmä. Ja että mökille on hieman hankala raahautua... Mut joo, kun syksy tulee, mun silmissä vilahtaa rapujuhlat. Ens vuonna mä järjetän nää bileet muuten meillä. Niin että voin kontrolloida kaikkia elementtejä... Yhtään en ole juhlienjärjestäjänatsi...
 Caesar-salaatti on sellainen, että se uppoaa mun sukulaisiin aina ihan kokonaan. Helppoa ja hyvää. Tarvitset:
1 kerä jäävuorisalaattia
3 lorausta Caesar-kastiketta (feelix)
1 pussi krutonkeja (parempi tulee jos paistat itse oliiviöljyssä vanhoja leipäpaloja tietystikin)
Reilusti parmesan-lastuja

Sekoita ainekset 5minuuttia ennen nauttimista. Jos aiemmin niin salaatti mössääntyy.
 Rapujen lisäksi meillä oli pöydässä runsaasti katkarapuja ja jokirapuja. Nam nam.
Last Saturday I turned into a decorating nazi when our annual Grey fish party was on. My cousin wanted to eat inside the house (it was +10C) because of the cold, but I had the vision of white table clothes against the green surroundings, with some lights and of course cloth napkins. Yeah, I've turned into my mother-in-law, right? It's interesting how something as small as this can be as big to me... The vision of a table set - is something that I run in my head in the autumn when my child i yet again not sleeping during the night and I've exhausted all the stress and worries. We ended up in a compromise, eating the appetiser soup outside, so I got to make two settings of tables!!! How odd am I when I get kicks out of things like these... I am a firm believer that grey everyday life would be a lot more depressing, if there wasn't little details like beautiful tables to set. Thanks for letting me do my table setting art pieces, my family - I know perhaps you will never understand. It's alright. Everyone's got to have their own hobbies...

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Asuntomessut 2014: Casa Siponen, kohde 19

