Tiibet on mielessäni mysteeri.
Salamyhkäinen. Kaunis ja kaukainen.
Ja toistaiseksi saavuttamattomissa.
Kuitenkin vierailin poikani kanssa kiinan vähemmistöjen näyttelypuistossa, Pekingissä viime viikolla ja siellä voi hetken kuvitella olevansa Tiibetissä. Tiibet on vähemmistönäyttelyistä rakennettu 'vuorelle', joten sinne täytyy kiivetä niin kuin oikeaankin Tiibettiin:)
Ei sillä, ettäkö olisimme yrittäneet hankkiakaan viisumeita - ainakin vielä muutamia vuosia sitten ystäväni perheineen pystyi matkaamaan turistiryhmässä Tiibetiin, mutta tällä kertaa meillä on mukana 1-vuotias, joten elämä Kiinassa on tarpeeksi haasteellista jo ilman vuoristotautiakin. Mutta noin periaatteessa, jonakin päivänä haluaisin käydä siellä. Sitten kun lapsi on tarpeeksi iso jäämään mummien hoiviin/itsekseen.
Niinpä nautiskelin tästä pienestä ikkunasta Tiibetiin, vaikka se olikin vaan feikkiä.
Tiibetiläiset kuuluvat niihin Kiinan vähemmistöryhmiin, joista länsimaalaisilla on jotain käsitystä. Ainakin, jos he katsovat Brad Pittin elokuvia:)
Kuitenkin olen erittäin tietoinen siitä, että totuus on jotain muuta, kuin mitä voin nähdä televisiosta. Siksi haluaisin matkustaa Tiibetiin.
Valitettavasti myöskään näytteilleasettelijoita ei ollut pukeutuneena tiibetiläisiksi vaan koko alue oli melkein hylätty.
Jos menisin Tiibetiin, haluaisin käydä
täällä. Sonja kirjoitti pitkät pätkät kiinalaisista vähemmistöistä, mutta liekkö iskenyt isoveli vai mikä, mutta nyt näkyy löytyvän ainoastaan majatalon tiedot. Harmi sinänsä, sillä hänen bloginsa oli yksi kiinnostavimmista ja varsinkin blogin kertomusten perusteella minä voisi ajatella matkustavani tuonne. Tietysti tiedostan, että en ole ehkä tyypillisin matkailija...
Nähdään jonakin päivänä, Tiibet.
