Vietettiin tuossa parisen viikkoa sitten pieniä kekkereitä meillä. Kutsuttiin pieni määrä lähisukulaisia uhkarohkeasti kylään, mukaanlukien muutama riskiryhmäläinen.
Aloitettiin lasten kanssa valmistautuminen perjantai-iltana askartelemalla koristeita.
Pikkutaiteilijat suhtautuivat asiaan huolellisesti ja antaumuksella.
Tottakai vesivärejä on syytä hieman haistella lähemmin.
Like mother like son - taustalla on äidin taidetta oleva seinä.
Seuraavana päivänä jatkettiin kurpitsoiden kaiverruksella
Tämä on myös heille erittäin mieluisaa hommaa
Tällä kertaa ainoastaan pienin tarvitsi apua
Ja hänelläkin on siementen kaivuutekniikka hallinnassa
Upeat lopputulokset!
Olin katsonut vinkkejä tarjoamisista
Hanna Väyrysen blogista.
Nakkimuumiot menivät kuumille kiville
Samoin juustohautausmaa
Pääruokana oli
'Okonomiyaki'a eli japanilaisia pannukakkuja jotka toimivat teemaan liittyen ulkonäöllisesti erinomaisesti.
Sukulaisilla oli myös ollut hervattoman hauskaa kun he olivat valmistelleet 'kuralätäkkö'-muffinsseja.
Pukeutuminen oli vapaaehtoista.
Kuka pelkää teinejä?
Juhlat onnistuivat erinomaisesti. Tulimme jälkikäteen miettineeksi, että miten tärkeää olisi edes silloin tällöin voida kokoontua ja tavata ystäviä ja sukulaisia. Korona on riistänyt 'kaiken kivan' elämästämme. Toisaalta se on opettanut myös kiitollisuutta tällaisia juhlia kohtaan. Lasten ilo oli käsinkosketeltavaa. Itse saan suurta tyydytystä visuaalisesti kauniista koristeista ja tarjoamisista ja teemasta.
Jos elämä on pelkkää neljän seinän sisälle linnottautumista, alkaa se pikkuhiljaa tuoda ajatuksia elämisen arvoisesta elämästä.
Huomaan, että minulle elämä ei ole elämisen arvoista, ellen voi järjestää juhlia läheisilleni ja tavata heitä.
Tiedän, että näitä kemuja muistellaan vielä pitkään.
Keskellä tätä pimeintä aikaa vuodesta, täytyy löytyä henkireikiä.
Kiitos sukulaiset kun koronaa uhmaten saavuitte kuitenkin paikalle!
Mikä teille toimii kaamosmasennukseen?
/Despite of the Covid-19 crisis, we decided to hold a halloween party for relatives. Just limited relatives of course. The kids were very excited. We hand made decorations, carved pumpkins and made creepy food including 'hand punch', 'cheese cemetary' and 'mummy sausages'. The main course was Okonomiyaki which looks like a spider web anyways. For some reason the lack of parties and gatherings of any kind thanks to the coronavirus, made me truly apprecciate this weekend with my family and relatives. I realised how much I miss them. My life really isnt worth living if I cannot throw theme parties to my family and friends. This was such a great way to block some of the darkest hours that is Autumn in Finland. What's your way of blocking darkness depression?