 Niin kuin jo kirjoittelinkin, ehdin kuin ehdinkin käväistä tänä vuonna asuntomessuilla. Tähän asiaan auttoi kovasti se, että asuntomessut ovat tänäkesänä kotikaupungissani Jyväskylässä - jee:)
 Ja vielä toisella asteella asiaa auttoi se, että messualueiden taloista kaksi on työkavereitteni rakennuttamia. Niinpä nämä kaksi taloa olivat toki ensimmäiset stopit kierroksella minulle.
 Ajattelin vähän avata ajatuksiani tämän hetken asuntotrendeistä ja messuista useammassa postauksessa - joten niitä tulee nyt sitten näissä.
 Ensimmäisenä syyniin pääsee laitosjohtajamme uljas Lammi-kivitalo.
 Tätä kohdetta on meillä puitu kahvihuoneessa niin, että tuntui todella oudolta käydä tsekkaamassa se livenä. Ehkä useimmin olen kuullut tästä sanottavan, että onhan se varsin hieno talo, mutta kuitenkin se on tavallaan suomalaisen vaatimaton kaikessa eksotiikassaan niin, ettei kenellekään jäänyt sellaista överikateutta, että jospa mullakin olis tollainen. Vaikka ei sillä, kyllähän tässä mielellään asustelisi, jos olisi varaa:)
 Kahvihuone ei tykännyt laattavalinnasta vessoissa, mutta minä henkilökohtaisesti pidin siitä. Myös valaistus oli huoneistossa kauttaaltaan onnistunut, etenkin näissä kylppäreissä.
 Messusisustus tulee tietysti muuttumaan asukkaan omaksi sisustukseksi jossain vaiheessa - tämä sisustus oli aika paljon kyllä sellaista mielikuvaa luova, kun minulla asukkaastakin on.
Suuressa avonaisessa olohuone/ruokatilassa oli tämän huoneiston puhuttavin juttu, eli kaksi ranskalaista sisälasiparveketta... Kahvihuone tänään analysoi, että mihin näitä voisi käyttää. Seuraavia ehdotuksia ilmeni:
- Isäntä pitää juhlapuheen
- Perheen seuraaminen ja coachaus makuuhuoneesta käsin
- Serenaadin laulaminen
- Oksentaminen, ettei kokolattiamatto tärvelly bileissä
- Ruokatilassa olevien henkilöiden massamurhaaminen 20-luvun konekiväärillä Shindlerin lista-tyyliin
 Tämän ison tilan ehdotomasti paras juttu mulle olivat nuo isot roikkuvat valaisimet, joille tässä tilassa oli tarpeeksi ilmaa ympärillään. Upeat!
 Äänieristystaidetta.
Keittiöoli mun makuun liian pimeä, olisin kuitenkin laittanut valkoisen.
 Kaikista messutaloista (joissa kävin) paras kuntosali löytyi kyllä täältä, mikä ei minua sinänsä yllättänyt, tuntien asukkaan harrastuksen. Oma Sali laitteista löytyi penkkiä, jalkaprässiä, käsipainoja ja kyykkyjä varten oma tanko ja painot. Haukkareitakin saa hienosti tehtyä. Nämä välineet ovat todellisen kuntosaliharjoittelijan/voimannostajan vehkeitä, ei mitään monitoimilaitteita, joissa naisihmiset käyvät vähän näyttämässä siltä kun urheilisivat. Kyllä Siposen salilla kelpais reenailla. Ideaalimaailmassa hommaisin itsellenikin vastaavan. 
Yläkerran makkareissa oli mielenkiintoista maalia seinässä. Siihen pystyi piirtämään kuin valkotauluille. Sisäinen Einsteinini iloitsi, voisin meillekin ottaa vastaavaa...
Muutenkin turkoosin sininen seinä oli kiva minusta.
Toisen tyttären makkari oli hempeämpi.
Ja näkymät tyttärien yhteiseltä partsilta olivat messualueen yli.
Kunhan teltat häviävät niin kyllä tätä katselee.
Kolmen naisen huushollissa on syytä olla allastilaa kylppärissä, muuten tulee aamuisin jono.
Olen kyllä vakuuttunut, että tämän talon kiinnostavin anti olivat sen valaisimet, jotka olivat sekä modernin hienoja että tavallaan klassisia.
Näkymä yläkerrasta oleskelutilaan.
Vanhempien makkari oli tumma, valkoisella sängynpäädyllä.
Ja Master bedroomista avautui nykyajan talon must eli Walk-in-closet, joka sai kolleegoiltani myös aika murskakritiikkiä, sillä siellä ei oikein ollut luonnonvaloa, joten pukeutuminen on suoritettava jossain muualla jos haluaa itseään peilailla. Minäkin olisin kieltämättä laittanut isommat ikkunat, mutta toki tähän vaikuttaa ihmisen exhibitionismi - jos ei halua näyttäytyä naapureille niin toimiihan tää.
Itseasiassa mitä enemmän noita ranskalaisia parvekkeita katson, lämpenin niille. Ja talo oli livenä muutenkin kivempi kuin miltä se kuvissa oli vaikuttanut.
Takapihalle oli mahdutettu myös iso terassi ja uima-allas, jonka reunalla on pool partyja mukava järjestää... Kyllähän tää on överikoti kenelle vain ja varsinkin ihmisille, jotka järjestävät juhlia ja urheilevat. Sählypelinkin saa pienessä määrin järjestettyä pihassa. Talo oli hyvin paljon rakennuttajansa persoonallisuutta mukaileva ja varmasti hänelle unelmien asunto. Mielenkiintoinen kohde.
Few weeks ago I visited the housing fair, which is in my home town this year, more specifically in Äijälänranta. Another level of interest for me made the fact that not one but two of my colleagues were building the houses of their dreams there. I will post my walking tours around both of these houses - the first one here is our Head of Department's dream mansion, in a stone made 'Lammi-Kivitalo'. This house goes towards luxuries of having a pool, a jacuzzi and its own gym... And it's got room enough to play floor hockey on the terrace, all of which are hobbies of my boss. The interior is a lot of grey and a lot of glass. My colleagues were talking of this house a lot of course in our coffee room - the choice of putting two indoor parisian balconies overlooking the living area was probably the biggest discussion. People were wondering why. Another hot topic of Casa Siponen was the walk-in-closet's small windows, as usually picking your clothes and dressing up is best done in natural light. But this is a matter of taste and personality - how much do you fancy exhibiting yourself to your neighbors... Overall, I do think that we are all just a little jealous - yes it's a crazy beautiful mansion, which definitely fits its residents taste and activities well.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

White Picket Fences in My Eyes

Olen tullut kriittiseksi omia tekstejäni kohtaan. Luonnoskansio paisuu, mutta pitkällekin kirjoitetut luonnokset eivät nää päiväänvaloa. Tämä on todellinen ongelma. Ajattelen ihan liikaa sitä, että jos kirjoitan näin, mitä sanoo se ja se. Kaukana ovat ne ajat, kun kirjoittelin vain itselleni, eikä kukaan lukenut mun juttuja. No, tänään ajattelin mennä matalan kynnyksen jutulla - jotta se tosiaan näkisi sen päivänvalon. Eli puuhastelin tänään tällaista:

BEFORE:
 Äitini hommasi vanhan rikkinäisen porttimme sijaan uuden, joka meille tuli mittatilauksena. Sen teki muuten Pallontallaajen Marimenten iskä - Kiitos E! Minä sen sijaan käytin lapsen päikkärit siihen, että maalasin sen valkoiseksi. Aika terapeuttista toi maalaaminen, ei voi kun keskittyä. Korvissa soi eräs tietty biisi...

AFTER:

Crush

See you blowin' me a kiss it doesn't take a scientist
To understand whats goin' on baby
If you see somethin' in my eye, let's not over analyze
Don't go too deep with it baby
So let it be, what it'll be
Don't make a fuss and go crazy over you and me
Here's what I do, I'll play the wuss
Not like we have a date with destiny
It's just a little crush
Not like I faint, every time we touch
It's just some little thing
Not like every thing I do, depends on you
 

It's raisin' my adrenalin', you're bangin' on a heart of tin
Please don't make too much of it, baby
Say, "That were for ever more"
That's not what I'm lookin' for all I can commit to is maybe
So let it be, what it'll be
Don't make a fuss and go crazy over you and me
Here's what I do, I'll play the wuss
Not like we have a date with destiny
It's just a little crush
Not like I faint, every time we touch
It's just some little thing
Not like every thing I do, depends on you
 

Vanilla skies
White picket fences in your eyes

A vision of you and me
It's just a little crush
Not like I faint, every time we touch
It's just some little thing
Not like every thing, I do depends on you
Sha la la la, sha la la la
Not like I faint, every time we touch
It's just some little thing
Not like every thing, I do depends on you
Sha la la la, sha la la la
Not like I faint, every time we touch
It's just some little thing
Not like every thing I do

Songwriters
Kevin Bruce Clark;Andrew Goldmark;Mark Clifford Mueller;Berny Cosgrove

Today I have been painting a fence. My mother has managed to replace our old shitty fence with a new one, which I painted white. I have been so writer blocked with this blog that I guess I'm at the moment just trying to get something on.. I have become way too self critical - my drafts folder gets bigger and bigger and none of those see the light of day... This is not a good development. I am thinking way too much on what people will say if I publish one or the other. I need to just get into the mindset of just publishing, period. This is the tryout. So while I was painting today, just one song was in my mind, thanks to its line about the white picket fence. I don't think there's anything wrong with a white picket fence or what it symbolises. There it stands at the end of my garden, looking over my house and family. That's what I had in my eyes today.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Rosehip

Long Melfordissa sijaitsee pikkuinen putiikki, niemeltä Rosehip.
 Siellä myydään vanhoja esineitä ja sisustustavaraa.
 Puodin pitäjä, Jenny on tunnettu hyvästä maustaan. Hänen tyttärensä toimii myyjättärenä.
 Häneltä voi ostaa myös leikkokukkia.
 Olivatpa ne sitten kuinka erikoisia tahansa.
 Tällaiseen putiikkiin astuminen on vähän niin kuin aivolomaa. Jokapuolella on kaunista ja rauhallisia värejä.
Me olimme vain kukkapuskanhakureissulla.
Mutta muutakin kivaa olisin voinut ostaa.
En tiedä, mikä noissa emalikannuissa on niin tyylikästä? Harkitsen hommaavani terassille... Joko te olette kunnostaneet omanne kesää varten? Meillä ei ole edes tehty pesu- ja kyllästysoperaatiota vielä. Sen lisäksi viime kesänä hajotimme polyrottinkisen sohvan, joka pitäisi joko korjata tai hankkia uusi tilalle. Haaveilen myös ruokaryhmästä, joka olisi tyylikkäämpi kuin muovituoliviritelmät, joita olemme käyttäneet jo kolmen kesän ajan. Joo, pitäisi varmaan lotota... Josko tänä kesänä toteuttaisin kaikki puutarha/terassihaaveeni... Poikakin alkaa olla jo niin iso, ettei hän enää kaivele kukkapurkkeja - ainakaan paljoa.
Tästä pöydästä voisin kotiuttaa kaiken... Harmi, että esim. peilien kuskaaminen englannista on ihan hullun hommaa.
In Long Melford, there is a small boutique, Rosehip. My mother-in-law has been going to this petite shop for a while - or at least buying things from the owner, Jenny. Rosehip sells fantastiquely old decorative items, country living things, rustic and flowers. You can find them at Hall Street, Long Melford, Suffolk, CO10 9JL. I really like this style - unfortunately my suitcase is full of stuff already - so this time we were just shopping for some flowers. Gorgeous stuff:)

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...